Hyvinkääläinen melodista metalia soittava Blackment heitti uuden levyn julkaisukeikan On the Rocksissa 23.09.2026. Metalliluola istahti alas yhtyeen vokalistin Sami Vuorenheimon, kitaristin Allan Välimaan ja basistin Väinö Huhtasen kanssa vaihtamaan mietteitä tuoreen Pandemonium Portrait -albumin tiimoilta. Ohessa myös kevyt keikkaraportti illasta kuvien kera. Katso, kuuntele tai lue:
Katso video:
Kuuntele Metalliluolan Spotify-podcast:
Lue haastattelu alta:
Onnittelut uuden levyn julkaisusta. Miltä tuntuu?
Sami: Pirun hyvältä. Se oli pitkä prosessi. Kauan siinä kesti. Mehän lähdettiin sen debytin jälkeen aika
lailla suoraan liikkeelle “Nyt mennään ja nyt lyödään rautaan kuumaa, niin pistetään menoksi”.
Ehkä lähdettiin vähän turhan nopeasti liikkeelle siinä prosessissa. Siinä asiat kyllä etenivät hyvin, mutta sitten tuli vähän jäsenille henkilökohtaisia haasteita ja kiireitä ja muita, mitkä sitten vähän söi siitä itse albumin tekoprosessista ja siitä aikataulutuksesta, mikä me oltiin vähän juostu siihen kasaan. Annettiin hyvän kokkailla rauhassa ja näin se sitten lähti.
Allan: Rummut me otettiin kahteen erään. Meillä oli muun muassa -23 vuoden alussa… Me oltiin ekassa studiolla, recitettiin ehkä viisi tai kuusi biisiä. Ja sitten toinen sessio oli vuotta myöhemmin, otettiin loput biisit.
Me saatiin se puskuri.. Julkastiinko me kolme biisiä 23-24 vuosien aikana. Ja sitten recitettiin laulut loppuun, niin sitten saatiin jotain julkaistavaa. Valtaosa biiseistä meillä oli… sanotaanko 70-60 prossaa oli ehkä valmiina, kun meillä oli debyyttilevy [Plains of Oblivion, 2022] tullut jo. Silleen ihan hauskat lähtökohdat. Jotain biisejä viilattiin studiossa vielä.
Väinö: Loppuunhiottua timanttia, ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen.
Miten kuvailisitte omaa musiikkiaan ja erityisesti tätä teidän tuoretta albumia?
Allan: Siis mä olen itse ajatellut jotenkin, että me ollaan aina silleen, että melodic metal, Finnish melodic metal. Mutta sekin on aika semmoinen laaja käsite. Sitten jotenkin, jos haluaisi kaventaa sitä, että mitä se oikeasti on. Niin sekin on vähän hankalaa, koska onhan meillä…
No nyt on kuullut progee, että oltais. Nyt tuli tämä uusi, että oltais poweria. Meillä on kyllä semmoista modernia.. En sanoisi ihan corea, mutta siitä voidaan olla montaa mieltä. Meillä on laidasta laitaa. En osaa ihan sormella osoittaa, että me ollaan tämmöistä. Sen takia se on ehkä jäänyt siihen, että me ollaan melodista metallia.
Sami: Mutta jos haetaan ihan jotain satunnaista sanaa, millä tätä kuvailisi, niin.. Mulla vaan pyörii yllättävä. Tältä albumilta voi odottaa vähän kaikkea. Siinä on monipuolisesti laidasta laitaan erilaisia biisejä ja erilaisia täkyjä, mitkä tietyllä tavalla vielä muodostaa kokonaisuutta. Mutta on myös semmoinen, että siinä on hyvin laaja se variaatio ja asiat on kuitenkin silleen nätisti erillään
toisistaan.
Allan: Joo, siis pitää lisätä, että ei kahta samanlaista biisiä taida olla. Samanlaisia juttuja. Mun mielestä on punainen lanka, mutta sitten vähän ollaan aina ohi.
Kuuntelin uusimman albumin läpi, niin mulle tuli tosi vahvoja sellaisia mielikuvia 2000-luvun alun Nu Metalista ja Nightwishin Oceanbornin syntikoista. Oliko tässä jotain ihan tietoista valintaa vai onko se alitajunnasta tullut?
Sami: Se on hyvin todennäköisesti alitajuista, että ainakin niin kuin Saalaksen [Ruokangas, kitaristi] puolesta ehkä puhuisin, että sillä on ollut vähän tapana tehdään sitä omaa juttua ja ei yritetä matkia ketään. Pidetään se oma juttu omana juttuna ja ei anneta genrejen rajoittaa meitä.
Allan: Saalaksella, meidän toisella kitaristilla.. Hänen kynästään on valtaosa biiseistä. Niin just bändin jäsenenä, niin kuin inessä huomaa Saalaksella jonkun semmoisen oman tyylin tehdä. Että siellä on välillä just semmoista.. Mikä se on? Semmoista “kilinä”synasoundia? Sit voi olla oikeasti kuin Stratovarius, Bodom liidityydistä soundia. Niin kuin sekin vario. Ja mun mielestä just ottais synät ottais meidän musasta pois, niin mä en tiedä, että oltaisinko me sitten… Ei me nyt mitään hardrockia silloin oltais, mutta synillä on iso…Niillä on valtava rooli.
Sami: On, se on valtava.
Jos teidän pitäisi suositella, minkälaiselle kuuntelijalle tämä teidän musiikki sopii? Kenelle tämä on erityisesti tarkoitettu?
Allan: No, jos pitää namedroppailla, niin mä johonkin just skriivasin, että “Friends of Children of Bodom, Nightwish, Amorphis“. Tämä on tämä klassinen Suomen kolmikko. Ei me ihan yksi yhteen olla noiden kaa, mutta mä itse jotenkin näen, että noi on helppoja mihin vertaa jollain tapaa.
Sami: Joo, ja ehkä semmoinen, että tietyllä tavalla… Kun kuuntelee jotain bändiä, millä on semmoinen hyvin samanlainen tatsi, samanlaisia juttuja, samanlaisia biisejä lätty täynnä, niin vaikka se olisi ihan pirun hyvä, niin silti siinä on ikään kuin se semmoinen… Se jo vähän suppentaa sitä juttua, että mitkä kuuntelijat sitten pysyy pitkäjänteisesti siinä kiinni. Vai onko se vain yksittäisiä biisejä sieltä täältä?
Musta tuntuu, että tässä on ehkä tietyllä tavalla saavutettu semmoinen kivan laaja kaista. Hyvin erilaiset metalliskenen tyypit ja jopa rock-puolentyypitkin, niin ne pystyy jollain tavalla pääsemään kuitenkin sisään siihen albumiin. Tämä on ainakin semmoinen oma tulkinta, että miten tämä lähtisi kuuntelijoille.
Allan: Tarvitsee vähän semmoista avointa mieltä mun mielestä. En tiedä, onko ragebait, mutta puristit… Me voidaan pahoittaa monien mielet. Mutta mun mielestä se on siistiä, että musiikki jakaa mielipiteitä ja sitten löytyy niitä, jotka diggaa. En voi antaa suoraan leimaa koko meidän levyn biiseille, mutta ei ole sitä samasta raudasta taottu kaikkia. Kuuntelee ensimmäisen biisin, niin sitten toinen voi olla ihan jotain muuta.
Sami: Ja just se, että siinä on säilytetty se punainen lanka siitä huolimatta. Että on paljon erilaista sisältöä.
Oma suosikkibiisi ja miksi?
Väinö: Mulla on varmaan “Dark Matter”, koska siinä on tosi tykki se main riff. Tosi raskas ja tekninen. Siinä on hirveästi yllätyksiä ja se kontrasti kestää kertsin välillä. Se on tosi vaihteleva biisi.
Sami: Mulla kilpailee vähän “Nocturnalin” ja “Pulsarin” välillä. Mutta “Pulsarissa” mulla on vähän oma lehmä ojassa, että siinä on sitä omien
fiilisten purkamista. Kun käytiin vähän etukäteen tällaisia pariakin kriisiä läpi ja siinä sitten Allan törkkäs biisiä ja oli se, että no tähän se puretaan sitten jollain tavalla. Ja siinä sitten ikään kuin siihen muodosti semmoisen oman, no voiko sanoa viharakkaussuhde. Siihen se purettiin ja siitä tuli mun mielestä ihan perhanan hyvä.
Allan: Tämä on pirun hankala kysymys.. “In motion” mä olen jotenkin tyytyväinen, että mulla oli selkeästi tähtäin sille biisille, että mitä se on olevinaan. Me paljon leikattiin sitä. Tehtiin jonkinlainen versio. Oli selkeästi, tuntuu että on myynyt sieluni. Mutta biisin pitää olla silleen lyhyt ja kompakti.
Ja tavallaan tietoisesti jätettiin skittasooloja pois. Mikä on mun mielestä siistiä, että nyt meidän skittasoolot korostuu levyllä. Jos ekalla oli melkein joka biisissä ja melkein kaksi joka biisissä, niin nyt onko meillä kolmessa vai neljässä rallissa? Niin mun mielestä se taas vähän nostaa niitä, missä ne soolot sitten on.
Mutta sitten pitää kyllä nostaa “Ground Zero”. Ground Zero on niinkuin… Mä en tiedä, oonko mä bändin musta lammas, että mä jotenkin tykkään yksinkertaisesta. Vaikka siinäkin on kaikennäköistä, mutta se on hitti.
Jos teidän pitäisi oikeasti nyt mainostaa, että miksi te olette nimenomaan se, mitä kannattaa tulla kuuntelemaan. Miten mainostaisitte itseään?
Sami: No, mä ehkä lainaisin tässä yhden meidän tutun tutun lainausta, mikä jäi mulle mieleen: “Blackment, että sen näki silloin joskus kauan sitten. Ja onhan ne nyt semmoinen hemmetin Suomen Dream Theater. Ei niinkuin genrellisesti, mutta soittajat on pirun taitavia”. No, itse ei voi sanoa itsestä mitenkä hirveästi erityisesti pönkittää ylöspäin, mutta silleen.. Tunnen osaavani homman.
Meillä on tämmöiselle peruskuuntelijalle ja muusikoille kuunneltavaa. Molemmat saa sieltä semmoisia omia kivoja, siistejä juttuja.
Allan: Joo, siis kyllä. Se meidän debyytti Plains [of Oblivion].. Jos silloin tuntui, että meillä vuodatettiin verta, kyyneliä ja hikeä niin nyt on potenssiin… En tiedä kuinka paljon. Kolme ja puoli vuotta tehtiin levyä ja meillä on tuotannossa ihan next level kamaa. Meillä oli Matias Kupiainen miksaamassa ja Mika Jussila masteroinnissa. Harri-Petjakko tuotti meitä. Me oltiin vähän opittu ekasta kerrasta työtapoja. Oltiin tehokkaampia. Oltiin parempia. Tehtiin parempia ratkaisuja.
Itellä on ollut oma tarinansa. Jonkinlaista työn kautta vapaa-ajan uupumusta. Usein puntaroi, että jaksaako sitä tehdä asioita lisää ja lisää. Mutta sitten jotenkin se…Ollaan saatu levyä koko ajan eteenpäin studiossa. Ja sitten saadaan miksiin ja masteriin.
Niin sitten koko ajan se mun vaaka kääntyy siihen mä uskon tähän levyyn koko ajan enemmän ja enemmän. Se olisi hölmöö jättää tää chanssi käyttämättä. Joka päivä, joka viikko tulee semmonen olo, että… Kyllä kannattaa. Nyt kannattaa pistää isoa pökköä pesään. Koska en tiedä milloin tulee levyjulkari. Usko omaan levyyn ja tekemiseen on niin kovaa.
Sami: Ja se on pakko uskoa. Koska muuten se jää vähän puolivillaiseksi ja siinä välittyy heti se.
Illan keikkaraportti.
Blackmentin veto oli yllättävä. Yllättävä etenkin miten paljon porukkaa oli kertynyt On the Rocksiin keskiviikkoiltana. Tyhjälle salille ei tarvinnut siis esiintyä. Yllättävää oli myös nähdä miten hauskaa bändillä ja yleisöllä oli. Bändi selkeästi nautti vedosta yleisön osallistuessa. Eräskin seurue pisti valssiksi illan aikana. Tätä keikkaa oli nautinnollinen seurata ja kohosi vuoden yhdeksi parhaimmista. Suosittelen tsekkaamaan yhtyeen niin livenä kuin levyltäkin (Juttujen mukaan fyysisellä levyllä olisi jotain easter eggiä jota ei striimauspalveluista löydy).
Illan lämppärinä toimi industrialisen melodeathin edustaja Northern Genocide. Heidän vetonsa tarjosi varmasti faneille sen mitä kaipasivat.
Tunnelmakuvia illasta:
Blackment
Basso, taustavokaalit: Väinö Huhtanen
Rummut: Akseli Aalto
Kitara, taustavokaalit: Saalas Ruokangas
Kitara: Allan Välimaa
Syntikka, taustavokaalit: Sebastian Nyandoto
Vokaalit: Sami Vuorenheimo
Facebook
Instagram
Push.fm
Levykauppa Äx
Haastattelu ja keikkakuvat: Teppo Krogerus / Krogovox
YouTube-kansikuva: Allan Välimaa & Hille Sadehelmi
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
