Juha Jyrkäs – Sydämeni Kuusipuulle (2019)

Kiireestä kantapäähän ainutlaatuinen

Mainos:
Saarihelvetti

Olemme jännän äärellä. Käsissäni on toistaiseksi vain c-kasettina julkaistu metal-albumi, jossa kaikki perinteiset rock-soittimet ovat laulettu suohon ja korvattu sähkö- ja bassokanteleella sekä muilla etnosoittimilla, aina lyömäsoittimista sähköjouhikon kautta Gorba-kissaan! Onko tämä folk-metallin multihuipentuma vai jättääkö metsä vastaamatta sinne huutelijalleen?

Juha Jyrkäs, tuo Raumalla syntynyt kirjallisuuden ja musiikin renessanssi-ihminen, ei ole eilisen teeren poikia Suomen (pakana)metalliskenessä – tästä todistuskappaleena on nyt arvioitavissa oleva soolodebyytti “Sydämeni Kuusipuulle”.

Poimotus” introsta alkaen on aistittavissa että levyn maanläheinen tunnelma on poikkeuksellisen väkevä – olo on kuin hämyiseen šamaanin telttaan astuessa, johonkin suljettuun tilaan ajan ja paikan tuolla puolen. ”Kymmenen kyrvän nimeä” pelmahtaessa soimaan on levyn astraalinen matka alkanut. Aluksi ko. kappaleessa häiritsi kun puhdasta laulua sekä örinää on asetettu päällekkäin, eli kummastakaan ei voi oikein nauttia täysin erektioin. Myöhemmin löysin itseni hyräilemästä kappaleen laulumelodiaa astianpesukonetta tyhjentäessä, joten ilmeisesti alitajuntaisesti hyväksyin ratkaisun!

Kolmannella kappaleella ”Otson voima” tahtia hiljennetään ja eeppisyys-mittaria kiihdytetään, tuoden Bathoryn viikinkiaikakauden jylhät maalailut pieneen mieleen. Tässä kohtaa viimeistään laittaa merkille, ettei Jyrkäs ole ensisijaisesti laulaja. Miehellä on laulamiseen asenne ”vetää just silleen kuin se lähtee”, eli tulkitaan aitoa hetken fiilistä ja ns. pelataan niillä korteilla mitkä on jaettu. Henkilökohtaisesti arvostan tällaista filosofiaa ja lähestymistapaa aivan helvetisti, joten kaikki tämä raaka tunteenpalo on tuhatkertaisesti samaistuttavampaa kuin jokaiseen nuottiin osuva täydellinen suoritus. Vain epätäydellisyys on täydellistä.

Levyn biisit vaihtelevat rokkaavemmista teoksista hitaampiin tunnelmointeihin, joista jälkimmäisissä kaikki eksoottiset soittimet pääsevät oikeuksiinsa – puhumattakaan neljällä biisillä, mm. ”Hämärästä aamunkoihin”, upeasti laulava Milla Asikainen. Huhhuh, olen hurmioitunut! Jos olisin levymoguli, se yksittäinen hittibiisi jota mainostaisin CD-version tehdasmuovien päällä olevassa tarrassa ”Including the smash hit ’Nuole mua’”.

Kasettiversion mukana ei harmikseni tullut lyriikoita lainkaan. Jyrkäs on ansioitunut kirjailija ja runoilija, joten niiden lukeminen levyä kuunnellessa on seikka, minkä toivon korjaantuvan levyn myöhemmin julkaistavissa CD- ja LP-versioissa. Levy-yhtiöt, HERÄTKÄÄ NYT!

”Sydämeni Kuusipuulle” vaati itseltä useamman kuuntelukerran ennen kuin pääsin sisään Jyrkäksen universumiin, mutta alkukankeuteni jälkeen lämpenin levylle kuin puulämmitteinen sauna. Sen jälkeen albumin parissa on viihtynyt kuin suloisen kosteissa löylyissä konsanaan. Näihin löylyihin toivon mahdollisimman monen löytävän.

8/10

Janne Lesonen

1. Poimotus
2. Kymmenen kyrvän nimeä
3. Otson voima
4. Hämärästä aamunkoihin
5. Manalan valtikka
6. Korpien kutsu
7. Nuole mua
8. Voimaa
9. Tulisydän
10. Honkajuurella asunto
11. Juhlapäivä

Linkit:
https://www.facebook.com/juhavaltteriilmarijyrkas/
https://www.instagram.com/kirjailijamuusikkojvilmari/
https://www.youtube.com/user/Poropetra

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän