Itävaltalainen pitkän linjan melodisen ja sinfonisen power metallin suunnannäyttäjä sekä airut Visions Of Atlantis nähtiin syyskuussa ensimmäisillä Suomen klubikeikoillaan Tampereen Olympiassa ja Helsingin Korjaamolla.
Yhtye oli nähty Suomen kamaralla kuitenkin jo kaksi kertaa aiemmin, Helsingin Tuska-festivaaleilla vuonna 2019 ja Laukaan John Smithissa vuonna 2024.
Esimerkiksi vanhemman Nightwishin, Edenbridgen, Within Temptationin sekä Xandrian viitoittamalla tiellä myyttien maailmasta ja kauan unohdetuista meristä inspiraationsa saanut itävaltalais-ranskalais-italialainen Visions Of Atlantis tunnetaan kiehtovasta sekoituksestaan voimakkaita melodioita ja rikasta tarinankerrontaa.
Vuonna 2000 perustettu yhtye on raivannut tiensä melodisen ja sinfonisen power metallin kärkiyhtyeisiin ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä genren parhaista livebändeistä.
Ensin oli Dark Sarahin esiintymisen aika ja tämä fantasiateemoista ammentava kotimainen elokuvallisen ja sinfonisen metallin yhtye sopi Visions Of Atlantiksen lämmittelijäksi täydellisesti.
Lyhyen settilistan pääosassa oli ”Attack Of Orym” -konseptilevy (2023), joka jatkaa ”Grim”-levyllä (2020) alkanutta uutta fantasiatarinaa. Yhtyeessä on tapahtunut kokoonpanomuutos sitten viime näkemän ja nykyään koskettimien takaa löytyy teatraalisesti esiintynyt Sebastian Lindström.
Dark Sarahin keikka alkoi vain puoli tuntia ovien avautumisen jälkeen, mutta onneksi paikalle oli löytänyt mukavasti yleisöä. “Attack Of Orym” löi keikalle raskaat alkutahdit ja uusi kosketinsoittaja Lindström lauloi kappaleessa Epicasta ja After Foreverista tutun Mark Jansenin alun perin esittämät örinäosuudet. Savukone tehosti tunnelmaa.
“Warning Signin” tuplabasarit jytisivät kunnolla. Seuraavaksi vuorossa oli eräänlainen diskobiisi “All Ears!”, jossa Lindström pääsi jälleen ääneen heleä-äänisen Heidi Parviaisen lisäksi.
Kuinka monella metallibändillä on saippuakuplakone keikalla? Dark Sarahilla on. “Invinciblen” aikana kone syöksi saippuakuplia yleisön riemuksi. Parviainen oli iloinen ja totesi kuinka hauskaa on taas esiintyä pitkästä aikaa. Melodinen “Hero And A Villain” jatkoi vahvaa suorittamista.
”Grim”-albumin “Melancholia” oli surumielisen synkkä, mutta voimakas veto. Kappaleessa on hieno Sami Salosen kitarasoolo ja Parviaisen laulama kertosäe. Thomas Tunkkarin tuplabasari- ja Rude Rothsténin bassojyräys loppua kohden tekivät livevedosta vaikuttavan.
”The Puzzlen” (2016) helmi “Aquarium” on yksi Dark Sarahin parhaita kappaleita ja tässä päästettiin jälleen saippuakuplat irti. Salosen kitarasoolo oli kaunista kuultavaa ja yleisö lähti heiluttamaan käsiä tunteikkaan melodian tahdissa.
”Grim”-pitkäsoiton ”Illuminate” sai kunnian pistää homman pakettiin savujen sekä hienojen kitaramelodioiden kera. 45 minuutin setti oli hetkessä ohi ja ajan kuluminen nopeasti on aina loistavan keikan merkki.
Mikäli Dark Sarah ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan tarkemmin. Pidemmät ja kattavammat Dark Sarahin konserttiarviot on luettavissa täältä ja täältä.
Dark Sarah on:
Heidi Parviainen – laulu
Sami Salonen – kitara
Sebastian Lindström – koskettimet
Rude Rothstén – basso
Thomas Tunkkari – rummut
Pääesiintyjä Visions Of Atlantista voi kuvailla lukuisin eri adjektiivein, joita ovat esimerkiksi eeppinen, romanttinen, salaperäinen, synkkä, voimakas, tunteellinen, intiimi, intohimoinen, eksoottinen, melodinen sekä runollinen.
Visions Of Atlantis esittelee itsensä seuraavasti:
“We have the power in our hands to go on our own adventures, to face the perils and defeat. We have the confidence to take risks, to trust the universe, to demand and to let go. We don’t remain in our comfort zone. Each challenge makes us stronger, each mistake helps us learn. We always move forward, we go harder, stronger, we do better. Every time. The power is ours, to rule our lives and fate, to choose the best for ourselves.”
Vuosien varrella yhtye on julkaissut useita kriitikoiden ylistämiä studioalbumeja, joista viimeisimpänä hieno ”Pirates II – Armada” (2024). Viimeisimmillä julkaisuillaan Visions Of Atlantis on kietoutunut vahvasti merirosvoteeman ympärille. Kyseessä on piraattiteemaisen kokonaisuuden toinen osa ja ensimmäinen osa ”Pirates” ilmestyi vuonna 2022.
”Pirates II – Armada” -albumilla on selvää, että lukemattomien kokoonpanomuutosten jälkeen Visions Of Atlantis on vihdoin löytänyt täydellisen tasapainon. Vuodesta 2018 muuttumattomana pysynyt jäsenistö on erittäin hyvin yhteen hitsautunut.
Jo yhtyeen perustamisesta lähtien Visions Of Atlantis on hyödyntänyt sekä mies- ja naislaulajan ääniä, joita johtaa nykyään ansiokkaasti vuodesta 2013 mukana ollut ranskalainen laulaja Clémentine Delauney ja vuonna 2018 saapunut italialainen myös muun muassa Temperancesta tuttu vokalisti Michele Guaitoli. Heidän johdollaan yhtye loistaa nyt kirkkaammin kuin koskaan.
Delauneyn lumoava vokaalitarjonta vaihtelee saumattomasti kirkkaan, puhtaan laulun, voimakkaan ja hallitun belttaamisen ja klassisen oopperamaisten vokaalitekniikoiden välillä, kun taas verraton vastapari Guaitoli maustaa kokonaisuutta ensiluokkaisilla power metal -vivahteilla. Laulajien välinen kontrasti ja saumaton yhteistyö oli livenä hienoa ja koskettavaa kuultavaa.
Bändin kappaleet toimivat metaforina sinnikkyydelle, intohimolle ja tunteelle. Keikka oli täynnä dramatiikkaa, raskautta ja lempeää, selkäpiitä kihelmöivää kauneutta. Vuorovaikutus uskollisen yleisön kanssa oli käsinkosketeltavissa ja bändi haastoi katselijoita eri tavoilla.
Settilistalta löytyi materiaalia vain kolmelta tuoreimmalta pitkäsoitolta, eli luotto nykymateriaaliin oli kunnossa. ”Pirates II – Armadalta” mukana oli peräti yhdeksän vetoa eli vain kolmea biisiä vaille koko albumi, ”Piratesilta” viisi raitaa ja ”Wanderersilta” (2019) yksi.
Lukuisin tynnyrein ja verkoin koristeltu lava oli näyttävä ja mukaili merirosvolaivan tunnelmaa. Yhtye oli panostanut myös pukeutumiseensa ja on hienoa nähdä, kuinka merirosvoteeman kanssa ollaan tosissaan.
