Koti Blogi Sivu 4

Pantera – Far Beyond Driven (1994)

Harva metalliyhtye on pystynyt saavutukseen, johon Pantera ylsi 30 vuotta sitten. Billboardin listan kärkipaikkaa voi “Far Beyond Drivenin” julkaisuajankohta huomioiden pitää merkittävänä, vaikka yhtye oli myös tuolloin yksi raskaan musiikin harvoista kestotähdistä. Edellinen albumi “Vulgar Display Of Power” oli hiteillään avannut tien auki, ja “Far Beyond Driven” korjasi palkinnon pari vuotta myöhemmin suhteellisen helposti.

Pantera teki tämän erilaisella taktiikalla, melodian sijasta ruuvia käännettiin vielä raskaampaan ja brutaalimpaan suuntaan. “Strenght Beyond Strenght” taiteilee bändin luoman groove metal -genren sekä aggressiivisen 1990-luvun thrashin välillä. Kuten aina Panteran ollessa kyseessä, musiikkia on hankala lokeroida, mutta uudistuminen käy tästä huolimatta selväksi.

Avauskappaleessa on useita suunnanmuutoksia progressiivisien elementtien toimiessa mausteena. Tällä levyllä ensimmäistä kertaa tutun nimensä Dimebag saanut “Diamond” Darrell kurittaa kitaraansa selvästi värikkäämmin. “Becoming“-singlellä Vinnie Paulin tuplabassarien tukemassa riffittelyssä on kuultavissa Rage Against The Machinen ja Biohazardin vaikutteita.

Kitaristi halusi tietoisesti kokeilla aiempaan verrattuna erilaisia tekniikoita ja virityksiä pudotettiin pari pykälää aiemmasta. Lisäksi Dimebag hyödynsi whammy baria ja pedaaleja luoden mielenkiintoista kontrastia sovituksiin. Biisit kuulostavat nimenomaan kitaran osalta erittäin monipuolisilta ja Darrellin soitto on albumin ehdottomasti parasta antia. Riffit sekä soolot tuovat vallankumouksellisella otteellaan mieleen Tony Iommin työskentelyn 25 vuotta aiemmin.

Phil Anselmon vokaalit toimittavat kappaleiden synkeän ja tylyn sanoman perille vakuuttavasti, mutta laulaja tuntuu välillä poikkeuksellisesti jäävän statistiksi kitaran ja musiikin äänivallin murskatessa kaiken alleen. Hengähdystauko saadaan vasta aivan lopussa kun ilmoille kajahtaa version Black Sabbathin vuoden 1970-luvun huuruisesta “Planet Caravanista“. Biisi oli nauhoitettu Sabbath-tribuuttilevylle ja hyllytetty.

Myöhemmin on käynyt selväksi, että soittajien musiikillisessa perinnössä tämänkaltainen tunnelmointi on elänyt yhtä vahvana kuin brutaalimpi ulosanti. Aikanaan keväällä 1994 “Planet Caravan” ei herättänyt suuria tunteita, mutta 30 vuotta myöhemmin se saa heräämään sekä arvostamaan Panteran lahjakkuutta. Myös tässä sovituksessa Dimebag hallitsee tilannetta, soolojen kunnioittaessa Sabbathin klassisia elementtejä ja samalla viedessä sovituksen uudelle matkalle.

Kaikki levyllä ei ollut kultaa. Sekava jamittelu “Good Friends And A Bottle Of Pills” rasittaa ja loppuun sijoitetut “Use My Third Arm” sekä “Throes Of Rejection” ovat keskinkertaista materiaalia. Lähes 60 minuuttia on kerralla nautittuna haastava koettelemus, mutta jälleen kerran vuosikymmenet ovat antaneet albumille mahdollisuuden hengittää ja kasvaa.

Luottotuottaja Terry Date varmisti äänimaailman suoran linjan aiempiin menestyslevyihin, huolimatta tutun Teksasin studioympäristön vaihtumisesta Nashvilleen. “Far Beyond Driven” kuulostaa yhä voimakkaalta, tasapainoiselta ja jollain kierolla tavalla häiritsevältä.

Listakärkeen tuskin oli aiemmin yltänyt yksikään näin armoton julkaisu säestettynä niin vähäisellä radiosoitolla. Tässä on ollut ihmettelemistä Ace Of Basen ja vastaavien pop/discoryhmien listakakkoseksi syrjäyttämistä pohtineille. Kannen otsaan porautuva terä vielä lisäsi kontrastia. Alkuperäinen kansitaide ohjasi poran toiselle alueelle, mutta tämä ei sentään mennyt läpi sensuurista. Kyseisen version voi tarkistaa mm. 20-vuotisjuhlajulkaisulta.

“Far Beyond Driven” ei ansaitse paikkaansa historiassa kannellaan tai listameriiteillä ja puhtaasti sävellysten osalta Pantera on muualla yltänyt parempaan saavutukseen. Levy on silti liian aikaisin metallimusiikin etulinjasta ryöstetyn Dimebag Darrellin komein muistomerkki. Hänen soittonsa liekki palaa kirkkaana.

8+/10

Ville Krannila

1.Strenght Beyond Strenght
2.Becoming
3.5 Minutes Alone
4.I’m Broken
5.Good Friends And A Bottle Of Pills
6.Hard Lines, Sunken Cheeks
7.Slaughtered
8.25 Years
9.Shedding Skin
10.Use My Third Arm
11.Throes Of Rejection
12.Planet Caravan

Äänekoskelainen Withered Petunia julkaisi huumeiden vaikutusta yksilöihin ja yhteiskuntaan käsittelevän kaksiosaisen singlen ”Torn Pages”

Valokuvaaja: Heini Konola

Tiedote 19.8.2026

Äänekoskelainen death metalia, melodista metallia ja hardcorea yhdistelevä Withered Petunia on julkaissut tuplasinglen ”Torn Pages”. Kyseessä on kaksiosainen kappale, joka kertoo huumeiden vaikutuksesta yksilöön ja yhteiskuntaan. Ensimmäinen osa “Page 1: The Craving” käsittelee aihetta ulkopuolisen näkökulmasta kritisoiden käyttäjää henkilökohtaisesti ja toinen osa “Page 2: The Needle” avaa käyttäjän näkökulmasta omaa asemaansa eli yhteiskunnan haluttomuutta auttaa yksilöitä jotka kärsivät huumeongelmista. Instrumentaaliosuudet maalaavat kuvaa käsitellystä aiheesta. Ensimmäinen kappale kuvastaa tapaa puhua aiheesta yhteiskunnallisella tasolla. Toinen kappale on synkempi ja melankolisempi ja kuvailee käyttäjän henkilökohtaisia tunteita.

Sanoitus: Leevi Raatikainen, Mikael Kalkku, Juuso Hytönen
Sävellys: Leevi Raatikainen, Mikael Kalkku, Juuso Hytönen, Joel Eskelinen, Tuure Honkonen
Kansitaide: Sanna-Mari Niemelä

Kuuntele musiikkipalveluissa (Spotify, Apple Music, Deezer, Tidal, AmazonMusic yms.): https://push.fm/fl/witheredpetunia-tornpages

Withered Petunia julkaisi debyytti-EP:nsä ”Withered Petunia” tammikuussa 2025 ja singlen ”Fragility of a Mind” syyskuussa 2025. ”Torn Pages” on yhtyeen kolmas julkaisu.

Withered Petunia:

  • Leevi Raatikainen: Vokaalit
  • Juuso Hytönen: Soolokitara ja Vokaalit
  • Mikael Kalkku: Rummut
  • Joel Eskelinen: Rytmikitara
  • Tuure Honkonen: Basso

 

Linkit:

Lähde: Inverse Music Group

Volucrine julkaisi uuden singlen “Bordeline”

Promokuva: Marko Orava

Tiedote 19.8.2026

Modernin metallin genrerajoja venyttelevä Volucrine on kulkenut omaehtoista polkuaan jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Aikoinaan terapiaprojektiksi perustettu yhtye on ollut laulaja Jupe Velinin väylä purkaa pahaa oloa musiikkiin, ja tuo väylä on tarjonnut monivivahteisen metallin ystäville kuultavaa nyt jo neljän täyspitkän albumin verran.

Volucrinen viides albumi Chapter V: Renewal häämöttää jo nurkan takana, ja julkaisupäiväksi on ilmoitettu syyskuun 25. päivä. Julkaisijana toimii Inverse Records. Levyn ennakkomyynti on käynnissä täällä.

Tänään yhtye julkaisee levyn viimeisen singlen Borderline, jolla sukelletaan albumin teeman ytimeen.

Kansikuva: Jupe Velin

”Kun mulla todettiin ADHD muutama vuosi takaperin, osasin ainakin tietyllä tavalla ymmärtää, miksi kouluaika, työelämä, parisuhteet ja ystävyyssuhteet ovat olleet mulle aina niin hankalia. Syystä tai toisesta omasta erilaisuudestaan on aina joutunut maksamaan kovaa hintaa ja turvautumaan ’naamioihin’. Tästä perspektiivistä kirjoitin Borderlinen. Millaista se on, kun tunnet välttämättömäksi piilottaa oman persoonasi ja psyykkisen oireilusi tullaksesi hyväksytyksi muiden joukossa?”, Volucrinen primus motor Jupe Velin pohdiskelee ja jatkaa:

”Painava teema antoi hyvän tilaisuuden tutkia matalan vireen ja keskitempoisuuden voimaa. Biisissä eittämättä kuuluvat pienet Sleep Token- ja Deftones-vaikutteet, jotka haluttiin tietysti tuoda esiin ennemmin murjovina riffeinä kuin Volucrinelle tyypillisinä melodiarakenteina.  Yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteita haluttiin korostaa nauhoittamalla kuvitteellinen avaruussukkulan lähtölaskenta biisin introon. Nyt mennään kohti ääretöntä tyhjyyttä.”

Kappaleelle julkaistu musiikkivideo nitoo yhteen Golem-singlen aloittaman tarinan, jossa naamiot ovat jälleen temaattisesti keskiössä.

”Videolla yhteemme henkilökuntaan ja sydänystäviin kuuluva Eetu Lindgren esittää miestä, joka eksyy talviseen metsään seuratessaan naamioiden kutsua. Jos ’Lynchiläinen’, hämärän rajamaille sijoittuva kuvakerronta on lähellä sydäntä, tämä on sinulle!”, Velin vihjailee.

Chapter V: Renewal -kappalelistaus:
01. Borderline
02. Rendered Obsolete
03. Moving Mountains
04. Volucrine
05. Golem
06. Heavy
07. Another Mile
08. Swans
09. Drift
10. The Future That Never Was
11. Renewal
12. Talk
13. The Sum Of Changes

Albumin julkaisun jälkeen Volucrine suuntaa jälleen keikkalavoille, ja lokakuussa yhtyeen voi nähdä livenä seuraavanlaisesti:

2.10.2026 House of Rock, Kouvola
3.10.2026 The Van, Kotka
16.10.2026 Bar 15 Basement, Seinäjoki

Volucrine on:
Jupe Velin – laulu
Joni Kyynäräinen – basso
Jani Aalto – rummut
Marko Orava – kitara
Erik Lindroos – kitara

INSTAGRAM | FACEBOOK | BANDCAMP | SPOTIFY

Lähde: Ginger Vine Management & PR

Afsky (DK) syyskuussa Helsinkiin ja Tampereelle

Kuva: Kathrine Allerslev

Tiedote 18.8.2026

Afsky on tanskalainen, Kööpenhaminasta käsin toimiva black metal -sooloprojekti. Sen kantava voima Ole Luk käsittelee musiikissaan kaikkea elämästä ja kuolemasta, epätoivosta ja surusta aina perheelle ja läheisille omistettuihin ylistyksiin sekä menneiden sukupolvien aikaan.

Afsky yhdistelee tyylikkäästi folk-, depressive-, second wave- ja atmospheric black metalin piirteitä sielukkaaksi kokonaisuudeksi. Yhtyeen musiikki on kiehtovaa ja koskettavaa: se luo vaikuttavan tunnelman yhdistämällä melankolisia akustisia elementtejä, laajoja äänimaisemia ja rikasta melodisuutta.

Afsky on koskettava matka valon ja pimeyden välillä – matka, joka käsittelee black metalia vaivatta muunakin kuin pelkkänä negatiivisten energioiden kanavana.

Afsky on esiintynyt Suomessa aiemmin mm. Havukruunun, 1349:n ja Uadan kanssa. Neljännen albuminsa (Fællesskab) vuosi sitten lokakuussa julkaissut projekti laajenee livenä bändiksi, joka saa Afskyn materiaalin kuulostamaan entistä ainutlaatuisemmalta.

Afsky (DK) + support
to 24.9. Helsinki, On the Rocks, 25 e (ennakosta)
https://www.tiketti.fi/afsky-den-on-the-rocks-helsinki-lippuja/120004

pe 25.9. Tampere, Olympia, 28 e (ennakosta, sis. eteispalvelu)
https://www.lippu.fi/event/afsky-den-support-tba-olympia-22026973/

www.facebook.com/afskymusic/
www.instagram.com/afskyofficial

Lähde: Nem Agency

Keskisuomalainen doomahtavaa heavy metallia soittava Wizards Of Hazards julkaisi kolmannen kokopitkän albuminsa

Valokuva: Heikki Sulander

Tiedote 19.8.2026

Keskisuomalainen doomahtavaa heavy metallia soittava Wizards Of Hazards on julkaissut kolmannen täyspitkän albuminsa ”Point Of No Return”. Levyn on äänittänyt, miksannut, masteroinut ja tuottanut Samuli Rimmi (Ruoska, Dreamferno) Studio33:ssa Kuopiossa, ja se julkaistiin Inverse Recordsin kautta.

Yhtye lähettää terveiset kammioistaan:

“Vaarojen velhot haluaa kiittää teitä kaikkia ihania tyyppejä, jotka olette auttaneet meitä pääsemään tähän pisteeseen: ystäviämme ja perheitämme, ihmisiä, joiden kanssa olemme saaneet kunnian kiertää ja tehdä musiikkia näiden vuosien aikana, sekä uusia kasvoja ympäri maailmaa, jotka levittävät taikuuttamme ja maagisuuttamme – nostamme hattua ja kumarramme nöyrästi teille kaikille!

Kuuntele albumi musiikkipalveluissa (Spotify, Apple Music, Deezer, Tidal yms.): https://push.fm/fl/wizardsofhazards-ponr

WIZARDS OF HAZARDS on Keski-Suomesta kotoisin oleva heavy metal -yhtye. Yhtyeen jäseniä yhdistää kiinnostus vintage-soittimiin ja analogisen aikakauden äänitteisiin – erityisesti 1970- ja 80-lukujen heavy metalliin. Bändin musiikki pohjautuu proto-doom -aikakauden teoksiin, ja sanoitukset saavat inspiraationsa menneitten aikojen meiningistä, yliluonnollisista ilmiöistä sekä vanhoista tarinoista ja uskomuksista. Muutaman vuosikymmenen triona jammailun ja satunnaisemman keikkailun jälkeeb yhtye laajeni neli henkiseksi ja vaihtoi nimekseen WIZARDS OF HAZARDS.

Esikoisalbumi “END OF TIME” julkaistiin vuonna 2020. Levy sisältää yhtyeen alkuajoilta peräisin olevia doom-henkisiä, raskailla riffeillä varustettuja kappaleita; niistä kolme julkaistiin jo aiemmin samana vuonna “BLIND LEADS THE BLIND” -EP:llä. Molemmat julkaisut tapahtuivat Inverse Recordsin toimesta. Äänitykset tehtiin RTM SM900 -magneettinauhalle kahdessa sessiossa tammi- ja kesäkuussa 2020 analogian mestarin Anssi Kipon johdolla Lappeenrannan Astia-studiolla.

Inverse Records julkaisi “BLACK WIZARD” -EP:n joulukuussa 2021. EP on kunnianosoitus yhtyeen juurille, joten se sai nimekseen yhtyeen aiemman nimen. Nämä kolme hyvin vanhaa kappaletta olivat peräisin samasta marraskuun 2021 Astia-studion sessiosta kuin yhtyeen toisen albumin, “SUPERNATURAL” kappaleet. Vaikka suurin osa toisen pitkäsoiton kappaleista oli sävelletty jo kauan sitten, albumin sanoitukset ovat valitettavan ajankohtaisia ja surullisen tosia myös nykypäivänä. Albumin kansitaide esittelee Vilde Hage Aunen upeita veistoksia, ja kaikki materiaali äänitettiin taas magneettinauhalle Anssi Kipon avustuksella – uskollisena WIZARDS OF HAZARDSin doom-henkiselle, riffipohjaiselle ja vintage-soundiselle tyylille.

Vuoden mittaisen, Suomessa ja Baltiassa kiertäneen Fuzzmass-kiertueen jälkeen WIZARDS OF HAZARDS vetäytyi valmistelemaan uusia kappaleita kolmatta pitkäsoittoaan “POINT OF NO RETURN” varten. Tällä kertaa Welhot yhdistivät voimansa itse ”harmaana velhona” tunnetun Samuli Rimmin aka Grimmerin (Dreamferno, Ruoska ym.) kanssa. Vuoden 2025 lopulla velhokollektiivi muodostu piirin kuopiolaisen Studio33:n kiehuvan taikapadan ympärille. Yhteistyö tiivistyi nopeasti, ja sen tuloksena syntyi kahdeksan uutta kappaletta. Miksausvaiheen aikana julkaistiin kolme singleä; niiden joukossa mm. kappale ”Whatever Lies Behind”, jonka vaikuttavan ja tunnelmallisen musiikkivideon ohjasi ja kuvasi Stacy Picard Korpilahden synkissä metsissä. Inverse Records julkaisi “POINT OF NO RETURN”in elokuussa 2026, ja sen kansikuvituksessa hyödynnettiin Topias Ruinin sekä Lexel Photographyn Lex Karageorghisin tallentamia autenttisia livekuvia yhtyeen lavashowsta.

1. Too Late
2. Whatever Lies Behind
3. Downfall
4. Life After Death
5. Knights Of The Oblivion
6. Point Of No Return
7. Say No To Tomorrow
8. Borrowed Time

WIZARDS OF HAZARDS:
Paroni Benedictus III (rummut ja perkussiot)
Sir Winston Blackstone (kitarat ja koskettimet)
Master Willman (laulu, kitara, koskettimet)
Count Ambassodeur (basso & laulu)
Virailevana velhona The Grimmer (kitarat, laulu ja huilu)

https://www.facebook.com/wizardsofhazards
https://www.instagram.com/wizardsofhazards/
www.wizardsofhazards.com


Kuva: Heikki Sulander
Lähde: Inverse Music Group

Sodom – Decision Day (2016)

Teutonithrashin yksi suurista, Sodom julkaisi “Decision Day” -albumin 10 vuotta sitten. Kuuden vuoden takainen ”In War And Pieces” ei ollut kummoinen tekele. Tätä edeltänyt vuoden 2013 ”Epitome Of Torture” puolestaan palautti bändin voittojen tielle. Kyseinen levy oli täynnä hyviä vetoja, mutta silti myös siitä puuttui se viimeinen niitti.

”Decision Daylta” en osannut odottaa mitään ja oikeastaan en ollut kuunnellut Sodomia lainkaan pariin vuoteen. Tämän uuden levyn kansikuva taisi myös olla bändin koko uran huonoimpia. Ennakkoasetelma ei siis ollut kaikkein paras. Pelonsekaisin tuntein iskin kiekon soittimeen ja varauduin pahimpaan. Heti ensimmäisistä tahdeista kävi selväksi, että pelko oli ollut turhaa.

Pelin avaava ”In Retribution” nimittäin potkii saman tien vaikut korvista ja nostaa riman todella korkealle jo pelkästään bridgen riffillä. Kakkosbiisi ”Rolling Thunder” puolestaan lyö tiskiin yksinkertaisen ja tarttuvan kertosäkeen, jota en ole saanut päästäni. Nimikappale ”Decision Day” pistää “kevyemmän” vaihteen silmään. Tämä on omiaan luomaan vastapainoa nopeampiin sovituksiin.

Tunnetusta tyrannista kertova ja sinkkuna julkaistu kappale ”Caligula” on ”Rolling Thunderin” tavoin lähes täydellinen korvamato. Todellisen yllätyksen tarjoaa ”Belligerence”, joka yhtäkkiä ryöpyttää päälle Byfrost– ja Goatwhore-henkistä death/thrashia. Kyseinen kappale nousee allekirjoittaneen suosikiksi juuri tuon pienen lisän vuoksi.

Tom Angelripperin ja Bernemannin sävellyskynä on ollut täydessä terässä tätä levyä tehtäessä. Näin tasaisen laadukasta thrash-levyä tulee harvoin vastaan. Perustuksena on edelleen tuttua Sodomia, mutta höystettynä pienillä nyansseilla. Esimerkkinä voisi mainita sen, että biiseistä on saatu todella ilkeän kuuloisia ja itse Onkel Tom kuulostaa paikoitellen todella maaniselta.

Kyseessä on jälleen todiste siitä, ettei uudistumiseen tarvita paljoa, ainoastaan ripaus luovuutta sekä mielikuvitusta. Eikä pyörää tarvitse keksiä uudestaan tehdäkseen hyvää musiikkia. Soundit ovat modernin selkeät ja kirkkaat. Parhaimmillaan levy on kuulokkeiden kautta kuunneltuna. Kuuntelukertoja on nyt kertynyt vuosien varrella rutkasti, enkä edelleen huomaa tylsistymisen merkkejä. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä oli parasta Sodomia vuosiin.

8½/10

Marko Klingberg

1.In Retribution
2.Rolling Thunder
3.Decision Day
4.Caligula
5.Who Is God?
6.Strange Lost World
7.Vaginal Born Evil
8.Belligerence
9.Blood Lions
10.Sacred Warpath
11.Refused To Die

Ruotsalainen progelegenda Samla Mammas Manna palaa Suomeen

Tiedote 18.8.2026

Ruotsin omaleimaisimpiin ja legendaarisimpiin progeyhtyeisiin kuuluva Samla Mammas Manna palaa Suomeen puolen vuosisadan tauon jälkeen.

Samla Mammas Manna on yksi ruotsalaisen progressiivisen rockin suurista kulttinimistä. Yhtye on 1970-luvun alusta lähtien kulkenut täysin omaa tietään yhdistellen ennakkoluulottomasti ruotsalaista kansanmusiikkia, progressiivista rockia, Frank Zappan henkeä, huumoria sekä virtuoottista improvisaatiota.

Mannan musiikki on yhtä aikaa taidokasta, omituista, leikkisää ja arvaamatonta. Se ei koskaan ole suostunut pysymään yhden genren sisällä – ja juuri tämä rajojen rikkominen tekee yhtyeestä edelleen ainutlaatuisen.

Vuonna 1976 Samla Mammas Manna teki yhteistyötä brittiläisen muusikon Fred Frithin ja tämän legendaarisen Henry Cow -yhtyeen kanssa. Yhteistyö johti yhtyeen liittymiseen Rock in Opposition -liikkeeseen, joka kokosi yhteen progressiivisen ja kokeellisen musiikin yhtyeitä, jotka halusivat toimia suurten levy-yhtiöiden valtavirran ulkopuolella. Myöhemmin Samla Mammas Manna toimi myös Fred Frithin Gravity-albumin taustayhtyeenä vuonna 1980.

Coste Apetrea – kitaralegenda ja vahva Suomi-yhteys

Samla Mammas Mannan keskeinen hahmo on kitaristi Coste Apetrea, jolla on vahvat musiikilliset yhteydet Suomeen.

Suomalaiselle yleisölle Apetrea tunnetaan ehkä parhaiten legendaarisesta kitarasoolostaan Pekka Pohjolan klassikkokappaleessa Sekoilu seestyy. Hän on myös tehnyt yhteistyötä Jukka Tolosen kanssa albumeilla Touch Wood (1981) ja Blue Rain (1985) sekä toiminut kitaristina Jim Pembrooken sooloalbumilla Corporal Cauliflowers Mental Function.

Samla Mammas Mannan toinen albumi Måltid vuodelta 1973 on puolestaan mukana arvostetussa Tusen svenska klassiker -teoksessa, johon on koottu tuhat ruotsalaista klassikkoa kirjojen, elokuvien, levyjen ja televisio-ohjelmien joukosta.

Nyt, 50 vuotta myöhemmin, Samla Mammas Manna palaa Suomeen.

Samla Mammas Manna Revisited:

Coste Apetrea – kitara, laulu, koskettimet
Petter Heineman – kitara, laulu
Viktor Henriksson – rummut, laulu
David Eriksson – basso, laulu
Jimi Apetrea – huilu, laulu

Luvassa on ainutlaatuinen matka ruotsalaisen progerockin historiaan – täynnä virtuoottista soittoa, improvisaatiota, huumoria ja musiikillista yllätyksellisyyttä.

Ke 30.9 TAMPERE, TELAKKA
To 1.10 HELSINKI, MALMITALO
Pe 2.10 KOKKOLA, KULTTUURIKORJAAMO
La 3.10 VAASA, DOO-BOP CLUB
Lähde: Ramasound

 

Hellsinki Metal Festival 2026 7.-8.8.2026 @Helsinki

Nordiksessa 7.–8. elokuuta 2026 järjestetty Hellsinki Metal Festival tarjosi niin kotimaista metalliörinää kuin myös kansainvälisiä nimiä. Lavalle nousivat esimerkiksi Accept, Black Label Society, Bloodbath, Opeth, Paradise Lost, The Kovenant monien muiden bändien lisäksi. Hellsinki Metalli Festival järjestettiin ensi kertaa vuonna 2023, ja kolmessa vuodessa festari on kehittynyt mielestäni yhdeksi Suomen parhaimmista raskaamman musiikin festareista.

Hellsinki Metallin parhaimpia puolia ovat sen keskittyminen raskaampaan musiikkitarjontaan, örinäbändejä oli tarjolla enemmän mitä Tuskassa. Toki tämä saattaa selittää myös miksi lippumenekissä Hellsinki Metalli vähän kompuroi, tai ainakin näin päättelin sillä festarialueelle olisi vielä mahtunut väkeä. Festariliput eivät olleet loppuunmyyty ja kävijöitä festareilla oli 16 000. Kuitenkin mieluummin niin, että tarjotaan sitä itseään, eikä aina sorruta miettimään mitkä artistit myyvät parhaiten massoille. Porukkaa kuitenkin riitti, ja festariväki näytti viihtyvän paremmin kuin hyvin. Hellsinki Metal Festival oli panostanut festarialueen viihtyvyyteen taiteella, show-painilla, ruokakojuilla ja myyntikujalla. Festareille oli tarjolla myös ei VIP- vaan RIP-lippuja. RIP-lippuihin sisältyi exclusiivisia etuja kuten oma sisäänkäynti sekä WC:t, lämmin ateria, ja esimerkiksi mahdollisuus käydä hieronnassa kesken festarin. RIP-alueella myös seisoi ylväästi pomppulinna, vaikkei siellä kovin montaa metallimörköä näkynyt pomppimassa, enemmän porukkaa näkyi nauttimassa olutta lukuisilla terassipöydillä tai lötköttelemässä alueen lepotuoleissa.

Odotin innolla Zakk Wylden kitarailottelua Black Label Society -bändin kanssa, enkä pettynyt. Black Label Society -yhtyeen lisäksi Wylde tunnetaan edesmenneen Ozzy Osbournen kitaristina. Ozzyn muistoa kunnioittaen keikalla kuultiin myös No More Tears jonka kuuleminen vähän herkisti allekirjoittanutta.

Accept loisti perjantaina illan huipennuksena, ja bändin kyllä tunnistaa saksalaiseksi hyvin hiotulla showlla: valot, musiikki ja lavapresenssi kaikki loksahtelevat kohdalleen ja lopputuloksena oli ehkä koko festarin ammattimaisesti tuotetuin keikka. Vähän kuitenkin alkoi hävettää festariyleisön takia, sillä porukka alkoi kävellä pois lavan luota Balls to the Wall -biisin jälkeen vaikka vielä keikkaa oli jäljellä. No toisaalta eihän sitä vapaassa maassa tarvitse mitään jäädä kuuntelemaan loppuun jos ei halua. 

Kotimaista naisenergiaa festarit tarjoilivat Cyan Kicks ja IKINÄ bändien muodossa. Cyan Kicks -yhtyeen solisti Susanna Alexandra esitti korkeita potkuja liekkien ympäröimänä, ja IKINÄ kokosi lavalle oikean metallimimmikuoron, Choir of Hecaten jonka kanssa esitettiin muun muassa biisi Jumalatar.

Itselle uudet nimet Blackbraid sekä Eluveitie yllättivät positiivisesti festarialueen kakkoslavalla. Amerikan alkuperäiskansojen black metal -projekti Blackbraid oli pohjoismaiseen metalliin tottuneelle kivaa vaihtelua, ja vaikka keikan alussa taisi olla jotain teknisiä ongelmia laulun kuulumisessa oli meno kuitenkin energistä ja viihdyttävää. Blackbraidin perustajan ja solistin Sgah’gahsowáhin lavaesiintymistä oli ilo seurata, joten toivon että artisti palaa vielä Suomeen.

Eluveitie taas yhdisti metallia folk-musiikkiin. Lavalla nähtiin viulu, säkkipilli sekä harppu muiden folk-soittimien lisäksi. Kuulematta kappaleita olisin helposti ajatellut harpun ja metalliörinän olevan musiikillisesti liian kaukana toisistaan, mutta raskaampi laulu löysi paikkansa perinteisempien soittimien joukosta hyvin.

Festariesiintyjät aakkosjärjestyksessä:

Pe 7.8.

Accept

Blackbraid

Black Label Society

Bloodbath

Brymir

Carcass

Carpenter Brut

Cryptopsy

Horizon Ignited

Ikinä

Mawiza

Omnium Gatherum

Sanguisugabogg

Unleashed

Vreid

Wormwood

 

La 8.8.

Assemble The Chariots

Cyan Kicks

Eluveitie

Horna

Iotunn

Kalmah

Misphyrming

Misphyrming & Nergal perform Behemoth’s Sventevith

Numento

Opeth

Orly

Paradise Lost

Sepulchral Curse

The Kovenant

Triptykon performs Celtic Frost

Tungsten

Bon Jovi – Slippery When Wet (1986)

Stadionrockin jättiläisen Bon Jovin kolmannen levyn ”Slippery When Wetin” julkaisusta tulee elokuussa 2026 kuluneeksi 40 vuotta, joten Metalliluola otti syystä tämän tukkaheviklassikon käsittelyynsä.

Bon Jovi sai uraansa mainion alun vuonna 1984 ilmestyneen, yksinkertaisesti ”Bon Joviksi” nimetyllä debyyttilevyllä. Nuoret rokkikukot saalistivat ensimmäisen hittinsä ”Runawayn” myötä, mutta tiukasta keikkailusta huolimatta yhtyeen toinen pitkäsoitto, 7800° Fahrenheit ei onnistunut vastaamaan kaupallisessa mielessä levy-yhtiön odotuksiin.

Bändillä oli siis näytön paikka. Kolmatta LP:tä varten Bon Jovi sai taustavoimiinsa tulevan huipputuottajan Bruce Fairbairnin, jonka suurimmat hittilevyt olivat tässä vaiheessa kanadalaisen Loverboyn albumit ”Loverboy” (1980), ”Get Lucky” (1981) sekä ”Keep It Up” (1983). Näistä jokainen myi vähintään kaksi miljoonaa kappaletta. Vuonna 1999 vain 49-vuotiaana kuolleen tuottajan ura ”Slippery When Wetin” jälkeen oli sitten ilotulitusta (Aerosmith – ”Permanent Vacation,”Pump” ja ”Get A Grip,” Bon Jovi – ”New Jersey,” AC/DC – ”The Razor’s Edge” ja ”Live,” Poison – ”Flesh & Blood” sekä Van Halen – ”Balance”).

julkaisematon kansitaide
julkaisematon kansitaide

Fairbairnin apuna studiossa hääri miksauksesta ja soundeista vastaava, tässä vaiheessa vielä tuleva supertuottaja Bob Rock, jonka myöhempi ura ylittää jopa Fairbairnin vastaavan, kirkkaimpana helmenään Metallican ”Black Album”. Tätä superkaksikkoa tuki biisinteossa useista hiteistä tunnettu Desmond Child.

Sävellystyössä päävastuun kantoivat tästä huolimatta bändin nokkamiehet, eli vokalisti Jon Bon Jovi ja kitaristi Richie Sambora. Tämä kombinaatio oli täysosuma ja lopputuloksena oli Bon Jovin siihen astisen uran myydyin albumi, jota vietiin kauppojen hyllyiltä pelkästään USA:ssa yli 12 miljoonaa kappaletta ollen julkaisuvuotensa myydyin albumi yhtyeen kotimaassa. Kun huomioon otetaan koko maailmanlaajuinen vaihto, niin ”Slippery When Wet” päätyi yli 28 miljoonaan kotiin.

Yllättävän Deep Purple -vaikutteisen urkuintron jälkeen starttaava avausveto ”Let It Rock” lähtee käyntiin Jon Bon Jovin ”Weekend comes to this town seven days too soon” -lauseella. Heti alusta asti on selvää, että Bon Jovi on valmis hyppäämään supertähtien joukkoon, sen verran hittipotentiaalia löytyy jo tästä.

Ilotulitus jatkuu, sillä seuraavana kuullaan jo kuukausi ennen itse albumia julkaistu ensimmäinen sinkku ”You Give Love A Bad Name”. Biisi nousi USA:n singlelistan ykköseksi ja se voidaan laskea huoleti klassikoksi.

Moni olisi tyytynyt tähän, mutta Bon Jovi alkoi vasta lämmetä. ”Livin’ On A Prayer”, levyn toinen single, toinen USA:n listaykkönen ja toinen iätön klassikkobiisi. Samboran Talkbox-riffin värittämä kappale kertoi meille 1980-luvun Romeon ja Julian, eli Tommyn ja Ginan tarinan.

Tämän kaksikon jälkeen bändi heittää kehiin jälleen rokkiviisun ”Social Diseasen” muodossa. Kappaleesta löytyy kadehdittavan paljon hittipotentiaalia, mutta Bon Jovilla oli silti varaa jättää sävellys “vain” albumiraidaksi.

Vanhan ajan LP:n A-puolen lopettaa levyn kolmas selkeä klassikko, aikoinaan suositun MTV Unplugged -sarjan syntyyn suuresti vaikuttanut ”Wanted Dead Or Alive,” joka oli samalla myös levyn kolmas singlejulkaisu. Rokkibändin kiertue-elämän yhdistäminen länkkäriteemaan oli täysosuma, sillä biisi nousi aikoinaan USA:n singlelistan seiskaksi. Tämä merkitsi sitä, että ”Slippery When Wet” oli aikoinaan ensimmäinen rock-albumi, jonka kolme ensimmäistä sinkkua ylsivät USA:n listan top-kymppiin.

Albumin B-puoli käynnistyy jälleen rokkari ”Raise Your Handsilla”. Mainion Sambora-riffin varassa kulkeva biisi on taas kerran täynnä hittipotentiaalia, mutta silti joutui tyytymään tavallisen levyraidan rooliin ja seuraava ”Without Love” olisi myös ollut varmaa valuuttaa singlemarkkinoilla. ”I’d Die For You” sen sijaan ei vakuuta samalla tavalla. Kaupallista otetta toki löytyy, mutta tämä ei pärjää aiemmille sävellyksille.

”Never Say Goodbye” oli selkeä power-balladi ja kiekon neljäs sinkkujulkaisu. Sinällään komea balladi ei noussut aiempien sinkkujen kaltaiseksi hitiksi, vaikka biisi voidaan huoletta laskea Bon Jovi -klassikoksi.

Päätökseksi Bon Jovi säästi vielä rokkarin, Jon Bon Jovin yksin säveltämän ”Wild In The Streetsin.” Biisin lyriikat olivat ”Livin’ On A Prayerin” kanssa selkeästi saaneet vaikutteita toisen New Jerseyn rock-jättiläisen, Bruce Springsteenin tarinoista. Kelpo rokkari toimii mainiona lopetuksena tälle loistavalle kasarihevi/hard rock -teokselle.

”Slippery When Wet” on yksi tukkahevin kulmakivistä yhdessä seuraavana vuonna ilmestyneen Def Leppardin Hysterian” kanssa. Molemmat levyt ovat täysosumia siinä mielessä, että niissä tarttuvat pop-melodiat onnistuttiin naittamaan täydellisesti rokkibiiseihin, täysosumatuotantoon sekä hulppeaan musiikilliseen osaamiseen.

“Slippery When Wet” on kiistaton klassikko, joka hakee edellä mainitun ”Hysterian” kanssa vertaistaan oman kasarisarjansa kärjessä.

10-/10

Ilkka Järvenpää

1.Let It Rock
2.You Give Love A Bad Name
3.Livin’ On A Prayer
4.Social Disease
5.Wanted Dead Or Alive
6.Raise Your Hands
7.Without Love
8.I’d Die For You
9.Never Say Goodbye
10.Wild In The Streets

Hardcore metallia soittava Dying julkaisi “One Chance” -singlen ja videon tulevalta EP:ltä

Kuva: Juuso Honkanen

Tiedote 9.8.2026

Kuopiosta kotoisin oleva Dying on perustettu 2025. Yhtye on on Eetu Ihalaisen (mm. Daemare, Verikaste, Rikkipäät, Kurjantappura) ja Sami Taskisen (Thermate, ex-Kruor, ex-Funeral Home, ex-Uhriristi, ex-Takezo) yhteinen projekti. Idea lähti palosta tehdä hardcore metallia ja vaikutteina ovat toimineet muun muassa genren suurnimet Hatebreed, Terror ja Madball.

Noin vuoden aikana valmistui viiden kappaleen “The House Always Wins” -EP, josta “One Chance” -single julkaistiin musiikkivideon kera.

Dying perustajajäsen Sami Taskinen kertoo singlestä:

“Itse biisi kertoo ystävyyssuhteista, joissa menetetään luottamus ja kunnioitus rikkomalla toistuvasti toisen rajoja. Biisissä kerrotaan aiheesta hieman kärjistetysti, mutta jos menettää luottamuksen ja kunnioituksen toista kohtaan, niin niitä on kyllä vaikea saada takaisin.”

Dying toinen perustajajäsen Eetu Ihalainen kertoo singlen tekoprosessista:

“Kun biisin kertosäkeen ‘One Chance, One Fail’ hokema oli keksitty, niin siitä tuli jämäkkä runko koko biisille. Tämän jälkeen loppu biisi rakentui suht helposti ja vaivattomasti. Biisin melodioissa on käytetty hieman itämaista tunnelmaa, koska se on aina kiehtonut itseäni musiikissa ja se luo hieman mystisyyttä varsinkin tämän kaltaiseen suoraviivaiseen hardcoreen. Muuten biisi on melko perustason runttausta tyylin mukaisesti. Tässä vaiheessa voin sanoa, että biisin kertosäe on ehdottomasti oma suosikkini koko julkaisulta.”

Kappaleesta on tehty myös musiikkivideo johon Eetu Ihalainen jatkaa:

”Musiikkivideosta haluttiin tehdä yksinkertainen, jotta se näyttäisi vanhan koulukunnan meiningiltä ja aidolta ilman turhaa kikkailua.”

Videon kuvaus ja editointi: Juho “Nozelius” Nousiainen (Kurjantappura, Rikkipäät)

Kansi: Dying

Kuuntele kappale: https://open.spotify.com/track/45SUoqK8zl5dyDqabtfR7b?si=xUlggcDuSOeMA0kc_Ul2-Q

Kokoonpano:

  • Sami Taskinen – Laulu, Rummut
  • Eetu Ihalainen – Kitarat, Bassot, Taustalaulu

Linkit:

 

Lähde: Dying

Mainos

Viimeisimmät:

Amorphis palaa tien päälle ympäri Suomen keväällä 2027

Tiedote 25.8.2026 Amorphis palaa tien päälle ympäri Suomen keväällä 2027. Amorphis jatkaa viimeisimmän, ylistetyn Borderland -albumin kiertuetta uudistetun shown kera. Rundi starttaa 26. helmikuuta Turun Logomosta, päättyy...

Seuraa

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa