Theocracy – Ghost Ship (2016)

Yhdysvaltalainen poweria sekä melodista ja perinteistä heavyä yhdistelevä Theocracy on julkaissut jo kolme kivikovaa levyä, joten odotukset yhtyeen neljättä – nimeä ”Ghost Ship” tottelevaa – albumia olivat kieltämättä korkealla. Ensimmäisen levyn aikojen yhden miehen projektista on kasvanut ajan mittaan erittäin vartaanotettava, uskottava ja ihan oikea orkesteri, sillä laulaja Matt Smith on onnistunut haalimaan ympärilleen hyvän nipun konseptiin sopivia ammattimiehiä. Theocracyn musiikki on jokseenkin omintakeista, mutta edukseen erottuvaa. Suoria vaikuttimia on vaikea mennä sanomaan, mutta yhtymäkohtia ainakin Helloweenin ja Iced Earthin kaltaisiin legendoihin on havaittavissa.

Yhtyeen uusin taidonnäyte pistää heti silmiin ja korviin erittäin viimeistellyn oloisena tekeleenä äänimaailmaa ja kansitaidetta myöden. Avausraita ”Paper Tiger” tuottaa tosin pienoisen pettymyksen heti kättelyssä: Helpon oloinen ralli kierrätetyillä elementeillä. Tässäkö tämä nyt oli? Ei onneksi, sillä kakkosraita ja nimikkokappale ”Ghost Ship” onkin jo sitten tutumpaa, ja jopa hieman yllättävän vauhdikasta Theocracya. Kappale kertoo unohdetuista ja hyljeksityistä yksilöistä, joille maailma on kääntänyt selkänsä, ja joita kapteenimme Smith kehottaa hyppäämään laivaansa ja muuttamaan kanssaan maailmaa. Uskoisin että tähän voi moni etenkin nuoremman polven metallipää samaistua.

Sama tiukka, tasokas ja puhutteleva linja jatkuu raidasta toiseen. Nimikkokappaleen teemaa jatkaa osaltaan hieno ”Wishing Well”, joka heittää ilmoille kysymyksen että teemmekö ihmisinä tarpeeksi heikompiemme hyväksi? Riittääkö vain tykkäys sosiaalisessa mediassa ja hyvät toivotukset – ikään kuin lantin heitto toivomuskaivoon? Sitä sopii jokaisen pohtia.

theocracy_2016

Hienoinen notkahduskin löytyy: lähinnä leirinuotiolle soveltuva slovari ”Around the World And Back”. Kappaleen pelastukseksi täytyy tosin mainita yksi vuoden tyylikkäimmistä kitarasooloista, joka nostaa tämänkin kappaleen kirkkaasti pinnan yläpuolelle. Kappale kertoo myös oman tarinansa Theocracyn tyylitajusta, sillä kohtalainenkin kappale on saatu nostettua uudelle tasolle upealla laulusuorituksella, hienolla soololla ja muutamalla koukulla sovituksen puolella.

Yksi syy siihen, miksi Theocracy on ainakin vielä toistaiseksi suhteellisen tuntematon suuruus, saattaa löytyä yhtyeen sanomasta – se on vahvasti kristillinen. Kappaleiden sanoitukset viittaavat tosiaan erittäin vahvaan kristilliseen taustaan, mutta tämä ei ole koko totuus: Biisit kertovat useimmiten itseensä uskomisesta tai uskonsa menettämisestä, lähimmäisenrakkaudesta, ihmiskunnan suunnasta muuttuvassa maailmassa tai ikiaikaisesta hyvän ja pahan taistelusta – jonka senkin voi tulkita joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti, vaikkapa yksilön päänsä sisällä käymästään kamppailusta oikean ja väärän välillä. Yhtyeen musiikkitaiteen suola onkin tarttuvien biisien ohella erittäin näppärät, monitulkintaiset ja mielenkiintoiset sanoitukset.

Itseäni tämä niin sanottu kristillinen sanoma ei haittaa millään muotoa, sillä se ei ole tungettelevaa saati paatoksellista. Uskon asiat ovat muutoinkin kuin sukupuolielimet – hyvin henkilökohtaisia, ja on syytä aina tosinaan harkita ne yhteydet, joissa ne on soveliasta ottaa esiin. Kyseinen yhtye tekee sen harkintaa noudattaen sekä hyvää makua käyttäen. Olen huomannut pyöritteleväni kappaleiden sanoituksia mielessäni, vertauskuvia itseeni – jumalattomaan pakanalapseen – etsien.

Ghost Ship – albumilla ainoa kappale, josta löytyy hieman suorempaa viittausta Isoon Kirjaan, on päätöskappale ”Easter”. Power-albumeille tyypilliseen tapaan viimeisen kappaleen virkaa toimittaa varsin eeppinen ja yli kymmenen minuuttia kellottava tekele. Biisi on periaatteessa varsin mainio, mutta tässä viitekehyksessä hieman vaatimaton, sillä edellisten levyjen loppuhuipennukset ovat olleet silkkaa hunajaa ja kultaa. Tällä kertaa tyydytään jonnekin pronssin tietämille. Tässä yhteydessä mainittakoon, että esimerkiksi Mirror of Souls -levyn päättävä, 25-minuuttinen nimikkokappale on yksi parhaista ikinä koskaan kirjoitetuista eepoksista, joka ei hurjasta pituudestaan huolimatta sisällä ensimmäistäkään tylsää sekuntia.

Useamman kuuntelukerran jälkeen alkaa kuvitteelliseen paperikoriin nakattu avausraitakin kuulostaa aina vaan paremmalta, lunastaen paikkansa levyn keulilla. Ghost Ship on muutamasta notkahduksestaan huolimatta erittäin mainio levy. Minkä tahansa muun yhtyeen tekemänä se olisi varsinainen mestariteos, mutta Theocracyn mittapuulla vain vahvaa ylempää keskitasoa. Albumi menee silti ehdottomasti vuoden hienoimpien julkaisujen joukkoon. Tiedän hyppääväni Matt Smithin ja kumppaneiden luotsaamaan haamulaivaan vielä kerran jos toisenkin.

8+/10

Markus Salmela

01. Paper Tiger
02. Ghost Ship
03. The Wonder Of It All
04. Wishing Well
05. Around the World and Back
06. Stir the Embers
07. A Call To Arms
08. Currency In A Bankrupt World
09. Castaway
10. Easter

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here