Tuossa taannoin tuli laitettua floridalaisen tuikituntemattoman Intoxicated-yhtyeen uusin EP Walled soimaan saunoittelumataronin taustalle ja ans kattoo miten lähti sen jälkeen kiukkuiset löylyt sekä thrash-jalka vipattaa! Kirjaimellisen sekä kuvainnollisen löylytyksen jälkeen piti saman tien laittaa rapakon taakse menemään koodia haastattelupyynnön merkeissä. Vastaus tuli pikaisesti, että let’s mennään!

Yllätyksekseni yhtyeen kitaristi/vokalisti Erik Payne ehdotti sellaista kuviota, että haastattelu olisi fifty-fifty sähköpostitse, että Skypellä. Olin tästä vastapallosta ällikällä lyöty, nukuin asian kanssa yön yli todetakseni “no miksipä ei!” Niinpä niin, tämä haastattelu on tosiaan kronologisessa järjestyksessä siten, että ensiksi on tekstiosuus ja video löytyy tekstin lopusta. Molemmissa on muutamia samoja kysymyksiä, mutta myös paljon sellaista asiaa mitä toisessa ei lainkaan.

Intoxicated on 90-luvun alussa perustettu thrash-pumppu, joka mm. nauhoitti materiaalia legendaarisen Death-yhtyeen Chuck Schuldinerin kanssa sekä soitteli Obituarysta tutun Donald Tardyn vahvistuksena. Intoxicated jäi lopulta telakalle odottamaan parempaa hetkeä tulla raivolla takaisin kun Andrew W.K. palkkasi Erik Paynen ja yhtyeen basistin Gregg Robertsin taustabändikseen.

Mutta annetaan herran itse kertoa omin sanoin tarinansa,
joten lätinät sikseen – herra Erik Payne, olkaa hyvä!

Moro Erik! Miten voit ja miten Floridassa menee ?

– Hei! Asiat ovat hyvin, ja totta puhuakseni, olemme olleet todella kiireisiä. Levymme julkaistiin elokuun 28. päivä, ja olemme todella kiitollisia saamastamme palautteesta. Olemme onnekkaita, että olemme pystyneet soittamaan muutamia keikkoja tukemaan julkaisua.

– Emme ole myöskään lakanneet kirjoittamasta uutta musiikkia, sillä meillä on ollut hyvä flow päällä.

Intoxicated perustettiin jo vuonna 1992 – miksi aktivoidutte vasta nyt?

– Olimme tulessa 1990-luvun alussa – julkaisimme neljä EP:tä vuosien 1994-1997 välillä. Obituary oli ollut jonkin aikaa tauolla, joten Donald Tardy (Obituary) soitteli rumpuja bändissämme joskus 1998-2001. Me taas emme koskaan lakanneet soittamista. Mutta asia meni niin, kun Andrew W.K. sai levytyssopimuksen Island Recordsin kanssa, tarvitsi hän taustabändin kiertämistä varten.

– Andrew fanittaa paljon Obituarya, joten hän lähestyi suurinta osaa Obituaryn jätkistä kirjeillä, josko he tulisivat soittamaan hänen bändiinsä – osa kieltäytyi kohteliaasti, mutta Donald liittyi kernaasti. Tiesimme, että menettäisimme Donaldin pian seuraavien kuukausien aikana. Andrew kyseli Donaldilta, mitä hän oli musiikillisesti tehnyt Obituaryn ollessa tauolla. Tässä vaiheessa me astuimme kuvioihin mukaan.

– Kun meitä kysyttiin Andrewn taustabändiksi, olimme empimättä messissä. Intoxicated oli juuri menettänyt laulajan/kitaristin ja minä kirjoituskumppanin. Päätös oli meidän osalta helppo: Gregg (Roberts, basso) oli silloin uudempi jäsen, ja kuten sanoin, olimme menettäneet yhden avainjäsenistämme.

– Minulla ei ollut koskaan aikomusta luopua Intoxicatedista, mutta ne olivat hämmentäviä aikoja. Jammailimme edelleen ja silloin ryhdyin laulamaan. Ken Andrews (pitkäaikainen ystävä ja nykyinen Obituaryn kitaristi) paikkasi kitarassa ja pidimme bändin elossa, mutta Andrew W.K.:n keikka-aalto oli kuitenkin alkamassa. Sain Kenin mukaan kitara- ja bassoteknikoksi.

– Uskon, että ensimmäisenä vuotena ehdimme olla kotona 12 päivää, samoin seuraavana vuonna meininki oli aikalailla samankaltaista. Donald soitti Andrewin bändissä ensimmäiset kolme vuotta, mutta sitten Obituary alkoi kirjoittaa uutta materiaalia. Donald lopetti Andrewn rumpalina palatakseen Obituaryn leiriin ja liittyäkseen sävellysprosessiin. Hän oli aina rehellinen kaikkien osapuolien kanssa asian suhteen, ja Intoxicatedille hän toimi vain varamiehenä.

– Vuosien aikana aina kun meillä oli vapaata aikaa, kokoonnuimme jammailemaan alkuperäisen rumpalimme kanssa. Tiesin ettei asiat olleet kohdallaan, tai ainakaan niin hyvin kuin voisivat olla, mutta epätoivoisesti yritin pitää hommaa elossa. Noin kolme vuotta sitten paskat lensivät seinälle kuvainnollisesti ja tulimme kovan valinnan eteen – mutta rauhoittuminen ei ollut enää vaihtoehto.

– Kysyin Mike Radfordia, sellaista nuorta jätkää, jonka olen tuntenut jo vuosia josko hän olisi kiinnostunut soittamaan rumpuja muutamalla keikalla. Onneksi hän vastasi myöntävästi asenteella “katsotaan mitä tapahtuu”. Vähän ajan kuluttua hänen omistauduttuaan hommalle bändimme oli jälleen kokonainen. Tämä on ehdottomasti vahvin kokoonpano Intoxicatedin historiassa ja tekemisen palo on palannut. Kirjoitamme jo uutta matskua seuraavalle levylle.

Kun kuulin “Walled” EP:n ensimmäisen kerran, tunsin välittömästi vanhan Florida-skenen läsnäolon, erityisesti varhaisen Deathin viboja, vaikka Intoxicated ei varsinaisesti kuulosta heiltä. Vasta jälkeenpäin minulle selvisi, että olette myös Floridasta ja että teillä on yhteistä historiaa Deathin ja Obituaryn kanssa – joka tapauksessa, miten itse kuvailisit Intoxicatedin soundia ja perimmäisintä olemusta?

– Kiitos sanoistasi, molemmat ovat lempibändejäni sekä vanhoja hyviä ystäviä! Me kaikki kolme Intoxicatedin jäsentä rakastamme raskasta musiikkia, mutta meillä on melko erilaiset tyylit. Halusimme ehdottomasti pitää tästä monimuotoisuudesta kiinni kun olimme säveltämässä “Walled” EP:tä, mutta samalla karsia kaiken ylimääräisen pois. Rakastan sitä että biisejämme pidetään lyhyinä.

– Moni on kysynyt “kuinka oikein saatte vanhan liiton Florida-soundin aikaiseksi?” Totta puhuakseni, se on kaikki mitä meillä on ja keitä olemme. Tykkään ajatella että soundimme sopii nykyaikaan samalla kunnioittaen sitä mitä rakastamme muissa bändeissä, kuitenkin kuulostaen itseltämme. On ilo kirjoittaa musaa Greggin ja Miken kanssa – he ovat paksunahkaisia eivätkä perseile!

Mistä bändin nimi “Intoxicated” (=päihtynyt, huumaantunut) juontaa? Onko sen takana jokin kreisi tarina? 😀

– Itse asiassa Mike Skelton (floridalaisen Iron Cross -yhtyeen edesmennyt kitaristi/vokalisti, toim.huom.) keksi meille nimen Intoxicated muistaakseni kolmannella keikalla, jolloin bändimme oli vielä nimetön.

– Kaikilla alkuperäisillä jäsenillä oli raffi kotikasvatus, mutta olimme todella läheisiä ja aina yhdessä – ryyppäsimme paljon emmekä välittäneet vittuakaan mistään muusta kuin musiikin soittamisesta. Nimi Intoxicated oli melko kuvauksellinen, joten se vakiintui.

Millainen oli EP:n kirjoitus- ja nauhoitusprosessi? Ovatko levy kokoelma vanhoja biisejä vai täysin uutta materiaalia?

– Kaikki biisit ovat uusia ja nauhoitimme ne itse. Ostin Pro Tools -ohjelman noin vuosi ennen nauhoitusten aloittamista ja sen opettelun aikana tein suunnilleen kaikki mahdolliset virheet kahdesti. En vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään. Luotimme siihen mikä tuntui oikealta, ja levystä tuli helvetin raaka. EP kuulostaa siltä miltä meistä tuntuu ja missä olemme henkisesti.

Mitä asioita sanoituksenne käsittelevät?

– Se ei ollut tarkoituksellista, mutta sanoisin että enimmäkseen elämän tienhaaroista ja valintojesi kanssa elämisestä. Kontrolloimme suurinta osaa elämästämme, joten jos asiat ovat aina päin vittua, niin… Kovaa mutta rehellistä tekstiä! Olen möhlinyt lähes kaikin mahdollisin tavoin, joten se on vain minun näkökantani.

Mitä ovat musiikillisia vaikutteitasi? Entä onko sinulla vokalistina mitä vaikutteita?

– Haha, laulan vain parhaani mukaan! Olen suuri John Tardyn sekä Obituaryn fani. Olen myös aina rakastanut Chuck Schuldinerin (Death) sekä L. Ben Falgoust II:n (Goatwhore) ääniä.

– Gregg kasvoi Kissin sekä Iron Maidenin parissa ja Mike on enemmän kiinnostunut Emperorista ja Acid Kingistä.

Teistä ei löydy internetistä paljoa tietoa muuta kuin että olette julkaisseet ainakin yhden aikaisemman EP:n, “Metal Neck” (1997) – onko teillä muita julkaisuja?

– Kyllä, neljä EP:tä on tosiaan julkaistu yhteensä aikaisemmin: “.08” (1994), “Scars” (1995), “Drain” (1996) sekä “Metal Neck” (1997).

Onko mitään suunnitelmia julkaista uudelleen tai laittaa internetiin koko kansan kuultavaksi noita vanhempia tuotoksia?

– Olemme keskustelleet levy-yhtiömme Seeing Red Recordsin kanssa asiasta ja meillä on todella jännittäviä suunnitelmia tähän liittyen!

“Drain” EP oli Chuck Schuldinerin (Death) äänittämä ja tuottama – mitä muistat näistä sessioista? Millaista oli työskennellä hänen kanssaan?

– Muistan sen kuin eilisen. Nauhoitukset hänen kotonaan sujuivat luonnollisesti. [Chuck] oli juuri hankkinut joukon äänityslaitteistoa, josta hänen Black Diamond Studios sai alkunsa. Uskoisin että olimme hänen koekaniinejaan, mutta hänen työmoraali oli vaikuttava ja fiilikset olivat sairaan hyviä. Chuck soitti kitarasoolon yhteen biisiin ja saimme myös Trevor Peresin (Obituary) vierailevaksi vokalistiksi.

– Trevor tuli kaikkiin noihin sessioihin ja päätyi tekemään kansitaiteet “Drain” sekä “Metal Neck” -levyille. Chuck sai sinut antamaan parastasi pitäen samalla hurjaa meininkiä yllä! “Let the metal flow”, oli hänen tapansa sanoa. Meillä oli ratkiriemukasta, Chuckia on toden totta kova ikävä!

Mitä muistat Floridan skenestä 90-luvulla? Onko mitään hauskoja tarinoita tai anekdootteja jaettavana noilta ajoilta?

– Skene oli massiivinen ja mahtavista bändeistä ei ollut pulaa. Aina riitti yleisöä ja faneja, jopa paikallisilla keikoilla. Ne Orlandon showt olivat aikoinaan yhtä sekasortoa!

Bobby Koeblella (Death) ja Ken Andrewsilla (Obituary) oli bändi Azrael, jonka he perustivat lukiossa. Joka kerta heidän soittotaitonsa todistaminen sai sinut haluamaan treenaamaan kovemmin, mutta myös heittämään kitarasi roskikseen. He olivat aivan saatanan hyviä!

– Minusta tuntuu myös että niinä aikoina monet kiertävät yhtyeet nauttivat tulla Orlandoon soittamaan. Death ja Obituary olivat molemmat mahtavia meitä kohtaan – he ottivat meitä mukaan minirundeille aina kun pystyimme vain lähtemään messiin.

Mitä mieltä olet nykyisestä metalliskenestä? Onko löytynyt uusia suosikkeja?

– Gregg on kuunnellut paljon Necrotia ja Deafheavenia.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia Intoxicatedilla on?

– Kirjoitamme parhaillaan seuraavaa albumia. Kaikki soljuu mukavasti ja meillä on tietynlainen kiireellisyyden tunne. Meidät oli buukattu soittamaan Columbiaan, mutta ne peruuntuivat monien muidenkin suunnitelmien kanssa. Painamme duunia ja olemme valmiita kaikkeen!

Olette olleet Andrew W.K.:n taustabändinä kaikki nämä vuodet – mitä olet oppinut näiden pitkien palvelusvuosien aikana?

– Paljon on tullut opittua 20 vuoden rundaamisen aikana Andrewn kanssa. Hän on luotettava, rehellinen jäbä, kenellä on paras todistamani työmoraali. Olemme läheisiä ystäviä ja nautimme kiertämisestä.

Ainakaan en löytänyt tutkimuksissani (= 10 minuutin googlailu) tietoa aiheesta, joten pitää kysyä suoraan – oletteko koskaan keikkailleet Suomessa? Mikä on suhteesi Suomeen ja suomalaiseen musiikkiin?

