Dark metal -yhtye Mustan Kuun Lapset on julkaisemassa seitsemättä kokopitkäänsä.

Metalliluola tavoitti vokalisti Peten käydäkseen läpi akustisen levyn saloja:

Hei! Mitä kuuluu? Miten on alkuvuosi menny?

Tässähän tämä. Korona jurppii varmaan samalla tapaa kuin muita, erityisesti kun kovana matkamiehenä pieleen on mennyt reissumatka ja -suunnitelma jos toinen. Rokotetta odotellen, kyllä tästä vielä noustaan.

Mutta mitä tulee uuteen levyyn, tammikuusta 2020 alkanut urakka on meidän osaltamme nyt valmis ja aletaan pikkuhiljaa odotella yleisön sekä kriitikoiden reaktioita. ”Kruunu” on jo seitsemäs Mustan Kuun Lapset -albumi, mutta aina uuden julkaisu on yhtä kuumottavaa.

Miksi akustinen levy?

Akkarilevyä on suunniteltu jo vuodesta 2007 MKL:n mentyä telakalle. Kasasin seuraavana vuonna akustisen projektin nimeltä Talvenranta. Siinä vaikuttivat itseni lisäksi useilla MKL:n levyillä alttoviulua soittanut Jukka Malinen, Apulannan alkuvuosilta tuttu Antti Lautala sekä vanha ystäväni Heikki Piipari. Heikistä tuli Mustan Kuun Lapsien kitaristi pari vuotta myöhemmin kun pumppu taas aktivoitui.

Teimme Talvenrannan kanssa pari demoa vuosina 2008-2009, mutta emme saaneet levy-yhtiöiltä vastakaikua, joten homma ikään kuin kuivui kokoon. Ajatus akustisesta levystä  jäi, ja nyt oli viimein sopiva hetki sen tekoon. Levyltä löytyvä ”Kosketus pohjaan” on tältä ajanjaksolta. Kannattaa vilkuilla YouTubesta mikäli Talvenranta -projekti herätti mielenkiintoa.

Muistan lukeneeni, että tuleva levy on  Mustan Kuun Lapsia akustisena. Mikä on Mustan Kuun Lapsien ydin?

Tietynlainen tunnelma, melankolisuus ja tekstien aiheet tekevät mielestäni MKL:sta tunnistettavaa. ”Viimeinen laulu kuolemasta” -albumin (2007) jälkeen olen vastannut yksin biisien kirjoittamisesta diktaattorin ottein, ja taitaa olla niin että vaikka kuinka yrittäisin tehdä jotain täysin uutta kuulostaa lopputulos aina MKL:lta. Hyvässä ja huonossa. Toki jokainen bändin jäsen on muovannut soundia näköisekseen. Itse en pyri vaikuttamaan muiden ulosantiin kunhan suuntaviivat on samat.

Teillä on useampia eri vierailijoita tulevalla levyllä, kuten Jouni Naumi, Tero Kalliomäki sekä Sami Heinonen. Mistä lähti idea näin suurelle määrälle vieraita ja mitä kautta bongasit heidät?

Toki meillä on aina vierailijoita levyillä ollut, mutta tällä kertaa tosiaan hieman enemmän kuin tavallisesti. Pääasiallinen syy oli mahdollisimman laajan instrumenttivalikoiman haaliminen, kuin myös vieraiden mukanaan tuomien ideoiden ja erilaisten lähestymistapojen hyödyntäminen. Itse kappaleiden säveltäjänä en olisi esimerkiksi koskaan keksinyt tapaa luoda Matkalaiseen niin jännittävää tunnelmaa kuin mitä Tero sai jouhikollaan aikaan. Samin käyrätorvi on tähän hieno lisä, sekä rohkea irtiotto Necropsy -kitaristilta. Vantaalainen Jouni, joka on rouvani parhaan ystävättären aviomies, taas vastasi lauluäänellään ja -tavallaan juuri sitä miten etukäteen kuulin mielessäni kappaleet puhtaasti laulettavan. Jounin lisäksi levyllä laulaa turkulainen Jani Rämö, Vaasasta Jenny Malmberg ja ”Angelin” tulkinnut Mark Kelson, kukin heille parhaiten sopivissa biiseissä. Osa on vanhoja tuttuja, osa varta vasten tätä levyä varten etsittyjä. Erikseen haluaisin mainita vielä Harri Pelkosen, joka on basistimme Villen isä. Harrin ukulelea kuullaan albumin päätösraidalla, jolla sukupolvet kohtaavat eksoottisissa tunnelmissa.

Vieraista eksoottisimmasta päästä on australialainen Mark Kelson. Mistä idea ja yhteydenotto lähti?

”The Dream About A Dying Angel” on MKL:n 90-luvun tuotantoa ja yksi harvoista englanniksi lauletuista biiseistämme. Sitä ei ole koskaan äänitetty levylle asti mutta demoversio julkaistiin jo 1997. Kun päätimme kaivaa noin 24 vuotta vanhan reliikin historian hämärästä halusimme tottakai panostaa siihen kuka sen saisi laulettavakseen. Kielivalinta suosi englantia äidinkielenään puhuvaa, ja kun Inverse Recordsin Jaakko Tarvainen vihjaisi australialaisesta The Eternal -yhtyeen laulajasta Markista, otin välittömästi yhteyttä. Mies osoittautui oikein mukavaksi hepuksi ja mikä tärkeintä, hyvin innostuneeksi, oma-aloitteiseksi sekä taitavaksi. Tein laulumelodiasta suuntaa-antavan mallin ja Mark hoiti loput. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Jos uudelta levyltä pitäisi nostaa kaksi biisiä jotka ehdottomasti kolahtavat, niin mitkä ne olisivat ja miksi?

Vaikea kysymys. Toisaalta tekisi mieli mainita vanhat ”Saatto”-levyltä (2017) tutut Jouni Naumin tulkitsema ”Peikonmieli” ja Jani Rämön tulkitsema ”Kuolemanvirta”. Toisaalta taas uudet, sinkkuna julkaistu ”Matkalainen sekä levyn päättävä ”La última playa del corazón”, kummatkin Jouni Naumin laulamia. Vanhat biisit siksi, että ne ovat luoneet nahkansa täydellisesti ja – ainakin omasta mielestä – ovat todella kauniita kuin myös surumielisiä herkistelyjä. Tuoreemmat biisit taas kirjoittavat täysin uudenlaisen sivun MKL:n katalogiin; ”Matkalainen” Tero Kalliomäen jouhikon ja Sami Heinosen käyrätorven värittämänä kummitusjuttuna, ja sitten La última playa del corazón… No sen täytyy jokaisen kuulla itse. Jos jokin MKL:n biisi tulee jakamaan mielipiteitä, niin se on tämä.

Mitä seuraavaksi? Onko jotain vielä mitä haluaisit tulevaisuudessa kokeilla Mustan Kuun Lasten kanssa kun nyt on kokonaan akustinen levy tehty?

MKL:n tulevaisuus on nyt ”Kruunun” valmistuttua auki. Perinteistä bänditoimintaa (soittamista, ei ryyppäämistä) emme ole harrastaneet sitten kesän 2019. ”Kruunu” on tehty kokonaan etänä emmekä ole juuri nähneet toisiamme prosessin aikana. On aivan yhtä hyvin mahdollista että tämä jää viimeiseksi levyksi kuin se, että alamme jossain vaiheessa käynnistellä taas koneita suvantovaiheen päätyttyä. Aika näyttää.

Mikä muu musiikki tällä hetkellä uppoaa?

Metalli on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Vaaka on enemmän kallistunut Roger Watersin, Bruce Springsteenin ja Leonard Cohenin kaltaisiin nuorukaisiin kuin myös White Moth Black Butterflyn ja Cats Of Transnistrian kaltaisiin hämyilyihin. Myös kaikenlainen vanhempi matsku etenkin 1960-70-luvuilta toimii, aina motownista raskaampaan rokkiin. Kevään tullen Roky Ericksonin ja Flogging Mollyn ilmestyminen levysoittimeen on taas vääjäämätöntä. Suomalaisista artisteista tuoreimpana Edu Kettusen ”Kaivo aavikolla” pääsi yllättämään, ja nimenomaan positiivisesti. Töissä olen terrorisoinnut muiden työhyvinvointia Deiciden Scars of the Crucifixilla, eli jotain metallia on myös joukossa. Loistava levy!

Terveisiä lukijoille?

Oikein lupsakkaa kevättä MKL:n faneille. Kuunnelkaa ”Kruunua” ja puristelkaa lähimmäisiänne.

”Kruunu” on saatavilla mm. Levykauppa Äxästä. Metalliluolan arvion saa lukuun tästä.

Mustan Kuun Lapset

Mustan Kuun Lapset
Vokaalit, kitarat, syntikka: Pete Lehtinen
Kitarat: Heikki Piipari
Bassot, matalat vokaalit: Ville Pelkonen
Rummut: Kalle Takalo

Facebook
Instagram
Bandcamp
Apple Music
Deezer
Rockpaidat

Julkaisut
Kruunu (2021)
The Dream About a Dying Angel (single, 2021)
Matkalainen (single, 2021)
Valo (2019)
Ikaros (single, 2018)
Saatto (2017)
Kuolemanvirta (EP, 2016)
14 Talvea – Mustan kuun lauluja 1993-2007 (kokoelma, 2011)
Viimeinen laulu kuolemasta (2007)
Morfiinisiivet (single, 2007)
Talvenranta (2005)
Lucifer & Rosemary (single, 2005)
Kauniinhauta (2003)
Suruntuoja (2002)
Uusi suomalainen black metal tulokas (split, 2000)
Prologi (EP, 1998)
Varjomaa (demo, 1997)
…kunnes loppuu yö (demo, 1996)

Haastattelu: Teppo Luoma
Valokuvat: Juha Almqvist ja Raisa Krogerus

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here