The Answer – Solas (2016)

Mainos:
Saarihelvetti

The Answerin 28. lokakuuta ilmestynyt tuorein pitkäsoitto “Solas” on jotain aivan muuta. Aikaisemmilla levyillään yhtye on tarjoillut varsin luotettavasti ja perinteisesti vedettyä ja taidokasta blues/hard rockia. ”Solasin” yhdistävä tekijä ei kuitenkaan ole bluesahtavat soundit eikä hard rock. Biisien äänimaailma, Cormac Neesonin laulu ja bändin musiikillinen tyyli vaihtelevat albumilla aikaisempaa tuotantoa enemmän. Yhdistävänä voimana kuuluvat tällä levyllä enemmän irlantilaiset juuret sekä ihmismielen syvien vesien hämmentäminen.

Levyllä Neesonin laulut vaihtelevat tutusta terävästä raspista kuulaaseen ja puhtaaseen, myös hiljaiseen ja pehmeään. Englannin lisäksi kertosäkeitä ja chantteja lauletaan gaeliksi sekä latinaksi, mikä tuo kappaleisiin maagista tunnelmaa. Instrumentaaleissa kuuluu normaalin rokki-repertuaarin lisäksi perinnesoittimia.

The Answerin aito kosketus on levyllä vahvasti läsnä. “Solas” käy kuitenkin vielä aikaisempaa tuotantoa suoremmin kiinni tunnetasolle. Levyn biisien taustoihin liittyy koko yhtyeen uupuneisuus ja luova kriisi edellisen levy tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen, mutta myös Neesonin perhetilanteen raskaus hänen nuorimman lapsensa taistellessa elämästään sairaalassa.

Yhtyeen miettiessä voivatko he enää jatkaa lainkaan työskentelyä yhdessä, syntyi uusi tapa tehdä musiikkia. Tämä on johtanut tyylilliseen kokeiluun, mutta myös hieman rosoisempaan soundiin tuottamisen kannalta. ”Solas” on monitahoisempi ja tavallaan epätasaisempi kokonaisuus kuin The Answerin aikaisemmat levyt. Biisien vaihtelevuus tekee levystä jopa kulmikkaan oloisen.

Albumi käynnistyy tehotriolla. Nimibiisi “Solas” on jopa pelottavan suora, mukaansa tempaava sekä hypnoottinen. Sen tunnelmasta välittyy aidosti Neesonin läpikäymä emotionaalinen kurimus ja kertosäe saa aikaan kylmiä väreitä. Hieman matalammalla sykkeellä, mutta yhtä vahvalla intensiteetillä ja uhkaavalla tunnelmalla jatkaa “Beautiful World”. Kolmas kappale “Battle Cry” on minulle henkilökohtaisesti tämän vuoden paras rock-biisi ja menee mahdollisesti kaikkien aikojen top-10 listalle. “Battle Cry” on lyriikoiltaan kaunis ja siihen on helppo samaistua. Kappale on yhtä aikaa optimistinen ja realistinen, intiimi sekä yhtenäinen. Instrumentaalit lehmänkelloineen keräävät liikevoimaa loppua kohti siihen malliin, että tulee ihan pakottava tarve päästä pistämään jalalla koreasti ja laulamaan mukana. Kuuntele itse!

Vaikka loppu levykin on täynnä hyviä biisejä, levyn jännite hieman hajoaa kolmannen kappaleen jälkeen. “Untrue Colour” on hieno rock-veto kivalla kitarariffillä ja tarttuvalla kertosäkeellä. Sitä seuraava “In This Land” puolestaan on sievä ja siinä on kivoja juttuja, mutta jää vaisumpana kappaleena kokonaisuudessa vahvempien tulkintojen varjoon.

Hymnimäinen “Thief Of Light” tuo kansallismielistä henkäystä äänimaailmallaan, vaikka sanoitukset taipuvat henkilökohtaisen vapauden ja valon löytymiseen. Biisin vakavamielinen ja enteellinen soundi linkittyy hienosti seuraavaan “Being Begotteniin”. Biisi tuo hypnoottisuudessaan mieleen The Doorsin hapokkaamman ja tummempisävyisen tuotannon. “The End” on puolestaan vahvasti läsnä. Upea kappale.

“Being Begottenin” maagisen fiiliksen vaihtuessa “Left Me Standingin” energiseen kitararockriffiin on kuulijalla vaikea seurata perässä. “Left Me Standing” on tarttuva ja hieno sävellys toimien varmasti piristysruiskeena sydämensä särkeneille. Tämä on tutumpaa The Answeria. “Demon Driven Man” olisi varmasti radiosta kuultuna vakuuttavampi. Levyllä se jää minulle etäisemmäksi, vaikka siinä onkin nättiä kitarointia.

“Real Life Dreamers” on myös alkuun levyn keskitasoisempaa materiaalia lähtien liikkeelle hieman hitaan oloisesti, mutta alun kolmanneksen jälkeen kerää momentumia hieman “Battle Cryn” tapaan ja loppu onkin sitten taas jo energiallaan aivan toisissa sfääreissä. Levyn lopettava “Tunnel” jättää kuulijan rauhallisen alakuloisiin pohdintoihin. Myös päätöskappale kerää voimaa loppua kohti, mutta säilyttää seesteisen otteensa, päästämättä kuulijaa laukalle edes maaliviivalla.

Kokonaisuutena The Answerin ”Solas” on koskettava ja aito kokemus, mutta ei mikään kovin tasainen kyyti. Levy kestää tällä kokemuksella lähes kymmeniä kuunteluita peräkkäin. Myönnän, että tuli toistettua useampaan kertaan “Battle Cryta” ja hypättyä jonkun kerran niiden keskinkertaisempien vetojen yli.

8½/10

Raisa Krogerus

1. Solas
2. Beautiful World
3. Battle Cry
4. Untrue Colour
5. In This Land
6. Thief Of Light
7. Being Begotten
8. Left Me Standing
9. Demon Driven Man
10. Real Life Dreamers
11. Tunnel

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän