Tampereen Pakkahuoneella järjestettävä Speed Metal Party vietti 35-vuotisjuhlaa.

Ensimmäinen Speed Metal Party järjestettiin vuonna 1988, jolloin paikalliset speed/thrash -suuruudet Prestige ja Dethrone olivat paikalla, myös Amnesty nähtiin lavalla sekä lisäksi hyvinkääläinen Necromancer.

1980-luvun loppupuolella kotimainen speed/thrash metal eli todellisia kultavuosia. Jokaisesta kaupungista ja kylästä ympäri Suomea putkahteli yhtyeitä esiin. Keikoilla meno oli totta kai villiä, lavalta tuli porukkaa vesiputouksen lailla alas. Tuvat, nuorisotalot ja erilaiset eriskummalliset keikkamestat olivat tupaten täynnä teineistä, joiden selkää koristivat Metallica, Kreator, Slayer ja Anthrax -logot.

Käytännössä Stonen ensimmäinen levy räjäytti pankin, sillä tämän jälkeen useat levy-yhtiöt kiinnittivät kotimaisia speed/thrash metal -bändejä talleihinsa vilkkaaseen tahtiin. Vuosien 1988–1989 aikana tuli melkoinen nippu debyyttijulkaisuja: Airdash, Prestige, A.R.G., Charged, Dethrone, N.N.S, Faff-Bey ym.

Undergroundissa kuhisi, sillä demoja ja seiskatuumaisia julkaistiin kiivaasti. Esimerkiksi Necromancer, Oppression, Maple Cross, Mengele, Protected Illusion ja monet muut julkaisivat todella kovia sekä tasokkaita demoja ja omakustannelevyjä.

Valitettavasti kaikki eivät mahtuneet enää levy-yhtiöihin. Se ei himmentänyt yhtyeiden merkitystä, vaan julkaisut ovat edelleen kuumaa tavaraa. Vuosikymmenen vaihteessa ja siitä eteenpäin alkoi speed/thrash metal -aalto vähitellen laimeta ja death metal alkoi saada yhä enemmän jalansijaa kotimaisella metallikartalla.

Suomalaiset thrash-yhtyeet unohtuivat ja jäivät uinumaan. Kuitenkin 2000- ja 2010-luvuilla suomalainen vanhan liiton speed/thrash metalli on muistuttanut olemassaolostaan, sillä aikakauden kokoonpanot ovat palanneet lavalle kerta toisensa jälkeen ja innostuneet julkaisemaan uutta materiaalia.

Speed Metal Partyn uudelleen tulemisen myötä tapahtumaa on järjestetty useita kertoja. Mukana on ollut ulkomaalaisia bändejä kuten Razor, Whiplash ja tänä vuonna Holy Moses.

Kyseessä on hieno tapahtuma, jossa 1980-luvun teinit kerääntyvät paikalle fanittamaan aikakauden yhtyeitä ja rehellisesti sanoen muistelemaan menneitä. Vaikka meno ei ole yhtä villiä kuin 30–35 vuotta sitten, tarinoissa kertaantuvat menneisyyden villit tapahtumat.

Keravalainen Kathrash aloitti iltaman. Tällöin ei vielä suurin yleisö ehtinyt paikalle, mutta viisikko tarjosi tujun annoksen tämän päivän thrash metallia. Viisikko nakutti tiukkoja riffejä toinen toisensa perään. Oli huomattavissa, että vanhan liiton suuremman luokan thrash yhtyeet ovat toimineet vaikuttajina. Joistain riffeistä tuli Testament mieleen. Valitettavasti bändi on liian tuntematon vanhemmalle väelle, mutta yhtye kannattaa tsekata. Kathrashin thrash on mallikasta ja jatkaa genren perinteitä.

Dead Samaritan kävi taannoin läpi kokoonpanomuutoksen, kun pitkäaikainen vokalisti Valendis Suomalainen hyppäsi sivuun. Tilalle on pestattu Intiasta lähtöisin oleva Ash hoitamaan vokaalit.

Dead Samaritan operoi enemmän death metallin puolella, vaikka totta kai vanhan liiton thrash vaikutteet pukkaavat esiin. Yhtyeen tiukka tuuttaus oli todella pätevää tavaraa. Uusi kaveri hoiti tulikasteensa pätevästi. Miehen taustasta ei ole harmainta aavistusta, missä örissyt aikaisemmin, mutta lavalla kaveri veti terävästi. Kieltämättä pientä hakemista oli sekä yhtyeellä ja uudella laulajalla, sillä varmuutta on auttamatta saatava lisää.

Jumalation edustaa old school thrash metallia, sillä yhtyeessä vaikuttaa tunnettuja Suomi -metal/hc scenen edustajia, jotka ovat hankkineet kannuksensa muissa bändeissä kuten Rytmihäiriö ja Forca Macabra. Aloitusbiisinä toiminut ”March Of Jumalation” sisältää koukuttavia riffejä. Tässä tuli kieltämättä mieleen legendaarisen Dark Angelin ”We Have Arrived”, jolla yhtye aina aloittaa keikkansa.

Jumalationin puolen tunnin thrash paahto oli tiukkaa, raakaa ja konstailematonta soitantaa. Otto Tauruksen äreä vokalisointi sopi mainiosti yhtyeen primitiivisempään thrash metalliin. Kun aikaisemmin mainittiin Dark Angel, Jumalationin kappaleissa on samaa armottomuutta ja säälimätöntä kuolemaa kuin amerikkalaisveteraanissa.

Dethrone julkaisi aikoinaan eli 1989 ”Let The Day Begin” -albumin, joka sai kiistanlaisen vastaanoton miksauksensa takia. Biisit olivat hyviä, toimia ja tarttuvia. Valitettavasti aika oli ajanut ohi nopeasti vuonna 1992, kun yhtye julkaisi kakkosalbuminsa ”The Decay Of A Man”. Death metal oli tehnyt vallankumouksen ja materiaali oli kieltämättä poikkeavaa ja monien mielestä todella eriskummallista.

Dethrone on parin viimeisen vuoden aikana julkaissut muutamia uusia kappaleita, jotka ovat olleet hyviä ja soundanneet – yllätys, yllätys – vanhan liiton Dethronelta. Yhtyeen vanhat vedot debyytiltä kuulostivat edelleen hyviltä livenä. Yhä useammin olen miettinyt, jos levyn miksaus olisi onnistunut, ”Let The Day Begin” olisi saanut täysin toisen vastaanoton.

Vokalisti Niko Airaksisen ääni on pysynyt samana vuosien saatossa. Keikan päätti aina komeasti toimiva ”PowerMad”, jonka riffit saavat niskanikamat nykimään mukana.

Prestige on Dethronen ohella ollut jokaisessa Speed Metal Partyssa ja on myös homman ydintä. Prestige on aina ollut kovan livebändin maineessa. Erityisesti vokalisti Aku Kytölän huumoripitoiset jutut värittävät elävästi kappaleiden esittelyä ja sanailua yleisön kanssa.

Nyt ei ollut Prestigen paras päivä lavalla. Ilmeisesti Oulun Jalometallin keikan jälkimainingit olivat vieneet puhdin, sillä veto oli sen verran vaisu. Siitä huolimatta yhtye veti setissään sekä uutta, että vanhaa tavaraa. Edelleen täytyy sanoa, että Mattssonin rumputyöskentely on tiukkaa ja antanut melkoisesti vauhtia Prestigen sovituksiin. Soundit olivat terävät ja biisit kyllä rullasivat hyvin eteenpäin.

Hyvinkäältä ponnistanut Necromancer julkaisi aikoinaan todella kovia demoja, joilla oli vauhdikkaita esityksiä kuten ”Rapid Fire”. Necromancer jäi aikoinaan ilman sopimusta, vaikka yhtye olisi ansainnut sen. Kyseessä oli todella kovatasoinen speed/thrash metal -nelikko.

Bändi on vuosikymmenien saatossa nähty lavoilla harvakseltaan. Steelfestin esiintyminen oli periaatteessa viimeinen Necromancerin keikka oikealla kokoonpanolla. Speed Metal Partyn osalta yhtyeen jäsenet joutuivat tekemään kompromisseja, sillä konsertti vedettiin erikoiskokoonpanolla, jota myöten Juha Mattila oli vokaaleissa. Näin ollen nimen perään lisättiin Exhumed.

Ja se toimi. Vanhat biisit soivat kuin bändi ei olisi ollut lainkaan pois kuvioista. Kappaleiden välissä Mattila muisteli menneitä, milloin ja miten tietty esitys oli julkaistu. Luonnollisesti setti käsitti ”Malicious Deathin”, ”Rapid Firen” sekä liudan muita helmiä.

Lisäksi kuultiin pari todella harvinaista raitaa, joita on viimeksi soitettu vuonna 1986(!). Lopussa saatiin ilmoille vielä bonuksena Slayerin ”Black Magic” sekä Metallican ”For Whom The Bell Tolls”, joilla oli aikoinaan merkittävä vaikutus Necromancerille.

Necromancer Exhumedin veto oli täydellinen aikamatka Suomen speed/thrash -kultaiseen aikakauteen. Ainoana erona vaan, ettei nyt porukka stagedaivaillut – onneksi. Setin jälkeen 1980-luvun ikiteinit olivat hurmioissaan, se oli kova. Taitaa Necromancer olla lopullisesti käsitelty ja tämä oli viimeistään tässä.

Holy Moses on aina ollut ehdoton sakurässin nimi vuosikymmeniä, vaikka 1990-luvulla oli välillä hiljaista aikaa. Tänä vuonna tämä 40 vuoden ura tulee päätökseen joulukuun lopulla, kun ikinuori Sabina Classen on ilmoittanut lopettavansa hommat, kun 60 vuotta tulee mittariin.

Holy Moseksen esiintyminen Speed Metal Partyssa oli sitten viimeinen mahdollisuus todistaa bändi livenä näillä leveysasteilla. Ei uskoisi, että Sabina täyttää 60 vuotta, sillä hetkeäkään nainen ei ollut paikallaan. Sabina oli selvästi kovassa kunnossa, tukka hulmusi ja vauhtia riitti koko keikan läpi.

Setti käsitti uutta materiaalia kuin myös vanhempaa tavaraa 1980-luvulta saakka. Homma polkaistiin käyntiin kappaleella ”Panic”. Illan aikana soivat ”World Chaos”, ”Finished With The Dogs”, ”Life’s Destroyer” ja keikan päättänyt Dead Kennedysin laina ”Too Drunk To Fuck”, jonka aikana lavalle kipusi joukko nuoria sekä innokkaita tukan heiluttajia. Holy Moses oli viihdyttävä thrash-pläjäys.

Monesti märistään, ettei ole kunnon vanhan liiton thrash metal -keikkoja. Kun niitä on, mukana on liuta kotimaisia speed/thrash -yhtyeitä ja joku ulkomaalainen elävä, on jo hyvä raahata luut paikalle. Ensi vuonna Speed Metal Party järjestetään 17.8.2024 ja paikkana totta kai on jälleen Tampereen Pakkahuone.

Raportti ja kuvat: Arto Lehtinen