KVAL – Kval (2017)

Illat pimenevät, kukkiva luonto kuolee ja syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Mikäpä olisi ne parempi tapa upottautua painostavaan pimeyteen kuin iskeä KVALin omaa nimeä kantava ja hiljalleen kypsytelty debyyttialbumi soittimeen.

Kansilehtisessä tämä käytännössä yhden miehen taidonnäyte lupailee ”hidasta ja painostavaa” materiaalia, ja sitä se toden totta tarjoilee. Albumi tukeutuu kylmän riipivän, hidastempoisen black metalin ja dark ambientin epäpyhään liittoon, joiden äärimmäisen painostavaa poljentoa tukee kuin suoran haudan takaa messuttu vokalisointi. Kappaleiden teho perustuu hyvin pitkälle yksinkertaisiin, mutta toimiviin melodioihin sekä toistoon. Samojen teemojen kekseliäs kierrättäminen läpi levyn tuo mieleen tämän kaltaisen tehokeinon mestarin, Taaken alkupään tuotannon, vaikka musiikillisesti KVAL lienee lähempänä tyylilajin ikonia Burzumia.

Kappaleista on vaikea sanoa tarkkoja kohokohtia, sillä KVALin musiikki ei todellakaan ole mitään kesähittikamaa. Teos on tarkoitettu nautittavaksi kokonaisena ja ajan kanssa. Musiikki elää ja ikään kuin kehittyy vasta useamman toistokerran myötä, eikä näin ole sieltä kaikkein helpoimmasta päästä. Sitä voisi verrata kenties hyvään ja voimakkaaseen viskiin, joka ei paljasta kaikkia hienouksiaan alan vasta-alkajalle, vaan vaatii hieman aikaa ja totuttelua avautuakseen. Jos nyt yksittäinen nosto täytyy mainita, niin olkoon se ehkä koko albumin parhaiten kiteyttävä lyijynraskas ”Polkuni Vailla Suuntaa”, joka saa raavaankin miehen varmasti polvilleen.

Sanoitusten puolella liikutaan epätoivon, vihan, pettymyksen ja ehkäpä myös jonkinlaisen lopullisen rauhan värittämissä maisemissa. Tunnelmallinen black metal vaatii osakseen juuri oikeanlaisen sysimustan ja kolkon äänimaiseman viedäkseen kuulijan mukaansa. Tämä on perinteisesti ollut pohjoismaalaisilla muusikoilla verissä ja KVAL jatkaa sarallaan tuota hienoa perinnettä. Mukanaan vievät jääkylmät riffit sirkkelöidään vastaanottajan otsalohkoon takuuvarmasti. Kitaravetoinen ja raskain rummuin rytmitetty musiikki soljuu vastustamattomasti eteenpäin kuin viileä aamuöinen sumupilvi.

Olin jo jossain vaiheessa hieman huolissani kotimaisen mustan metallin nykytilasta, mutta turhaan. Uusia ja mielenkiintoisia teoksia tuntuu ilmestyvän ilahduttavaa tahtia, ja vaikka se viimeinen niitti huippuluokkaan jääkin puuttumaan, KVAL kantaa ehdottomasti kortensa tähän kylmään ja jäiseen kekoon.

8/10

Markus Salmela

1. Usva
2. Sokeus
3. Harhainen
4. Kaiku Tyhjyydesta
5. Polkuni Vailla Suuntaa
6. Kuolonkuu
7. Toisella Puolen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here