40 vuotta sitten Los Angelesissa kohistiin Rattin ja bändin komeasti menestyneen omaa nimeä kantaneen EP:n vuoksi. Helmikuussa 1984 debyyttipitkäsoitto ”Out Of The Cellar” lopulta julkaistiin ja odotukset levyä kohtaan olivat massiiviset. Miten tässä onnistuttiin? Oma vastaukseni kysymykseen selvisi ottamalla albumi pitkästä aikaa kuunteluun.
Beau Hillin (Winger, Alice Cooper, Europe). tuottama levy käynnistyy ”Wanted Manilla” ja avaus on komea. Warren DeMartinin ja Robbin Crosbyn kitarat puskevat biisiä eteenpäin, aivan kuin ne kävisivät kappaleen teemaan sopivaa kaksinkamppailua elintilasta. Biisin rasvaisuus ja räkäisyys tekee tälle sävellykselle hyvää.
”You’re In Trouble” on Juan Croucierin bassokuvion kannattelema rokkari, jossa on juuri sopivan typerä, mutta tarttuva kertosäe. Yksi Rattin uran suurimmista hiteistä ja napakympeistä ”Round And Round” ei ole menettänyt vuosien varrella lainkaan tarttuvuudestaan ja DeMartinin kitarasoolo on yhä yksinkertaisesti loistava.
”In Your Direction” lähtee käyntiin hieman eurooppalaisia teutonihevibändejä mieleen tuovalla riffillä, muuttuen viimeistään laulun alkaessa kasaritukkaheviksi. Itse biisi ei ole missään nimessä levyn parhaimmistoa. Samaa voidaan sanoa A-puolen päättävästä ”She Wants Money” -esityksestä. Biisi on kliseinen tukkaheviveto, tosin lajissaan ei pahin rimanalitus.
B-puoli aloitetaan vakuuttavasti. ”Lack Of Communicationin” voi laskea unohdetuksi Ratt-klassikoksi, ei vähiten mainion riffinsä sekä komeiden sonnikuoro-taustalaulujen takia. ”Back For More” oli ollut mukana jo debyytti-EP:llä, mutta tämä uusintaversio on paremmin onnistunut. Rattin menestyneempään osastoon kuuluva raita on kuin ”Round And Round”: toimi kasarilla ja toimii yhä. Komea esitys.
”The Morning After” ei avaudu kuin kappaleen nimi voisi ennakoida, päinvastoin, tämä darra vetää kuulijaa komeasti turpaan pelkällä tarttuvalla riffillä. Kaksi viimeistä biisiä, ”I’m Insane” sekä ”Scene Of The Crime” ovat molemmat keskitason sovituksia ja osoittavat muutamaan edelliseen kappaleeseen verrattuna pientä laskusuuntaa.
Loppuun on hyvä mainita pari nippelitietoa: kannen kellaria kohti ryömivä nainen on Tawny Kitaen, joka seurusteli tuohon aikaan Robbin Crosbyn kanssa. Neiti oli myöhemmin bongattavissa tulevan kumppaninsa, eli Whitesnaken keulamies David Coverdalen kaupallisesti menestyneimmän aikakauden musiikkivideoissa (”1987” ja ”Slip Of The Tongue”).
Itselleni oli uutta tietoa, että tuottajaksi harkittiin pitkään erityisesti Judas Priest -yhteyksistään tunnettua Tom Allomia. Näin jälkikäteen en voi olla leikittelemättä ajatuksella, miltä LP olisi kuulostanut brittituottajan käsissä? Ei siinä mitään, sillä Hill teki tahollaan mainiota työtä.
Kokonaisuutena ”Out Of The Cellar” on pieni klassikko. Laulaja Stephen Pearcy ei ole mikään kultakurkku, mutta tällainen 37 minuutin isku toimii mainiosti keskinkertaisemman laulajan kanssa. Toisaalta pääasiallinen soolokitaristi DeMartini loistaa läpi koko albumin ja hänen hienot soolonsa nostavat vaisumpia kappaleita pykälää paremmaksi.
Biiseissä on täysosumia, hyviä ja keskinkertaisia tekeleitä. ”Out Of The Cellar” on aikansa tuote ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mikäli tämä USA:ssa tuplaplatinaa myynyt levy ei ole ennestään tuttu.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1. Wanted Man
2. You’re In Trouble
3. Round And Round
4. In Your Direction
5. She Wants Money
6. Lack Of Communication
7. Back For More
8. The Morning After
9. I’m Insane
10. Scene Of The Crime
