U.D.O. – Steelhammer (2013)

[three_fourth]Acceptista kuolemattomaan maineeseen noussut sirkkelikurkku Udo Dirkschneider on tahkonnut 80-luvun loppupuolelta alkaen jo 14 sooloalbumia U.D.O.-yhtyeensä kanssa. Soolouran alkupään tuotanto on tasaisen varmaa ja vakuuttavaa Heavy Metallia, mutta 2000-luvun mittaan julkaisujen taso on romahtanut yhtä tasaisen varmasti kohti yllätyksetöntä ja ideaköyhää tahkoamista, joka ei ole antanut aihetta riemunkiljahduksiin. Itse olen jättänyt viime vuosien tuotokset hyllyyn miettimättä kahdesti.

Kun U.D.O. julkaisi vuonna 2013 14. studioalbuminsa ”Steelhammerin” eivät odotukset olleet kovin korkealla. Luottokitaristi ja Acceptista tuttu Stefan Kaufmannkin oli jäänyt kyydistä. Kuitenkin luettuani erään hyvin positiivisen arvion, päädyin poimimaan levyn mukaani. Täytyy alkuun todeta, ettei ko. arvostelu kovin väärässä ollut. ”Steelhammer” avaa vakuuttavan jykevästi riffittelevällä nimibiisillä, josta voi heti päätellä, että pääosin Udon ja basisti Fitty Wienholdin kynästä on tällä kertaa irronnut oivaa materiaalia. Nimikappaletta seuraa erehdyttävästi Acceptia muistuttava ”Cry Of A Nation”, joka jatkaa höyryvasaran lailla junttaavaa rytmikästä ja melodistakin riffittelyä ollen levyn ehdotonta parhaimistoa.

”Metal Machine” seuraa nimeä myöten perinteistä U.D.O.-linjaa, joskin hiukan yllätyksettömästi peruselementtien ollessa kuitenkin kohdillaan. Hispaaniaksi laulettu nelosbiisi ”Basta Ya” kiihdyttää tempoa ja keventää otetta tuoden lisää energiaa ja vaihtelua alkupään materiaaliin. Vaihtelu ei jää tähän sillä seuraavaksi yllätetään kevyellä piano-balladi ”Heavy Rainilla”. Vanha ruisräähkä Udo osoittaa, että hänestä löytyy edelleen myös tunnelmallinen ja rauhallinen puoli. Udo ei todellakaan ole yleensä mikään balladimestari, mutta ”Heavy Rain” saa suupielet ylös päin, ei huvituksesta, vaan siksi, että kieli osataan pitää tarvittaessa syvällä poskessa.

”Devil’s Bite” ja ”Death Ride” palauttavat suunnan tunnelmanvaihdosten jälkeen entiselleen edustaen levyn keskivertomateriaalia ja suoraviivaisempaa tykitystä ilman suurempia yllätyksiä, ehkä hiukan mielikuvituksettomastikin. Puolimatkan krouvin ”King of Mean” starttaa pirteämmissä merkeissä, jälleen Acceptmaiseen tyyliin. Muuten hyvin potentiaalisen biisin akilleen kantapää on hiukan irrallisen oloinen kertosäkeistö, johon olisi voinut muutenkin panostaa hiukan enemmän. ”Timekeeperin” raskaat riffit jyräävät heikompiensa ylitse voimalla ilman armoa. Filtterin läpi vedetyt vokaaliosiot tosin olisi voinut vetää ihan puhtaasti, sillä harvemmin filtterit ovat kovin onnistuneita ideoita kuten eivät nytkään.

”Never Cross My Way” palauttaa tunnelmallisuuden ja melodisuuden tiukemman osion vastapainoksi antaen hengähdystauon sopivaan paikkaan kevyemmän materiaalin ystäville. Udon herkempi ja kevyempi puoli pääsee biisissä jälleen hyvin oikeuksiinsa. ”Never Cross My Way” on ehdottomasti levyn parhaita kappaleita. ”Take My Medicine” puolestaan jysäyttää riffikoneen uudelleen käyntiin aiemmin opitun suoraviivaiseen tyyliin soolon jälkeisen bridgen rikkoessa tätä jatkumoa, muttei aivan onnistuneesti. Bonusbiisiksi merkitty ”Shadows Come Alive” ei poikkea sekään yleisestä päälinjasta, vaan junttaavat riffit ja kitaramelodiat hallitsevat äänimaisemaa tasapainoisesti. Varsinkin melodinen kertosäkeistö toimii mielestäni biisissä oikein hyvin. ”Stay True” pysyy puolestaan uskollisena kursailemattomalle Heavy Metallille ollen hyvin perinteistä veturin lailla eteenpäin puskevaa U.D.O.:a.

”When Love Becomes A Lie” hellittää jälleen hiukan tiukemman osion jälkeen levylle ominaisesti. Biisinä se ei kuitenkaan jaksa oikein iskeä ollen ideaköyhä ja fillerin tuntuinen. Kappale onkin selvästi levyn heikointa antia. Levyn päätösbiisi ”Book of Faith” on tummasävyinen, synkkä ja hidas juntta, joka lähtee paremmin käyntiin 1,5 minuutin jälkeen, Runsaan viiden minuutin mittaiseksi biisiksi se jää hiukan puuduttavaksi ja levy olisi ollut parempi lopettaa menevämpään materiaaliin tai mahtipontisempaan eepokseen. Ehkä tässä on sitäkin yritetty päätellen biisin kahden viimeisen minuutin instrumentaaliosiosta, muttei se aivan onnistu.

”Steelhammer” on kokonaisuudessaan onnistunut, tasapainoinen ja laadukas albumi, jolla ei ole varsinaisesti juurikaan selkeitä notkahduksia. Mitään ihmeellisyyksiä ei levy tarjoa, vaan sitä mitä pitääkin eli vanhan liiton Heavy Metallia osaavasti ja tyylikkäästi toteutettuna ilman ylimääräisiä ja asiaankuulumattomia kikkailuja. Vaihtelua on myös tarjolla riittävästi taklaamaan junnaavuus ja itsensä toistaminen. Vanhalla sakemannilla on edelleen homma tiukasti narisevassa nahkahanskassa, eikä pahoja huteja ole teräsvasaralla peukaloon lyöty.

Udo on hyvässä vedossa sekä energinen ja bändikaveritkin hoitavat soitttopuolen mallikkaasti. Laadukkaat ja iskevät riffit, toimivat melodiat ja soolot jyräävät läpi koko albumin. Lieneekö tässä osuutensa sillä, että toisena kitaristina häärii suomalainen Kasperi Heikkinen. Näinhän voi aina finskinä kevyen puolueellisesti ajatella. Soundipuoli on myös onnistuttu saamaan riittävän muhkeaksi ja selkeäksi, eikä levyä ole ylituotettu ja kiillotettu liiallisuuksiin asti sieluttomaksi kuten joillakin U.D.O.:n aiemmista julkaisuista. Jos usko U.D.O.:n tekemisiin oli mennyt aikaisempien räpellystän myötä, ”Steelhammer” palauttaa sen uskon korkojen kera. ”Steelhammeria” kuuntelee mielellään ja siitä jää jo ensikuuntelun jälkeen fiilis, että levyä tulee pyöritettyä masiinassa useamminkin. Toivoa sopii, että U.D.O. jatkaa samalla linjalla myös seuraavilla albumeilla. Uran ehtoopuoli on väistämättä käsillä, joten siihen saumaan tämä levy on erinomainen isku ja näyttö, ettei U.D.O. ole menneiden vuosikymmenten bändi, vaan edelleen ihan varteenotettava Heavy Metal-jyrä.

Pakkohan tätä on myös verrata hiukan Acceptin viimeisimpiin levytyksiin. Ei ”Steelhammer” niistä hirveän kauaksi jää. Tokihan se sisältää selkeitä Accept-viittaksia, mutta Hoffmann/Baltes-kaksikko tuovat Acceptiin sellaisia ulottuvuuksia, joihin U.D.O. ei pysty. Siitä huolimatta täytyy antaa moottorisahaoravalle hyvät pisteet tästä suorituksesta.

8½ /10

Tomi Väänänen

UDO_Promo2012-32

[/three_fourth] [one_fourth_last]

352935

1.Steelhammer
2.A Cry Of A Nation
3.Metal Machine
4.Basta Ya
5.Heavy Rain
6.Devils Bite
7.Death Ride
8.King Of Mean
9.Timekeeper
10.Never Cross My Way
11.Take My Medicine
12.Stay True
13.When Love Becomes A Lie
14.Book Of Faith[/one_fourth_last]

2 KOMMENTIT

    • Olet täysin oikeassa. Vaikka mies liittyikin bändiin ennen levyn julkaisua, hän ei tosiaan osallistunut itse levyn tekoon. Iso kiitos oikaisusta Vince! ✊

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here