Vorna on Tampereelta saapuva pakanametallia soittava bändi, joka perustettiin vuonna 2008. Ensimmäinen täyspitkä ”Ajastaika” näki päivänvalon vuonna 2013 ja joulukuussa 2015 julkaistu ”Ei valo minua seuraa” nosti bändin ehdottomasti oman musiikkityylinsä kirkkaaseen kärkikastiin.
Bändin materiaalia voi hetkittäin verrata Catameniaan ja Moonsorrowiin, vaikka silti täysin omalla kaistalla pysyen. Tuohon lokeroon voisi helposti lisätä esim. melodisen black metallin folk-otteineen, suomalaista melankoliaa unohtamatta, mutta antaa musiikin puhua puolestaan.
”Harmaudesta” avaa levyn viestittäen melodista musiikkia höystettynä laulaja Vesa Salovaaran vaikuttavalla kärinälaululla olevan tarjolla. Lauluun voi moni tarttua, mutta itselle ääni toimii loistavasti ja sopii musiikkiin paremmin kuin se kuuluisa nyrkki toisen silmäkuoppaan.
”Itsetön” antaa laulullisesti kuuntelijalle toista näkökulmaa, kun puhtaat vokaaliosuudet alkavat soida. Loistavan lisän matalaan puhtaaseen lauluun antaa taustalaulajan kaunis ja heleä ääni. Reilut kahdeksan minuuttia kestävään kappaleeseen tuota tyylilajia olisi kaivannut jopa enemmän.
Ainoastaan ”Sieluni Varjoissa” kohdalla levyn taso hieman notkahtaa. Biisi tarjoilee levyn kevyempää antia, ja kappaleen keskivaiheilla vauhti tipahtaa liiaksi. Vaikka loppua kohden alun tunnelmiin jälleen päästään, toisenlainen rakenne olisi tähän sovitukseen istunut paremmin.
”Vaipunut” on albumin vähäsanaisin kappale ja täysin puhtailla lauluäänillä rakennettu tunnelmointi. Tässä esityksessä sanonta ”vähemmän on enemmän” toimii erittäin hyvin ja biisi vie samalla yhtyeen keikkojen päätökseen, jonka myötä kuulijat voisivat tarvittaessa ottaa sen illan viimeisen viskin tai lähteä tarpomaan taksitolpalle kevyen lumisateen saattamana.
”Yksin” jatkaa edellisen raidan mahtavaa maalailua. Tämä veto on myös musiikkivideolle valikoitunut, eikä syyttä. Videoon on hienosti saatu samaa tunnelmaa, jota albumin kansitaide pitää sisällään. Tämä biisi on se levyn täyden kympin suoritus. Sanoitukset toimivat nerokkuudellaan ja soittimet ovat kasvaneet lähes yhteen. Oman lisänsä tuovat viulu ja sello, jotka saavat mainion numeron kuulostamaan vielä paremmalta.
Päätösraita ”Hiljaiset Rauniot” vaihtaa tunnelmaa haikeista maalailuista vauhdikkaampaan ja mahtipontisempaan soitantaan. Ja kun levy alkoi melodisesti niin pitää viimeisessä kappaleessa olla myös mahtavat kitaramelodiat sekä kunnon rummun poljennat. Puhdasta laulua on myös kuultavissa. Täydellinen päätös levylle.
”Ei valo minua seuraa” on ehdottomasti vuoden 2015 parasta ja monipuolisinta antia. Se tarjoili takuuvarmasti mielihyvää ja tummanpuhuvia maalailuja vielä tulevalle vuosikymmenelle. Kappaleiden syvällisiin sanoituksiin kannattaa kuulijan paneutua ja ulosanti on helposti tulkittavaa, joten ei muuta kun harjoittamaan Salovaaran kärinöintiä.
Albumi on edelltäjäänsä verrattuna selvästi parempi tuotos äänimaailmaltaan ja vaikka tunnelma hieman poukkoilee, kyseessä on silti erittäin onnistunut kokonaisuus. Toivottavasti Vorna on löytänyt tiensä useiden musiikin ystävien kokoelmiin.
9+/10
Jarno Saarinen
1. Harmaudesta
2. Jälkemme
3. Itsetön
4. Sieluni varjossa
5. Vaipunut
6. Yksin
7. Hiljaiset rauniot
Hieman jo oululaistunut hämeenlinnan kasvatti. Musiikkiskaala kohtuu leveällä, mutta black metal herättää suurimmat tuntemukset. Vapaa-aika kuluu kolmen kääpiön, keikkojen ja musiikin parissa.
 Metalliluolan arvio, Jarno Saarinen.){kind=link}