Koti Blogi

Haemme kahta toimittajaa Metalliluolaan!

Kuva: Raisa Krogerus

Metalliluola etsii toimitukseen uutta voimaa. Tarjoamme paikan yhdessä Suomen nopeimmin kasvavista metallimedioista, jossa pääset mukaan seuraamaan raskaampaa musiikkia suoraan luolan ytimestä. Saat leiman ansioluetteloosi ja pääset osaksi loistavaa tiimiä.

Haussa on henkilöitä, jotka seuraavat aktiivisesti metallimaailman tapahtumia ja osaavat katsoa kokonaisuuksia siten, että uutiset ja raportointi syntyvät luontevasti ja taustoiltaan oikein. Olet kiinnostunut raskaamman musiikin ilmiöistä ja kulttuurista.

Työtehtäväsi räätälöityvät seuraavista asioista:

  • Uutisten ja tiedotteiden raportointi Metalliluola.fi-sivustolle ja sosiaalisen median kanaviimme.
  • Levy- ja demoarvioiden kirjoittaminen.
  • Haastattelujen ja keikka-arvioiden tekeminen (kirjoittamalla tai halutessasi videona).
  • Halutessasi syväluotaavampien artikkelien kirjoittaminen.

Eduksi katsotaan mielenkiinto ja osaaminen videotuotannossa. Äidinkielen erikoisosaaminen ei ole tarpeen, mutta perusteet olisi hyvä hallita. Englanninkielen hallinta katsotaan myös eduksi.

Koulutamme toimittajat omiin räätälöityihin tehtäviinsä.

Teet työtäsi oman ajan puitteissa yhdessä muun toimituksen kanssa. Työstä ei ole tarjolla rahallista korvausta. Sen sijaan toimittajana toimiminen voi mahdollistaa pääsyn esimerkiksi keikoille, festivaaleille ja muihin tapahtumiin. Arvioosi tulleet fyysiset levyt jäävät myös sinun omistukseesi. Emme aseta sinulle tiukkoja deadlineja tai muuta tehokkuusmittareita, mutta toivomme aktiivista ja tuloksellista otetta työhösi.

Haemme siis henkilöitä, jotka osaavat panostaa laadukkaaseen sisältöön ja omaavat hyvän huumorintajun. Toivomme toimittajiltamme myös kehittävää otetta ja asennetta toiminnassamme. Mielenkiinto ja aito rakkaus metallimusiikkiin ovat tärkeimpiä ominaisuuksia. Iällä, asuinpaikalla tai genrerakkaudella ei ole merkitystä, mutta luonteella ja asenteella on. Jos olet seurannut Metalliluolaa, niin tiedät kyllä heti, oletko oikea henkilö hakeutumaan mukaan toimitukseemme.

Hakemus ja lisätietoja osoitteeseen: metalliluola@metalliluola.fi
Laita otsikoksi “Toimittajahaku 2020”

Kerro hakemuksessa itsestäsi, osaamisestasi, taustoistasi ja musiikkimaustasi omalla tyylilläsi. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut uutistoimittajaksi?

Huom. Haku päättyy  27.5.2020

Metalliluola logo

Metalliluola on yksi Suomen nopeimmin kasvavia metallimedioita. Noin viiden vuoden aikana toimintamme aikana kävijämäärämme ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sivustomme tavoittaa päivittäin tuhansia raskaammaan musiikin faneja. Tavoitteenamme on tarjota lukijoille asiantuntevaa ja uusinta tietoa raskaammasta musiikista uutisten, arvioiden, raporttien sekä haastatteluiden osalta.

*

Kuva: Raisa Krogerus

Juttua muokattu 13.5.2020 klo 18.25: Lisätty infoa palkkauksesta

Villi juhla Pohjolassa: Copenhell 14-17.6.2023.

Viime vuonna Metalliluola teki reissun Kööpenhaminan rock/metal festareille Copenhelliin, sillä festareiden line-up oli aivan posketon.

Tarjolla oli Metallica, Iron Maiden, Korn, Kiss, Mercyful Fate sekä liuta muita suurnimiä.

Tänä vuonna ei jääty varjoon, sillä mukana olivat Pantera, Guns N’ Roses, Slipknot ja totta kai Mötley Crüe sekä Def Leppard, jotka vierailivat myös kotimaisessa Rockfestissä.

14.6.2023

Copenhell on nelipäiväinen tapahtuma, joten bändejä löytyy laidasta laitaan. On perinteistä heavya, hard rockia, ZZ Topista tunnetun Billy F. Gibbonsin bluesia, black metallia eikä pidä unohtaa vanhan liiton hardcorea.

New Yorkista ponnistava Sick Of It All on tahkonnut jo vuodesta 1986, ja edelleen vetävät raivolla ja innolla keikkoja. Copenhellissa nelikko veti energisen ja pirteän keikan. Vokalisti Lou Koller on todellinen Duracel-jänis, viilettäen pitkin lavaa. Toinen Kollereista kitaran varressa hyppi rinnalla. Sick Of It All pitää kokea sisätiloissa, silloin mylläkän oikein tuntee.

Rockfestillä keikan heittänyt Mötley Crüe tarjosi perinteisen hard rock/ vanhan liiton heavy metal -annoksen. Vanhat biisit kahdelta ensimmäiseltä levyltä ovat legendaarisia kappaleita. Niitä kuuntelisi vaikka kuinka monta kertaa, huolimatta siitä, soittaako Mötikät ja laulaako Vince Neil taustanauhojen avustuksella.

Nämä glam legendat osasivat heittää hyvän shown, sitä ei käy kiistäminen. John 5:n mukaan tulo on kummasti piristänyt yhtyeen lava olemusta. Tommy Leen levottomat jutut ja rohkaisu naisiille näyttämään yläosat olivat osa tätä näytöstä. Kieltämättä promoottoreille Mötley Crüen palaaminen lavoille on ollut lottovoitto, sillä porukkaa saapuu katsomaan yhtyettä.

Copenhellissa oli tänä vuonna useampia suuremmalle yleisölle tuntemattomia nimiä soittamassa. Nämä oli hyvä katsastaa sillä mielialalla, että osa näistä saattaa nousta suureksi tekijäksi vuosien saatossa. Nämä uudet nimet olivat enemmän kallellaan core-genreihin.

Los Angelesilainen Ghost Inside edusti metalcore tuuttausta. Tuleeko tästä yhtyeestä seuraavana uusi nimi, sen näkee ajan myötä. Metalcore on tällä hetkellä niin ylikuormitettu lukuisista yhtyeistä, että Ghost Insidella on tekemisestä. ”Employed To Serve” edusti räväkämpää osastoa, sillä vaikutteita oli enemmän haettu hardcoren puolelta. Yhtyeen ulosanti oli räkäisempää.

Def Leppard ja Motley Crüe ovat kiertäneet maailmaa ristiin rastiin viime vuodet. Joten tämä paketti oli taatusti eurooppalaisille metal/rock festareille varma valinta. Def Leppard on ikääntynyt tyylillä. Vauhti ja meininki eivät ole tietenkään samanlaista kuin vauhdikkaalla 1980-luvulla.

Yhtye näytti ja soundasi eleganttisen hyvältä. Nämä 1980-luvun aikakauden yhtyeet kuten nyt Crüe ja Def Leppard tukeutuvat vahvasti kultakauden hitteihin. Tietenkin Leppardilta oli setissä myös uudemmalta levyltä kappale, mutta rehellisesti sanottuna se ei kiinnostanut ketään. Sheffieldin hard rock -veteraani oli todella hyvä ja hoiti homman mallikkaasti.

On puhuttu pitkään, ketä ja mitkä yhtyeet tulevat olemaan seuraavia suuria nimiä, kun legendat hiipuvat ja lopettavat vähitellen. Australialainen, Tuskassa myös menneinä vuosina esiintynyt Parkway Drive on ollut kovasti suosittu vuosia. Katsojamäärät ovat huikeita ja bändi on ollut useilla festareilla pääesiintyjä kaartia.

Nyt yhtye oli heivattu kakkoslavalle, mutta katsojamäärä oli huikea. Australialaiset ovat siirtyneet yhä enemmän melodisempaan suuntaan ja metalcore vaikutteet ovat vähitellen jääneet taakse. Yhtye oli todella kova ja tiukka lavalla. Ei ollut mikään ihme, että yleisö suorastaan sekosi. Crowdsurffaajia oli melkoinen määrä ja järjestysmiehillä oli kiireinen loppuilta.

15.6.2023

Viime vuosina on tullut esille liuta jos jonkinlaista maskibändiä Ghostin suosion saattelemana. Tänä vuonna oli Copenhellissa muutama ns ”maski”yhtye. Yksi näistä monista oli Black Gold, joka yhdisteli yllättäen hiphopia ja 1990- ja 2000-lukujen taitteessa suosiossa ollutta nu-metallia.

Kieltämättä nu-metalli genreen yhtye sopi parhaiten. Vokalisti Eric Ronick oli liikkuvaa sorttia ja pomppi pitkin lavaa. Tuleeko Black Goldista jotain suurempaa, riippuu pitkälti siitä, että kuinka suuren hypen yhtye saa erilaisten medioiden kautta.

Nu-metallilla jatkettiin, kun Slipknotin nokkamiesten Corey Taylorin sekä Shawn ”Clown” Crahanin poikien vetämä Vended aloitti settinsä toisella päälavalla. Pitkälle ei ole omena puusta pudonnut, sillä samoissa vesissä Vended operoi kuin isukkiensa bändi.

Kavereilla oli hyvä ja energinen meno lavalla. Biisien suhteen Vendedillä on vielä tekemistä, sillä materiaali kuulosti lievästi monotoniselta. Selvät koukut ja nyanssit hakevat vielä paikkaansa. Mikäli Vended pelaa korttinsa oikein ja jaksaa painaa onnistuen luomaan koukuttavia kappaleita, tällöin voi tapahtua mitä tahansa.

Oli melkoinen vastakohta näiden kahden bändin ja seuraavan yhtyeen välillä. Päälavalla asteli legendaarinen Testament. Tämä Bay Area- thrash ryhmä oli takuuvarma eikä pettänyt. Testament on aina hyvin öljytty ja treenattu kokoonpano livenä.

Yhtye ei lipsunut yhtään ja soitto rullasi varmasti eteenpäin. Bändin nykyinen rumpali Chris Dovas osoittautui olevan mies paikallaan patteriston takana. Kaveri hoiti homman mallikkaasti. Positio on haasteellinen, sillä siellä on pyörähtänyt useampi rumpujumala soittamassa.

Sitten hypättiin aivan toisenlaiseen musiikilliseen maailmaan ja ilmaisuun. On mielenkiintoista seurata sekä huomata, miten tiettyjen yhtyeiden ja artistien suosio odottamatta nousee lentoon. Osa tästä johtuu hypetyskampanjasta, jota esimerkiksi suuret metallilehdet kuten Metal Hammer osaavat tehdä.

Sleep Token on kieltämättä eräs viimeaikaisia hypetyksen kohteita ja erityisesti yhtyeen viimeisin levy ”Take Me Back To Eden”. Yhtye oli aivan väärällä lavalla, sillä kolmoslava alueineen oli liian ahdas. Sleep Token yhdistelee mielenkiintoisesti tunnelmallisia tyylejä ja mukana on tiukempaa riffitelyä. Bändin keulahahmo Vessel osoittautui eläväiseksi tapaukseksi.

1990-luvulla tuli esille paljon uusia bändejä, joiden debyyttilevyt olivat jo aikoinaan niin kovia, etteivät myöhemmät julkaissut enää pärjänneet. New Yorkilainen Life Of Agony on yksi näistä yhtyeistä, jonka ”River Runs Red” oli aikansa klassikko. Setti koostui suurimmaksi osaksi poiminnoilta juuri tuolta levyltä. Biisit näin 30 vuotta myöhemmin ovat edelleen kovia. Bändi oli lavalla tiukassa iskussa. Erityisesti vokalisti Mina Caputo oli todellinen lavapersoona, joka otti yleisönsä hyvin.

Suomessa suurta suosiota nauttiva Gojira on tätä nykyään modernin metallin kärkinimiä. Ei olisi aikoinaan uskonut, kun bändi soitti Tuskassa vuonna 2006, että ranskalaisnelikosta kehkeytyy näin suuri tekijä. Copenhellissa yhtyeen keikkaa seurasi aivan käsittämätön yleisömäärä. Gojiran setti oli tiukkaa soitantaa, kun groovemaiset riffit jyräsivät kunnolla.

Vuorossa oli Pantera vai pitäisikö sanoa tribuutti vai cover bändi? Tästä taitettiin piestä tovin ja nyt monet muusikot ovat todenneet, että Panteran paluu lavoille on tapahtunut tyylillä.

Yhtye hajosi yli 20 vuotta sitten, ja myöhemmin Abbott-veljesten siirtyminen rajan tuolle puolen ovat luoneet Panteralle legendaarisen maineen. Lisäksi parin vuosikymmenen aikana uusi sukupolvi on tullut kehiin ja halunnut todistaa Panteran livenä. Koko alue oli aivan ammuttu täyteen. Näytti jopa siltä, että paikalla oli enemmän porukkaa kuin viime vuonna Metallican Copenhellin keikalla.

Pantera oli jo Suomessa Rockfestillä kovassa iskussa, suorastaan vaarallisen kovassa. Copenhellin keikka ei sinänsä eronnut Rockfestin vastaavasta, mutta kieltämättä show oli piirun verran tiukempi sekä rankempi. Copenhellin yleisö otti riemuiten bändin vastaan, sillä pitit pyörivät ja crowdsurffaajien määrä oli huikea.

Poikkeuksia löytyi kappalelistasta verrattuna Rockfestiin, sillä Pantera veti hieman yllättäen ”Use Your Third Armin”. ”Walkin” aikana lavalle saapui Testamentin nokkamies Chuck Billy duetoimaan Phil Anselmon kanssa. Jää nähtäväksi, mitä tuleva tuo Panteran osalta. Jatkuuko tämä tribuutti homma vielä eteenpäin vai oliko tämä tässä?

16.6.2023

Kuinka moni power metal -fanaatikko muistaa brasialaisen Angran? Angra tunnetaan enemmän nykyisen Megadeth-tiluttaja Kiko Loureiron entisenä yhtyeenä. Power metal on Rafael Bittencourtin luotsaaman yhtyeen kulmakivi, ja mukana on vahvaa brasilialaista metal osaamista. Laulajana toimii nykyisin Rhapsodysta tuttu Fabio Lione.

Angrassa elää edelleen vahvasti Andre Matosin karisma ja näin tulee aina olemaan. Bändi soitti tuolta ajalta tunnettuja biisejä ja totta kai valintoja oli myös Lionen aikakaudelta. Angran kaverit ovat taitavia muusikoita, mutta tähti tuskin enää nousee entisen kaltaiseen lentoon.

Kotimainen Korpiklaani pisti vaihteeksi yleisöön vauhtia. Vauhdikas humppafolk tai mitä lie metallia bändin tyylisuunta on, kuulostaa aina hauskalta Korpiklaanin käsittelyssä. Yhtye oli lavalla juuri parhaimmillaan vauhdikkaimmissa sovituksissa. Meno oli railakasta yleisön keskuudessa, sillä perinteinen crowdsurfingin ohella pitti pyöri sellaisella kierroksilla, että pölyä oli joka paikassa.

Tässä vaiheessa päivää alkoivat nousta suhteellisen synkät pilvet taivaan rannassa. Oli vain ajan kysymys, milloin myrsky iskisi alueelle. Suuret rinnekatsomot tyhjennettiin ja suljettiin yleisöltä. Onneksi tässä vaihetta päivää ei ollut suurta ryntäystä.

Kun Napalm Death asteli lavalle, alkoi vettä tiputella. Nappis mekasti Barneyn tahdissa lavalla, mutta yleisö ei syttynyt millään. Napalm Deathin ikoni Shane Embury on ollut koko kesän sivussa syystä tai toisesta. Vähitellen myrsky yltyi niin kovaksi, että oli haettava suojaa. Lavan sivulla roikkuva iso screen ei kestänyt, vaan tuli rämähtäen alas.

Myrsky oli sen verran tanakka, että johtava metalcore yhtyen Architects ei edes päässyt lavalle saakka. Heidän osaltaan keikka jäi kokonaan soittamatta.

Kun myrsky piiskasi aluetta, oli hyvä hetki asettua kuuntelemaan Slipknotin nokkamiehen Corey Taylorin luentoa. Tiedossa oli tarinointia kauhuleffoista ja muusta horror kamasta seminaariyleisölle. Mies on ollut monessa mukana ja hänellä on ollut aina intohimoa musiikkiin kuin myös kauhuleffoihin sekä pelehin.

Kun myrsky oli laantunut, sade edelleen piiskasi tannerta. Tästä huolimatta oli todistettava tanskalainen death metal -ryhmä Undergang. Bändi veti jälleen totaalista kuolometallia syvällä rintaäänellä. Ilmeisesti jotain teknistä dilemmaa oli, sillä yhtye joutui säätämään lavalla tovin ennen kuin jatkoivat. Nelikko jatkoi ja paahtoi death metal -settinsä loppuun.

Päälavan ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä sankoin joukoin. Kolmannen päivän pääesiintyjä Slipknot on ollut vuosikymmeniä suurien festareiden ja kiertueiden kiistaton pääesiintyjä. Lavalle oli rakennettu eri tasoja, missä soittajat sekä Corey Taylor viilettivät menemään.

Keikka aloitettiin ”The Blister Exists” -kappaleella ja jatkettiin ”The Dying Songilla”. Pääsääntöisesti setti käsitti ”Slipknot”-levyn biisejä, kuten ”Wait And Bleed”. Taylor jälleen kerran todisti olevansa oikea showmies. Yleisö suorastaan söi miehen kädestä, kun kymmenet tuhannet ihmiset käskytettiin ensin istumaan maahan. Taylorin komennuksen myötä jengi pomppasi pystyyn, ja pitit alkoivat pyöriä.

Slipknot on jo instituutio metallimaailmassa. Miehiä on kaatunut sekä vaihtunut matkan varrella, mutta bändin suosio on edelleen huippuluokkaa. Nyt kun vielä tekisivät todella tykkilevyn.

Kun ja jos innostuu crowdsurffailemaan, tällöin on syytä jättää kaikki tavarat ja puhelimet kaverille ennen kuin kiipeää yleisön käsien kannattelemaksi. Monet saivat ikäväksi kokea, kun vieras käsi kävi taskuilla ja siinä samassa hävisivät puhelin ja lompakko. Crowdsurffaus on todella suosittua Copenhellissa. Sitä ei ole kielletty eikä rajoitettu, joten suomalaiset ottakaa tästä mallia.

17.6.2023

Neljännen päivän suurin täky oli tietenkin Guns N’ Roses. Sitä jouduttiin vielä hetken odottamaan, sillä tarjolla oli erilaista rockia ja metallia koko illan ajan.

Eddie Van Halen oli ja on edelleen kitarajumala monille. Kieltämättä Van Halenin poika Wolfgang ei ole päässyt helpolla isänsä perinnön takia. Wolfgang on silti onnistunut luomaan itselleen oman uran.

Keikan heittäminen puolen päivän aikaan ei välttämättä ole paras mahdollinen hetki soittaa festivaaleilla. Tästä huolimatta paikalle oli raahautunut hyvä määrä katsojia. Wolfgang osoittautui pidättäytyväisi lavalla. Mies ei turhia jutustellut, vaan soitti biisit läpi ilman suurempia temppuiluja. Jotta Van Halenin Mammoth WVH nousisi suureen kastiin, livekeikkojen osalta olisi paljon tekemistä ja treenaamista. Ei riitä, että soitetaan biisit läpi, kiitetään ja poistutaan lavalta. Nuoren Van Halenin täytyy tehdä vielä kovasti hommia lavapreesensin parantamiseen.

ZZ Topin keulamiehellä Billy F. Gibbonsilla riittää virtaa ja aikaa. Kitaristi ehti kiertämään Eurooppaa ristiin rastiin soolobändinsä kanssa. Copenhellissa Gibbons veti blues henkistä kamaa, vaikka joukkoon mahtui myös tukku ZZ Topin ikivihreitä.

Setti aloitettiin klassikolla ”Got Me Under Pressure”. Yleisö otti bändin kohteliaasti vastaan, mutta jos Gibbons olisi ollut ZZ Top -nimellä liikenteessä, meno olisi ollut varmasti erilainen.

Tobias Forgen luotsaama Ghost on 2010-luvun suurimpia nousijoita areenabändiksi. Temppu ei ole tänä päivänä kovin helppo. Sinänsä erikoista, ettei Ghostille saatu raivattua pääesiintyjän slotia, sen sijaan Ghost oli laitettu illan suuhun heti Billy Gibbonsin jälkeen.

Ghost tullaan taatusti näkemään Copenhellissa uudestaan ja suuremmalla tuotannolla, vaikka yhtye oli myös nyt mahtipontinen. Bändi on paisunut, kun ensimmäisellä keikoilla nähtiin viisi kaveria, nyt kokoonpano oli tuplaantunut. Mukana oli sekalainen kuoro ja syntikoita, mutta kaiken keskipisteenä oli tietenkin Forge, joka suorastaan pisti yleisön polvilleen.

Ghostilla on fanaattinen kulttikannattajakuntansa. Sen huomasi, ja yleisön seassa oli lukemattomia Ghost-maskeihin sonnustautuneita. Hienolta ja komealta Ghost soundasi, ei ole ihme, miksi bändi on tällä hetkellä supersuosittu.

Sitten jatkettiin uuden tai sanotaan modernimman rockin/metallin parissa, kun kanadalainen Spiritbox kipusi kakkoslavalle. Bändi ei kovin vanha tekijä, mutta onnistunut hypetys ja kiertueet suurempien nimien kanssa ovat taanneet hyvän suosion kanuukeille, joten hyppäys suurille areenoille ei ole ollut yllätys. Laulaja Courtney LaPlante oli vaikuttava esiintyjä ja kitaran varressa vaikutti aviomies Mike Stringer. Spiritboxin keikkaa seurasi hurja yleisömäärä, joka kertoo, että suosio on nousussa.

Black metallia ei juuri kuultu Copenhellissä. Mutta nyt oli lauteilla kaksi nousukiidossa olevaa yhtyettä. Jenkkiläinen Blackbraid on ollut kovassa nosteessa. Bändi on periaatteessa vokalistin Joe Kriegerin ryhmä, johon aina värvätään muusikoita mukaan.

Blackbraid yhdistelee intiaanikulttuuria ja teemoja black metalliin suvereenisti. Black metallin suhteen voi helposti sanoa, että selvästi pohjoismaisia yhtyeitä ja erityisesti norjalaisia nimiä on kuunneltu ja haettu vaikutteita.

Portugalilainen Gaerea on toinen black metallin uusia nimiä, joka on myös kovassa nousukiidossa. Bändi oli saanut slotin samaan aikaan, kun Blackbraid veivasi toisella puolella festarialuetta kolmannella lavalla.

Gaerea oli saanut taas neljännen lavan. Itse asiassa pienempi lava sopi huomattavasti paremmin yhtyeen performanssille. Nokkamies Guilherme Henriques oli eläväinen tapaus, sillä mies viuhtoi menemään eriskummallisin elkein sekä merkein. Gaerea kuten myös Blackbraid kannattaa pitää silmällä, sillä jos pelaavat korttinsa oikein, seuraavina vuosina saattavat olla suuremmilla lavoilla.

Lopuksi vielä Guns N’ Roses. Gunnarit ovat useamman vuoden vetäneet todella pitkiä settejä. Copenhellin keikka noudatti samaa kaavaa. Bändi soitti rapiat kolme tuntia, joten siinä suhteessa tuli rahoille vastinetta, erityisesti niille, jotka olivat odottaneet ja tulleet nimenomaan Gunnareita varten paikalle.

Axl Rose oli kovassa tikissä, sillä mies ravasi ympäriinsä samalla vimmalla kuin yli 30 vuotta sitten. Guns N’ Rosesin setti oli täyttä hittien ilotulitusta alusta loppuun. Kappaleet ovat jo niin puhkikuluneita, että ne tunnetaan kaikkialla. Gunnarit olivat Copenhellin viimeinen yhtye ja tämän jälkeen nämä bakkanaalit olivat historiaa.

Kahtena peräkkäisenä vuonna Copenhell on raahannut suuria klassikkoyhtyeitä lavalle. Jää nähtäväksi, mitä festari tulee buukkaamaan seuraavaksi. Onko listalla viimeisiä kertoa kiertueilla nähtävät AC/DC ja Aerosmith? Tuleeko Scorpions vielä kerran?

Tietenkin lavalla tullaan näkemään liuta modernin rockin ja metallin nimiä. Copenhellissa kannattaa käydä, sillä festari tarjoaa kattavan määrän eri genrejä sekä yhtyeitä, ja paikan päälle on todella helppo matkustaa ja kulkea.

Raportti & kuvat: Arto Lehtinen

Alice Cooper – The Eyes Of Alice Cooper (2003)

20 vuotta täyttävällä “The Eyes Of Alice Cooper” -levyllä Alice Cooper palasi nuoruutensa vaikutteisiin ja Detroitin garage rock -soundiin. Vastaavaa lienee kuultu Cooperin toimesta viimeksi 1960-luvulla.

Pari vuosikymmentä sitten laulaja osasi vielä yllättää ja soundi kulki kahden albumin intervalleissa, ”The Eyes Of Alice Cooper” on yhtä vahvasti autotallirock-levy kuin vuoden 2000 ”Brutal Planet” teollisuusmetallikiekko. Vastaavasti vuonna 2005 seurannut erinomainen ”Dirty Diamonds” toi mukaan monipuolisempaa ulosantia kuten ”Brutal Planetin” jatko-osa ”Dragontown” teki.

Jotkut juhlivat Cooperin paluuta vuosikymmenien takaiseen materiaaliin pelastajan toisena tulemisena. Tätä symboloi albumin nimen kautta laulajan silmämeikkien tuherrus Woodstock-kauden tyyliin. Tosiasiassa ”The Eyes Of Alice Cooper” on 2000-luvun albumi äänimaailmaltaan, Alicen tulkinnan osalta sekä taustayhtyeen siloiteltua esitystä myöten.

Godsmackin tuolloin suhteellisen tuoreet menestyslevyt tuottanut Mudrock on palkattu kehiin, ja tekee työtä käskettyä, kaikua ja volyymia riittää, mutta 35 vuoden takaista rätinää tuskin lainkaan. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla 1970-luvun Alice Cooper -yhtyettä ja Bob Ezriniä tässä yhteydessä, olisiko uutta virtaa saatu tätä kautta puhallettua mukaan?

Näissä muusikoissa tai Mudrockin tuotannossa ei itsessään ole mitään vikaa. Soittajien meriitit ovat millä mittapuulla tahansa kovaa luokkaa. Eric Singer siirtyi lopullisesti takaisin Kiss-riveihin seuraavana vuonna, mutta ehti vielä tälle levylle mukaan. Hänen rumputyylinsä on aina nautittavaa kuultavaa ja tuo yleensä tervetullutta raskautta kehiin. Yhä Cooperin yhtyeessä vaikuttavat kitaristi Ryan Roxie ja basisti Chuck Garric tulevat Guns N’ Roses -koulukunnan leiristä, mutta heillä on soitossa riittävästi alkuperäisen Alice Cooper Bandin henkeä. Samaa sarjaa edustaa toinen kitaristi Eric Dover.

Kaiken päällä Alice laulaa materiaalin ohjaamana vahvasti ja suoraviivaisesti, eikä ”Be With You Awhilen” pikkunättiä tunnelmointia lukuunottamatta balladeja tai kieroja kummitustarinoita kuulla. ”This House Is Hauntedia” en jälkimmäiseksi laske. Sarkasmia viljellään, vaikka todelliset neronleimaukset jäävät puuttumaan.

Taustamusiikkina tämä toimii hyvin, mutta biisien osalta loppujen lopuksi on hyvin vähän kerrottavaa. ”Detroit City” kierrättää kaikki kliseet mitä kuviteltavissa on masentavasti nimeämällä Cooperin kollegoja raskaan musiikin esihistoriasta. Olisi nyt mieluummin versioinut giljotiinin valossa vaikka Bobby Baren saman nimisen kantriklassikon 1960-luvulta, mutta tämä Cooperin oma valju Detroit-tribuutti on nauhoitettu vielä uudelleen viime vuosina. Kitarassa tässä versiossa toki vierailee Wayne Kramer.

Kappaleet ovat pääasiassa 2–3 minuutin rypistyksiä, jotka eivät erityisesti säväytä, nosta päätään Cooper-klassikoina tai herätä kuulijassa suurta mielenkiintoa. Ei ”The Eyes Of Alice Cooperin” tahtiin suoranaisesti nukuta, mutta levy jää väjäämättä kehnompaan kategoriaan Alicen mittavassa tuotannossa. Ennen kaikkea se oli pettymys paikoitellen jopa loistavalle tasolle nouseen ”Dragontownin” jälkeen.

6½/10

Ville Krannila

1.What Do You Want From Me
2.Between High School & Old School
3.Man Of The Year
4.Novocaine
5.Bye Bye Baby
6.Be With You Awhile
7.Detroit City
8.Spirits Rebellious
9.This House Is Haunted
10.Love Should Never Feel Like This
11.The Song That Didn’t Rhyme
12.I’m So Angry
13.Backyard Brawl

Lost Society Helsinkiin ja Tampereelle joulukuussa

Kuva: Iitu Purhonen

Tiedote 22.9.2023

Jyväskyläläislähtöinen räjähdysherkkä kanuunankuularyhmä Lost Society järjestää tekemistä joulun välipäiville. Lost Society nähdään Helsingin Kulttuuritalolla 29.12. ja seuraavana päivänä 30.12. juhlitaan Tampereen Pakkahuoneella.

Bändi kommentoi tulevia konsertteja: ”Massiivinen vuosi bändin historiassa tullaan päättämään kahdella massiivisella headline-keikalla Suomessa! Haluamme toivottaa kaikki tervetulleeksi kokemaan isoin LxSx show mitä ollaan koskaan nähty. Näistä illoista tullaan puhumaan vielä pitkään, älä jää ilman lippuja!”

Lost Society on laittanut metallin lainalaisuuksia uusiksi viime vuosien aikana reippaalla kädellä. Bändi on vuosi vuodelta hivuttautunut aina vaan laajemmalle metallimaailman tietoisuuteen ja viime ajat on jo vedelty hyvinkin lavealla pensselillä.

Lost Societyn tuore ”If The Sky Came Down”-albumi on mestariteos, johon yhtye on saanut innoituksen muutaman hankalan viime vuoden tapahtumista. Levy syntyi Finnovoxilla ja iStudiolla Joonas Parkkosen hellässä huomassa, jonka käsien kautta valmistui myös Lost Societyn edellinen, ”No Absolution”-albumi. Nälkäisille metallimassoille levyn toimittaa jälleen Nuclear Blast Records.

Lämppärinä keikoilla nähdään helsinkiläinen vaihtoehto-rock/metal -yhtye St. Aurora.

Lipunmyynti alkaa maanantaina 25.9.2023 klo 10:00.

TuskaLive ja Grey Beard esittävät:

LOST SOCIETY
Support: St. Aurora

29.12.2023 Helsinki – Kulttuuritalo
Liput alk. 37,00€
Ikärajaton / K-18 | ovet 18:00
Ennakot: Lippu.fi

30.12.2023 Tampere – Pakkahuone
Liput alk. 37,00€
Ikärajaton / K-18 | ovet 18:00
Ennakot: Tiketti

https://lostsociety.fi/
https://www.saintaurora.net/
tuska.fi/tuskalive
greybeard.fi/


Lähde: TuskaLive / Finnish Metal Events Oy
Kuva: Iitu Purhonen

Genrerajat unohtava External julkaisi utuisen singlen “Ghost House” – Kappaleen miksauksesta vastaa VOLA-pomo Asger Mygind

Tiedote 22.9.2023

External on julkaissut ensimmäisen singlen “Ghost House” tulevalta “Dreamscapes“-albumiltaan. Kappaleen on miksannut Tanskan progemetalliylpeys VOLAsta tuttu Asger Mygind, jonka kanssa tamperelaisyhtye on tehnyt yhteistyötä ennenkin. Externalin aiemmat singlet ovat saaneet näkyvyyttä muun muassa arvostetuissa Metal Hammerissa ja Prog Magazinessa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten thrash metallilla aloittanut External on kulkenut musiikillisella vuoristoradallaan kohtaan, jossa kiinnostus eri tyyleihin sai heidät hylkämään genreraamit lopullisesti. Tämä oli lähtölaukaus bändin yhä jatkuvalle matkalle kehittämään itseään sekä muusikkoina että säveltäjinä. “Dreamscapes”-albumilla on haettu inspiraatiota unimaailmoista ja laajasta kirjosta erilaista metallimusiikkia. “Ghost House” on tämän vuoristoisen matkan synkkä – jopa utuisen painajaismainen – välietappi.

 

Ghost House
Spotifyssa
Apple Musicissa
iTunesissa
Deezerissa
Tidalissa

Kokoonpano:

Julius Lehtonen – rummut
Aleksi Haukkaluoma – laulu, kitara, kosketinsoittimet, samplet
Samuel Järvinen – bassokitara, bassosyntikka

External SoMessa
Spotify
Instagram
Facebook
YouTube
TikTok


Lähde: PressHopper

Jarkko Ahola lähtee yhdeksän konserttia sisältävälle Klassikko-konserttisalikiertueelle

Jarkko Ahola 11.3.2022 Hyvinkää, kuva: Pete Alander
Kuva: Pete Alander

Loppuvuodesta Nokia Arenan yhdessä Waltteri Torikan kanssa valtaava rocktenori Jarkko Ahola lähtee syyskuussa yhdeksän konserttia sisältävälle Klassikko-konserttisalikiertueelle. Lauantaina 30. syyskuuta Hyvinkääsalista käynnistyvä kiertue vierailee Kuopiossa, Porissa, Helsingissä, Turussa, Mikkelissä, Lahdessa, Oulussa ja Jyväskylässä.

 Klassikko. Sana, joka herättää kunnioitusta. Unohdettu klassikko. Ehkä vielä enemmän. Luottobändini kanssa palaamme syksyllä konserttisaleihin ja teemme kunniaa valikoiduille kappaleille. Kuten aina, lisäämme mukaan ripauksen itsestämme ja tartumme hetkeen, mikä tekee jokaisesta illasta erityisen, Jarkko Ahola kertoo.

Jarkko Ahola tuli tunnetuksi Teräsbetonin laulaja-basistina ja biisinkirjoittajana. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Ave Maria – Joulun klassikot (2012) on myynyt tuplaplatinaa. Sitä seuranneet levyt Suojelusenkeli – Joulun klassikot 2 (2014) ja Romanssi (2016) ovat ylittäneet platina- ja kultarajan. Rocktenorin omia biisejä sisältävä albumi Mä tuun suo luo (2018) ja pääosin cover-kappaleita sisältänyt Metallisydän menivät molemmat virallisen albumilistan kärkipäähän, sijoille 2 ja 6.

Jarkko Ahola – Klassikko-konserttisalikiertue
La 30.9. Hyvinkääsali, Hyvinkää
Pe 13.10. Musiikkikeskus, Kuopio
La 14.10. Promenadisali, Pori
Pe 20.10. Kulttuuritalo, Helsinki
La 21.10. Logomo, Turku
Pe 27.10. Mikaeli, Mikkeli
La 28.10. Sibeliustalo, Lahti
Pe 10.11. Madetojan sali, Oulu
La 11.11. Paviljonki, Jyväskylä

Konsertit klo 19.00
Kesto n. 2h sisältäen väliajan

Liput alk. 38,50€ + tilausmaksut (alk. 1,50€)

Liput: https://www.lippu.fi/artist/jarkko-ahola/jarkko-ahola-klassikko-3406125/


Lähde: Jarkko Ahola

Runollista corea esittävä Marto valottaa tulevaa EP:tä ja pitkäsoittoa

Kuva: Niko Kinnunen

Tiedote 22.9.2023

Ärhäkkää runollista corea esittävä Marto on saattanut maailmaan “Aioni“-nimisen singlen lokakuussa julkaistavalta “Ikuisuuden Laulaja” -EP:ltä. Samalla pohjavireltään astetta synkempi ja modernimpi ”Aioni” antaa osviittaa Marton esituotannossa olevan debyytti-pitkäsoiton sävyistä ja tunnelmista.

Muun muassa Saima Harmajan runoudesta inspiraatiota taiteeseensa ammentava Marto syntyi Atlases-muusikoiden halusta luoda puraisevaa corea laadukkaasti. Tuleva materiaali säilyttää runollisen lähestymistavan, mutta on aiempaa vivahteikkaampaa. Raivokkaiden riffien lomaan on upotettu myös suomalaisen luonnon kanssa sopusoinnussa olevia melankolisia laulumelodioita, mistä “Aioni”-kappaleen loppu antaa esimerkkiä. Alkukantaisista aineksista on syntynyt myös “Aionin” video, jonka voi katsoa YouTubessa.

Marto keikalla:
22.9. Dog’s Home, Tampere
23.9. Semifinal, Helsinki

Streamaa “Aioni”
Spotifyssa
Apple Musicissa
iTunesissa
Deezerissä
Amazon Musicissa
Tidalissa

Kokoonpano

Nico Brander – Kitara
Ville-Veikko Laaksonen – Kitara
Arttu Leppänen – Rummut
Jesse Simola – Laulu
Ville Vuorinen – Basso

Marto SoMessa
Facebook: https://www.facebook.com/martonorth
Instagram: https://www.instagram.com/martonorth/


Lähde: Presshopper Promotions
Kuva: Niko Kinnunen

John Smith Rock Frozen järjestetään 1.-2.12.2023 – esiintyjiä julki

Ilmasto lämpenee, John Smith Rock Frozen ei.

Tiedote 22.9.2023

Jyväskylän Paviljongin kryokammiossa 1.-2.12.2023 järjestettävä John Smith Rock Frozen kaivaa lämpöhauteesta seitsemän jäätävän kovaa viihdyttäjää! Historian kolmannen kerran vietettävät Suomen rockeimmat pikkujoulut tarjoavat adventtisohjossa kyntäjille kahden illan ajan tuttuja ja legendaarisia joulunalushymnejä sekä muuta oheisohjelmaa, varmasti viihtymisen arvoisesti!
Murskatun jäähileen seasta löytyy aiemmin julkaistun nelikon lisäksi eräs maailman legendaarisimmista heavylaulajista, klassikkolevy Operation: Mindcrimen 35-vuotisjuhlaa viettävä Geoff Tate, Härmän kovin liveakti, perstekniikan puoskarit, Turmion Kätilöt, neitsytmatkan JS-ympyröihin tekevä peikkometallin trullilauma, Finntroll, ruotsimetallin tähtitaivaan uusin kiertoratalainen, Orbit Culture, sinfonisen ABBA-metallin luojat, Amberian Dawn sekä tulevaisuudessa kaikki maailman isot lavat valloittava Horizon Ignited! Aiemmin ohjelmistoon julkaistu Amorphis, Stam1na, Kiuas, Lost Society sekä Amaranthe.
Tapahtumassa huikean ohjelmiston lisäksi tuttuun tapaan hulppeat VIP-palvelut, mahtavat puitteet, paras seura sekä aivan poskettoman tonttumainen meininki!
”Väittävät, että olisi muitakin tapoja pikkujoulujen viettoon, mutta väärässä ovat… Ei ole! Riittävän raskasta, sopivan sisäsiistiä… Mikäli raskasta jalkaa vipatuttaa, niin tule kokemaan John Smith Rock Festivalista tuttu hekuma kuivissa sisätiloissa parin tuhannen muun tiernahenkilön kanssa. Melko jäätävä kattaus tuttua ja turvallista toimitusta, parilla harvinaisuudemmalla höystettynä. Helppoa ja vaivatonta adventtia, siis. Viihtymistakuu.”
Liput ja lisätiedot: www.johnsmithrockfrozen.fi

Lähde: Ext Ventures Oy

Espoolainen sludge-yhtye Earthblood julkaisi musiikkivideon ja EP:n “Primal Fury”

Promokuva: Tommi Tuhkala

Tiedote 22.9.2023

Earthbloodin ensimmäinen EP, kantaen nimeä “Primal Fury”, julkaistiin 22.09.2023 Inverse Recordsin toimesta. Kyseinen EP sisältää tämän Sludge/Thrash metal trion häikälemätöntä ja raakaa energiaa.

EP:n on äänittänyt ja miksannut Joel Notkonen bändin omalla treenikämpällä.

KATSO Primal Fury musiikkivideo:

 


Earthblood – Primal Fury (EP 2023)
Biisilista:
1. Primal Fury
2. Sigil
3. The Bellows of Terra
4. Acid King
­
EP:n kansi: Reza_Putra

Earthblood on alkuvuonna 2023 espoossa perustettu kolmihenkinen sludge metallin ja stonerin elementtejä sekä thrashin nopeaa poljentoa yhdistelevä yhtye. Bändi metsästää soundissaan ukkosen mahtia, ja kuvaileekin musiikkiaan humoristisesti apinanraivoiseksi ukkosmetalliksi.
Aikomuksena on raataa ja murskata keikkalavoja siihen malliin, että ennen pitkää kaikki kuulevat ukkosen.

Kokoonpano:
Niko Kauhanen: rummut
Jere Halonen: kitara & laulu
Joel Notkonen: basso & laulu

Linkit:
https://www.facebook.com/band.EARTHBLOOD
https://www.instagram.com/earthbloodband
https://earthbloodfinland.bandcamp.com


 

Lähde: Inverse
Promokuva: Tommi Tuhkala

Electric Callboy -kitaristi Daniel Hanißin luotsaama Samurai Pizza Cats julkaisi debyyttialbuminsa

KUVA: SAMURAI PIZZA CATS

Electric Callboy -kitaristi Daniel Hanißin luotsaama Samurai Pizza Cats julkaisi uuden albuminsa “You’re Hellcome”.

Laulaja Sebastian Fischer kertoo: “The record is exactly what we as people are: Different, but in the end, everything goes in one direction.”

“We don’t want to follow a pattern, we just want to do what we’re into. And sound good by doing it,” vokalisti jatkaa.

Yhtye julkaisi myös musiikkivideon kappaleesta “Have a G.O.O.D Day” featuring Emmy Mack of REDHOOK:

“You’re Hellcome” tracklist
01. The Wolf In Me
02. Outcast
03. Last Player
04. Pizza Homicide (feat. Nico Sallach)
05. Kill It
06. Have a G.O.O.D. Day!
07. Burn
08. Fake
09. Falling Down
10. Alpha (feat. Mrs. Nina Chatier)
11. Freakshow (feat. Maria Lessing)
12. Welcome To the Fightclub (feat. Fabio Schäfer)
13. You’re Hellcome (feat. Alma Alizadeh)

Kuuntele levy Spotifyssa:

 

Samurai Pizza Cats on:
Vocals: Sebastian Fischer
Guitar: Daniel Haniß
Bass: Stefan Reufer
Drums: Stefan Buchwald

Samurai Pizza Cats online: 
https://www.instagram.com/samuraipizzacats
https://www.facebook.com/samuraipizzacats
https://www.youtube.com/@samuraipizzacats666


Lähde: FOCUSION Promotion & Marketing
Kuva: Samurai Pizza Cats

Olutarvio: RPS Brewing Amorphis Lager.

Kuva: Harri Metsäjoki

Kuopiolaisen pienpanimon RPS Brewing syksyn uutuusoluisiin lukeutuva Amorphis Lager on jo ainakin neljäs yhtyeen nimissä tehty olutlanseeraus.

Vuonna 2015 lanseerattiin Ale From the Thousand Lakes Pale Ale ja heti perään 2016 Lager From the Thousand Lakes. Viimeisin julkaisu ennen tätä nyt käsillä olevaa uutuusolutta oli vuoden 2020 Legacy of the Thousand Lakes.

Nämä aiemmin mainitut oluet valmisti tuusulalainen pienpanimo Maku Brewing, joten nyt on siis uusi panimo ja täysin uusi olut kyseessä.

Etiketin ulkoasu mukailee yhtyeen loisteliaan ”Halo”-levyn kansikuvaa, joten bändin yleisö löytänee sen vaivatta satojen muiden oluiden joukosta nykyään jo valikoimiltaan sangen rikkaiksi paisuneilta kauppojen olutosastoilta.

Kyseessä on siis vaalea lager, eli mitään sen erikoisempaa kuten sysimustaa Tuonelan joen vettä tahi pitkää kypsyttelyä kuun pimeällä puolella ei ole luvassa. Itse nautin oluen myös tällä kertaa tylsästi lasista, mutta ehkä sellainen juomasarvi olisi tässä tapauksessa autenttisempi astia. Sellaista ei nyt käsilläni ole, joten näillä mennään.

Siitä saa muuten ilmaiseksi napata seuraavan merchandise vinkin talteen, eli juomasarvi, johon kaiverrettu bändin logo ja sille vielä tyylikäs teline, johon sarven saattaa hörppyjen välillä laskea.

Kuva: Harri Metsäjoki

Amorphis Lager kaatuu lasiin vaaleankultaisena ja hieman utuisena. Utuisuus on kenties peruja runsaasta kuivahumaloinnista, joka tuo sekä oluen tuoksuun että makuun varsin voimakasta trooppisen hedelmäistä ja mustaherukkaista aromikkuutta. Vaalea mallaspohja ei poikkea peruslagereista, mutta ajaa asiansa pysytellen sopivana taustarunkona humalaisuuden ottaessa ohjat. Lopussa katkerot puraisevat sopivan rapsakkaasti, mutta eivät liian rajusti, joten juotavuus pysyy varsin helppona – niin kuin vaaleassa lagerissa pitää.

Humalan hedelmäistä ja tumman marjaista aromikkuutta on sitten todella runsaasti, jopa niin runsaasti, että peruslagereihin tottuneilla voi olla aluksi totuttelemista näin runsaaseen ja intensiiviseen makuun. Hyvä, raikas ja runsasmakuinen lager. Juotavaksi tarkoitettu.

“Voimakkaasti humalainen runsasmakuinen lager”

ARVOSANA: 8+

Amorphis Lager

Panimo: RPS Brewing, Kuopio

Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat

Teksti ja olutkuvat: Harri MetsäjokiReittausblogi

Metalliluola tekee yhteistyötä oluiden osalta raumalaisen Harri Metsäjoen kanssa. Harri on olutharrastaja, joka on harrastanut vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2009 mukaan astuivat olutarviointi ja laajempi syventyminen oluen valmistukseen, sekä historiaan. Lempioluttyylejä ovat Imperial Stout, India Pale Ale, Barley Wine ja luostarioluet, joita myös keräilee kellariin ikäännytystarkoituksella (poislukien India Pale Alet, jotka nauttii mahdollisimman tuoreena). Valittiin vuoden olutarvioijaksi vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2013 Olutopas.info -verkkoyhteisön avoimella yleisöäänestyksellä.

Mainos

Viimeisimmät uutiset

Olutarvio: RPS Brewing Amorphis Lager.

Kuopiolaisen pienpanimon RPS Brewing syksyn uutuusoluisiin lukeutuva Amorphis Lager on jo ainakin neljäs yhtyeen nimissä tehty olutlanseeraus. Vuonna 2015 lanseerattiin Ale From the Thousand Lakes...

Liity joukkoon!

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
176SeuraajatSeuraa

TOP 5 - Luetuimmat jutut:

Olutarvio: RPS Brewing Amorphis Lager.

Kuopiolaisen pienpanimon RPS Brewing syksyn uutuusoluisiin lukeutuva Amorphis Lager on jo ainakin neljäs yhtyeen nimissä tehty olutlanseeraus. Vuonna 2015 lanseerattiin Ale From the Thousand Lakes...