The Limit on sangen osuva nimi kansainväliselle supergroup-bändille, jonka kaikki jäsenet soittavat ja laulavat äärirajoilla äärimmäisen äänekästä jytärokkia, josta ei boogie ja svengi puutu. Ja koska kyseessä on tällainen super-ryhmä, täytyy ensiksi hoitaa tylsän luettelomaisesti levyn roolitus.
Yhtyeen vokalistina on ei enempää eikä vähempää kuin legendaarisen Pentagram-yhtyeen Bobby Liebling, tuo huumeisen elämän elänyt maanista maahista muistuttava heppuli. Soitinosastolla meitä palvelee myös kokemusrikas kopla: bassoa läpsyttelee legendaarisessa The Stooges -yhtyeessä vuonna 1971 vaikuttanut Jimmy Recca, kitarassa ja vokaaleissa Sonny Vincent (Testors) sekä kakkoskitaristina Hugo Conim (Dawnrider) ja rumpuja voimalla paukuttaa João Pedro Ventura (Dawnrider). Myönnän, etten kaikkia entuudestaan tuntenut, mutta ai jumankekkuli mitä vekkuleita ja mitä ovatkaan saaneet levylle nauhoitettua!
“Caveman Logic” on alusta loppuun kiukkuista ja vapaata alkukantaisen energistä rock-musiikkia. Fiilis on enemmän punk kuin doom, ja vaikka mestari Liebling onkin tehnyt kunniakkaan uran tuolla julistavamman doomin saralla, on hänessä tämä sylkeä erittävä ja keuhkova räyhähenki joka klaaraa myös tällaisen ulosannin. Vaikuttava suoritus 67- vuotiaalta!
Levy on suurimmalta osin silkkaa tykitystä ja hittikimaraa. Levyn starttaava “Over Rover” iskee heti luut suuhun ja jauhot kurkkuun – nyt ei leikitä! Heikompia värssyjä on mukana kolmisen kappaletta: ennakkomaistiaisena julkaistu “Black Sea”, “Human Vs Nature” sekä “Sir Lancelot”. Eivät nämä huonoja kappaleita ole, mutta koska kaikki muut rokkaavat tykimmin, niin ne erottuvat joukosta. Onneksi kappaleiden kestot eivät huimaa päätä, joten levy rullaa koko ajan eteenpäin hyvällä tarmolla.
Albumin soundit ovat onnistuneet, suorastaan napakymppi. Ei mitään napisemisen aihetta sillä saralla, joten levyn loput 9 biisiä tekevät rock-hirmujen korvaan höpötitiä. Lyyrisellä puolella selkeästi Lieblingille tehnyt hyvää päästellä höyryjä maallisemmista aiheista, kuten esim. älypuhelimista (“They say that the iPhones better than my Galaxy / Hell it’s only a grand but I get one free”) levyn parhaimmissa biiseissä “Fleeting Thoughts”. Myös miehen avioero ei jää käsittelemättä ja ex-vaimolle terveisiä lähetellään “Kitty Gone” – sävellyksen saattelemana.
“Caveman Logic” toimii kuin junan vessa, ollen lähes täydellinen rock-levy josta löytyy kaikkea kaikille. Sävellyksissä on vapautunutta uuden bändin suomaa energiaa – ei tarvitse miettiä liikaa omaa musiikillista perintöä ja pitää niitä riippakivinä luovuudelle.
Pitkäsoitto on täydellinen soundtrack kevätaurinkoon ja uudelleen syntymiselle. Olen iloinen, että Bobbylla vielä järki leikkaa ja henki pihisee, ottaen huomioon miehen viime vuosien törttöilyt. Kuulemma Pentagramilla on myös uutta materiaalia työn alla, joten sitä odotellessa The Limit on mitä mainioin levy kuluttaa puhki kaikessa ihanassa 37 minuutin kestossaan.
Play it again and play it L O U D !
9/10
Janne Lesonen
1. Over Rover
2. Black Sea
3. These Days
4. Human Vs Nature
5. Fleeting Thoughts
6. Caveman Logic
7. Sir Lancelot
8. Life’s Last Night
9. When Life Gets Scorched
10. Kitty Gone
11. Death Of My Soul
12. Enough’s Enough
Linkit:
https://www.facebook.com/TheLimitRock
https://the-limit.bandcamp.com/album/caveman-logic
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}