Langenneet-yhtyeen uusi levy “Aionin Soihtu” on pitkälti välimallin tuotos. Kyseessä ei varsinaisesti ole pökäle, mutta kaukana A-luokasta. Musta metalli on homman nimi, mutta hyvän maun vuoksi sekaan on myös sotkettu deathia, doomia sekä thrashia. Ei tuolla loppupeleissä ole juuri merkitystä, sillä sävellykset eivät yksinkertaisesti ole kovin hyviä. Muutamia yksittäisiä riffejä lukuunottamatta levy ei tarjoa mieleen jääviä hetkiä.
Myös soundipuolella on osittain isketty kirves kiveen. Soittimet erottuvat hyvin toisistaan, mutta äänimaailma on yleisesti kovin tunkkainen, aivan kuin mikkien ympärille olisi kääritty pari untuvapeittoa. Osa varmasti pitää tätä positiivisena juttuna, itse en. Tosin makuasioista ei pidä kiistellä.
“Aionin Soihtua” kuunnellessa tulee auttamatta mieleen intohimon puute, aivan kuin olisi haluttu laittaa levy pihalle vain jotta saadaan jotain kuunneltavaa ilmoille. Saatan olla väärässä, mutta jokin on pielessä kun kuuntelijaa alkavat moiset ajatukset häiritä. Hetkittäisiä valonpilkahduksia löytyy sieltä täältä ja on mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten Langenneet palikkansa asettelee seuraavaksi. Tällaisenaan en valitettavasti voi suositella kuin kaikkein intohimoisimmille mustan metallin faneille.
5½/10
Marko Klingberg
1. Liekehtivät Silmät
2. Tuhoutuvan Maan Tanssi
3. Tie Pimeimpään Valoon
4. Aionin Soihtu
5. Tyhjyyden Rikastama Tila
6. Itsensä Kruunaava Voima
7. Ilmestyksen Harmonia
8. Alttari Sydän
9. Kaari
10. Kutsu Liekkeihin
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}