Ylöjärven metsissä vuoden ajan lymyillyt Murskaus on valmis tulemaan julki marraskuun 13. päivä, jolloin ilmestyy yli puolen tunnin mittainen esikois-EP. Yhtyeen mukaan “julkaisun keskeiset elementit ovat painostavuus ja raskaus niin musiikissa kuin teksteissä, mutta näistä näennäisen yksinkertaisista lähtökohdistaan huolimatta lopputulos on silti monipuolinen heavy- ja doom metal -hybridi.”
Kokonaisuuden toteuttamisesta sävellyksiä, sanoittamista, soittamista, äänittämistä ja videoiden kuvauksia myöten vastaa nimettömänä pysyttelevä entiteetti.
Nyt aiemmin julkaistu nimikappale saa seuraajan Se-singlestä, jota myös esitellään musiikkivideolla. Anonyymi yksinpuurtaja taustoittaa audiovisuaalista teosta: ”Onko ‘Se’ jotain yliluonnollista vai pelkkää lihaa ja verta? Nyt mennään entistä syvempiin sekä raskaampiin vesiin ja herätetään ikiaikainen pahuus syvältä maan uumenista. Ihmiskunta elää niin hulluja aikoja, ja tuntuukin, että se vain jatkaa kohti synkempiä polkuja. Kysymys kuuluukin mitä pitää tapahtua, jotta asiat muuttuvat vai olemmeko edes kykeneviä tekemään tarvittavan suuria muutoksia suuressa mittakaavassa? Video on tunnelmaan sopivasti erittäin hidastempoinen ja meidän syksyinen luontomme sopii kokonaisuuteen täydellisesti johdatellen suoraan melankolisiin Murskaus-tunnelmiin.”
MURSKAUS-BIISILISTA 1. Murskaus 2. Tuomion kellot 3. Se 4. Varjoissa kuolleet elävät
Järvenpääläinen modernia metallia soittava Ode Of Disgrace on jatkanut uusien kappaleiden työstämistä aktiivisesti keikkailun lomassa vuonna 2026. Yhtyeen tuorein julkaisu on saanut nimekseen Chronus, jossa kuuntelijaa saatellaan yhtyeen mukaan “aiempaa materiaalia raskaampaan suuntaan”. Chronus-kappaletta on vahvistettu vielä tavanomaisesta matalammalla vireellä.
-Sävellys & sovitus: Roope Meriläinen, Valtteri Rautanen, Ville Lehtonen, Lauri Halme & Pessi Laine -Sanoitus: Roope Meriläinen -Miksaus: Juhis Kauppinen -Masterointi: Miro Kiiski (Miro mastering) -Singlen kansi: Minttu Mäkinen
Kappale julkaistiin yhteistyössä Inverse Recordsin kanssa ja se on kuultavissa alla:
Yhtye kertoo: “Sanoituksellisesti Chronuksen pääteemoja ovat aika, sekä sen ulotteellisuus ja välttämättömyys. Kappalen lyriikoissa käsiteltyjen teemojen kaikuja voi kuulla surullisen kaukaisissa melodioissa, sekä hetkittäin jopa raivokkaan sykkiviksi kasvavissa säkeistö- ja breakdown-riffittelyissä. Eksistentiaalista kriisiä enteilevä voimakas kertosäe kertoo eeppisyydestään huolimatta epätoivosta ja lopullisuuden tunteista.”
Videon kuvaus ja editointi Valtteri Rautanen
Chronus on saanut nimensä Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvältä ajan ruumiillistumalta, Khronokselta. Kappale on vuonna 2025 Ode of Disgraceen kitaristiksi liittyneen Valtteri Rautasen ensimmäisiä sävellyksiä yhtyeelle.
Ode Of Disgracen edellinen julkaisu Under Grey Skies -EP näki päivänvalon vuonna 2025. Sitä aikaisemmat yhtyeen julkaisut ovat olleet vuoden 2022 ORBIS-EP, jonka lisäksi yhtye on julkaissut yhden kappaleen singlejulkaisuja.
Kokoonpano:
Laulu: Roope Meriläinen
Kitara & laulu: Pessi Laine
Kitara & taustalaulu: Valtteri Rautanen
Basso & taustalaulu: Ville Lehtonen
Rummut: Lauri Halme
Kotimainen folk metal -yhtye Vetten Äpärät on julkaissut ensimmäisen maistiaisen ensi vuoden puolella julkaistavalta kakkosalbumiltaan ”Virkos Veren Kasteesta”.
Musavideon kera maailmalle karannut ”Äiti”-kappale käsittelee karuissa oloissa kasvavan lapsen pakoa toiseen todellisuuteen suojellakseen omaa mieltään elämältä, jossa traumaattisten kokemusten kestäminen on liikaa pienelle.
Vetten Äpäröiden kakkosalbumi jatkaa bändin ensimmäisen “Syntyi Talven Kyynelistä” -albumin fantasiateemaa sekä metaforisen pohdiskelevaa tarinaa pohjoisen karusta luonnosta ja ihmisen epätoivoisesta taistosta yrittäessään nousta sen herraksi.
Katso musiikkivideo:
Vetten Äpärät on 2007 perustettu fantasia/folk -metalliyhtye Helsingistä, jonka musiikissa yhdistyvät luonnonläheiset, synkät ja jäisen raikkaat melodiat raskaaseen metalliin. Bändin jäsenistöön kuuluu Sami Ferm (laulu ja sävellys), Anton Nisonen (rummut), Leo Lemmetty (kitara), Aleksi Kulmala (lead kitara) ja Jarmo Luopa (basso ja laulu).
Alkuaikoinaan lukuisia jäsenvaihdoksia kokenut bändi on esiintynyt nykyisellä kokoonpanolla jo yli kymmenen vuoden ajan, Samin ja Antonin ollen bändin ainoat alkuperäiset jäsenet.
Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa “Syntyi Talven Kyynelistä” vuonna 2016 ja työstää tulevaa “Virkos Veren Kasteesta” -albumia vuoden 2027 julkaisuun.
W.A.S.P.:in ensimmäinen albumi pyyhkäisi monelta teiniltä jalat alta. Yhtyeen tarttuvat, glam-vaikutteiset hard rock-rykäisyt sekä kaoottinen lavashow olivat monelle musiikin ystävälle kosmisen tarttuvaa. Fanipohja kasvoi lujaa tahtia missä maapallon kolkassa bändi sattui esiintymään. Monien aikalaistensa heavy metal -genren alle niputettavan joukosta W.A.S.P.:in erottivat väkivalta, veri, seksi ja jatkuva vaaran tunne. Iron Maiden, Kiss, Twisted Sister, AC/DC ja muut 1980-luvun suuret nimet eivät yltäneet samalle viivalle mitä sekopäisyyteen tulee.
Musiikillisista ansioistaan huolimatta monet menivät keikoille nimenomaan katsomaan showta ja fiilistelemään siinä ohessa tarttuvia iskusävelmiä. Mutta ajat muuttuvat niinkuin niillä aina on tapana. Toiseen pitkäsoittoon ”The Last Commandiin” tultaessa vaaran tuntu alkoi kadota. Biiseissä oli yhä tehoa, mutta iso raha sekä tuotantokoneisto alkoivat muuttaa bändiä kaupallisempaan sekä suurempaa yleisöä kosiskelevaan suuntaan.
Käsillä oleva albumi “Inside The Electric Circus” on yhtyeen kolmas ja viimeinen glam-vaikutteisena pidetty. Bändin kokoonpano oli mennyt osittain uusiksi ”The Last Commandin” jälkeen Blackie Lawlessin siirryttyä komppikitaraan Randy Piperin tilalle. Entisen instrumenttinsa basson uudeksi pompottajaksi tuli Johnny Rod.
Jo levyn kansikuva kertoo miltä aikakaudelta se on peräisin. Kannessa köllöttelevä Blackie on pukeutunut tiukkaan leopardikuvioiseen kokovartaloasuun teljettynä vielä varmuuden vuoksi telkien taakse. Vaarallista? Tuskin. Missä on veri, missä sirkkelinterä munista? Hyvin Bon Jovi-mainen kiiltokuvapoikaimago hyppää silmille ja saa pelkäämään pahinta. Ei kai tämä räävitön porukka ole mennyt samaan kelkkaan muiden hair metal -bändien kanssa ja laulaa nyt menetetystä rakkaudesta suurien syntikkamattojen takaa?
Onneksi aivan näin ei ole asianlaita. Jo avausraita ja albumin nimikappale rokkaa intron jälkeen mukavasti, jopa liian mukavasti. Simppelit kitarakuviot sekä Blackien tunnistettava laulutyyli saavat jalan vipattamaan ja hoilaamaan kertsissä mukana. Ei syntikoita, mutta hieman sliipattu vaikutelma soundipuolelta jää, vaikka Lawless päästelee keuhkojensa täydeltä.
”I Don´t Need No Doctor” tuli monelle tutuksi taivaskanavilta ja sitä kuunneltiin raivostumiseen saakka. Biisi on coverveto, alun perin Ray Charlesin vuonna 1966 levyttämä soul-kappale. W.A.S.P. tekee siitä radioystävällisen sekä turvallisen tuntuisen, juuri se on raidan heikkous.
Sama meininki jatkuu seuraavalla, singlenä lohkaistulla ”9.5. – N.A.S.T.Y.“:lla. Stemmat ja kertosäe edellä mennään. Biisi on itseasiassa todella tarttuva ja melodinen, mutta kuulostaa liikaa joltain muulta aikalaiseltansa, eikä onnistu erottumaan massasta kuin kertosäkeensä ansiosta.
Voin jatkaa albumin kahlaamista raita raidalta, mutta tyydyn toteamaan, että suuri tuotanto, suuret kertosäkeet sekä hittihakuisuus saavat levyn tuntumaan jonkin kokonaan toisen kokoonpanon bändin tekosilta. Joitain valonpilkahduksia tusinan kappaleen joukosta nousee esiin, mutta vähissä ne ovat. ”I´m Alive” ja ”Restless Gypsy” ovat edukseen erottuvia, laulumelodioiltaan loistavia sovituksia, joita olisi toivonut albumille enemmän. Toki Uriah Heep– cover ”Easy Livin’” erottuu myös, mutta ei pärjää millään alkuperäiselle. Pisteet silti yrittämisestä.
Levyä voi kuunnella hyvillä mielin taustamusiikkina mikäliunohtaa W.A.S.P.:in ensimmäisen, loistavan albumin, jonka tasolle ”Inside The Electric Circus” ei yksinkertaisesti yllä. Onneksi olkoon arvioijan puolesta äskettäin 70 vuotta täyttäneelle Blackie Lawlessille, jonka sävelkynä ei ole ehtynyt ja maanosat vaihtuvat edelleen tasaiseen tahtiin!
7/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.The Big Welcome
2.Inside The Electric Circus
3.I Don’t Need No Doctor
4.9.5. – N.A.S.T.Y.
5.Restless Gypsy
6.Shoot From The Hip
7.I’m Alive
8.Easy Livin’
9.Sweet Cheetah
10.Mantronic
11.King Of Sodom And Gomorrah
12.The Rock Rolls On
Vuonna 1968 perustettu kiistaton rock-musiikin jättiläinen Led Zeppelin julkaisi lokakuussa 1976 soundtrack-levyn samalla nimellä kulkevaan konserttielokuvaan “The Song Remains The Same”. Kyseisen elokuvan live-osuudet äänitettiin kolmena peräkkäisenä iltana New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa 27-29.7.1973. Parhaista otoista kasattiin tämä Suomessa elokuvateattereissa aikoinaan klassisella “Laulu jää pystyyn” -nimellä kulkenut kokonaisuus. Miten tämä 50 vuotta täyttävä albumi on kestänyt aikaa? Otetaan selvää asiasta.
“The Song Remains The Same” on Zeppelin-katalogissa minulle pieni musta aukko. Muistan kyllä levyn, mutta toisin kuin koko muu diskografia, en muista olinko ennen tätä kuunnellut kokonaisuutta tällä vuosituhannella.
Albumin biisilista on Led Zeppelin -fanipojan märkä uni, joten sitä tuskin kannattaa avata. LP:n parhaana puolena se antaa vilkaisun siihen, mitä Led Zeppelin oli konserttilavalla silloin, kun kyseessä oli maailman suurin rock-yhtye. Bändin huimaa vaaran tunnetta sisältävä kiimainen rock, harvinaisen autenttinen blues, progressiivisuus sekä folk-puoli saatiin hyvin tallennettua tälle live-tuplalle.
Mutta miten miehet suoriutuvat tällä levyllä?
Bändin johtajan, kitaristi Jimmy Pagen soitto on juuri sitä mitä herralta voi odottaa, eli tulta ja tappuraa tihkuvaa kitarasankarointia, joka kuulostaa siltä, että se voisi millä hetkellä tahansa syöksyä ojaan. Onneksi tällä levyllä Page pysyy tien puolella ja soitto kulkee mahtavasti.
Vokalisti ja yksi heavy metal -laulajiin eniten vaikuttaneista keulamiehistä Robert Plant oli uransa alkuaikoina kiistatta täysin lyömätön. Rankka rock-elämä ja tiukka työtahti ei ole voinut olla jättämättä jälkeään miehen ääneen ja se tulee tällä levyllä selväksi. Plant laulaa hyvin, mutta kuuntelija ei tarvitse suurta muistijälkeä siitä, millaisia miehen vokaalit olivat studiolevyillä huomatakseen, että Robertin äänessä on kuultavissa rock-elämän vaikutukset.
Plantin suorituksessa ei ole pahemmin huomauttamista, mutta verratakseni miestä vaikka seiväshypyn maailmanennätysmieheen Armand Duplantikseen, joka on rikkonut lajin ME:n jo 15 kertaa (tällä hetkellä ennätys 631), niin tulos 595 ei tunnu enää miltään. Tarkoitan tällä sitä, että Plant ei loista, vaan tekee rutiininomaisen suorituksen, josta kuuluu kyseisen päivän kunto.
Albumilla on yksi ehdoton valttikortti ja se on Zeppelin huikea rytmisektio John Paul Jones sekä John Bonham. Led Zeppelinia tarkastellessa lähes aina on unohtua multi-instrumentalisti/basisti Jonesin osuus. Mies on aina ollut Zep-levyillä puhdasta timanttia ja sellaiseksi tätä huikean tiukkaa ja samalla svengaavaa soittoa myös tällä levyllä voi kuvata.
Levyn varsinainen yksittäinen kruununjalokivi on rumpali Bonhamin suoritus. Bonzo on yksinkertaisesti liekeissä. Toki joku voi olla sitä mieltä, että tällä levyllä mies ylisoittaa albumiversioihin verrattuna, mutta minua tämä ei haittaa. Voima, groove sekä päättäväisyys, mikä miehen soitosta kuuluu on jotain lähes Jumalaista.
Kaupallisesti “The Song Remains The Same” jatkoi Zeppelinin voittokulkua, sillä levy nousi Briteissä albumilistan sijalle yksi, myyden platinaa ja USA:ssa pitkäsoitto oli korkeimmillaan sijalla kaksi, myyden puolestaan nelinkertaista platinaa.
Se, miksi en alkanut avaamaan levyn kappaleita on se, että biisilista on yksinkertaisesti kaltaiseni Zeppelin-fanin unelma. Mikäli kyseessä olisi ensiesityksistä koostuva studiolevy, kokonaisuus olisi yksinkertaisesti käsittämätön. Tälle kiekolle tallennetut versiot eivät pärjää studiotulkintojen magiikalle, mutta toisaalta ne antavat kuulijalle jonkinlaisen kuvan siitä, mitä Led Zeppelin oli konsertiilavalla kesällä 1973.
Osasta biisejä on karsittu lihaa luiden ympäriltä ja tässä mielessä kuljetaan lähinnä alkuperäisiä sovituksia. Kokonaisuutena tarjotaan miellyttävä Zeppelin-paketti. On toki heti sanottava, että tällaisen kappalelistan omaavaa albumia on vaikea pisteyttää, mutta mennään näillä versioilla. Suuri kysymys on: jääkö laulu pystyyn? Väitän, että jää.
8/10 (studioversioille annan 12/10)
Ilkka Järvenpää
1. Rock And Roll
2. Celebration Day
3. Black Dog
4. Over The Hills And Far Away
5. Misty Mountain Hop
6. Since I’ve Been Loving You
7. No Quarter
8. The Song Remains The Same
9. The Rain Song
10. The Ocean
11. Dazed And Confused
12. Stairway To Heaven
13. Moby Dick
14. Heartbreaker
15. Whole Lotta Love
Lappeenrantalainen Lights to Remain julkaisee tulevan toisen albuminsa Shattered Reality myöhemmin 2027 Inverse Recordsin kautta. Albumin ensimmäinen single ja musiikkivideo Into the Unknown puolestaan julkaistiin tänään ja se on kuultavissa täällä:
-Sävellys & sanoitus: Eero Kouvo -Miksaus & masterointi: Valtteri Backman / Kuma Project Studios -Singlen kansi: Jussi Kandelin
Kitaristi Eero Kouvo kommentoi:
“Into the Unknown oli Lights to Remainin nykyisen kokoonpanon ensimmäinen kappale, joten oli luontevaa valita se myös ensimmäiseksi singleksi. Kappale edustaa levyn melodisempaa puolta.
Into the Unknown kertoo yhteisestä matkasta eläinystävän kanssa. Löytöeläimen adoptoiminen on hyppy tuntemattomaan, mutta parhaimmillaan siitä seuraa elämänmittainen tunneside.
Into the Unknown-kappaleen musiikkivideo on tehty yhteistyössä Kaakkois.Suomen eläinsuojeluyhdistys ry:n Eläinsuojelukeskus Miun kanssa. Kaikilla Lights to Remainin jäsenillä on kotona lemmikkieläimiä, minkä vuoksi halusimme nostaa eläinsuojelutyötä näkyville. Jokainen eläin ansaitsee hyvän kodin.”
Dark metal -duo Upon Shadows julkaisi uuden singlensä ”The Great Shadow” 18. lokakuuta 2026. Kappale on ensimmäinen maistiainen yhtyeen tulevalta “Golden Flame” -studioalbumilta, joka julkaistaan vuonna 2027.
”The Great Shadow” avaa uuden vaiheen Upon Shadowsin musiikillisessa ja konseptuaalisessa maailmassa. Kappale yhdistää duolle ominaisen synkkyyden tiheään ja ympäröivään tunnelmaan sekä esittelee joitakin Golden Flame -albumin keskeisistä teemoista: tiedon etsinnän, tietoisuuden heräämisen, kapinan ja muutoksen.
Paljastamatta vielä tulevan albumin koko konseptia ”The Great Shadow” toimii ensimmäisenä porttina teokseen, jossa symboliikka, mytologia ja filosofinen pohdinta ovat jälleen keskeisessä asemassa.
Tamara Picardo kertoo kappaleen merkityksestä:
”The Great Shadow kertoo tietoisuuden heräämisestä ja sen mukanaan tuomasta väistämättömästä kapinasta; tiedon kaikkein arkaaisimpien ja alkuperäisimpien muotojen etsimisestä selvästi luciferiaanisen näkökulman kautta, unohtamatta kuitenkaan runollista ulottuvuutta, joka muodostaa suuren osan Upon Shadowsin sydämestä.
Musiikillisesti se on puhdasta pimeyttä: tiheää, teeskentelemätöntä ja tyylillemme uskollista.”
”The Great Shadow” on Tamara Picardon säveltämä. Hän vastasi myös kappaleen äänityksestä ja miksauksesta. Natalia Arocena soitti ja äänitti basson. Masteroinnista vastasi Tony Lindgren Fascination Street Studiosilla Ruotsissa.
Tamara Picardon ja Natalia Arocenan vuonna 2002 Montevideossa perustama Upon Shadows tekee dark metalia, jossa yhdistyvät atmosfääriset, kokeelliset ja ambient-elementit sekä vahva konseptuaalinen ja runollinen identiteetti. Yli kahden vuosikymmenen ajan yhtyeen musiikissa on käsitelty pimeyttä, ihmisyyden olemusta, tietoa ja symboliikkaa syvästi henkilökohtaisesta näkökulmasta.
”The Great Shadow” julkaistaan 18. lokakuuta 2026 Spotifyssa, Bandcampissa ja muilla keskeisillä digitaalisilla alustoilla.
Muun muassa suomalaiskanadalaisessa Forth-yhtyeessä vaikuttava kitaristi Tim Norrgrann alias Gtarzee tekee paluun omalla versiollaan Jerry Lordanin säveltämästä ja The Shadowsin alun perin tunnetuksi tekemästä ”Apache”-kappaleesta.
Uusi versio kunnioittaa The Shadowsin ikonista tulkintaa. Kappale toimii eräänlaisena esimakuna Gtarzeen alkuvuodesta 2027 julkaistavasta, täysin instrumentaalisesta ja kitaravetoisesta kakkosalbumista, vaikka se ei tulevalle albumille sisälly. Biisi julkaistaan ainoastaan digitaalisesti suoratoistopalveluissa.
”Apache” on vuonna 1960 julkaistu ikivihreä instrumentaalisävelmä, jonka The Shadowsin versio ja erityisesti Hank Marvinin Stratocaster-soundi tekivät tunnetuksi. Kappaleesta on vuosien varrella äänitetty lukuisia tunnettuja versioita, muun muassa The Sugarhill Gangin tulkinta vuodelta 1981 sekä Tony Iommin ja Brian Mayn versio vuodelta 1989.
Kappale on äänitetty Gtarzeen kotistudiossa, ja sen miksauksesta ja masteroinnista on vastannut ukrainalainen äänivelho Ilarion Ivanenko.
Gtarzeen debyyttialbumi ”Nine Tracks” julkaistiin vuonna 2022, ja sitä seurasi ”Ducks In A Row” -EP vuonna 2025.
Kuuntele single musiikkipalveluissa (Spotify, Apple Music, Deezer, Tidal jne.)
Musiikkivideo:
Apache – Single Composed by Jerry Lordan
Musician information: Gtarzee: Lead Guitar, Rhythm Guitar, Bass Guitar, Drum Programming Julkaisija: Secret Entertainment / Inverse Music Group
Rockin legendaarisiin ääniin kuuluva Graham Bonnet on julkaissut uuden singlen The Fifth Force of Nature, jolla vierailee Iron Maidenin keulahahmona tunnettu Bruce Dickinson. Kappaleesta on julkaistu myös virallinen musiikkivideo, jossa kaksi hard rockin ja heavy metalin tunnettua laulajaa kohtaavat.
”Oli todella hienoa saada Bruce Dickinson laulamaan duetto kanssamme. Hän on uskomaton laulaja, ja äänemme sopivat yhteen upeasti. Tämä oli todella ainutlaatuinen, kerran elämässä koettava kokemus”, Graham Bonnet kertoo.
Bruce Dickinson puolestaan sanoo olleensa kunnia laulaa kappale yhdessä Bonnetin kanssa.
Uusi albumi maaliskuussa – mukana nimekkäitä vieraita
The Fifth Force of Nature on ensimmäinen single Graham Bonnet Bandin tulevalta studioalbumilta Circuit Breaker, joka julkaistaan 26. maaliskuuta 2027 Frontiers Music Srl -levy-yhtiön kautta.
Albumilla kuullaan myös muita merkittäviä vierailijoita. Rainbown entinen basisti Roger Glover soittaa kappaleella Wait For the Day to Break. Gloverin ja Bonnetin yhteistyö tuo mieleen Rainbown vuoden 1979 klassikkoalbumin Down to Earth. Lisäksi Helloweenista ja Gamma Raysta tunnettu Kai Hansen vierailee kappaleella The Captain.
Graham Bonnet Bandin kokoonpanossa soittavat laulaja Bonnetin lisäksi basisti Beth-Ami Heavenstone, kitaristi Conrado Pesinato, rumpali Shane Gaalaas ja kosketinsoittaja Alessandro Bertoni. Albumin tuottaa Conrado Pesinato, ja vastaavana tuottajana toimii Beth-Ami Heavenstone.
Bonnetin mukaan uusi albumi yllättää monipuolisuudellaan ja sisältää runsaasti kiinnostavia kappaleita.
Graham Bonnet Band Suomeen marraskuussa 2026
Rainbow’n, Michael Schenker Groupin ja Alcatrazzin riveistä sekä soolouraltaan tunnettu Graham Bonnet palaa yhtyeineen Suomeen marraskuussa. Down to Earth Tour 2026 tuo mukanaan musiikkia Bonnetin pitkän uran eri vaiheista.
Suomen-keikat:
17.11.2026 – Helsinki, KULT, mukana Wishing Well
18.11.2026 – Tampere, Klubi, mukana Wishing Well
19.11.2026 – Vaasa, Ritz
20.11.2026 – Kokkola, Hotel Seurahuone, mukana Bon’s Balls
21.11.2026 – Oulu, Tarkastamo / Ankarafestivaali
Yli viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Graham Bonnet on jättänyt jälkensä hard rockin historiaan. Uusi single Bruce Dickinsonin kanssa osoittaa, että hänen voimakas ja tunnistettava äänensä on edelleen vahvasti läsnä rockin maailmassa.
Visual kei -vaikutteista extreme metallia soittava Madmans Esprit saapuu jälleen Suomeen ja nousee lavalle Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamon Vaunusalissa maanantaina 25. tammikuuta 2027. Keikan lipunmyynti käynnistyy torstaina 22. lokakuuta 2026 klo 11.00.
Vuonna 2010 perustettu Madmans Esprit on vakiinnuttanut vauhdilla paikkansa kansainvälisiä lavoja valloittavana livebändinä. Yhtyeen viimeisin Euroopan-kiertue kattoi 10 kaupunkia ja sisälsi Suomen lisäksi lukuisia loppuunmyytyjä iltoja muun muassa Iso-Britanniassa, Saksassa, Puolassa ja Romaniassa.
Musiikillisesti Madmans Esprit yhdistää extreme metallia intensiiviseen emotionaaliseen ilmaisuun ja kerronnalliseen syvyyteen. Yhtyeen soundin juuret ovat black metallissa, mutta sävellyksiin on integroitu myös vahvaa melodista otetta sekä folkin ja klassisen musiikin elementtejä. Nämä ainesosat eivät toimi vain päälleliimattuna lisänä, vaan ne muovaavat olennaisesti kappaleiden rakennetta ja dynamiikkaa.
Euroopan-valloituksensa ohella bändi on ylläpitänyt aktiivista keikkatahtia myös Japanissa, vahvistaen jalansijaansa erityisesti Tokion elinvoimaisessa visual kei -skenessä, ja jatkaa samalla tunnettuutensa kasvattamista kotimaassaan Etelä-Koreassa.
Tiedote 23.10.2026
Kotimainen vaihtoehtorockia soittava Delfoi Road on julkaissut ensimmäisen kokopitkän albuminsa Body Resonance ja se löytyy nyt musiikkipalveluista. Vuonna 2001 perustettu yhtye piti välissä pidemmän...
