Vuosi 1996 oli pohjoismaisen black metalin kannalta murroksellinen. Norjan toisen aallon liekit olivat jo levinneet Ruotsiin, jossa syntyi oma, jopa vielä kylmempi tulkinta äärimmäisyydestä. Siinä missä norjalaiset pioneerit rakensivat osittain jo fantasiamaista ja synkän melodista ilmaisutyyliä, otti Tukholman suunnalla muotoutunut Dark Funeral askeleen kohti nopeatempoisen tarkkaa, lähes mekaanista raivoa. ”The Secrets Of The Black Arts” oli yhtyeen ensimmäinen täyspitkä, ja samalla yksi pohjoismaisen black metalin kulmakivistä.
Albumi on armoton. Sen ytimessä sykkii nopea, taukoamaton blastbeat-tykitys, jonka päälle kietoutuvat kylmät, sahaavat riffit. Laulaja Themgorothin karhea, demoninen ulosanti toimii erinomaisena tunnelmanluojana sekä nopeatempoisen ja aggressiivisen kappalemateriaalin eteenpäin työntävänä voimana.
Lyriikat nojaavat vahvasti satanistiseen kuvastoon, okkultismiin ja pimeyden symboliikkaan – jopa suoraviivaisemmin kuin monilla aikakauden muilla nimillä. Albumin syntymisessä vaikuttivat Themgorothin ohella Blackmoon, Equimanthorn sekä Lord Ahriman, joka on nykyisin ainoa kyseisestä kokoonpanosta jäljelle jäänyt jäsen, ja on sittemmin myös vakiintunut yhtyeen keulakuvaksi.
Kappalerakenteet ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Bändi ei sorru turhaan polveiluun, vaan keskittyy rakentamaan äärimmäisen intensiivistä tunnelmaa, joka ei hellitä hetkeksi. Vaaran ja pimeyden tuntu ovat jatkuvasti läsnä. Levyn parhaimmistoon kuuluvat nimikappale ”The Secrets Of The Black Arts”, kylmäävä ”My Dark Desires” sekä aavistuksen groovaavampi ”Shadows Over Transylvania”.
Olisi helppo sanoa, että kappaleet toistavat itseään ja että levyltä puuttuu kaivattua dynamiikkaa. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että välillä on myös hyvä pitää valittu linja ja tehdä se mahdollisimman hyvin. Tässä Dark Funeral on onnistunut erittäin hienosti.
Vaikka albumi ei tarjoa samanlaista monipuolisuutta tai yllätyksellisyyttä kuin jotkut aikakauden klassikot, on sen merkitys mustan metallin kuvastossa kiistaton. ”The Secrets Of The Black Arts” sementoi Dark Funeralin aseman pohjoismaisen black metalin eturintamassa ja loi pohjan yhtyeen myöhemmälle, entistä massiivisemmalle soundille.
Yhtye on onnistunut olemaan itselleen uskollinen ja pitämään omaleimaisen, nopean ja raa’an, ilmaisutyylinsä aina näihin päiviin asti. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin albumi kuulostaa yhä hämmästyttävän tuoreelta. Sen kylmään ja armottomaan energiaan on ajan säälimätön hammas ollut tehoton.
7/10
Markus Salmela
1.The Dark Age Has Arrived
2.The Secrets Of The Black Arts
3.My Dark Desires
4.The Dawn No More Rises
5.When Angels Forever Die
6.The Fire Eternal
7.Satan´s Mayhem
8.Shadows Over Transylvania
9.Bloodfrozen
10.Satanic Blood
11.Dark Are The Paths To Eternity
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}