Dark Forest – Oak, Ash & Thorn (2020)

Häpeilemättömän tarttuvaa brittiheviä.

MAINOS:



Jo lähes pari vuosikymmentä kasassa ollut brittiyhtye on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle erityisesti täällä päin. Liekö kunnollisen promootion puutetta vai mistä vallitseva tilanne sitten johtuu, niin sopii toivoa, että käsillä olevan uuden levyn (ja mahdollisesti tämän arvion) myötä Dark Forest saisi vihdoin ansaitsemansa huomion.

Bändi jatkaa pitkälti hyväksi havaitsemallaan linjalla eli yksinkertaisesti perinteisellä hevillä. Yhtyettä voisi hyvällä omallatunnolla kuvailla kevyempänä versiona Solsticesta ja Isen Thorrista ripauksella Iron Maidenia. Apinoimaan ei ole ryhdytty vaan herrat tekevät itseltään kuulostavaa musiikkia, perinteitä kuitenkin kunnioittaen. Esteettisesti sekä teemallisesti liikutaan enemmänkin mytologian ja kansantarujen puolella, jonka luulisi myös vetävän puoleensa kuuntelijoita, jotka pitävät metallista folkimpana.

Dark Forest on myös aiemmin osannut tehdä mieleenpainuvaa musiikkia, jopa korvamatoja, mutta tällä kertaa tarttuvuus on saavuttanut häpeilemättömän tason. ”Oak, Ash & Thorn” on parhaimmillaan alusta loppuun kuunneltuna, sillä jokainen biisi puolustaa paikkaansa kunnialla aina levyn päättävään, eeppisyyden huipentumaan. ”Heart Of The Rose” -kappale nosti allekirjoittaneella niskakarvat pystyyn. Hyvällä tavalla.

Genressään ”Oak, Ash & Thorn” petaa varmasti itselleen paikkaa kuluvan vuoden parhaimpien joukossa. Nähtäväksi jää yltääkö levy yleisesti samaan. Tästä huolimatta Dark Forestin uusin on järisyttävän hyvä levy. Mikäli hyvä musiikki on lähellä sydäntä niin tee itsellesi palvelus ja hanki se. Et taatusti tule pettymään.

9/10

Marko Klingberg

1.Ælfscýne
2.Wayfarer’s Eve
3.The Midnight Folk
4.Relics
5.Avalon Rising
6.Oak, Ash & Thorn
7.The Woodlander
8.Eadric’s Return
9.Heart Of The Rose

+ artikkelit

Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.