Ruotsin melankolian suurlähettiläiden edellistä pitkäsoittoa ”The Fall Of Heartsia” ja levyä promotoinutta kiertuetta seurannut ilmoitus Katatonian hyllyttämisestä toistaiseksi täytti huolella ja ja surulla toviksi todennäköisesti monen muunkin Katatonia-fanin sydämen. Oi epävarmuutta! ”The Fall Of Hearts” saavutti maailmalla varsin laajaa suosiota ja omassa soittimessa levy tuli rakastettua lähes puhki.
Tauko todisti kuitenkin bändin tärkeyden ja luomisvoiman myös jäsenilleen. Siitä todisteeksi saamme nyt apeaksi iloksemme ”City Burials” -albumin.
Katatonia on pitkän uransa aikana luonut nahkansa ja uudistunut ennakkoluulottomasti käytännössä jokaisella levyllään. Tietty surumielisen kaunis ja raskas Katatonia-soundi löytyy kuitenkin kaikessa yhtyeen tuotannossa. Uudistuminen ja kehittyminen kertoo musiikillisesta ammattitaidosta vielä enemmän kuin tekninen taito, jota Katatonialta myös löytyy.
Kokonaisuutena utuisemmin soivaan edeltäjäänsä ”The Fall Of Heartsiin” verrattuna ”City Burialsilta” löytyy enemmän suoraviivaista metallisoundia ja menevyyttä, mutta progressiivisen rockin/metallin vaikutteet tuntuvat yhtä lailla. Vaikka levy on käytännössä tällä kertaa perustajajäsen-solisti Jonas Renksen käsialaa, ehkä rehevämmät kitara-irroittelut ovat ”The Fall Of Heartsin” nauhoitusten jälkeen mukaan liittyneen kitarataituri Roger Öjerssonin mukanaan tuomia mausteita?
”City Burialsilta” julkaistu ensimmäinen single ”Lacquer” hämmästytti ja aiheutti keskustelua elektronisella melodisuudellaan. Eräs kuulemani kommentti vertasi kappaletta Euroviisu-materiaaliin. Upea, syvissä vesissä uiskenteleva ”Lacquer” kuvastaa ”City Burialsin” musiikillista monitahoisuutta, ja levyn kokonaisuudessa se edustaa melodisinta päätä. ”Lacquerin” lisäksi levyltä löytyy muitakin hengähdystaukoja, kuten Anni Bernhardin feattaama unenomainen ”Vanishers” ja hetken viivähtävä ”Lachesis”.
Rock-vaikutteista ja menevämpää tuoretta Katatoniaa levyllä edustaa puolestaan esimerkiksi toisena singlenä julkaistu ”Behind The Blood” sekä jo parilla pyöräytyksellä korvamadoksi ja suosikiksi noussut ”The Winter Of Our Passing”.
Renksen sanoitukset hivelevät tapansa mukaan lyriikoista innostuneen kuulijan korvaa. Renksellä on näppärä taito punoa sanoituksiin esimerkiksi iän karttumisen, muistojen kipeän kauniin jäljen, kotikulmien merkityksen ja alkoholin siivittämien bileiden tuntoja ilmaisuin, jotka kutkuttavat kuuntelijan itsereflektiota. Renksen kuulaan rauhoittavat vokaalit korostavat sanomaa kauniisti, olipa kyse sitten vilhakkaammin etenevästä rallista tai syntyjä syviä hyväilevästä illan viimeisestä hitaasta.
Onko tämä Katatonian paras levy tähän mennessä? Jokaisen artistin julkaiseman levyn kuuluisi jollain tavalla lyödä edeltäjänsä ja tarjota jotain uutta, ja siinä ”City Burials” onnistuu loistavasti. Tältä levyltä löytyy epäilemättä haastajaa myös ikisuosikki ”The Great Cold Distancelle”. Henkilökohtaisesti tämä on varmasti yksi parhaista tänä vuonna ilmestyvistä kokonaisuuksista.
Tässä levyssä löytyy makusteltavaa pidemmäksi aikaa. Sopii loistavasti mullistuneeseen maailmantilanteeseen ja epävarmana luumuilevan tulevaisuuden pohtimisen kyytipojaksi kotona eristäytyessä, mutta useampi kipale kutkuttelee kyllä jo kuulemaan näitä myös livenä! Levy kestää kuuntelussa aivan varmasti siihen saakka, kunnes livekeikat palaavat jälleen.
9/10 ♥
Raisa Krogerus
1) Heart Set To Divide
2) Behind The Blood
3) Lacquer
4) Rein
5) The Winter Of Our Passing
6) Vanishers
7) City Glaciers
8) Flicker
9) Lachesis
10) Neon Epitaph
11) Untrodden
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
 Metalliluolan arvio, Raisa Krogerus.){kind=link}