Vuonna 1983 Black Sabbathin managerien järjestämä liitto entisen Deep Purple -laulaja Ian Gillanin kanssa vaikutti aluksi todella merkilliseltä. Vaikka molemmat osapuolet olivat hevin alkuaikojen pioneereja, heillä ei tuntunut musiikillisesti olevan mitään yhteistä. Onneksi Gillan ei remmiin tullessaan tehnyt yhtyeestä uutta Purplea vaan lopputuloksena syntynyt albumi ”Born Again” oli tyyliltään taattua Sabbathia.

Uuden materiaalin soundi nosti bassotaajuudet kattoon, mutta 40 vuotta myöhemmin uudelleen julkaisua kuunnellessa levy myös kuulostaa Black Sabbathin raskaimmalta tuotokselta siihen mennessä. Kitara ja basso todella porautuvat tärykalvoihin, tosin volyymia ei tällä remasterilla ole riittävästi. Optimaalisesti tuotannossa ei ole onnistuttu ja Tony Iommin hienot kitarasoolot avauskappaleessa ”Trashed” kuulostavat kuin demolta verrattuna muuhun biisin musiikkiin.

Kuten odottaa sopi, Black Sabbath Ian Gillanin kanssa kuulosti sanomaltaan erilaiselta. Edeltäviin Ronnie James Dion kanssa tehtyihin levyihin nähden ero oli merkittävä. Baarireissuista, auton katolleen ajosta ja pappien häiriköinnistä kertovat tarinat eivät olleet Sabbathin ominta aluetta, mutta nyt jälkeenpäin niistä nauttii aivan eri tavalla. Albumilla on loppujen lopuksi mielenkiintoisia tarinoita tosielämästä, mikäli lyriikoihin jaksaa vain syventyä.

Jos kaksi instrumentaalia lasketaan pois, ”Born Againilla” ei ole kuin seitsemän varsinaista kappaletta. Tunnelma näissä vaihtelee mukavasti ja 40 minuutin kestoltaan levy on sopivan tiukka kokonaisuus. Gillan kuulostaa heavy metallia laulaessaan olevansa elementissään, vaikka muissa projekteissa miehen ulosanti on ollut selvästi rauhallisempi.

Biisit ovat pääasiassa tasalaatuista suorittamista, kohokohtien osuessa peräjälkeen levyn keskivaiheille. Sharon Osbournesta kirjoitettu ”Digital Bitch” iskee terävällä riffillä ja junan lailla etenevällä rytmillä. Heti sen perään soiva melankolinen ”Born Again” on yksi omista kaikkien aikojen Sabbath-suosikkibiiseistä Iommin loihtiessa mukaan todella kauniit ja samalla voimakkaat kitarakuviot. Lopuksi ”Hot Line” jyrää jälleen tapporiffin saattelemana ja Gillan laulaa mainiosti. Ainoastaan päätöskappale ”Keep It Warm” jää keskitason suoritukseksi.

Levyn kannesta on keskusteltu selvästi enemmän kuin itse musiikista. Kannen piirtänyt Steve ”Krusher” Joule oli tahallaan lähettänyt huonoimmat luonnoksensa bändille, koska tehdessään samaan aikaan hommia Ozzy Osbournelle, pelkäsi pääpestinsä puolesta. Taitelijan yllätykseksi manageri Don Arden oli pitänyt vauvademoni-aiheesta ja se laitettiin tilaukseen. Virheitä sattuu. Ei työ mikään mestariteos ole, mutta sen ihmettelyn sijasta kannattaa keskittyä pääasiaan eli musiikkiin.

Tällä remasterilla on mukana bonuslevy, jolla kuullaan parin ylijäämäbiisin lisäksi osittainen keikkataltiointi Reading Festivaaleilta vuodelta 1983. Mielenkiintoista on kuunnella Gillanin laulamia versioita Ozzy-ajan biiseistä, tosin ”Born Againin” materiaali irtoaa vokalistilta huomattavasti paremmin.

Levyn julkaisun jälkeiset tapahtumat ovat oma lukunsa rumpali Bill Wardin otettua lähtöpassit viimeisen kerran ja Bev Bevanin astuessa remmiin. Bändi painui kiertueelle soittaen ”Smoke On The Wateria” kolossaalisen Stonehenge-setin kanssa. Mittasuhteet oli laskettu väärin ja setti ei mahtunut kaikkiin keikkapaikkoihin sisälle.

Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että ”Born Again” on aliarvostettu levy. Vaikka se ei aivan yllä Sabbathin kivikovan diskografian kärkeen, albumin raskaus, Iommin takuuvarmat riffit, Gillanin paras laulusuoritus vuosiin sekä hyvät melodiat tekevät siitä yllättävän vahvan kokonaisuuden. Paljon mieluummin sujautan Black Sabbathilta tämän soittimeen kuin bändin viimeiseksi jääneen Ozzyn kanssa tehdyn väsyneen “13” -teoksen.

8+/10

Ville Krannila

1.Trashed
2.Stonehenge
3.Disturbing The Priest
4.The Dark
5.Zero The Hero
6.Digital Bitch
7.Born Again
8.Hot Line
9.Keep It Warm

Bonus tracks:
1.The Fallen
2.Stonehenge
3.Hot Line
4.War Pigs
5.Black Sabbath
6.The Dark
7.Zero The Hero
8.Digital Bitch
9.Iron Man
10.Smoke On The Water
11.Paranoid