Allekirjoittaneelle vierailu Yo-talossa oli ensimmäinen kerta joten oli mielenkiintoista samalla nähdä minkälainen tämä legendaarinen keikkapaikka oikein on. Illan esiintyjinä olivat Turun suunnalta lähtöisin oleva Besra, tamperelainen Vorna sekä itävaltalainen Harakiri for the Sky.
Saapuessamme yleisöä oli jo kertynyt ihan mukavasti keikkasalin ollessa puolillaan. Ensivaikutelmana oli tapahtumapaikan sokkeloisuus ja kuinka tässä pääsee liikkumaan jos yleisöä saapuu enemmän paikalle.
Illan aloitti post-metalia soittava Besra. En tuntenyt yhtyettä entuudestaan, joten oli hankala verrata minkälainen illan veto oli, mutta soundillisesti varmaa ja tehokasta soittamista. Fanien reaktioiden perusteella onnistunut veto.
Vornan jatkaessa iltaa sali oli täynnä yleisöä. Nyt oli jo liikkumisen kanssa hankalaa merchandise-pöydän alueen ollessa niitä harvoja alueita, joissa ei tarvinnut kyynärpäätä käyttää. Keikan alkua riivasi pieni epätasapaino miksauksen kanssa: vokaaleista oli haastavaa kuulla muiden soittimien seasta, mutta parin kappaleen jälkeen tasapaino löytyi. Vornan ja yleisön lämpimästä vuorovaikutuksesta huomasi ulkopuolinen Tampereen omien poikien esiintyvän.
Jos Vornan kohdalla tuntui salin olevan täynnä, niin itävaltalaisen Harakiri for the Skyn aloittessa yleisöä vaan tuntui tulevan lisää. Tunnelma oli hyvin käsinkosketeltavaa menon ollessa voimakasta ensimmäisestä kappaleesta asti sekä yleisöllä, että bändillä. Haasteena tuntui olevan löytää sopivaa paikkaa josta kuunnella vetoa ilman, että bassovahvistimet jyräävät kaiken alleen.
Raapustelin keikan jälkeen mietteitä illasta. Väistämättä kävivät vertailut perjantain Swallow the Sunin Pakkahuoneen-keikkaan: Yo-talon keikkailtana yleisö oli paljon eläväisemmän oloista ja enemmän menossa mukana. Usealta keikkapaikalla olleelta tuli kommenttia, kuinka ovat kaivanneet livemusiikkia.
Keikkapaikan ongelmaksi muodostuivat tilan sokkeloisuus ja kapeat käytävät suhteutettuna yleisömäärään. Illan yhtyeet, etenkin Harakiri for the Sky tuntuivat jopa liian suurilta bändeiltä tapahtumapaikalle. Akustiikassa ja äänentoistossa tuntui olevan ongelmana mikäli et seissyt mikseripöydän lähettyvillä, bassovahvistimet ja rummut puurouttivat liian helposti muut äänet alleen. Muuten loistava keikkailta ja päällimäisenä fiiliksenä jäi positiivinen tunne.
Teksti: Teppo Luoma
Kuvat: Raisa Krogerus / Krogography
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
