Se, Josta Ei Puhuta – Gehenna (2022)

Iisalmelainen Se, Josta Ei Puhuta julkaisi vuonna 2010 debyyttinsä ”Ne, Joista Ei Puhuta”. Levy sisälsi aimo annoksen groovaavaa kuolon ja rässin sekoitusta, joka  allekirjoittaneen soittimessa pyörii tasaisin väliajoin vielä tänä päivänä. Vuotta myöhemmin ilmestyi toinen kokopitkä ”Musta, Kylmä, Syvä Ja Samea”, joka ei valitettavasti yltänyt edellisen tasolle ollen hivenen liian sliipattu sekä sävellyksiltään tasapaksu.

2012 yhtye aloitti kolmannen levyn kirjoittamisen, mutta valmista tuotetta maailma ei saanut kuulla, sillä bändi laitettiin telakalle loppuvuonna 2012. Pakko sanoa että pettymys oli melkoinen tuon uutisen nähtyä päivänvalon. Moni on luultavasti toivonut paluuta kaikki nämä vuodet.

Ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin Se, Josta Ei Puhuta julkaisee vihdoin monen odottaman kolmannen levynsä. Hieman oli vaikeuksia saada ”Gehenna” kuunteluun sillä odotukset olivat korkealla. Mitä jos yhtye on ulostanut haisevan kasan sitä itseään? Loppujen lopuksi ei tietenkään auttanut muu kuin tarttua sitä kuuluisaa härkää sarvista.

Ensimmäinen kiekon pyöräytys esitteli hyvin tunnistettavan kokoonpanon sekä kristallinkirkkaan äänimaailman. Ei vielä mitään maata radaltaan suistavaa materiaalia. Toinen kuuntelukerta raotti enemmän arkunkantta paljastaen enemmän ”Gehennan” salaisuuksia.

Ensiksi, rässi on jätetty biiseistä lähes kokonaan ja korvattu mustemmilla sävellyksillä. Kaikki on edellisten tuotosten tapaan sekoitettu kuolon kanssa. Ja toiseksi, koukkuja löytyy vaikka muille jakaa niin soolojen kuin kitaraliidien muodossa. Niskalihakset ovat olleet kovilla tätä arviota työstettäessä.

Pitkä tauko on selvästi tehnyt hyvää sillä Se, Josta Ei Puhuta on tehnyt uransa parhaan levyn. Albumin, joka kietoo otteeseensa melodioillaan ja supisuomalaisella melankoliallaan unohtamatta häpeilemätöntä tarttuvuutta. Sopii toivoa, että seuraavaa täyspitkää ei tarvitse odottaa yhtä kauan.

8½/10

Marko Klingberg

1. Joka Tähtiin Kurkottaa
2. Gehenna
3. Kuolleena Syntynyt
4. Joko Viimein Uskotte
5. Murskaa Unelmat
6. Niille, Jotka Valoa Etsivät
7. Jättiläisten Olkapäillä
8. Aika Saattaa
9. Tänä Yönä Kaikki Loppuu
10. Suureen Tuntemattomaan

+ artikkelit

Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.