Keikka alkoi hienosti, kun Delauney saapui lavalle yksin laulamaan merirosvohattu päässään ”Pirates II – Armada” -albumin avaavan intron “To Those Who Choose To Fight”. Pian “The Land Of The Free” oli jo käynnissä, ja yleisö lähti heti hyvin mukaan käsiään heiluttamalla. Biisissä on hyvä kertosäe ja Guaitoli saapui lavalle ensimmäisen kertosäkeen jälkeen niin ikään merirosvoasussa hattuineen.
Delauney spiikkasi selvällä Suomen kielellä ”moro Tampere” ja kertoi englanniksi, kuinka kunnia on olla ensimmäisellä omalla headliner-keikalla Suomessa sekä Tampereella. Kaikista yleisössä luvattiin tehdä piraatteja.
Uusimman albumin materiaalia esitettiin järjestyksessä ja kolmas kappale “Monsters” sukelsi sisäisten hirviöiden kohtaamiseen ja niiden voittamiseen tarttuvien melodioiden siivittämänä.
Aavemainen musiikillinen seikkailu alkoi rauhallisesti ja kasvoi melodiseen kertosäkeeseen, tuoden kunnolla esiin merirosvokuningatar Delauneyn ja urhean kapteenin Guaitolin välisen saumattoman yhteistyön lauluosuuksien välillä. Guaitoli töni kappaleen aikana leikkisästi basisti Herbert Glosia ja kitaristi Christian Douscha sai tilaa kitarasoolon muodossa.
Guaitoli kysyi, moniko näkee Visions Of Atlantiksen nyt ensimmäistä kertaa livenä. Useat kädet nousivat ja Guaitoli totesi, että heidän pitäisi saapua Suomeen useammin. Guaitoli bongasi eturivissä olleet ulkomaalaiset superfanit ja kysyi vielä, ketkä yleisöstä eivät ole suomalaisia.
”Wanderers”-pitkäsoitolta ainoana poimitun “Heroes Of The Dawnin” alkajaisiksi Guaitoli pyysi kaikkia nostamaan kädet ylös ja taputtamaan. Eeppiset melodiat veivät kuulijat jälleen sinfonisen metallin maailmaan ja kappaleen tarttuva sekä toiveikas kertosäe jäi hyvin mieleen.
Delauney ja Douscha esiintyivät teatraalisesti näytellen tappelun ja avokämmenellä lyönnin. Delauney viskasi myös Guaitolin hatun pois ja näytti kurkunleikkauseleen merirosvojen tyyliin. Guaitoli purskautti vedet suustaan Douschan päälle hänen soolo-osuutensa aikana.
Melankolinen ja paljon vaikuttavia Delauneyn soolo-osuuksia sisältänyt pitkä ja mahtipontinen “Where The Sky And Ocean Blend” oli mahtavaa kuultavaa ennen mukaansatempaavaa sekä yksinkertaisempaa “Clocksia”. Kappaleessa on paljon sanoja nopeasti esitettynä sisältävä kertosäe, jota on todella vaikeaa koittaa laulaa mukana, eikä hengähdystaukoja tunnu olevan. Biisin myötä tulee väistämättä hyvälle tuulelle!
Rumpali Thomas Caserin ja basisti Glosin kaksin aloittama “Legion Of The Seas” esitteli Visions Of Atlantiksen raskainta puolta kuitenkaan melodisuutta unohtamatta. Delauney toi biisin aikana lavalle valtavan kokoisen Visions Of Atlantis -lipun, jota hän heilutti yleisön yllä. Myös Guaitoli tarttui lippuun, jota hän huitoi kuin voitonpäivänä. ”Legion Of The Seas” tarjoili myös herkkää, Delauneyn kirkasta ja oopperatyylistä laulua.
“Is it all about fights and battles”, spiikkasi Delauney, kunnes tuli keskeytetyksi yleisössä olleen miehen toimesta. Delauney ärsyyntyi tästä ja sanoi, etteivät ulkomailta tulleet fanit saa nyt hyvää kuvaa suomalaisesta metalliyleisöstä.
”You have to show these girls that you know how to party here in Finland. Because we are pirates and we do like to party sometimes. Are you ready to dance with us people? We never know what tomorrow will bring, but tonight my friends, I’m alive”, Delayney jatkoi.
Rytmikkäästi eteenpäin polkeva, pirteä ja tanssijalan vipattamaan saanut bilebiisi ”Tonight I’m Alive” yllätti ja nousi keikan ehdottomiin kohokohtiin kaikessa erilaisuudessaan. Kappaleen aikana nähty valloittava tanssikoreografia oli selvästi harjoiteltu ja onnistunut. Loppua kohden Guaitoli jakoi yleisön kahtia, niin että salin toinen puoli huusi ”hu” ja toinen ”ha”.
Delauney kommentoi ”Tonight I’m Alive” -kappaletta:
”Me seisomme synkän tulevaisuuden porteilla, samalla kun uhat, viholliset sekä synkät pilvet kerääntyvät jokaisesta ilmansuunnasta. Tällä reunalla seisoessa, tyhjyyteen tuijottaessa, joku voisi paeta, joku voisi menettää järkensä, mutta me merirosvot tanssimme! Tanssimme vaaran ja kuoleman edessä. Kunnioitamme elämää, kunnioitamme olemassaoloamme. Muistamme, että sydämemme ja sielumme puhtautta ei voida koskaan ottaa meiltä pois. Muistamme, että tällä hetkellä olemme elossa.”
Hidastempoisempi, mutta voimakasta bassottelua sisältänyt “Collide” rauhoitti tunnelmaa hieman. Pian pieni hengähdystauko oli kuin muisto vain, kun “Hellfire” jyräsi kuulijoiden tajuntaan vimmalla voimalla. Tarttuva kertosäe “Burn! Burn! Burn!” iskostui takuulla kaikkien päähän.
Ennen kauniin ja herkän “Underwater”-voimaballadin alkua Delauney kävi hakemassa päälleen mustaa punaisen asunsa päälle ja spiikkasi tunteikkaasti:
”I want to believe that each and every single one of you in this room tonight has ever reached rock bottom — has ever felt pure and deep solitude. It happens to all of us, even to us on stage, to feel that way.
Before the next one, I want you to remember what, in that exact moment, probably saved your life. Was is it a family, a friend, your loved one, was it maybe your cat, your dog, music, hope, god, metal?
That’s for real — metal saves lives.
Before the next one, I want you to remember that force. Hold it close to your heart, and remember, that you’re never alone. There will always be something or someone to give you a hand when you feel like you’re drowning — underwater.”
Delauney lauloi suurimman osan kappaleesta yksin, kunnes muu bändi liittyi hänen seurakseen. Laulusuoritus oli kerrassaan loistava, nousten keikan kohokohtiin.
“Pirates Will Returnin” alkajaisiksi Delauney saapui lavalle kruunu päässään. Guaitoli liittyi myöhemmin jälleen lauluun mukaan ja pyysi yleisöä kuuntelemaan tarkasti:
”This is the moment in which we need you all to sit down, sit on the floor, put your asses on the ground and put your hand on the shoulders of the person in front of you. Because we need to row our freaking pirate ship, so let’s fucking row!”
Yleisö istuutui, souti ja eläytyi kappaleen mukana. Guaitoli kehui suomalaisten soututaitoja ja pyysi antamaan aplodit hyvästä suorituksesta. Hän jatkoi, että tämä oli vasta ensimmäinen kolmesta haasteesta:
”We wanna see a hell of a pirate party. We wanna see each and every single one of you jumping with us. There are no excuses, the weekend is about to come, so we gotta warm up for the true Finnish weekend and I wanna see a hell of a party. Are you in? Let’s jump together”
“Melancholy Angel” sai yleisön hyppimään antaumuksella, samalla kun Guaitoli osoitti katsojia ja bändikavereitaan leikkiaseella ollen ampuvinaan laukauksia. Myös laulajat pomppivat tarttuvan kertosäkeen aikana. Voin kuvitella kuinka hankala laulusuoritus oli erityisesti hyppiessä, mutta ammattilaiset saivat sen näyttämään helpolta. Yhtye kokoontui myös ensimmäistä kertaa lavan edustalle yhteen riviin poseeraamaan.
Dramaattisesti orkestroitu ja paljon kuoro-osuuksia sisältänyt “Master The Hurricane” kuulosti suorastaan majesteettiselta. Delauneyn soolo-osuus loppua kohden oli jälleen parhautta ja harvoin livekeikalla kuulee näin teknisesti puhdasta sekä onnistunutta laulua.
Kun viimeisen biisin aika tuli, Delauney spiikkasi: “Before we let you disembark we return to the shores and we have one last mission”.
Guaitoli spiikkasi kuinka kaksi kolmesta haasteesta oli jo suoritettu ja yksi on vielä jäljellä. Hän kuvaili viimeistä haastetta helpoimmaksi ja pyysi yleisöä huutamaan sanat ”hail Jolly Roger”. Ensimmäisen yrityksen jälkeen hän ei ollut tyytyväinen ja kaivoi taskustaan pienen kaukoputken, jolla tiiraili salin peräosaa.
Guaitoli spiikkasi kuinka edessä tehtiin hyvää työtä, mutta takana ei. Hän pyysi salin etuosassa ollutta yleisöä olemaan hiljaa ja miksauspöydän takana olleita ihmisiä huutamaan samat sanat. Pian merirosvolipun ylistys vaihtui ”armada”-sanan huutamiseen.
Melodinen ja vauhdikas “Armada” toimi hyvin keikan päätösnumerona ja hurmiossa ollut yleisö lauloi tunteella mukana. Shown loppu oli tunteikas, kun ainoa alkuperäisjäsen rumpali Caser saapui muun bändin kanssa lavan eteen bändin lippua heiluttaen.
Jäsenet kiittelivät toinen toisiaan ja itseoikeutetusti Delauney nousi viimeisenä korokkeelle, jolloin bändin muut jäsenet polvistuivat ja osoittivat käsillään Delauneylle valtaisaa suosiota.
Merkkaritiski pursusi erityisesti molempien esiintyneiden yhtyeiden musiikkijulkaisuja ja pöytien ulkoasuun oli todella panostettu. Mukana oli myös eräänlainen vieraskirja, johon keikalla käyneet saivat kirjoittaa Visions Of Atlantikselle omia terveisiään.
Tämän raportin loppuun sopii Visions Of Atlantiksen päiväkirjamerkintä ”Pirates II – Armada” -albumin julkaisupäivän kohdalta. Visions Of Atlantiksella on hieno tulevaisuus edessään!
Ship’s log:
July 5, 2024; High Seas
A new day of sailing begins, the wind on our side, and the sea speaks of recent battles. The air feels fresh – Hypocrisy, greed, envy – hearts of the old world finally disclose their deluded truth. Old leaders are losing ground, their lies are getting worse, and darkness creeps in. Each sunny day hides a coming storm, nature testing our strength for the last battle.
We’ve become pirates as their counterparts, free-spirited and true at heart. Navigating storms that try to make us doubt, we see the light in the darkness. The old truth is fading, making room for a new story. Our destiny is in our hands, in our hearts, in every step we take. Reconnecting with ourselves, we touch the essence of life we share with all creatures. Together, unstoppable, connected to the truth, guided by the sun and storms.
We’ll rule the oceans, the mainland, every street, every house, spreading hope. Our pirate cries will last for centuries, with ancestors humming our tunes, our words sung in the new world we create. Our glory will live on forever. United as one force, one army, under a final ARMADA.
Visions Of Atlantis on:
Clémentine Delauney – laulu
Michele Guaitoli – laulu
Christian Douscha – kitara
Herbert Glos – basso
Thomas Caser – rummut
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
