Stuntti seis! Mitkä helvetin naamarit bändillä oikein on naamallaan?
Ihan huviksenne googlatkaa “black pestilence promo” ja tsekatkaa ensimmäiset kuvahaun tulokset. Nämä ovat ne kuuluisat saatanalliset peruslähtökohdat!
Black Pestilence heittää modernin kuuloiset sleazyt black/thrash -loskat naamalle käden käänteessä, mutta tämän tapaiselle ryönälle liian siloteltu soundi ei mielestäni ole juurikaan eduksi. Hyppysellinen saastaisuutta soundipuolella tukisi vain tällaista reipasta koheltamista. Rumpujen triggeröity nakutus käy nimittäin hyvin pian omalle sipulille.
Kappalemateriaali on melkolailla samasta puusta raavittuja, mutta vasta vikan biisin “Emphemeral” kohdalla hieman jarrutellaan nopeuden suhteen ja ihmetellään tunnelmallisemmissa viemäriliejuissa – muuhun materiaaliin verrattuna biisi nousee levyn kohokohdaksi ja sitten kaikki on jo ohi. Tämän tapaisia variaatioita levy olisi kaivannut ehdottomasti enemmän.
Bändi tarjoilee kuudennella albumillaan “Hail The Flesh” soppeleita tykityksiä keskiviikko-illan ratoksi, mutta en laittaisi tätä läpänderiä perjantai-iltana soimaan kun monnien kanssa aletaan – ei sekoilla – vaan SEKOILLA.
3/5
Janne Lesonen
1. Hail The Flesh
2. Spurn All Gods
3. Hellfire
4. True To The Dark
5. Cloven Division
6. Godless
7. Frauds To The Throne
8. My Will To Power
9. Ephemeral
Linkit:
https://www.facebook.com/blackpestilenceband
https://blackpestilence.bandcamp.com/
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}