– Gregg ja minä olemme molemmat soittaneet Suomessa Andrew W.K.:n kanssa kahdesti.
Odotan innolla että pääsemme kiertämään Intoxicatedin kanssa Suomea. Rakastamme Demilichia sekä Children of Bodomia. Alexi Laiho itse asiassa soitti kanssamme yhden kappaleen Yhdysvaltojen kiertueella.

Veljesi Tim Payne on maailman tunnetuimman skeittiparkkien valmistajan Team Painin perustaja sekä toimitusjohtaja. Team Pain on rakentanut myös skeittiramppeja legendaariselle sekoiluryhmä Jackassille. Oletko sinä koskaan ollut veljesi bisneksissä mukana Team Painissä millään tavalla? Oletko itse skeittari? Oletko koskaan ollut Jackassin kuvauspaikoilla mukana? (Vanhana Jackass-fanina minun on pakko kysyä näitä asioita!)

– Kyllä, veljeni Tim Payne on omistanut elämänsä skeittailulle, ja olen sen vuoksi aina ihaillut häntä. Hän on rakentanut paljon “ensimmäisiä asioita” mitä kukaan osasi ajatellakkaan skeittauksessa. Olemme hyvin läheisiä ja jammailemme myös yhdessä.

– Työskentelin Team Painissa suurinpiirtein kahdeksan vuotta, silloin kun puu oli vielä skeittiramppien yleisin rakennusmateriaali. Todella rankkaa duunia, mutta hyvin samanlaista kuin kiertue-elämä. Rakastin sitä.

– Olimme mukana muutamissa Jackass-sarjan episodeissa. Mursin olkapääni “lake jump” jaksossa (alla olevasta videosta näkee kohdasta 1:03 kyseisen tapahtuman). Rakensimme myös ”the full pipe loopin” sekä hiirenloukut Jackasss-elokuvaan. Kaikki Jackassin jätkät ovat huippuja!

Kaikille suomalaisille lukijoille, ketkä ovat myös skeittareita, mikä mielestäsi olisi turistikohde numero yksi Team Painin skeittipuistoista?

– Yhdet parhaista puistoista joissa kannattaa vierailla ovat Arvada Colorado, Charleston Etelä-Carorlina sekä Jacksonville Beach Florida. Nuo ovat vain muutamia monista suosituista puistoista joita Team Pain on Yhdysvalloissa rakentanut.

Kiitos haastattelusta, Erik! Viimeiset terveisesi ja moikat lukijoille?

– Olemme enemmän kuin kiitollisia tuestanne sekä todella odotamme kovasti Suomeen saapumista! Olemme vasta pääsemässä alkuun!

Ja tässä vielä haastattelun pakettiin pistävä video-osuus,
olkaapa hyvät!

Metalliluolan arvion “Walled” EP:stä voit lukea klikkaamalla tästä.

Tuosta alta suosittelen vahvasti laittamaan uuden EP:n soimaan kovaa ja täysillä:

Lainauksia koskien yhtyeen uutta tulemista:

“GOD DAMN, finally a boat riff-worthy of all the decades. True integrity!!!”
– Matt Pike, High on Fire / SLEEP

 

“One of the great things about Intoxicated is that they are heavier than a sack of crystal balls, and they really party hard as heck!”
– ANDREW W.K.

 

”It’s good to hear new music from old friends and seeing them keep the flame burning during this pandemic. It’s like as if traces of Chuck Schuldiner’s DNA is still in the Florida drinking water, Intoxicated are still keeping Florida Death Metal true and alive.”
– Donald Tardy, Obituary

 

“It’s about time someone put the pedal to the metal!”
– Rick Kosick, JACKASS

 

“Pure Florida-grown Thrash Metal with heavy Death Metal grooves and overtones.”
– Trevor Peres, Obituary

 

“It’s Intoxicated as I always knew them: no nonsense, in your face, and totally aggro!”
– Bobby Koelble, Death / Death to All

 

”Good ole fashioned Florida death, with a straightforward punk rock attitude!”
– Nate Garret, Gatecreeper / Spirit Adrift

 

“Honest brutal Thrash from one of the most infamous players in the Florida Metal Scene! This music makes me want to jump on my skateboard or stage dive into the pit!!!
– Nathen Maxwell, Flogging Molly

GET INTOXICATED!!!

Intoxicated on:
Erik Payne – Kitara | Vokaalit
Gregg Roberts – Basso
Mike Radford – Rummut

Haastattelu: Janne Lesonen
Kuvat: Seeing Red Records / Intoxicated

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän