Kasan singlelohkaisuja aiemmin esitellyt espoolaisryhmä on tällä kertaa saanut loihdittua EP:n verran materiaalia. Vuonna 2016 perustetun yhtyeen genrenä toimii progressiivisilla mausteilla ryyditetty melodinen, moderni metalli. Inspiraationsa bändi hakee Nightwishilta, Children Of Bodomilta, Amorphisilta sekä Sonata Arcticalta.
Entä sitten se musiikki? Hyvä uutinen on että Archares ei lähde suoraan kopioimaan edellä mainittuja nimiä vaan yrittää parhaansa mukaan seistä omilla jaloillaan. Pois lukien neljäntenä kuultava nimikappale ”The Curse Of Valor”, joka olisi hyvin voitu kaivaa Nightwishin ja Amorphisin yhteisestä jämälaatikosta. Tästä huolimatta biisi saa nyökyttämään päätä hyväksyvästi. Onko tämä positiivinen asia riippuu täysin kuulijasta.
Huono uutinen on että sävellystyössä jäädään auttamattomasti kilometrien päähän esikuvista. Tämän voi vielä hyväksyä ottaen huomioon bändin nuoren iän. Levyn heikoimmaksi lenkiksi nousee laulaja Miika Matilaisen puhdas laulu. Vaikka mies pysyy nuotissa, on vokalisointi ponnetonta ja tarvitsisi lisää voimaa taakseen. Harmi, sillä örinät lähtevät sen sijaan mukavasti.
Kehityskelpoisen yhtyeen suurimmiksi kompastukiviksi nousevat heikko laulu sekä mitään sanomattomat kappaleet. Toivotaan, että kokemuksen kasvattaminen tuo edistystä molempaan kohtaan.
2/5
Marko Klingberg
1. Hologram
2. Defiled
3. Spectator
4. The Curse Of Valor
5. Resolve
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}