Sonata Arctica – Ecliptica (1999)

MAINOS:



Millennium tulee ja koneet hajoavat. Tuntemamme maailma saattaa loppua. Vuosi 1999 ei ehtinyt virallisesti vielä kääntyä uuden tuhatluvun puolelle kemiläisen power metal- kokoonpanon Sonata Arctican heittäessä kotimaisen metallimusiikin kirkkaasti 2000-luvulle.

Siinä missä aiemmin julkaistu suomalaisen voimametallin kulmakivi ”Visions” (Stratovarius) kumarteli vielä hienoisesti 1900-luvulle, pisti Sonata musiikkiinsa muutaman turboahtimen lisää ja loi osaltaan suunnan power metalin modernimmalle ilmaisulle. Nokkamies Tony Kakko tosin määrittelee Sonata Arctican tyylilajiksi powerin sijasta ”melodic metal”, joka on varsin kuvaava termi.

Perinteisemmän powerin aikalaiset edustajat kuten Blind Guardian, Hammerfall, Rhapsody Of Fire ja Kamelot raivasivat tietään metallimaailmassa lähinnä perinteisin aineksin, käyden miekat tanassa lohikäärmeiden kimppuun. Sonata Arctican resepti edellämainittuihin nähden oli yhdistää hieman maallisempi kuvasto totuttua pykälän verran reippaampaan poljentaan ja näitä vastapainottaviin, maalaileviin kitara- ja kosketinosuuksiin. Sanoituksellisesti ”Eclipticalla” liikutaan ritaritarinoiden sijaan lähempänä nykyaikaa.

Levyn avausraita ”Blank File” osoittaa mainiosti koko albumin suunnan; kappale laitetaan koruttoman rumpu-intron jälkeen suoraan tulille. Laulu alkaa kohdassa 0.03, ja kappalemateriaali on melodisen power metalin ilosanomaa tästä eteenpäin aina viimeiseen sekuntiin asti. Kohokohtia levyltä on tasaisen korkean laadun takia vaikea löytää. Näin ollen kiekolta ei myöskään löydy ensimmäistäkään heikkoa kappaletta.

Yhtyeen livesettiin on vakiintunut vastustamattomasti eteenpäin laukkaava ”Fullmoon”. Albumi kaahataan läpi pääasiassa tuplabasarien siivittämänä, mutta kuulijalle suodaan myös muutama hengähdystauko matkan varrella – erityismaininta eeppisille slovareille ”Replica” ja ”Letter To Dana”, joiden tahtiin voi vannoutunein metalliviikinki rutistaa tyynyään pimeässä huoneessa. Soittimet kuuluvat läpi levyn tasapainoisesti ja selkeästi. Vaikka mitään sinänsä mullistavaa ei soitannassa ole havaittavissa, jaksaa albumia pyörittää kerta toisensa jälkeen, eikä vähiten tarttuvien, mutta ei missään tapauksessa kertakäyttöisten melodioiden ansiosta. Kappaleiden pituudet ovat maltillisia, vaikka voimametallille ominaiseen tapaan viimeisen biisin paikka on varattu eeppisen tyylikkäälle, vajaat kahdeksan minuuttia kellottavalle ”Destruction Preventerille”.

Orkesterin alkuajoista lähtien kenties suurinta keskustelua on herättänyt laulaja Tony Kakon englanninkielen lausuminen. ”Eclipticalla” ei missään tapauksessa kuulla rallienglantia ääntävää nokkamiestä, vaan ensilevytyksen iloa puhkuvaa, taitavaa vokalistia. Tässä yhteydessä voidaan käyttää kulunutta ilmaisua ja sanoa Kakon vetävän koko levyn läpi nuoruuden innolla. Sen minkä hän paikoitellen hienoisessa epävireessä häviää, voittaa taasen tunnepuolella 100-0. Kakon puolustukseksi täytyy myös ottaa huomioon Sonata Arctican vahvimmat tukialueet kuten Japani, Latinalainen Amerikka sekä Keski-Eurooppa – mikään edellämainituista tonteista ei ole järin tunnettu ”oikeaoppisesta” englannin kielen ääntämisestä.

Suomalaisen metallimusiikin vienti maailmalle oli jo alkanut nostaa päätään varovaisesti kohti vuosituhannen taitetta, mutta viimeistään ”Eclipticaa” seurannut Euroopan laajuinen yhteiskiertue Stratovariuksen kanssa toi tämän pohjoisen metallimaan kaikkien alaa seuraavien tietoisuuteen. Millennium tuli ja meni. Maailma ei loppunut. Tämän sijaan uusi aika suomalaisessa metallimusiikissa oli alkanut. Päätöskappaleen sanoin: “I controlled, I was in charge, now I think the red storm will rise and destroy us all.” Paitsi että yli metallimaailman pyyhkinyt myrsky oli punaisen sijaan jäätävän sininen. Ainoa ja oikeastaan suurin miinus ”Eclipticaa” ajatellen on takaraivossa kutkutteleva epäilys siitä, pystyykö Sonata Arctica vielä jonain päivänä ylittämään itsensä näin vahvan debyytin jälkeen.

10-/10

Markus Salmela

  1. Blank File
  2. My Land
  3. 8th Commandment
  4. Replica
  5. Kingdom For A Heart
  6. Fullmoon
  7. Letter To Dana
  8. Unopened
  9. Picturing The Past
  10. Destruction Preventer
+ artikkelit

Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).