Saavuttaessa 1980-luvun alkupuolelle aika oli ajanut Kissin ohi ja bändi menneen talven lumia. Vuosikymmenen kaksi ensimmäistä julkaisua ”Unmasked” ja karmea ”The Elder” olivat oiva osoitus yhtyeen syvästä alennustilasta.
Alkuperäinen kokoonpano oli hajonnut Peter Crissin sekä Ace Frehleyn saatua tarpeekseen ja lähdettyä omille teilleen mm. päihdeongelmien ja musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Gene Simmonsia kiinnosti enemmän Hollywood-tähtien seurassa hengailu kuin musiikki. Crissin ja Frehleyn tilalle oli tullut vuoteen 1982 mennessä kaksi palkkatyöläistä; Crissiä selvästi teknisempi ja kovakätisempi kannuttaja Eric Carr (1980) ja Frehleytä samaten huomattavasti taitavampi Vinnie Vincent (1982), joka omasi myös kiistattomia biisinkirjoittajan kykyjä.
Uusi kokoonpano julkaisi vuonna 1982 erinomaisen ja raskaan Heavy Metal -tyylisen ”Creatures Of The Nightin”, joka siirsi Kiss:n uudelle vuosikymmenelle musiikillisesti erittäin onnistuneesti. Levyn kannessa komeileva Frehley oli mukana enää nimellisesti, eikä osallistunut lainkaan albumin tekoon patsastellen vain epämääräisesti ”I Love It Loud” -musiikkivideolla. Erinomaisuudestaan huolimatta levy ei onnistunut palauttamaan bändin vanhaa loistoa, vaan suosio hiipui hiipumistaan. Edessä oli joko pillien laittaminen pussiin tai muutos.
Pelastaakseen uransa Kiss teki radikaalin muutoksen eli riisui tavaramerkiksi muodostuneet maskinsa, luopui korkeapohjaisista saapaistaan sekä teatraalisista esiintymisasuistaan ja uusi imagonsa täydellisesti 1980-luvulle sopivaksi. Tämä sai aikaan positiivista huomiota ja uutta kiinnostusta vanhaa dinosaurusta kohtaan herättäen yhtyeen uudestaan henkiin. Jo kertaalleen pois potkittu ja suurella egolla varustettu Vinnie Vincent esiintyi nyt ensimmäistä kertaa virallisesti bändin varsinaisena jäsenenä.
Syksyllä 1983 julkaistiin ”Lick It Up”, joka oli luonnollista jatkumoa edeltäjälleen säilyttäen saman musiikillisen tyylin kuin edeltäjänsä, mutta hiotumpana ja osin kaupallisempana. Uusitun imagon myötä Kissin suosio räjähti uuteen nousuun, eikä syyttä.
”Lick It Up” edustaa Kissiä parhaimmillaan musiikillisesti sekä teknisesti ja se on myös ”Creatures Of The Nightin” jalanjäkiä seuraten bändin raskaimpia levyjä. Biisit ovat lähes järjestään hyvin sävellettyjä, sovitettuja sekä hiottuja. Raskaampi linja heltiää ainoastaan kaupallisella nimibiisillä ja ”A Million To One” -powerballadilla. Kiss on levyllä tiukassa iskussa, energinen ja itsevarma.
Myös Simmons löysi itsensä uudelleen musiikillisesti ja ottaa sävellysvastuun joko kokonaan tai osittain kuudella biisillä Stanleyn sävellyskynän musteen loppuessa viiden kappaleen kirjoittamiseen osallistumisen jälkeen. ”Lick it Upia” voitaneen luonnehtia Simmonsin paluuksi ruotuun.
Huomattavaa on Vincentin panos luovassa työssä, eikä miehen sävellyskykyjä käy kiistäminen. Kitaristi puhalsi selvästi uutta tulta hiipuneeseen hiillokseen osallistuen jopa kahdeksan kappaleen kirjoittamiseen. Harmiksi miehen ego oli sitä luokkaa suuri, ettei yhteistyö Stanleyn ja Simmonsin kanssa jatkunut tämän levyn jälkeen.
Stanley/Simmons-lauluosasto toimii erinomaisesti ja molemmat, erityisesti Simmons, yltävät uransa siihen asti parhaisiin suorituksiin. Eric Carr moukaroi nahkoja ”Creatures Of The Nightilta” tutulla tyylillään, Vinnie Vincent kitaroi taitavasti sekä teknisesti läpi koko albumin, tosin syystä Simmonsin ja Stanleyn suitsimana. Vincentin halajamat ylimääräiset kikkailut, ylipitkät sooloilut ja tiluttelut on raakasti jätetty ulos, mikä oli täysin oikea päätös.
Levyltä ei löydy Kissille epäolennaisesti yhtään huonoa biisiä ja heikompia lenkkejä vain ”Gimme More”, ”Fits Like a Glove” ja ”Dance All Over Your Face”. Nimibiisi alkaa olla suosiostaan johtuen jo todella puhkisoitettu, mutta onneksi levy tarjoaa läjän muuta hyvää ja parempaa materiaalia. Nostaisin nimikappakeen ohella esiin eritoten seuraavat kappaleet: ”Exciter”, ”All Hell’s Breakin’ Loose”, ”A Million To One” sekä ”And on the 8th Day”. Kuriositeettina täytyy ottaa esiin ”All Hell’s Breakin’ Loose”. Kuka sanoi, että Run-D.M.C ja Aerosmith keksivät yhdistää rapin ja rockin? Sen teki Kiss!
”Lick It Up” on ehdottomasti yksi Kissin kulmakivialbumeista. Olkoot kuka tahansa mitä mieltä tahansa bändistä, tämän LP:n arvoa ei voi ohittaa. Kyseessä on yksi 1980-luvun alun merkittävimmistä Heavy levyistä.
Itselleni ”Lick It Up”:lla on erityisasema, jota mikään muu levy ei voi koskaan ohittaa.”Lick It Up” on nimittäin SE albumi, jonka ansiosta aloin kuunnella 8-vuotiaana natiaisena Heavya ja Rockia. Siihen asti olin lähinnä kuunnellut lastenlauluja ja isäpapan virttyneitä iskelmäkasetteja sen ajan vähemmän loistavilla kasettimankoilla sekä auto”stereoilla”. Kun kaverini kiikutti eräänä päivänä vuonna 1983 tohkeissaan ”Lick It Upin” kopionkopionkopionkopionkopionkopion kuultavakseni, oli sieluni myyty sillä sekunnilla ja musiikillinen elämäni kirjoitettu loppuiäkseni.
9/10
Tomi Väänänen
1.Exciter
2.Not For The Innocent
3.Lick It Up
4.Young And Wasted
5.Gimme More
6.All Hell’s Breaking Loose
7.A Million To One
8.Fits Like A Glove
9.Dance All Over Your Face
10.And On The 8th Day
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}