Swallow The Sun – When A Shadow Is Forced Into The Light (2019) / Lumina Aurea EP (2018)

Kuolema on vahvempi kuin elämä
…Mutta rakkaus on vahvempi kuin kuolema

Swallow The Sunin ilmoitus “Lumina Aurea” -EP:n ja “When A Shadow Is Forced Into The Light” -albumin julkaisemisesta tuli yllätyksenä syksyllä 2018, vaikka uutinen olikin odotettu ja toivottu. Yhtyeen viimeisimmät kuluneet vuodet eivät ole olleet helppoja niin henkilökohtaisella kuin koko bändin tasollakaan, eikä uusi Swallow -albumi tai yhtyeen tulevaisuus ollut aivan itsestäänselvyys.

Sekä EP että albumi ovat jatkumoa Swallow The Sunin luovan voiman Juha Raivion surutyölle. Ne kuuluvat yhteen, vaikka eivät olekaan millään lailla kokonaisuus. 14 minuuttinen EP:nä julkaistu “Lumina Aurea” sukeltaa Raivion käsittämättömän surun mukana syvempiin vesiin, kuin useimmat haluaisivat astua. “When A Shadow Is Forced Into The Light” pitkäsoitto puolestaan nostaa kuulijan tuhkasta todellisuuteen, joka on raakuutensa ja synkkyytensä ohella myös valoisa, herkkä ja äärimmäisen kaunis. Niin kuin elämäkin.

Yhtyeen kokemista muutoksista albumilla kuuluu enemmän tai vähemmän myös bändiä koskettaneet miehistönvaihdokset. Kesän 2018 alussa syrjään astuneen kitaristi Markus Jämsenin saappaisiin astunut Juho Räihä on kuitenkin jo tuttu kasvo Swallow-perheessä hänen sijaistettua Raiviota yhtyeen kiertueella taannoin. Myös koskettimiin vakinaistettu Jaani Peuhu on ennestään tuttu ääni yhtyeen matkalta. Vaikka Jämsenin lähtö on epäilemättä ollut yhtyeelle raskas paikka, ja aiheuttanut monenlaisia ajatuksia bändin tulevaisuudesta, ei sopivampia jäseniä olisi Swallow The Sunin riveihin saattanut löytyä.


Lumina Aurea

Perinteisestä doom- tai death-doom kappaleesta perustavalla tavalla eroava “Lumina Aurea” ilmestyi talvipäivänseisauksen aikaan, vuoden pimeimpänä päivänä.

Teos muistuttaakin ilmestymisensä päivää. Ajattomalla tavalla loputtoman tuntuinen kylmä kauneus velloo ympärillä. Tuomion alakuloiset torvet soittavat kutsuaan kuoleman virran toiselta rannalta ja rumpu lyö hitaasti kuin sydämenlyönnit, kertoen kuulijan vielä roikkuvan elämänlangassa. Kallioiden tavoin armottomina nousevat kitarariffit rajaamaan musiikillista maisemaa.

Kun keskityt kuuntelemaan, kuulet tuulen huminaa, aaltojen lyövän rantaan ja lintujen huudon. Elämän kierron.

Lyriikoita ymmärtääkseen täytyisi osata latinaa, mutta matalalta lausuttu messu koskettaa tarkkaa sanomaa tavoittamattomankin. Taustalta kertojaa säestää milloin goottilaisten katedraalien holveista kaikuvat kuorot, milloin Mikko Kotamäen suoraan Hornan syövereistä kärisemät murinat, luoden mielikuvan valon ja pimeyden taistelusta, ehkä häivähdyksen Danten Infernon kerrosten maisemista.

Musiikillisesti teoksella on hyvin vähän tekemistä doom metalin kanssa, eikä se asetu myöskään varsinaisesti Swallow The Sunin aikaisempaan karsinaan. “Lumina Aurea” on enemmän teos tai sävellys, kuin biisi tai kappale. Se on uskomaton taidonnäyte ja käsittämättömän avoin kurkistusikkuna Raivion kokemukseen.

Todennäköisesti joitain yhtyeen faneista moinen aitauksesta karkaaminen harmittaa, mutta he voivat kaikessa rauhassa palata vanhojen suosikkiensa pariin, elleivät kestä “Lumina Aurean” raakaa kauneutta.

Numeraalisesti “Lumina Aureaa” olisi mahdoton arvioida. Se on niin täydellinen kuvaus henkilökohtaisesta kiirastulesta, kuin tällainen pakana voi kuvitella.

When A Shadow Is Forced Into The Light

Siinä missä “Lumina Aurean” soinnut kumisevat vääjämättömän kuoleman holveissa, on “When A Shadow Is Forced Into The Light” puolestaan yllättävän täynnä elinvoimaa ja valoa. Niin albumikokonaisuutta kuin sen jokaista kappalettakin leimaa kaunis herkän ja melodisen ja toisaalta raskaan ja aggressiivisen kontrasti. Valon ja pimeän, herkän ja raskaan ero on aina ollut Swallow The Sunin musiikissa läsnä, mutta tällä albumilla vaihteluväli on kasvanut entisestään.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla korostuu kappaleiden melodisuus ja varsinkin puhtaan, pehmeän laulun määrä verrattuna ärjyntöihin. Esimerkiksi Peuhun ja Kotamäen yhteisponnistus kakkosbiisi ”Crimson Crownin” lauluissa kutoo äärimmäisen herkän kokonaisuuden. Tämän uskallat tarjoilla huoletta myös äidillesi tai sille kaverille, joka ei oikein tykkää metallista.

Kotamäen lauluissa käytetään levyllä miehen skaalaa jos ei aivan koko mitalta, niin ainakin kunnioitettavalta alalta. Puhtaat laulut soivat pehmeämpinä ja intiimimpinä, kun taas säästeliäämmin käytetyt korinat ovat ehkä lähellä Kotamäen ilkeintä bläkkis-perkelettä. Hienoja esimerkkejä lauluilmaisun laajuudesta tarjoavat esimerkiksi nimikappale ”When A Shadow Is Forced Into The Light” sekä sinkkuinakin julkaistut ”Firelights” ja ”Upon The Water”.

Albumilla on myös suorastaan vastustamattomalla tavalla nahan alle uivia, surumielisiä korvamatoja. Esimerkkinä mainittakoon albumin loppupuoliskolle kallistava ”Stone Wings”, joka yhdistää melodisuudessaan radiosoittoa kiljuvan, eeppisellä nosteella starttaavan kertsin jousisoittimiin ja yksiin albumin muhkeimmista korinalauluista. Sanasen ansaitsee myös levyn päättävä illan viimeinen hidas ”Never Left”, joka tarjoilee muun muassa hykerryttävää herkistelyä ja vastustamattoman vetovoimaisen kertosäkeen.

Vaikka Raivio on yhtyeessä pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja, on myös solisti Kotamäki ajoittain avannut lyriikoihin sanaisen arkkunsa. Tällä levyllä hänen sanoituksensa ovat aikaisempien sanoitusten synkän ja raskaan sijaan koskettavat ja avoimet. Raskasta tekstiä yhä, mutta sillä tavalla raskasta, kuin elämä saattaa olla, kun avaat sydämesi toiselle.

Kokonaisuutena “When A Shadow Is Forced Into The Light” on vahvan melodinen, rankka, raskas, kaunis ja herkkä levy. Se kaataa sumeilematta doom-lokeron aitoja dark ambientin, rockin ja klassisen musiikin keinoin. Kuuntelemalla levyä ei kovin helposti saa kulumaan, ja useampi pyöritys avaa yhä uusia yksityiskohtia, sanoituksen pätkiä, elementtejä ja tasoja tarkasteluun.

Samoin kuin EP, myös pitkäsoitto saattaa aiheuttaa vastustusreaktion perinteistä doom-sahausta kaipaavassa fanissa. Mutta kyky muuttua ja uskallus laajentaa omaa tonttia on osa muusikon ammattitaitoa. Ja sitä tästä yhtyeestä löytyy ilmeisesti lähes rajattomasti.

9½/10

Raisa Krogerus

1. When A Shadow Is Forced Into The Light
2. The Crimson Crown
3. Firelights
4. Upon The Water
5. Stone Wings
6. Clouds On Your Side
7. Here On The Black Earth
8. Never Left

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän