Aaltojen jäljillä: Vornan “Sateet Palata Saavat” ennakkokuuntelu.

Tekijä
Raisa Krogerus
-
MAINOS:


Elokuiseksi epätyypillisen lämpimänä lauantai-iltapäivänä joukko median edustajia sekä Vornan onnekkaita faneja kokoontuivat Tampereella.

Seurue saapui Nem Agencyn tiloihin todistamaan yhtyeen kolmannen albumin ensimmäistä jossain määrin julkista soittoa yhdessä bändin jäsenten kanssa.

Muutaman vuoden luomisprosessin ja levytyssopimuksen jälkeen Vesa Salovaara (laulu), Arttu Järvisalo (kitara), Henri Lammintausta (rytmikitara), Niilo Könönen (basso), Saku Myyryläinen (koskettimet) ja Mikael Vanninen (leveät hymyt, rummut) ovat hyväntuulisia ja katsovat tulevaisuuteen luottavaisin mielin.

Ennen albumin kuuntelua yhtyeen jäsenet kertovat levyntekoprosessin vaiheista nyt jo hieman leikkiä laskien. Pääasiallisesti omin voimin äänitetty ja tuotettu levy on vaatinut lukemattomia hikisiä tunteja päivätöiden, opiskelun ja muun arjen ohella.

“Viime kesänä äänitin ja sovitin lauluja aina työpäivän jälkeen yöhön asti. Sitten heräsin aamulla vielä ennen töihin lähtöä käymään raitoja läpi”, muistelee Salovaara loppurutistustaan.

Astetta enemmän kaikkea, astetta enemmän Vornaa

Jyhkeän intron jälkeen levy pyörähtää käyntiin vornamaisen alakuloisin, vahvoin, mutta kuitenkin melodisin säkein. Albumin ensimmäinen puolikas sisältää tutun kuuloista, helposti Vornaksi tunnistettavaa materiaalia.

Alkupuoliskolle sijoittuvat myös jo julkaistut “Syvyydet” ja “Maa Martona Makaa” -sinkut, joista ahkerimmat ovat saaneet jo livemaistiaisia yhtyeen 10-vuotisjuhlakeikalla ja talven Metal Cranen sekä JKL Metal Festivalin vedoilla.

Puoleen väliin asettuva jo 2016 syksyllä sinkkuna julkaistu “Aalloista” toimii tavallaan vedenjakajana levyn draaman kaaressa. Bändin kertoman mukaan albumi on lähtenyt kehittymään sekä rakentumaan kappaleen ympärille, joten sen sijoittuminen tutumman kuuloisen alun ja enemmän uusia elementtejä sisältävän loppupuoliskon väliin sopii mainiosti.

Kappaleen tuotantoa on hiottu ja laulumelodioissa kuuluu hieman uusia tuulia. “Aalloista” on ollut itselleni henkilökohtaisesti tärkeä ja läheinen biisi, joten sen saama kasvojenkohotus on jossain määrin vaikea niellä ratkaisujen toimivuudesta huolimatta.

Albumin loppua kohti biiseistä löytyy uusi ja jännittävä elementti. Lauluissa Salovaara alkaa vetää myös korkealta ja kovaa viitapiru-ärjynnän sekä sielua silittävien matalien hyminöiden lisäksi! Myös murinoissa pusketaan asteen verran syvemmille taajuuksille.

Laulutekniikan kehittyminen mahdollistaa uusia sävyjä, ja “Virvatulet” -kappaleen vokaalien käynnistyessä ehtii mielessä käydä, että vaihdettiinkos tässä jo bändiä. Uudet tuulet ja “Ei Valo Minua Seuraa” -albumilta tutun Vornan yhdistävää kauniisti kahdeksantena levyllä soiva “Tyhjyys On Tyyni”.

Viimeinen kappale “Kauas” tuo surumielisessä kauneudessaan mieleen bändin vaikutteenaan mainitseman KAUAN-yhtyeen. Se päättää albumin osuvasti haikeaan luopumisen tunnelmaan. Vasta viimeisen kappaleen vaiettua tulee mieleen, ettei alkuvuodesta 2017 sinkkuna julkaistu “Tie Varjoista” ole päätynyt mukaan levylle.

Tunnin mittainen kuuntelusessio on hujahtanut ohitse transsin omaisessa tilassa, eikä levyn soidessa kuulunut kommentteja. Edeltäjänsä jalanjälkiä seuraten “Sateet Palata Saavat” tuntuu jo ensikosketukselta henkilökohtaiselta kokemukselta.

Yhteenvetona voisi kuvata levyn olevan koskettavista lyriikoista, raskaan kauniista melodioista sekä raivoisasta pohjavirrasta kudottu kokonaisuus. Kappalejärjestys toimii, eikä yksikään biisi maistu filleriltä. Progressiivisen metallin ystäville levyltä löytyy hetkensä, mutta ei musiikki-ummikkoa karkoittavissa määrin.

Hienosti tehty, pojat. Kiitos.

Vornan “Sateet Palata Saavat” julkaistaan 27.9.2019.

Kuva ja teksti: Raisa Krogerus ©Metalliluola

Raisa Krogerus

Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