Kesän festarikausi huipentui jälleen Joensuussa, jossa Ilosaarirock kokosi juhlakansan nauttimaan musiikista sekä viihteestä laidasta laitaan.
Yksi Suomen monipuolisimmista festivaaleista järjestettiin tänä vuonna jo 54. kertaa, eikä tapahtuma pettänyt odotuksia. Ilosaarirock tunnetaan paitsi moitteettomista järjestelyistään ja ainutlaatuisesta tunnelmastaan, myös poikkeuksellisen laajasta artistikattauksestaan. Tällä kertaa ohjelmistossa liikuttiin sulavasti Costista Charoniin ja Mirellasta Mayhemiin.
Perjantai 17.7.2026
Oma festivaalini käynnistyi Mirellan soljuvan popmusiikin parissa, eikä nuoresta poptähdestä ole pahaa sanottavaa. Päälava täyttyi riehakkaasta juhlakansasta, ja kyllä “Timanttei” tanssittaa helteisessä pohjoiskarjalan iltapäivässä. Myönnettävä on.
Raskaampaa osastoa iltapäivään tarjoili Hokka, jonka energinen rockshow lämmitti vielä hieman maltilliseksi jäänyttä yleisöä. Osasyynä saattoi olla samaan aikaan toisella lavalla esiintyneet euroviisusankarit Linda & Pete, jotka keräsivät ympärilleen valtavan yleisömeren. Pete Parkkosen ja Linda Lampeniuksen tähdittämä show tuntui toimineen Ilosaaren jo pikkuhiljaa äänekkäämmäksi käyneeseen yleisöön. Erityisesti Lampeniuksen esittämä Finlandia-hymni upposi juhlakansaan yllättävän hyvin. Hämmentävä hetkellinen pysähdys ja harras tunnelma valtasi Laulurinteen kaiken bilettämisen keskellä.
Lost Society nosti kierroksia jo kunnolla. Jyväskyläläinen energiapakkaus viritti viikonlopun ensimmäiset kunnolliset pitit ja täytti Rentolavan edustan ääriään myöten. Yhtyeen esiintyminen oli taattua laatua, vaikka settilistaan olisi voinut toivoa vielä pari vauhdikkaampaa vetoa lisää.
Illan erikoisimmasta kokemuksesta vastasi norjalainen black metal -legenda Mayhem. Keikka käynnistyi lähes messumaisella tunnelmalla, synkän visuaalisuuden ja rituaalimaisen esiintymisen saattelemana. Keikan jälkipuolella lavan taustalle heijastettu, yhtyeen pitkää ja tapahtumarikasta historiaa kunnioittava kuvamaailma toi esitykseen arvokkuutta, joka muistutti Mayhemin vaikutuksesta metallimusiikin kehitykseen. Kokemus oli yhtä aikaa raskas, vaikuttava ja äärimmäisen intensiivinen.
Lauantai 18.7.2026
Toisen festaripäivän avasi omalta osaltani Erika Vikman, jonka näyttävä popshow tarjosi juuri sitä, mitä yleisö oli tullut hakemaan: karismaa, hittejä ja suuria tunteita.
Metallisempi osasto käynnistyi Beast in Blackin myötä. Anton Kabasen luotsaama kokoonpano tarjoili annoksen ehtaa power metalia ja häpeilemättömän suurta showmeininkiä. Yhtye oli kovassa iskussa, eikä lavalla säästelty valoja, efektejä tai tarttuvia kertosäkeitä. Kuulija sai hetkeksi siirtyä retrofuturistiseen fantasiamaailmaan, jossa eivät päde normaalin arkielämän säännöt.
Yksi viikonlopun suurimmista positiivisista yllätyksistä oli brittiläinen Unpeople. Punkista, vaihtoehtorockista ja modernista metallista vaikutteita ammentava yhtye iski takavasemmalta todella vahvalla esityksellä. Energiaa riitti ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen, ja moni festivaalivieras poistui keikalta uuden suosikkiyhtyeen löytäneenä. Toivottavasti näemme bändin Suomessa uudelleen pian.
Sunnuntai 19.7.2026
Sunnuntaina sää kääntyi aurinkoisesta poutapäivästä sateiseksi, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Päinvastoin. Kosteasta kelistä huolimatta yleisöä riitti lavojen edustoilla koko päivän ajan.
Päivän juhlahumun käynnisti allekirjoittaneen osalta Käärijä, joka sai yleisön välittömästi liikkeelle. Artistin tunnusomainen energia ja tarttuvat hitit eivät jättäneet ketään paikalleen, ja sateesta huolimatta festarikansa tanssi ja lauloi mukana alusta loppuun.
Seuraavana vuorossa oli omalta kohdaltani yksi koko festivaalin odotetuimmista esiintyjistä, brittiläinen Architects. Yhtyeen energinen show ei jättänyt ketään kylmäksi. Pitit pyörivät tauotta ja yleisö oli lähes hurmoksellisessa tilassa koko keikan ajan. Massiiviset kertosäkeet, raskaat riffit sekä tinkimätön lavapreesens tekivät esityksestä yhden viikonlopun kohokohdista. Reisilihakset ja niskan seutu kiittävät vielä varmasti seuraavalla viikolla.
Tunnelma pysyi korkealla myös Nenerchyn keikalla. Kovan bilebändin maineen saavuttanut kokoonpano yhdistelee ennakkoluulottomasti rapia, punkia, metallia ja drum’n’bassia. Kaoottisen energinen esitys oli omiaan viemään viimeiset mehut viikonlopun juhlijoista, eikä yleisölle suotu hengähdystaukoja.
Festivaalin päätti Kuumaa, jonka tarttuva popmusiikki tanssitti juhlakansaa myöhäiseen yöhön. Viikonlopun viimeiset yhteislaulut kaikuivat sateesta huolimatta vahvoina, ja tunnelmassa oli haikeutta sekä tyytyväisyyttä. Tästä oli hyvä suunnata kotia kohti. Kesän paras viikonloppu oli jälleen takana.
Ilosaarirock osoitti jälleen kerran olevansa yksi Suomen parhaista ja monipuolisimmista festivaaleista: Tapahtuma, jossa raskain metalli, suurimmat pop-hitit ja yllättävimmät löytöretket mahtuvat sulavasti saman viikonlopun sisään. Festivaali keräsi 64 000 juhlijaa.
Raportti & kuvat: Markus Salmela ©Metalliluola
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
