Suomihevin pioneeri ja tienraivaaja Tarot palasi odotetusti keikkalavoille juhlistamaan debyyttialbuminsa ”The Spell Of Ironin” 40-vuotisjuhlaa.
1980-luvun alkupuolella Tervossa nimellä Purgatory perustettu ja myöhemmin kuopiolaistunut Tarot on yksi suomalaisen metallin kulmakivistä ja vuoden 1986 debyytti on keskeinen osa kotimaisen metallihistorian juurta. ”The Spell Of Iron” on Tarotin soundin perusta ja yksi suomalaisen metallihistorian tärkeimmistä levytyksistä.
”The Spell Of Ironin” kunniaksi järjestetty kiertue kulki tammikuussa Tampereen, Seinäjoen, Oulun, Kuopion ja Turun kautta Kulttuuritalon lähes loppuunmyydylle lavalle Helsingissä lauantaina 24.1.2026. Helsingin keikan oli alun perin määrä päättää yhdeksän keikan Suomen kiertue, mutta oli lopulta kiertueen kuudes.
Jyväskylän, Savonlinnan ja Joensuun konsertit siirtyivät bändin jäsenten sairastelun vuoksi (uudet päivämäärät: Jyväskylä 28.2., Savonlinna 15.5. ja Joensuu 16.5.). Lisäksi Tarot julkaistiin Tuska-festareille Helsingin Suvilahteen kesäkuun viimeisenä viikonloppuna.
Keikan avasi melodisen metallin uuden sukupolven helmi, kotimainen nuori ja lahjakas ryhmä Arion. Bändi julkaisi helmikuussa 2025 uuden ”The Light That Burns The Sky” -albuminsa ja tarjosi tiukan ja ammattimaisen setin uutuusalbumiin painottuen. Lavakarismaa, melodioita ja näyttävää soittotaitoa oli riittämiin.
Silti jotain jäi puuttumaan, sillä soundi oli paikoin epätasapainossa ja liiallinen määrä taustanauhalta tulleita raitoja häiritsi ajoittain kokonaiskuvaa. Arionin esiintymispaketti on kuitenkin kunnossa ja yhtyeellä on selkeästi hieno tulevaisuus edessään. Ura on vasta alussa ja kehitys on lupaavaa.
Alusta asti mukana olleet basisti Gege Velinov, rumpali Topias Kupiainen, kitaristi Iivo Kaipainen ja kosketinsoittaja Arttu Vauhkonen soittivat hyvin yhteen ja näyttämisen halu oli suuri. Vuonna 2015 mukaan liittynyt laulaja Lassi Vääränen täydensi paketin ja Arionin on hyvä jatkaa tästä uusia kokemuksia kohti taas yhden keikan rikkaampana.
Yleisöstä näkyi, että suuri osa oli saapunut paikalle nimenomaan pääesiintyjä Tarotin vuoksi ja permanto sekä lehterit alkoivat täyttyä kunnolla vasta hieman ennen pääesiintyjän alkua.
”The Spell Of Ironin” julkaisun aikaan Tarot oli friikki suomalaisessa musiikkikentässä. Omaehtoinen, tinkimätön ja kansainvälisen tason metallibändi aikana, jolloin heavy metal ei soinut radioissa eikä genre vielä ollut valtavirrassa. ”The Spell Of Iron” ei ainoastaan aloittanut Tarotin uraa, vaan avasi tietä koko suomalaiselle metalliskenelle.
Mika Kähkönen kirjoittaa ”Rajatapauksia”-blogissaan seuraavasti:
”Jytää on Suomessa tehty ainakin vuodesta 1970 asti, Sarcofagus väänsi vuonna 1980 jo jonkinlaista metalliakin, mutta 1982 oli ensimmäinen raju suomalaisen heavyn vuosi. Silloin ilmestyivät Hard Rock Sallisen ”Heavy Metal Symphonyn” lisäksi Zero Ninen debyytti ”Visions, Scenes And Dreams” ja ”Blank Verse”, Riff Raffin, Ironcrossin ja Ozin debyytit sekä Kimmo Kuusniemen ”Moottorilinnut”. Popeda pelleili hienolla ”Mustilla enkeleillään” heavyimagolla ja Tanssiorkesteri Markojuhani Rautavaaran ”Yliannostus”-LP:n kohdallakin heavy mainittiin.”
Tarot julkaisi debyyttinsä vasta kaikkien näiden jälkeen ja on näistä menestynein yhtye myös maailmanlaajuisesti.
Tarot esiintyi Kulttuuritalolla ensimmäistä kertaa ja lehtereiltä löytyi yllätykseksi useita videokameroita. Show taltioitiin muun muassa Ville Lipiäisen ja Timo Isoahon toimesta. Vielä ei ole tiedossa, miten kuvattua videomateriaalia tullaan käyttämään, mutta monen fanin toiveena on, että tästä seuraisi nykyaikainen Blu-ray -julkaisu jatkoksi vuoden 2008 hienolle ”Undead Indeed” -DVD:lle.
Keikan avauskaksikko oli silkkaa juhlaa, kun ”The Spell Of Ironilta” nostettiin heti kärkeen ”Midwinter Nights” ja ”Dancing On The Wire”. Huomattavasti raskaampaan ja progressiivisempaan Tarotiin siirryttiin ”Crows Fly Blackin” (2006) nimikappaleen myötä ja biisi on kaikessa monipuolisuudessaan yksi Tarotin 2000-luvun tuotannon kohokohtia, jossa erityisesti Zachary Hietalan kitara soi vastustamattomasti.
”Lady Deceiver” käsiteltiin napakasti, minkä jälkeen seurasi Zacharyn veljen Marko Hietalan perinteinen rivakka sivallus maailman valtaapitävien suuntaan, jossa valtaisaa ryöpytystä saivat käytännössä jokaisen maanosan tunnetuimmat poliitikot. ”Warhead” (”For The Glory Of Nothing”, 1998) on valitettavan ajankohtainen vielä vuonna 2026. Janne Tolsan kosketinosuudet keräsivät jälleen ihailua.
Kaikki bändin jäsenet hoitivat tonttinsa moitteettomasti. Tommi ”Tuple” Salmelan laulu ”Back In The Firessa” kantoi vahvasti, vaikka alkuperäistä Marko Hietalan 1980-luvulla laulamaa versiota ei voita mikään. Vuoden 2006 ”You”-singleltä löytyvän Blue Öyster Cult -cover ”Veteran Of The Psychic Warsin” aikana Tuple hyppäsi lavan ja yleisön väliin paineaidalle viihdyttämään yleisöä, mikä toi hyvän lisäenergian show’n keskivaiheille.
Vuonna 2016 menehtyneen Pecu Cinnarin rumpujen takana korvannut Turmion Kätilöistä tuttu Antero Seppänen soitti pitkän rumpusoolon ”Follow Me Into Madnessin” (1988) avaavan ”Descendants Of Powerin” jälkeen ilmeisesti extemporena. Soolo keräsi suuret suosionosoitukset.
Keikan henkilökohtainen kohokohta oli ”Things That Crawl At Night”, joka soitettiin suurella tunteella näyttävässä valaistuksessa. Aika pysähtyi esitystä seuratessa ja tuon vedon aikana lavalla tapahtui jotain jokaista fania liikuttavaa, sitä harvinaista magiaa, jonka takia tullaan keikoille.
Kymmenen päivää ennen Helsingin keikkaa 60 vuotta täyttäneen Marko Hietalan käsittämättömän huonot, liian pitkät ja sekavat välispiikit vesittivät kappaleiden väleissä tunnelmaa, eikä yleisö lähtenyt niihin mukaan. ”Hell Knows” (”Gravity Of Light”, 2010) edusti ”Crows Fly Blackin” ohella illan raskainta osastoa ja oli hyvä ja voimakas livebiisi.
Ikä ei näkynyt Markoa kolme vuotta vanhemman veljen Zacharyn soitossa ja vanhan liiton tekniikalla toteutettu soundi oli silkkaa korvakarkkia. Pisteet Zacharylle myös siitä, ettei kitaristi halua avustavaa kitarateknikkoa, vaan vaihtaa itse kitaransa biisien väleissä. Tyylikästä.
Nopeatempoinen ”Traitor” ei iskenyt yhtä lujaa kuin muut biisit, mutta otettiin yleisössä lämpimästi vastaan. Progressiivinen “Rider Of The Last Day” (“Suffer Our Pleasures”, 2003) toimi mainiosti ennen varsinaisen setin päättäneitä “Do You Wanna Live Forever” (“To Live Forever”, 1993) – ja “Crawlspace”-kappaleita.
Encoren alkuun kuultiin ensin Zacharyn loistava kitarasoolo ja perään Tarotin tunnetuin kappale ja ykköshitti ”Wings Of Darkness”, mikä ei esittelyjä kaipaa. Mahtavan ”Suffer Our Pleasures” -kiekon avaava ”Pyre Of Gods” toimi aiemmin keikkojen avausnumerona, mutta tämä väkevä kosketinvoittoinen sekä melodinen veto sai nyt kunnian päättää Tarotin noin tunnin ja 45 minuuttia kestäneen urakan.
Settilistalla oli materiaalia lähes jokaiselta Tarotin pitkäsoitolta. ”Stigmatalta” (1995) ei ole esitetty yhtään kappaletta vuoden 2023 uuden tulemisen jälkeen. “Stigmata” jäi myös tällä kertaa paitsioon. Kun bändi on nähty useaan otteeseen, tekisi pieni settilistan tuuletus harvinaisempaa ja unohdetumpaa materiaalia lisäämällä keikoista vielä kiinnostavamman pitkäaikaisille faneille.
Tarot oli erittäin hyvä ja tarjosi vahvan ja ammattimaisen show’n, mutta monille useamman kerran yhtyeen nähneille kyseessä ei ollut enää maailmaa mullistava elämys. Ulkomaalaisille esitys oli taas varmasti yksi vuoden ehdottomia kohokohtia. Keikalla kuului kansainvälisyys ja eturivissä oli faneja suomalaisten lisäksi ainakin Bulgariasta, Itävallasta, Tšekistä, Ukrainasta ja jopa Venäjältä. Tarot kiinnostaa yhä myös ulkomailla.
Jos eteen tulee mahdollisuus todistaa Tarot keikkalavoilla, kannattaa paikalle mennä, erityisesti jos edellisestä kerrasta on runsaasti aikaa. Tarot tarjoaa rahalle ja ajalle loistavan vastineen. Aika näyttää, miten ja missä muodossa tämä Kulttuuritalon show tai osa siitä tullaan myöhemmin näkemään.
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen © Metalliluola
