Koti Blogi Sivu 2

Interview with Bloody Falls: “I created “Mother Your Son Is Bleeding” and it was way too good of a song to pass.”

Tekijä
Teppo Krogerus
-

Dark groove metal band Bloody Falls released their latest album, titled “IV”, in June. Metalliluola caught up with the band’s frontman Stavros Mathios via video call to discuss the musician’s background, the band’s history and creative work, and the significance of their latest album.

You can watch the interview as a video, listen to it as a podcast, or read the edited version below:

Watch interview:

Listen Metalliluola’s Spotify-podcast:

Read interview below:

I was reading Metalliluola’s site and realised that this is our first interview with you and Bloody Falls. So I would like to have a small introduction about the band and especially about yourself. If you could tell about your background as a musician and then about a little bit how did you ended on Bloody Falls?

Let’s start with myself. I am Stavros Mathios. I’m born and raised in Rhodos, Greece. And I’m half Finnish also. My mother is from Valkeakoski, Finland. That’s the reason why I actually moved here because I had somewhere to start. But the point is like that I started playing guitar around when I was 16 years old. That would have been 2005, somewhere around there.

And in Greece, you cannot really easily, especially when you’re living in an island, you cannot have easily a music career in metal because there’s not enough audience. Really difficult to tour because you have to be going from island to island. And even if you go to the islands, they don’t really have venues for you to play. The only chance you have is if you’re living in central Greece, like Athens, North Greece and stuff like that. So I thought to myself, what would be the best option? And I was like, hey, I’m half Finnish, might as well, actually, I move to Finland. So I took the decision in 2012 and I came to Finland. I met some people here in my first year. One important person I met, Mikael Bjorkman, that he really helped me with everything. He helped me actually socialize with other musicians that he knew of and we formed a band that was called Exiled Genesis at the time.

Stavros Mathios Bloody Falls, Teppo Krogerus

I was the leader of the band. I was writing the music and the band was going great. But then we had like two band members quitting at the same day. And luck had it that Marko Mäkinen, the present guitarist of Bloody Falls, came into the picture. He wanted to sing for the band so he joined in the band. As the years progressed with Exiled Genesis, Marko and I decided that Marko should pick up the guitar also.

I was feeling limited on my writing because I couldn’t write the complicated things I wanted to write. Marko didn’t like the experience of guitar playing at the time so we decided to get a singer. We got a new singer, Tanawat Thongprem, and Marko just became the guitarist.

And it was at that time, it was the year 2017, that we decided ‘let’s put Exiled Genesis to rest’. The band wasn’t going where we wanted to go. We wanted a complete different change. And thus me and Marko came up with Bloody Falls. We created the band and already had started working on an album. We replaced the bassist at the time and Mika Lehtinen came. He was a friend of Marko. They were playing together actually at the same band, Marko’s band named Deathing at the moment. After that we released Thanatos [Full-length album 2018].

We replaced the drummer shortly after and we got Rami Vartiainen. And as we progressed, I started writing Burn the Witch [Full-length album 2021].. Marko was helping a lot with a lot of riffs, a lot of ideas. We got it together, but we actually felt that Tanawat wasn’t the right person for the vocals, for the vision that we had and for that album and moving forward. We also had a little bit of a difference on goals also, where we want to head career-wise. So we decided to replace Tanawat and the last piece missing that was Antero [Hakala]. And now we have the present lineup that we have to this day.

2020, “Burn the Witch” was already ready. But because of COVID, we released it at 2021. But the point about this is that we consider the “Burn the Witch” to be the real start of Bloody Falls. The Thanatos album was too experimental. We were still finding what direction Bloody Falls should go. So by “Burn the Witch”, we had more pinpointed.

“without me, Bloody Falls is not Bloody Falls.” 

You almost answered on my next question but I still want to hear it from you. How would you describe what kind of music Bloody Falls is?

Bloody Falls is… Aggressive. It’s dark. Energetic. And usually has a story to tell. Not necessarily a story out of life. It’s many times fictional. But tends to have really nice stories. When you read the lyrics, the stories tend to be really nice. Like it can be inspired from seriousness, or it can be inspired from life. But the majority is mostly fictional. Bloody Falls in a nutshell is a combination of many genres into one. We try not to overcomplicate it, and not to make it too obvious, or to pinpoint immediately what genre we are.

But hey, what band isn’t inspired by other genres? It’s not like you can just reinvent the wheel.. So you just take those pieces and you try to make something unique enough to stand out from the crowd, and not be just another band that plays, let’s say, another Iron Maiden -type band, another Metallica -type band, or just a thrash metal band. We try to do something a little bit more different. This weird combination that we’re doing, that is the black metal and groove metal and we have a lot of melody in this.

There are not that many bands that they do exactly what we do, the way that we do it. So I think that’s the best description.

Could you tell more about your role in the band at the moment? 

My role specifically, I am the leader of the band. Bloody Falls is basically an extension of Exiled Genesis. Exiled Genesis was my band, but Bloody Falls started as mine and Marko’s band. It has become all of us, like all five of us. It’s our band, our baby. We all contribute. But I am still the majority songwriter. If I stop writing, Bloody Falls will die. All band members acknowledge that.

Marko, that is a big contributor also, usually sends the riffs to me, and I make the riffs into order, or the songs into Bloody Falls’s form. But Marko still gets the credit and everything, because that’s, I think, the way it should be. I just rearranged riffs. I don’t take credit for Marko’s work. But at the same time without me, Bloody Falls is not Bloody Falls. 

And what kind of things inspire you?

My main inspirations that have come, like… Let’s start with the general picture before we pinpoint it to the main ones. I would say the general picture is everything. Every single piece of music that I have liked over my life. It can be from Michael Jackson to Scorpions to early things that I was listening, that my mom was listening. And then I got into Iron Maiden and goes on and it evolved.

And, of course, movie soundtracks are a really big part of life for me. But I would have to say that main inspirations, when you start pinpointing it, that after all the years of listening to music, would be more like Iron Maiden, Rotting Christ, Lamb of God, a little bit like Children of Bodom, some Amon Amarth there and here.

But when it comes now to the music writing, okay, that is difficult to pinpoint. It can be anything. It could be that I’m just watching a movie and maybe it’s a movie that I’ve seen before. I love the soundtrack of The Last of the Mohicans. I have a YouTube version of it that I’ve done a unique metal version of it and it’s fantastic. Point being that I would listen to that and something clicks inside of me. I’m like, I feel like I want to do music. It’s a feeling. And I just pick up the instrument. I start writing. Whatever comes, either it’s going to be great and I’m going to come up with a full song or maybe two or three full songs or maybe I will come up with five riffs.

And if they’re not feeling now that it doesn’t feel now that’s the time to make them full songs, I just leave them in the storage, on a hard drive, waiting for later on in the future. Many times, if I don’t feel that I have inspiration, I revisit my old tabs what I have written. I write them in Guitar Pro and I re-listen to all my old stuff, little by little. There’s thousands of them, so it’s kind of impossible to do it in one day if you want to search all of them. But at least I go to the more recent ones and I try to see from there, like, do I have a new vision? So I kind of inspire myself with my own music, like, because I revisit them and I rewrite things and I create new things. And multiple times I will just get inspired either randomly or by playing a game or by watching a movie or live events or something like that. So pretty much anything can inspire me.

“I created “Mother Your Son Is Bleeding” and it was way too good of a song to pass.”

So let’s go and continue with your latest album. Could you tell more about the production when you are creating the songs for this album? 

This album actually all started with the song that is “The Four“. That’s why the album is also named “IV”. Marko sent me some old riffs on Guitar Pro form from 2006 or 2009, really old ones. I didn’t have time to listen to them so we went to the studio, we had some beers and we opened files. I listened to it and I was like, immediately ‘whoa, this is amazing’. And then there was also one amazing breakdown that Marko had. So I told him I’m going to actually create something out of it. I took the intro riff and made it into a breakdown. I took the breakdown of Marko’s Guitar Pro and made it into an opening riff and chorus for the actual Four. And I just altered a couple of notes there and there on both riffs and created the song. So that actually triggered the whole album idea.

We have in the previous album spoken a lot about biblical things and stuff like that, like “Amartia”, that is Abel and Kane stabbing his brother on the cover. And it’s the father of sin -side, like on the previous album, “Burn the Witch”. We have a lot of the biblical stories inside our albums. I decided that let’s continue the trend. Let’s continue this path that we have taken and evolve it more now towards the apocalypse. 

So it was basically in the beginning, the root of murder, where it started off. And now we have the Four Horsemen rising. So I wrote lyrics about “The Four”. And it was then the funny realization that we were at the studio and Marko mentioned I think, that, ‘man, it’s the fourth album’. And I was like ‘Dude, you know what? That this should be the fourth song in the fourth album and that the album should be named the Four’.  We were planning to release it as a fourth single but we were late and had some production issues, it got delayed. So we had to release it as the third. So it broke a little bit there, but we still got the four, four, four going, nevertheless. It was a funny thing.

But more now onto the song and the themes in general, I would say the overall album, we wanted to have and usually always have trilogies inside. “Burn the Witch” had the witch story that it used to be like “Descend“, “Burn the Witch” and “Last Rites”. Amartia had the “Man Undying“, “Evil Incarnate“, and “The Curse of the Mark” that they’re all three connected. And with “IV”, we didn’t do so much trilogy, but it was more songs that represent the four horsemen. You have “Pestilence is All I Need“, that is obviously Pestilence. Then you had like “Enter the Mourn“, that represents War. Then “Black Death“, it was more about Death. It wasn’t so much about Pestilence because Pestilence brought the Black Death, but Death was the one collecting all the souls.

The only one that we didn’t wrote was Famine. I created “Mother Your Son Is Bleeding” and it was way too good of a song to pass. So we ditched the song that was supposed to be for Famine. It was a good strategic move actually, but nevertheless, it was the only horseman that didn’t get mentioned. But it’s okay, he’s mentioned in “The Four”, the song that covers all four Horsemen.

I write usually those kinds of stories. When you go to Marko’s lyrics.. He has the “The Churn” and “Doom to Repeat“. Marko is more about the post-apocalyptic future, more about the present state of the world, more about humanity repeating its mistakes. Marko likes a little bit more this kind of topics. And then you have Antero’s lyrics, right? Antero wrote “Enter the Mourn“, which wasn’t supposed to be for War, but we altered it because it was war themed so we made it for War. And he also wrote “By My Own Grave“, the opening track, that that’s a little bit more personal story of Antero.

So everybody has their own way of doing things and we just try to always write we have this bubble that you cannot stray too far from it. If we’re talking about the apocalypse, you cannot start talking about rainbows out here.

I’m going to ask you to do something that usually Finns are quite bad at. I would like to hear why Bloody Falls is such a good band?

I believe we are unique, I believe that what we do nobody else does. I believe our shows are amazing, when we give live performances, we have this unlimited type of energy that we don’t even understand how that’s possible.. Having children and being dead most of the time home and then you go on the stage and you have this energy, but I truly believe that we are really passionate about what we do, we love what we do. All five of us are really into it and we are really having amazing chemistry. We are like brothers with the guys, we are best friends. We love each other and we just go forward as one. There’s no friction.

I believe the road to success is more clear than having turmoil inside the band, there are always going to be some fuck ups with turmoil, with problems and this and that, we don’t have that, you know, everything is so harmonious, so beautiful and so much good team working. I believe that all five of us are really talented at what we do, so that’s actually some extra points there. I believe we really have actually like that little edge in comparison to many other new bands that are coming out, we have that little edge that we might actually like do it, we might actually break through, we might start touring the world and we might have actually millions and millions of followers. I truly believe that, that’s the reason I’m in Finland. I’ve given my entire life for this, so I hope it happens.

“we know we have a big fan base, and they’re dying to see us.”

What are your next big plans? 

Right now, we are trying to get out of Finland. That is the biggest goal right now. Since we just released an album, we are not in a hurry to start production for the next record. We want a tour, we want to go to Germany, we want to go to Sweden, we want to go to Eastern Europe. there’s Poland, this and that many countries there that they’re waiting for us.

We know that we cannot get to the US, and we have so many fans there. Latin America and North America.. Everybody’s asking, when are you coming to US, when are you coming to America, and we’re like ‘a little bit expensive’. We are not as big as you think we are. Many people have the misconception that when they see big Spotify numbers, they assume that these guys are huge.. No no, we all have still day jobs, we all still have debts, we all still have to struggle through life. Music doesn’t pay the bills, You all need to remember that there’s multiple people working behind, we don’t get all the money directly to us, and even if we do, we have to invest that money for next records etc.. So basically, US and those places are out of the question, at least for the next two, three years easily. But next year, we are desperately trying to go to Germany and Central Europe to get our feet there, because we know we have a big fan base, and they’re dying to see us.

Are there some bands that you would like to have a tour with?

Yeah, actually. The last gig that we had, was an amazing lineup: Numento, Bloody Falls, Torchia [Bar Kotelo 13.06.2026]. We were really on fire. All three really, really talented bands, so I believe that that would definitely attract a lot of people.

Torchia and Numento, definitely, and if you had to add something else in the equation, like a couple of more bands, we really like Progeny of Sun, they’re really fun guys, we really like them. They’re really talented, their music is energetic, it’s powerful, so it could work really nicely. Also Voidfallen, they’re good friends of ours and their music is really also, kind of like moody, dark, that it can easily help with the whole atmosphere. So I would say, ironically, all of those bands that I mentioned, they’re in Death Agency, as we are, but that’s the reason, we have all played with each other. We don’t go as strangers and meet there, we know where we’re heading, we know that we get along, we know it’s gonna be great, and we know that we are all talented and that people are gonna come and watch, so I think those are my options.

“I Am The Devil”. It has everything that Bloody Falls represents. It has groove, aggression, melody, amazing lyrics, and it’s just the whole picture.”

Final question, about this new album. If you had to pick one of your favorite songs from there, what would it be, and why? 

Okay, this is a really complicated question. I’m gonna explain first why, and then I’m gonna take a pick, even though it’s really difficult to choose usually. This has been the first album that we have created, that all five band members cannot pinpoint which one is their favorite song, because it changes every time. Every time you think this is my favorite, you go listen to the whole album, you’re like ‘ah, goddammit, no, I like this, no, I like the other one, but I like that one also’. You’re all the time second-guessing yourself, like, all the songs are really strong, that it’s really difficult for one of the songs to jump out as the best one. 

Which ones are the favorites? I would pick my favorite, “I Am The Devil“. It has everything that Bloody Falls represents. It has groove, aggression, melody, amazing lyrics, and it’s just the whole picture. It’s the good Bloody Falls promo song. Like, if you wanna push Bloody Falls somebody and if they don’t like “I Am The Devil”, they’re probably never gonna like any song that Bloody Force has ever done. So, I would probably say, yeah, I am the devil. And if I had the second choice, it would be “Black Death”, most likely.

Where we can find your merchandise and albums?

At this moment, all merchandise can be found from the Art Gates official store. If you just google Art Gates records and Bloody Falls together, you’re gonna find immediately the store page and you can buy anything you wish. And the other option, of course, is to contact us directly via any social media platform.

Bloody Falls
Vocals: Antero Hakala 
Guitar and backing vocals: Stavros Mathios 
Guitar: Marko Mäkinen
Bass: Mika Lehtinen
Drums: Rami Vartiainen

Facebook
Instagram
Art Gates Records
Other links
Death Agency

Bloody Falls YouTube and promo picture: Kai Lukander Photography
Interview and gig pictures: Teppo Krogerus / KrogoVox

Metallivuori-festivaali 10.-11.7.2026 @Turku

Tekijä
Tiina Moilanen
-

Metallivuori-festivaali järjestettiin 10.–11. heinäkuuta 2026 Turun Uittamon kansanpuistossa. Neljättä kertaa järjestetty kaksipäiväinen tapahtuma yhdisti raskaan musiikin vehreään ja merelliseen puistoympäristöön.

Festivaalin päälavalla nähtiin kotimaisen metallin tunnettuja nimiä, kuten Korpiklaani, Swallow the Sun, Ensiferum, Lähiöbotox, Bloodred Hourglass, Luna Kills, Fear of Domination, Wolfheart, Before the Dawn ja Awake Again. Turku Rock Academyn lavalla esiintyi lisäksi kahdeksan nuorta ja lupaavaa yhtyettä.

Palaa festivaalin tunnelmiin Metalliluolan kuvagallerian kautta by Tiina Moilanen:

Before The Dawn

Bloodred Hourglass

Ensiferum

Forever Fall

Kantør

Korpiklaani

Luna Kills

Lähiöbotox

Swallow The Sun

Wolfheart

Metallivuori: yleisökuvat

Post Pulse – Lupaus (2026)

Tekijä
Pete Alander
-
Levyn on miksannut Merta-yhtyeestä tuttu Juhis Kauppinen ja masteroinut Miro Kiiski. Levyn kansimaalaus on oululaisen taiteilijan Juuso Laation teos.

Post Pulse jatkaa kolmannella pitkäsoitollaan siitä, mihin vuoden 2024 Return to the Halls jäi, mutta tällä kertaa helsinkiläisyhtyeen kattila porisee selvästi aiempaa kypsemmillä ja monikerroksisemmilla mausteilla. Siinä missä Halls of the Damned tarjoili vielä suoraviivaisemmin rouhivaa ja brutaalisti groovaavaa death metalia, ja Return to the Halls nosti yhtyeen jo selvästi muutamaa divaritasoa ylemmäs, on Lupaus kokonaisuutena huomattavasti harkitumpi, rohkeampi ja samalla vaikeammin lähestyttävä teos.

Lupaus ei avaudu kertakuuntelulla. Kävin vertailun vuoksi läpi yhtyeen kaksi aiempaa albumia, ja vaikka Post Pulse ei ole aikaisemminkaan päästänyt itseään helpolla, on Lupaus selvästi haastavin pala purtavaksi. Tarttumapintaa riittää, mutta kappalemateriaali vaatii aikaa ja ajatusta ennen kuin sen sisään pääsee kunnolla. Yhtye ei tarjoa valmiiksi pureskeltua dödismössöä, vaan rakentaa kappaleensa kerroksista, tunnelmista, raskaista tempoista, melodioista ja paikoin hyvinkin yllättävistä ratkaisuista. Löytyypä levyltä pätkä John F. Kennedyn puhettakin A Strategy of Peace -kappaleesta (googletin, koska en tiennyt mistä ihmeen puheesta on kyse).

Uuden levyn myötä Post Pulse tuntuu vieneen musiikillista sielunmaisemaansa entistä progressiivisempaan suuntaan. Kappaleet ovat aiempaa melodisempia, mutta samalla rakenteiltaan monimutkaisempia. Yhtyeen tekninen osaaminen ja sävellystaito on selvästi kehittynyt ja se halutaan myös tehdä levyllä selväksi. Lupaus-levyllä Post Pulse on pääosin onnistunut pitämään katseen biisissä, vaikka muutamassa kohdassa kunnianhimo uhkaa karata omille teilleen.

Levyn avaava Not My War toimii hyvänä sisäänheittäjänä albumin maailmaan ja on ehkä levyn helpoimmin lähestyttävä raita.

Levyn nimikkokappale Lupaus on yhtyeen ensimmäinen suomenkielinen kappale, ja ratkaisu toimii paremmin kuin paperilla olisi välttämättä osannut odottaa. Erityisesti säkeistöjä komppaava riffi on käsittämättömän hieno. Kappale on yksi levyn onnistuneimmista hetkistä.

Vokaalityöskentelylle on annettava reilusti pisteitä. Tapani Rantanen on ollut aiemminkin vakuuttava vokalisti, mutta Lupaus-levyllä kokonaisuus tuntuu entistä monipuolisemmalta. Paikoin tulee jopa tunne, että levyllä olisi useampikin laulaja vetämässä.

Incredible Creatures ja A Strategy of Peace jatkavat levyn monikerroksista linjaa. Molemmissa kuuluu yhtyeen kasvanut varmuus sovittajana. Riffeissä on kivasti painoa ja rytmiryhmä tekee tarkkaa jälkeä. Levyllä ei olla vain toistamassa edellisen albumin kikkakolmosia, vaan hakemassa uudempaa muotoa koko bändin ilmaisulle.

Albumin päättävä The Hole on sitten oma lukunsa. Yli 20 minuuttia kellottava päätöskappale on kaikessa massiivisuudessaan täysin ylimitoitettu. Se on rohkea, kunnianhimoinen ja hatunnoston arvoinen viritys, mutta samalla kokonaisuuden ongelmallisin osa. Kappaleessa on hienoja hetkiä, painostavaa tunnelmaa ja selvästi paljon ajatusta, mutta rehellisesti sanottuna tiiviimpi versio olisi palvellut levyä paremmin. Toisaalta on pakko arvostaa yhtyettä, joka muutaman sekunnin huomion herättämisen TikTok-aikakaudella päättää lopettaa levynsä 21-minuuttiseen metallijärkäleeseen.

Lupaus ei ole easy listening -osastoa, eikä se varmasti ole sitä yrittänytkään. Levy vaatii kuulijalta keskittymistä ja useamman kierroksen, mutta palkitsee kärsivällisyyden. Post Pulse on kehittynyt selvästi sävellystaidoiltaan, soitannollisesti ja ennen kaikkea oman identiteettinsä rakentajana. Kokonaisuus ei ole täysin aukoton, ja päätöskappaleen mittasuhteet herättävät perustellusti kysymyksiä, mutta samalla levy osoittaa yhtyeen olevan rohkeimmillaan juuri silloin, kun se ei valitse helpointa reittiä.

Lupaus on Post Pulsen kypsin, kunnianhimoisin ja haastavin albumi tähän mennessä. Se ei ehkä tarjoa yhtä nyrkin iskua naamariin kuin yhtyeen suoraviivaisemmat hetket, mutta sen painoarvo kasvaa kuuntelukertojen myötä.

Levyn on miksannut Merta-yhtyeestä tuttu Juhis Kauppinen ja masteroinut Miro Kiiski. Levyn kansimaalaus on oululaisen taiteilijan Juuso Laation teos.

8/10

Pete Alander

Kuuntele Post Pulsen Lupaus-albumi:
Spotify
Apple Music
Deezer
Qobuz
Tidal

Lupaus-albumin sinkkujen musiikkivideot:
Not My War
Lupaus
Incredible Creatures

Post Pulse: Lupaus (2026, Almots Records)
1. Not My War 6:19
2. Lupaus 6:38
3. Incredible Creatures 4:43
4. A Strategy of Peace 6:18
5. The Hole 21:44

Post Pulsen kokoonpano:
Tapani Rantanen – laulu (Sigyn, ex-Code Unknown)
Antti Karhu – kitara, laulu ja ohjelmointi (Shining [NO], Diablerie, Sounds of Delusion, ex-The Man-Eating Tree)
Anttoni Välimaa – rummut (As the Sun Falls, Dying Reverie, ex-Stygian Creations)
Sam Roon – basso (ex-HUNG [USA], ex-Indestructible Noise Command [USA])

Post Pulsen albumit ja EP:t:
Halls of the Damned -albumi (2017, Inverse Records)
Dead Like Silence EP (2018, Inverse Records)
The Price You Paid EP (2019, Inverse Records)
Your Sweet Suffering EP (2020, Inverse Records)
Figures on the Sand EP (2021, Inverse Records)
Return to the Halls -albumi (2024, Inverse Records)
Lupaus -albumi (2026, Almots Records)

Linkit: Facebook | Instagram | YouTube | Spotify

 

Black Country Communion – BCCIV (2017)

Tekijä
Tomi Nousiainen-Gunnar
-

Black Country Communion on hard rockin superkokoonpano, joka koostuu pelkästään huippubändeissä jo vuosikymmenten ajan uraa tehneistä nimimiehistä. Pelkästään vokalisti/basisti Glenn Hughes on omiaan herättämään mielenkiinnon yhtyettä kohtaan, hän on soittanut Trapezessa sekä Deep Purplessa MKIII ja MKIV-kokoonpanossa aina vuonna 1976 tapahtuneeseen hajoamiseen asti sen jälkeisestä soolourasta puhumatta.

Joe Bonamassa taas on kovan luokan blueskitaristi, joka on myös ryhmän kuopus, mutta pätevä mies. 60 vuotta täyttänyt rumpali Jason Bonham ei juuri esittelyjä kaipaa, sillä hänen isänsä tuntevat kaikki. On hienoa huomata, että Jason on löytänyt “kodin” tässä ryhmässä joka tukee miehen jykevää sekä runttaavaa takomistyyliä. Kosketinvelho eli kanttori Derek Sherinian on tullut tutuksi Dream Theaterista sekä soolourastaan ja vaikka on kuin eri perheestä kotoisin, istuu Black Country Communionin soundipolitiikkaan hienosti.

Yhtye ehti ensimmäisen aktiivikautensa jälkeen käytännössä hajota sisäisten ristiriitojen vuoksi, mutta onneksi epäselvyydet saatiin ratkaistua ja nelikko palasi studioon. ”BCCIV” on bändin neljäs studioalbumi ja kuten arvata saattaa, seikkailee se tyylillisesti väljillä vesillä. Vaikka kysessä on hard rock -albumiksi luokiteltava teos, löytyy sen sisältä paljon muuta.

Tunnelmat vaihtelevat jo yhden raidan aikana hienosti herkästä ja koskettavasta raskaampaan junttaan ja esiin on pakko nostaa ne kuuluisat kitarariffit. Niitä riittää ja tämä on varmasti jokaisen 1970-lukulaiseen heavyyn tai hard rockiin mieltyneen kitaristin suuri ilon aihe. Kitara saa välillä kovaa kyytiä, mutta myös muita instrumentteja on valittu mukaan. Kuka olisi uskonut viulun olevan kantava voima LP:n Titanicin uppoamisen hetkellä urheasti musiikin elossa pitäneen miehistön muistoksi kirjoitetussa kolmannessa biisissä “The Last Song For My Resting Place“? Biisin tulkitsee poikkeuksellisesti kitaristi Bonamassa.

Tuntuu turhalta lähteä erittelemään kappaleiden välisiä eroja tai etsimään suurennuslasilla huonoja hetkiä. En vain niitä löydä, koska tämä albumi osuu herkkään kohtaan minussa. Juuri tällaista 1970-luvulta tuoksahtavaa, mutta uutta musiikkia sisältävää levyä olin odottanut todella pitkään. Avauskappale ja musiikkivideona ilmestynyt ”Collide” esittelee yhtyeen parhaat puolet, mutta vastaavia taidonnäytteitä riittää ”BCCIV:n” loppuun saakka.

Veikkaan, että moni riffirockista pitävä metallipää löytää biiseistä iloa pitkäksi aikaa ja kaikkien jotka eivät Black Country Communionilta ole aiemmin kuulleet nuottia, kannattaa painaa nimi mieleen. Tyypätkää albumi vaikka Spotifyn kautta. Rock is alive again!

9/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1. Collide
2. Over My Head
3. The Last Song For My Resting Place
4. Sway
5. The Cove
6. The Crow
7. Wanderlust
8. Love Remains
9. Awake
10. When The Morning Comes

Lorna Shorelta uusi musiikkivideo – Katso Euroopan kiertueelta kuvattu “War Machine”

Tekijä
Metalliluolan toimitus ja Pete Alander
-
Kuva: Aila Kapanen

Tiedote 10.7.2026

Yhdysvaltalainen deathcore-yhtye Lorna Shore antaa faneille kurkistuksen vuoden 2026 maailmankiertueeseensa julkaisemalla musiikkivideon kappaleeseen ”War Machine”. Kiertue on kuvattu yhtyeen Euroopan-keikoilla Whitechapelin, Shadow Of Intentin ja Humanity’s Last Breath’n kanssa – ja videossa nähdään myös paljon kuvaa. Katso Nicholas Chancen ohjaama video täältä:

“War Machine” on peräisin Lorna Shoren uusimmalta albumilta I Feel The Everblack Festering Within Me (jonka Kerrang, Metal Hammer ja Loudwire ovat nimenneet yhdeksi vuoden 2025 parhaista). Albumi on yhtyeen viides albumi ja ensimmäinen kolmeen vuoteen sitten vuoden 2022 Pain Remains -albumin. Pitkäsoitto jatkaa Lorna Shoren mainetta yhtenä vaikuttavimmista metalliyhtyeistä viime aikoina ja jatkaa rajojen rikkomista ja modernin extreme metalin uudelleenmäärittelyä. Lorna Shoren viimeaikaiset keikat ovat vahvistaneet heidän mainettaan yhtenä genren elinvoimaisimmista ja kunnianhimoisimmista yhtyeistä tänä päivänä. Yhtye nähdään jälleen Suomessa kesällä 2027 Tuska Festivaleilla.

Lorna Shore Online
Website: https://lornashorestore.com/
Facebook: https://www.facebook.com/LornaShore/
Instagram: https://www.instagram.com/lornashore/
X: https://x.com/lornashore
YouTube: http://www.youtube.com/@LornaShore
TikTok: https://www.tiktok.com/@lornashoreofficial

 

Lähde: Century Media/Katja Vauhkonen

 

Time To Rock @Knislinger, Ruotsi 3-6.6.2026

Tekijä
Arto Lehtinen
-

Etelä-Ruotsissa, pienellä paikkakunnalla Knislingessä, järjestetään vuosittain mielenkiintoinen perinteiseen hard rockiin ja heavy metaliin vahvasti painottuva festivaali nimeltä Time To Rock.

Tapahtuman idea on periaatteessa sama kuin Ruotsin suurimmalla rock- ja metallifestivaalilla, Sweden Rockilla. Esiintyjäkaarti on erittäin monipuolinen, ja mukana on myös todella vanhoja nimiä, jotka jaksavat edelleen kiertää lavoja, kuten Wishbone Ash sekä 10cc.

Suurimpana erona Sweden Rockiin on se, ettei Time To Rockissa juuri nähdä rankemman metallin yhtyeitä. Tänä vuonna Time To Rock teki yleisöennätyksensä, ja myös suomalaiset ovat vihdoin löytäneet festivaalin.

Warm-up day 3.6.2026

Ensimmäinen päivä toimii pitkälti lämmittelypäivänä, jolloin päälava ei ole vielä käytössä. Sen sijaan kahdeksalla pienemmällä lavalla esiintyy jo runsaasti yhtyeitä. Logistisista syistä allekirjoittanut ei ehtinyt paikalle aivan festivaalin alusta lähtien, minkä vuoksi ATC jäi valitettavasti kokonaan väliin.

ATC oli Candlemassin kitaristin Mats “Mappe” Björkmanin ensimmäisiä yhtyeitä 1980-luvun alussa. Bändi ehti julkaista yhden albumin, mutta hajosi pian sen jälkeen, kun Mappe liittyi Candlemassiin – ryhmään, jossa hän soittaa edelleen.

Wolf on julkaissut vuosikymmenten aikana useita laadukkaita levyjä, mutta siitä huolimatta yhtye ei ole koskaan noussut suurempaan suosioon. Kolmoslavalla nähty keikka oli mukaansatempaava heavy metal -pläjäys.

Setti käynnistyi näyttävästi kappaleella ”Shoot To Kill”. Vokalisti-kitaristi Niklas Stålvindin korkealta soiva, mutta kirkas ääni oli erinomaisessa iskussa. Luonnollisesti viimeisimmältä ”Shadowland”-albumilta kuultiin kolme kappaletta. Kyseessä on erittäin hyvä levy.

Time To Rockin festivaalialue ei ole erityisen suuri, joten missään vaiheessa ei tarvinnut kärsiä valtavista ihmisryysiksistä tai tungoksesta. Vaikka festivaalia on järjestetty jo useiden vuosien ajan, sen mahdollinen kasvattaminen voisi samalla hävittää tapahtuman viehättävän, lähes puutarhajuhlia muistuttavan tunnelman.

Yleisöä tarkkaillessa oli myös helppo huomata, että keski-ikä oli selvästi yli 50 vuotta. Paikalla oli runsaasti eläkeikäistä väkeä, kun taas nuorempia festivaalikävijöitä näkyi melko vähän.

Toinen päivä 4.6.2026

Virallinen festivaalipäivä oli hyvä aloittaa espanjalaisen hard rock -legendan Baron Rojon keikalla. Yhtye perustettiin jo 1980-luvun alussa, joten kyseessä ei ollut mikään nuori kokoonpano. Eivätkä muusikot enää nuoria olleet, vaikka yhtyeessä vaikuttaa edelleen puolet alkuperäisistä jäsenistä.

Nelikko tarjoili perinteistä hard rockia omalla vahvalla otteellaan. Baron Rojo kuulosti livenä todella hyvältä, erityisesti kun ottaa huomioon, kuinka pitkän uran yhtye on tehnyt.

Hardcore Superstar on kotimaassaan Ruotsissa erittäin suosittu, joten ei ollut yllätys, että päälavan edusta täyttyi nopeasti katsojista. Yhtyeen nokkamies Jocke Berg on lavalla erittäin energinen ja vauhdikas esiintyjä. Myös tällä kertaa hän juoksi tauotta ympäriinsä ja otti yleisön haltuunsa heti ensimmäisistä kappaleista lähtien. Lavalle nousi myös muutamia ala-asteikäisiä tulevia hard rock -faneja, jotka selvästi ihailivat Hardcore Superstaria ja nauttivat hetkestään täysin rinnoin.

Italialainen Alterium oli toinen saapasmaasta festivaalille buukattu yhtye. Alteriumin naisvokalisti vakuutti vahvalla suorituksellaan, muuten bändi edusti tuttua ja mahtipontista power metalia, jota on viime vuosikymmenten aikana kuultu runsaasti. Tältä osin yhtye ei valitettavasti erotu edukseen.

Alterium osasi miellyttää ruotsalaisyleisöä esittämällä Sabatonin ”Bismarck”-kappaleen. Täytyy myös todeta, ettei Sabaton ole koskaan kuulostanut kyseistä biisiä esittäessään yhtä hyvältä.

Päivän kiistaton pääesiintyjä oli entinen Queensrÿchen laulaja Geoff Tate. Hän on jo pitkään kiertänyt esittämässä ”Operation: Mindcrime” -albumia kokonaisuudessaan, eikä tällä kertaa tehty poikkeusta. Koko keikan runko rakentui klassikon ympärille. Tate on nyt julkaissut myös oman jatko-osansa, ”Operation: Mindcrime III” -levyn.

Geoffin ääntä on ajoittain kritisoitu viime vuosina, mutta Time To Rockissa mies oli huippuvireessä. Ääni pysyi erinomaisessa kunnossa alusta loppuun, eikä merkkejä väsymisestä ollut havaittavissa. Myös hänen esiintymisensä oli vakuuttavaa. Tate eläytyi ”Operation: Mindcrimen” tarinaan niin voimakkaasti, että lavan sivuilla olleet monitorit kaatuivat kesken shown. Taustabändi oli niin ikään erinomaisessa iskussa, mikä kertoi perusteellisesta harjoittelusta.

Kuten odottaa saattoi, ”Operation: Mindcrime” hallitsi settilistaa lähes kokonaan. Encoreissa kuultiin vielä ”Empire” sekä ”Take Hold Of The Flame”. Mukaan oli ujutettu myös yksi kappale ”Operation: Mindcrime III” -albumilta, joka sulautui yllättävän luontevasti vanhojen klassikoiden joukkoon.

Moni haaveilee edelleen alkuperäisen Queensrÿchen klassikkokokoonpanon paluusta, mutta aika käy vähiin, eikä sellaista ole näköpiirissä. Siksi Geoff Tatesta ja samalla myös Queensrÿchen ikivihreistä kannattaa nauttia niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.

Taten jälkeen siirryttiin takaisin kasariajan tukkahevin pariin, kun ruotsalainen Treat nousi kakkoslavalle. Jo 70-vuotias Robert Ernlund todisti jälleen olevansa poikkeuksellinen laulaja. Hänen äänensä oli edelleen silkkaa timanttia.

Treat oli todella hyvä livenä. Huomaa, kuinka vanhoilla bändeillä on kokemusta siitä, kuinka homma otetaan tyylikkäästi haltuun. Setti käsitti luonnollisesti paljon vanhoja biisejä 1980-luvun julkaisuilta, mutta mukana oli myös yllättävän paljon uudempaa materiaalia viimeisimmiltä levyiltä.

Ensimmäisen päivän päätti kolmoslavalla Enforcer, samaan aikaan kun Easy Action esiintyi kakkoslavalla. Tällä kertaa Enforcer veti selvästi enemmän yleisöä puoleensa. Yhtye tunnetaan tinkimättömästä old school -asenteestaan. Wikstrandin veljekset ammentavat vaikutteensa perinteisestä heavy metalista ja speed metalista, eikä sitä pyritä millään tavalla peittelemään. Myös yhtyeen imago ja erityisesti näyttävä lavapresenssi vaikuttivat tarkasti suunnitelluilta sekä hiotuilta. Nopeatempoisten speed metal -rymistelyjen vastapainoksi setissä kuultiin tunnelmallisempi ”Nostalgia” sekä Dio-aikaisen Black Sabbathin klassikko ”Die Young”.

Enforcer osoitti jälleen olevansa erittäin kova livebändi. On ihme, ettei yhtye nauti Suomessa yhtä suurta suosiota kuin Ruotsissa, sillä perinteisen heavy metalin ystäville sen pitäisi olla lähes itsestään selvä suosikki.

Kolmas päivä 5.6.2026

Kolmannen festivaalipäivän osalta Tykettolle kävi huono tuuri. Rumpali Johnny Dee oli myöhästynyt lennoltaan, sillä häntä kuljettanut bussi oli joutunut liikenneonnettomuuteen. Tämän vuoksi yhtye joutui tekemään viime hetkellä radikaalin ratkaisun ja esittämään settinsä enemmän akustishenkisenä, niin sanottuna “plugged”-versiona.

Kakkoslavalle noussut brittiläinen 10cc vetosi ennen kaikkea festivaalin vanhempaan yleisöön. Toki paikalla oli myös nuorempia faneja – tai alle 50-vuotiaita – seuraamassa legendaarisen yhtyeen esiintymistä.

Tuska-festivaaleilla vakuuttavan keikan heittänyt Loudness jatkoi yhtä vahvalla tasolla myös Time To Rockissa. Konsertti käynnistyi heti luulot pois -asenteella, kun Akira Takasaki iski ilmoille ”Crazy Nights” -klassikon ikonisen riffin. Heti perään kuultiin ”Heavy Chains”.

Loudness ei arastellut soittaa uudempaa materiaalia, sillä ”Rise To Glory – 8118” -albumilta kuultiin pari kappaletta. Silti juuri vanhemmat klassikot sytyttivät yleisön kaikkein parhaiten, mikä ei ollut mikään yllätys. Nopeatempoinen ”S.D.I.” oli erinomainen päätös reilun tunnin mittaiselle keikalle.

Olisi voinut kuvitella, että ruotsalaiset vanhan liiton hevarit ja hard rock -fanit olisivat löytäneet Loudnessin konserttiin sankoin joukoin, mutta näin ei käynyt. Kakkoslavan ympärillä oli yllättävän väljää ja yleisöä selvästi odotettua vähemmän.

Päivän suomalaisedustuksesta vastasi uudelleen aktivoitunut Leningrad Cowboys. Suomessa yhtyeen paluu on herättänyt ihmetystä, mutta Time To Rockissa se osoittautui täysosumaksi. Siinä missä monet perinteiset hard rock- ja heavy metal -yhtyeet esiintyivät harvalukuiselle yleisölle, Leningrad Cowboysin aikana päälavan edusta oli käytännössä täynnä. Yhtye näyttää edelleen nauttivan vahvasta suosiosta Ruotsissa, mikä oli pienoinen yllätys.

Lavalle marssi noin tusinan verran muusikoita tunnusomaisissa korkeissa kampauksissaan ja värikkäissä esiintymisasuissaan. Yhtyeen nykyinen keulahahmo Ville Tuomi osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Kokenut showmies otti yleisön haltuunsa heti ensimmäisistä kappaleista lähtien.

Ohjelmistossa kuultiin tuttuun tapaan rockin klassikoita muun muassa Motörheadilta, AC/DC:ltä, Eric Claptonilta sekä Kim Wildelta. Ruotsalaisyleisö oli selvästi haltioissaan. Huomion arvoinen yksityiskohta oli myös se, että yhtyeen johtohahmo Sakke Järvenpää soitti Dimebag Darrell -mallisella kitaralla, vaikka Panteraa ei setissä kuultu. Leningrad Cowboysin esiintyminen oli erittäin viihdyttävä, eikä bändi ollut menettänyt vuosien saatossa sille ominaista huumoriaan.

Dynazty on suosittu myös Suomessa, joten oli odotettavissa, että yhtye vetäisi runsaasti yleisöä kotimaassaan Ruotsissa. Vaikka yleisöä riitti hyvin, olisi voinut odottaa päälavan kentän täyttyvän vielä tiiviimmin. Dynaztyn musiikissa on paljon samoja elementtejä kuin monilla uuden sukupolven melodisilla hard rock- ja AOR-yhtyeillä. Siitä huolimatta ryhmä tarjoili vakuuttavan keikan. Luonnollisesti mukana olivat myös suurimmat hitit, joista setin päättänyt ”Heartless Madness” sai yleisön syttymään.

Toisen päivän päätti kolmoslavalla hypnoottisen ja lähes teatraalisen esityksen tarjonnut Arthur Brown. Samaan aikaan kakkoslavalla Pain keräsi jälleen suuren yleisön, joten päällekkäiset aikataulut pakottivat tekemään vaikean valinnan. Tällä kertaa Arthur Brown vei voiton. Kyseessä on niin ainutlaatuinen artisti, ettei esiintymistä voinut jättää väliin.

Yllättävää kyllä, ruotsalaisyleisö ei tuntunut täysin ymmärtävän Brownin omaleimaista ilmaisua. Sen sijaan show oli suorastaan maaginen ja paikoin psykedeelinen kokemus. Brown vaihtoi esiintymisasuaan useita kertoja keikan aikana, ja jokainen asu liittyi tavalla tai toisella kappaleisiin tai koko esityksen teemaan. Valitettavasti legendaarista tulikypärää ei tällä kertaa nähty, eikä klassikko ”Fire” kuulunut settiin. Tämä jäi ainoaksi varsinaiseksi pettymykseksi.

Arthur Brown saapuu syksyllä Suomeen esiintymään On The Rocks -klubille. Kyseistä keikkaa ei kannata jättää väliin.

Neljäs päivä 6.6.2026

Neljäs päivä ei ollut niin lämmin ja aurinkoinen kuin aikaisemmat, mutta tämä ei haitannut menoa.

The Haunted oli poikkeus festaritarjonnassa, sillä ruotsalaisviisikko oli ainoa rankemman osaston bändi. Yhtye veti keikkansa läpi hyvin tottuneella otteella. Marco Aron kasvoista paistoi, että nyt oli vastassa flegmaattinen katsojakunta. Näin se oli. Aidan vieressä muodostui pieni pitti, mutta muuten yleisö pysyi hyvin rauhallisena.

Toinen italialaisvieras oli Rhapsody Of Fire. Jälleen ruotsalaisyleisö ei lämmennyt yhtyeelle, vaan kentällä oli turhan väljää. Siitä huolimatta italialainen power metal -viisikko veti kovan setin. Bändin historia on värikäs, sillä kokoonpano on vaihtunut tiuhaan.

Yhtyeen nykyinen laulaja Giacomo Voli ei ole mikään turha vokalisti – päinvastoin. Hän on kilpaillut San Remon laulukilpailussa ja yltänyt siellä kärkisijoille. Kun hänen suoritustaan seurasi festivaaleilla, uskaltaa sanoa, että hän on jopa parempi laulaja kuin Fabio Lione.

Voli sai pienen yleisön syttymään, kun innostui itse juoksemaan pittiin ja crowdsurffailemaan. Settilista koostui usean eri albumin materiaalista aina debyyttilevyyn asti, jolta kuultiin ”Land Of Immortals”. Keikan päätti komeasti ”Emerald Sword”.

Crimson Glory on aina ollut kovan onnen bändi, sillä yhtyeen historia on ollut sekä värikäs, että traaginen. Alkuperäisen laulajan Midnightin kuoleman jälkeen yhtye teki ensimmäisen paluunsa Todd LaTorren kanssa. Tällä uusimmalla jaksolla Crimson Glory julkaisi uuden laulajansa Travis Willisin kanssa albumin ”Chasing The Hydra”. Meneillään olevan kiertueen aikana rumpali Dana Burnell joutui palaamaan kotiin, ja hänen tilalleen hälytettiin Pagan’s Mindin kannuttaja Stian Kristoffersen.

Crimson Gloryn setti koostui lähes kokonaan kahden ensimmäisen albumin materiaalista, ja mukana oli vain yksi kappale uusimmalta levyltä. Yhtye kärsi keikan aikana teknisistä ongelmista, mutta ei itse näyttänyt huomaavan niitä lainkaan. Sen sijaan kokoonpano vaikutti lavalla väsyneeltä, mikä ei ollut ihme, sillä neljä showta neljän päivän aikana vetää kenet tahansa puhki. Olisi todella hienoa saada Crimson Glory jälleen Suomeen, sillä edellisestä vierailusta Jalometallissa on kulunut jo neljätoista vuotta.

Ruotsalaisyleisö ei juuri innostunut ulkomaisista vieraista, vaan suurimmat yleisöryntäykset keräsivät kotimaiset nimet, kuten päivän ja koko tapahtuman päättänyt Erik Grönwall. Poikkeuksen muodosti toki Leningrad Cowboys. Grönwall on kotimaassaan erittäin suosittu, joten yleisömäärä ei tullut yllätyksenä.

Time To Rock on ihanteellinen festivaali vanhan liiton hard rockin ja heavy metalin ystäville. Kööpenhaminan lentokentältä pääsee sujuvasti junalla Kristianstadiin. Kun majoituksen hankkii sieltä, kulkeminen Kristianstadista festivaalialueelle onnistuu kätevästi bussilla. Kannattaa ladata puhelimeen Skånetrafiken-sovellus, sillä liput saa ostettua helposti.

Sen sijaan taksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ruotsin taksikulttuuri on paikoin villiä. Kun tilaa Uberin tai Boltin, kuljettaja saattaa alkaa pyytää lisää rahaa tai tippiä, tai jopa ehdottaa, että tilaus peruutetaan, jotta kyydin hinnasta voidaan neuvotella erikseen.

Ruotsi on perinteisen heavy metalin ja hard rockin ystäville luvattu maa. Naapurimaan hevi- ja hard rock -kulttuuri poikkeaa paljon suomalaisesta, ja siellä esiintyvät käytännössä kaikki genren niin sanotut dinosaurukset.

Raportti ja kuvat: Arto Lehtinen

Cruciator julkaisi ensisinglen tulevalta EP:ltään

Tekijä
Metalliluolan toimitus ja Pete Alander
-
Kuva: Cruciator

Tiedote 13.7.2026

Tampereella vuonna 2026 perustettu HC war metal -yhtye Cruciator julkaisi ensimmäisen singlen ”Essence of Terror” tulevalta EP:ltään “No Man’s Territory”, joka ilmestyy elokuussa 2026.

Kuva: Cruciator

Yhtye kertoo: “Siinä ei turhia jäädä junnaamaan, vaan vyörytetään lyhyt ja intensiivinen sodan aalto kuuntelijan ylitse ilman armoa.
Nyt sekä tulevaisuudessa homma pysyy likaisen ja autenttisen kuuloisena sekä saundien että asenteen osalta. Turhat hifistelyt jätetään suosiolla pois kokonaan.
Tämän ei kuulukaan kuulostaa steriililtä. Päinvastoin.”

Linkit:
Bandcamp:
Lähde: Cruciator

 

 

Haastattelussa Jukka Sorsa: “Käärijä on muutakin kuin Cha Cha Cha” (FI/ENG)

Tekijä
Hanna Takalo ja Tiina Moilanen
-

Sateisen Ruisrock-lauantain tiimellyksessä Metalliluola sai haastateltavakseen Käärijän kitaristi Jukka Sorsan. Jukka on jo nuoresta saakka ollut metallimusiikin ystävä ja on vastuussa Käärijän musiikin raskaammasta puolesta. Haastattelussa juttelimme esimerkiksi häntä inspiroineista metallibändeistä, matkasta Käärijän kitaristiksi sekä tulevaisuuden haaveista.

Haastattelu (interview): Hanna Takalo

Kuvat (photos): Tiina Moilanen/TiinaMoi Photography

(Scroll down for the English version)

Miten alunperin kiinnostuit metallimusiikista ja kulttuurista?

1.luokalla isoveljen ja serkkujen kautta. Bändeistä alkuun kiinnostivat erityisesti Metallica, Stam1na ja Children of Bodom.

Kuka on idolisi metallimusiikissa?

Kitaransoiton ehdoton ykkösidolini on Alexi Laiho ja suurin syy siihen, miksi aikoinaan tartuin kitaraan. Erityisesti Tukholman 2006 keikka teki vaikutuksen ja sen olenkin katsonut varmaan 20 kertaa. Ajattelin, että haluan joskus vielä olla samanlainen kuin Laiho.

Innostuin alkuun Laihon tyylisestä nopeasta “tiluttelusta”, mutta nykyään olen enemmän metalcore break down -tyyppi. Käärijän myötä olen tykästynyt konemusaan ja lempibändini tällä hetkellä onkin Electric Callboy. Samanlaista soundimaailmaa löytyy Käärijältäkin.

Mikä on ollut elämäsi mieleenpainuvin metallikonsertti?

2011 Helsingin jäähallilla näin yhteiskeikalla In Flamesin, Triviumin, Rise to Remainin sekä Ghostin. Yleisössä oli kaksi ihmistä Ghostin paidat päällä, sillä bändi ei ollut vielä mitenkään tunnettu tuolloin. Silloin 14-vuotiaana jäähallikeikka oli kova juttu, koska nuorena oli ylipäätään harvinaista päästä kokemaan mitään vastaavaa.

Millainen oli polkusi Käärijän kitaristiksi?

Tutustuin Jereen (Pöyhönen) 2019, sillä isoveljelläni ja Jerellä oli yhteisiä kavereita. Isoveli näytti Käärijän matskua ja ajattelin, että “tässä on jotain”, vaikken muuten ollut innostunut räpistä. Huomasinkin yhtymäkohtia metalliin, vaikkei kitaraa ja rumpuja ollut. Laitoin Jerelle viestiä, kehuin musaa ja kyselin hänen kuulumisiaan. Tutustuttiin pikkuhiljaa lisää ja viestiteltiin toisillemme silloin tällöin.

Koska Jere tiesi minun soittavan kitaraa, hän kysyi helmikuussa 2020, voisinko soittaa kitarat Paidaton riehuja -biisiin. Kyseinen biisi on ensimmäinen, johon olen osallistunut ja se julkaistiin juhannuksena 2020. Puoli vuotta myöhemmin julkaistiin biisi Menestynyt yksilö, johon myös soitin kitarat.

2022 kiersin Käärijän kanssa viisi keikkaa kotiseudullani Pohjois-Suomessa. Tuplasin näillä keikoilla ja olin huvin vuoksi pitämässä hauskaa. Heitin samalla Jerelle, että jos homma kasvaa tarpeeksi, niin otetaanko livekitaristi vakioksi mukaan. Jere suhtautui ajatukseen ehdottoman positiivisesti.

Ensimmäinen “virallinen” Käärijän keikkani oli 2023 Black Boxissa Helsingissä heti Viisujen jälkeen. Harjoiteltiin viisi biisiä puoli tuntia ja eikun livelähetykseen!

Millaisella kalustolla soitat?

Mulla on tosi yksinkertainen kalusto. Soitan Stranbergin Boden -kitaralla, josta tuplaajamme Jaakko on tehnyt sorsa- customin. Sorsa on 3D-tulostettu kansi, joka on liimattu alkuperäisen kitaran päälle. Kitaroissa me tykätään vaihdella eri tyylejä.

Varakitarana mulla on Solarin S1.6. Se kulkee joka keikalla, mutta sille ei ole toistaiseksi ollut tarvetta, lähinnä se on olemassa ongelmatilanteiden varalle. Kieliä on katkennut 300 keikan aikana noin 4-5 kertaa, eli ei kovin usein ainakaan toistaiseksi.

Soundit tulee Neural DSP Nano Cortexista. Olen yhden soundin miehiä, niin siksi nanomalli. Mulla ei ole yleensä kitaroita eri vireessä, mutta viime vuoden intro meni dropped C-vireellä. Nykyään saa helposti digitaalisesti madallettua virettä myös. Nyt biisit menevät dropped D- vireellä. Tulevaisuudessa on tiedossa matalampaa virettä.

Mistä inspiraatiosi Käärijän riffeihin kumpuaa ja miten biisinteko prosessi menee sinun kohdallasi?

Mulla on pari eri tapaa ja selkeät kitarabiisit on mun alulle laittamia demoja. En ole varsinaisesti tuottaja, mutta Aleksi Nurmelle (Käärijän tuplaaja ja tuottaja) olen lähettänyt köykäisiä demoja. Välillä Allulla on myös demoja, joihin soitan kitarat.

Inspiraatiota tulee paljon Rammsteinilta – Jere onkin kova Rammstein-fani, kuten minäkin. Kun esittelen Rammstein-tyylistä tekemääni riffiä, Jere innostuu siitä helposti.

Huhhahhei on ollut eniten mun tekemä Käärijä-biisi ja sitä muokattiin yllättävän vähän demoversiosta. Jokainen porukastamme pelaa omilla vahvuuksillaan ja en esimerkiksi kirjoita lyriikkaa. Koen, ettei mulla ole annettavaa kauheasti räppi/tanssityylisiin biiseihin, vaan keskityn enemmän kitaravetoisuuteen.

Miten valmistaudut keikkaan bäkkärillä?

Mulla ei ole varsinaisesti omaa rituaalia, vaan keskityn perusasioihin kuten hyvin syömiseen ja juomiseen. Ennen lavalle menoa huudamme yhdessä koko porukan kanssa “peliä”, mutta muuten ei ole sen ihmeempiä rituaaleja.

Mitä kappalettanne tykkäät erityisesti soittaa livenä?

Tykkään erityisesti kaikista kitarabiiseistä ja kitaran kanssa koen olevanikin luonnollisimmillaan lavalla. Raskaammat biisit, kuten Huhhahhei ja People’s Champion, ovat erityissuosikkejani.

Mikä on ollut hulvattomin/mieleenpainuvin keikkakokemuksesi?

Huikeita ja mieleenpainuvia keikkoja on ollut paljon, mutta erityisesti muistan sellaiset keikat, jolloin jotain epätyypillistä tapahtuu.

Yksi mieleenpainuvimmista on ollut keikka Gdanskissa joulukuussa 2024. Tomi Häppölä, eli Häärijä (Käärijän sidekick), astui lavan sivussa jonkun pääjohdon päälle, ja musa loppui kuin seinään. Valot paloivat, joten tiesimme, etteivät sähköt voineet olla poikki. Ihmeteltiin tilannetta hetki, kunnes saatiin selville, että Häärijä oli astunut johdon päälle ja mikserit sun muut menivät pois päältä. Kun ongelma selvisi, saatiin soundit päälle nopeasti ja keikka jatkui. Tämä jäi kyllä mieleen!

Mitä haaveita sinulla on musiikkiurallasi?

Omista projekteista en vielä tiedä, mutta haluaisin tehdä musiikkia muillekin artisteille. Haluaisin myös elättää itseni täysin musahommilla, sillä tällä hetkellä teen osa-aikaisesti muuta työtä muutaman päivän viikossa. Vuoden 2023 jälkeen opettelin ottamaan rauhallisemmin ja olemaan tekemättä mitään, sillä jatkuva aktiivisuus jää helposti päälle.

Mikä olisi unelmiesi keikkapaikka?

Wackeniin olisi huikeaa päästä jonain päivänä.

Jos saisit valita kenet tahansa (myös edesmenneen) artistin, kenen kanssa tekisit yhteiskappaleen?

Elvis Presleyn. 5-vuotiaana toivoin ja sain joululahjaksi Elviksen Greates Hits -kultaisen levyn, jota luukutin paljon. Alkuperäinen musainnostus lähtikin Elviksestä ja Smurffilevyn sijaan kultainen levy oli ensimmäiseni.

Missä tuotantoosi voi tutustua tarkemmin? Esim. metallicoverit

Mulla on TikTokissa ja Youtubessa muutamia klippejä. Tulevaisuudessa olisi lisääkin tulossa, mutta aikataulu ei anna tähän tällä hetkellä myötä.

Terveisesi Metalliluolan lukijakunnalle, jolle Käärijän musiikki ei välttämättä superhittejä lukuunottamatta ole kovin tuttua. Mitä suosittelisit kuuntelemaan? 

Terveiset kaikille lukijoille ja hyvää kesää! Suosittelen kuuntelemaan kaikkia kitarabiisejä ja raskaampaa settiä. People’s Champion ja Huhhahhei kannattaa kuunnella, niissä on rankempaa menoa ja ne eivät ole tyypillisiä radiobiisejä. Tulevaisuudessa tulee varmasti lisääkin vielä parempaakin matskua.

Tulkaa ennakkoluulottomasti Käärijän keikoille, sillä Käärijä on muutakin kuin vain Cha Cha Cha!

*** (in English)***

Interview with Jukka Sorsa: “Käärijä is more than Cha Cha Cha”

On the rainy Ruisrock Saturday, Metalliluola had the opportunity to interview Käärijä’s guitarist Jukka Sorsa. Jukka has been a big metalhead since childhood and is responsible for Käärijä’s heavier tunes. In the interview, we talked about metal groups that have inspired him, his journey of becoming Käärijä’s guitarist, and his future plans.

Interview: Hanna Takalo

Photos: Tiina Moilanen/TiinaMoi Photography

How did you become interested in metal music and culture in the first place? 

Through my big brother and cousins when I was in first grade. At first, Metallica, Stam1na and Children of Bodom caught my interest.

Who is your metal idol? 

In guitar playing, it’s inevitably Alexi Laiho who is the biggest reason I even started playing guitar in the first place. Especially their show in Stockholm in 2006 made a huge impact on me, and I’ve watched the concert footage something like 20 times. I thought that someday I wanna be like Laiho.

Originally, Laiho’s quick and aggressive style of playing appealed to me while nowadays I’m more of a metalcore breakdown guy. Because of Käärijä I’ve started to like electronic music, and my current favorite band is Electric Callboy. You can find similar styles from Käärijä as well.

What has been the most memorable metal concert for you?

In 2011, I saw In Flames, Trivium, Rise to Remain, and Ghost playing in the Helsinki ice hall. There were like two people with Ghost shirts; the band wasn’t very popular back then. As a 14-year-old, a big show in an ice hall was a huge thing since it was rare to experience anything like that at such a young age

How was your journey to becoming Käärijä’s guitarist?

I got to know Jere (Pöyhönen) in 2019 since my big brother and Jere had common friends. My big brother showed me Käärijä’s material, and I thought there was something in it even though I wasn’t into rap. Even without guitar and drums, I noticed similarities to metal. I messaged Jere, complimented the music, and asked how he was doing. Little by little, we got to know each other better and messaged now and then.

Because Jere knew I played guitar, he asked me in February 2020 whether I could play the guitar parts for the song Paidaton riehuja. That was the first song I participated in, published in midsummer 2020. Half a year later Menestynyt yksilö was published, and I played the guitar parts in it as well.

In 2022, I played five gigs with Käärijä in my home grounds in Northern Finland. In these gigs, I was acting as a doubler, having a great time. I also asked Jere if this thing was ever going to expand, should we take a permanent live guitarist to the group? Jere thought it was a good idea.

My first “official” Käärijä show was in 2023 in Black Box Helsinki right after the Eurovision Song Contest. We rehearsed five songs for half an hour and jumped right into a national live stream!

What kind of guitar equipment do you play with?

I have very simple equipment. I play with a Stranberg Boden guitar, and our doubler Jaakko has made a duck custom for it (note: Jukka’s surname means duck in Finnish). The duck is a 3D-printed cover that has been simply glued on top of the original guitar. We like to change the styles of the guitars regularly.

I also have a spare guitar, Solar S1.6. I’ve had it with me in every gig, but so far, there has been no use for it; it’s only there if something happens. We’ve now played like 300 shows, and strings have broken only 4-5 times, so it’s not a common issue.

My sounds come out of DSP Nano Cortex. I’m a man of a single sound, so that’s why I like the nano model. Usually, I don’t have several guitars in different tunings, but last year’s intro was in dropped C. Nowadays, it’s simple to drop the tuning digitally as well. Now, I play mostly with dropped D tuning, but in the future, there will be lower tunings.

Where does the inspiration for Käärijä riffs come from, and how does the song making process go in your case?

I have a couple of ways, and the clear guitar songs are the ones I’ve initiated. I’m not particularly a producer, but for Aleksi Nurmi (Käärijä’s doubler and producer) I’ve made some simple demos. Sometimes Allu presents me with demos, and I play the guitar parts for them.

I get a lot of inspiration from Rammstein – Jere is a huge Rammstein fan, and so am I. When I present a Rammstein-inspired riff for the first time, Jere gets easily excited.

Huhhahhei is the Käärijä song I’ve played the biggest part in, and it had to be surprisingly little edited from the demo version. Every one in our group plays with their strengths: for example, I don’t write lyrics. I think that in general, I don’t have a lot to give to dance/rap songs.

How do you prepare for a show?

I don’t really have my own ritual, but I focus on basic things like eating and drinking well. Before we get on stage, we all yell “Peliä” but otherwise we don’t have any specific rituals.

Which songs are your favorite to play live?

I’m especially fond of all the guitar songs, and with the guitar I feel like I’m in my most natural form on stage. The heavier songs, such as Huhhahhei and People’s Champion, are my favorites to play.

What has been your most hilarious/memorable live memory?

There have been a lot of fantastic and memorable shows, but the most memorable ones are those where something unexpected occurs.

One of the most memorable shows was in Gdansk in December 2024. Tomi Häppölä, Häärijä (Käärijä’s sidekick), stepped on some vital cord on the stage and the music stopped abruptly. The lights were still on, so we knew it couldn’t have been a power failure. We were scratching our heads for a while before we realized that Häärijä had stepped on the cord, and all the mixers and other equipment were dead. When the problem was solved, the sounds came back quickly, and the show went on. That was something to remember!

What kind of future dreams do you have with music?

I’m not certain about my own projects, but I’d like to make music for other artists as well. I’d also love to make a living solely with music since at the moment, I work part-time a couple of times a week. After 2023, I had to learn to take it easier and occasionally do nothing since the constant buzz gets on you easily.

What would be a venue of your dreams?

Wacken would be a dream come true.

If you could choose any artist (even one that has passed away), who would you make a collab with?

With Elvis Presley. When I was five years old, I wished for Elvis’s golden Greatest Hits record for a Christmas present, which I played like crazy. I think my original enthusiasm for music came from Elvis, not from some usual kid stuff like the Smurfs.

Where can one listen to your own production?

I have some clips in my channels on TikTok and Youtube. More will come in the future, but now I’m too busy.

Send your greetings to the readers of Metalliluola who may not be so familiar with Käärijä’s music. What do you recommend listening to?

Greetings to all the readers, and have a great summer! I recommend listening to all the guitar songs and heavier stuff. People’s Champion and Huhhhahei are heavier and aren’t the usual radio hits. In the future, there will be even better songs coming.

Come to see us live because Käärijä is more than Cha Cha Cha!

Eva Under Fire julkaisi kolmannen täyspitkän albuminsa “Villainous”

Tekijä
Metalliluolan toimitus ja Pete Alander
-
Promokuva: Travis Shinn

Tiedote 10.7.2026

Detroitin lahja modernin raskaan rockin maailmalle – Eva Under Fire julkaisi tänään kolmannen täyspitkän studioalbuminsa Villainous. Tässä kuussa Five Finger Death Punchin sekä Cody Jinksin kanssa massiiviselle Pohjois-Amerikan kiertueelle suuntaava yhtye on tehnyt hienoa nousua urallaan, ja on nyt odotetun 3. albuminsa myötä valmis valloittamaan jälleen uusia areenoita. Levyn julkaisijana toimii Better Noise Music.

Villainous-albumilla Eva Under Firen tavaramerkeiksi muodostuneet melodiset koukut sekä vahvasti henkilökohtaiset sanoitukset resonoivat alati kasvavassa kansainvälisessä fanikunnassa. 13 kappaletta sisältävän Villainous-albumin kappaleet kuvaavat ihmisen matkaa pohjakosketuksesta kohti vaihetta, jossa oma ääni ja identiteetti löytyvät, ja lopulta elämän saa otettua haltuun omilla ehdoillaan.

Villainous-albumin julkaisun yhteydessä valokeilaan nostetaan levyn kärkisingle My Own Name. Musiikkivideon kera julkaistava menevä kappale kertoo laulaja Amanda Lybergin mukaan henkilökohtaisten taisteluiden voittamisesta kieroon kasvaneessa ja epäreilussa maailmassa. Videon ensinäyttö nähdään klo 22:00 Suomen aikaa täällä.

Yhtye on valmistautunut kolmatta täyspitkäänsä varten julkaisemalla ennakkoon videoiden kera julkaistut singlet Awakening, Murder Scene, The Words You Say sekä levyn nimikkokappaleen Villainous, jolla vierailee In This Momentin Maria Brink. Kappale on tehnyt komeaa nousua kohti radiolistojen kärkikahinoita.

Villainous -kappalelistaus:
1. Awakening
2. My Own Name
3. Survive My Scars
4. Villainous (Feat. Maria Brink)
5. The Words You Say
6. Don’t Say I’m OK
7. Hello Hollow
8. Dark Soul
9. Gasoline
10. Murder Scene
11. Safe Word
12. Teeth
13. A Violent End

Lybergin ura psykoterapeuttina on vahvasti läsnä myös yhtyeen musiikissa. Hän valmistui vuonna 2018 psykologian maisteriksi ja on sittemmin työskennellyt mielenterveyden, surun ja riippuvuuksien parissa. Samana vuonna hän menetti isänsä fentanyylin yliannostukseen. Hän kertoo kokemuksen vaikuttaneen syvästi hänen työhönsä sekä musiikkiinsa. Eva Under Firen musiikkia onkin kuvailtu terapiaksi raskaan rockin muodossa.

Hänen tarinansa inspiroi myös vuonna 2023 julkaistua lyhytelokuvaa My Rockstar, jonka soundtrackilla kuultiin Eva Under Firen musiikkia. Elokuva on voittanut yli 20 palkintoa eri festivaaleilla, kuten Orlando Film Festillä ja Toronto WILDfilm Festivalilla.

Eva Under Fire on:
Amanda Lyberg – laulu
Rob Lyberg – kitara
Chris Slapnik – kitara
Ed Gawlik – basso
Dave Miller II – rummut

EVA UNDER FIRE | INSTAGRAM | FACEBOOK | SPOTIFY

Lähde: Ginger Vine Management & PR

Thrash-metallia Turusta – Brainterror palaa toisella singlellään “Killzone Messiah”

Tekijä
Metalliluolan toimitus ja Pete Alander
-
Music by Brainterror Lyrics by Arttu Aho Recorded and produced by Toivo-Olavi Väliviita, Mark Bertényi @ Auran Panimo & Jussi Vuola @ V.R. Studio Mixed by Toivo-Olavi Väliviita Mastered by Jackson Shuudifonya, Southwest Mastering

Tiedote 9.7.2026

Yläkouluikäisten kaverusten muodostama Brainterror luottaa omiin biiseihin, joissa yhtyeen mukaan perinnetietoinen thrash survotaan lihamyllyn läpi nuoruuden innolla. Bändi ei kuvia kumartele, mutta tunnustaa uskonsa esikuvilleen kuten Stone, Lost Society, Havok ja Sepultura.

Brainterrorin toinen single “Killzone Messiah” on yhtyeen mukaan “kolme ja puoli minuuttia suoraa tykitystä, joka ei jätä tilaa kysymyksille. Kappale lähentelee äärimmäistä Thrash-hulluutta, käsittelee raskaita aiheita sekä jyrää kuuntelijan yli jo alusta alkaen.”

Kappale on tehty yhteistyössä Turku Rock Academyn ja V.R. Musicin kanssa ja sitä on ollut mukana tuottamassa Mark Albert Bertényi, Toivo-Olavi Väliviita sekä Jussi Vuola.

Yhtye kommentoi: “Killzone Messiah on nopea, energinen ja aggressiivinen kappale. Tätä julkaisua on työstetty huolella eikä biisi varmasti jätä kenenkään persettä penkkiin.”

Katso video YouTubessa, kuuntele single musiikkipalveluissa.

Voit tutustua artistiin lisää esimerkiksi Instagramissa.

Lähde: V.R. Label Finland

123...2 456Sivu 2 / 2 456

Mainos:

Mainos

Viimeisimmät:

“Rakkaus on osa pimeyttä, tai ainakin erottamaton osa sitä” -Soulgrind julkaisi...

Metalliluolan toimitus -
Tiedote 28.7.2026 Elokuun 14. päivä odotetun kymmenennen albuminsa julkaiseva Soulgrind esittelee viimeisen singlensä "A Whispered Curse Upon the Gale". "Ad Pulchram Mortem" -albumin tuo markkinoille...

Ilosaarirock 17-19.7.2026: kesän monipuolisin viikonloppu.

Kurjat-yhtyeeltä “Lemmen Viemää” -single musiikkivideon kera

Iced Earth – The Dark Saga (1996)

Motörhead – Orgasmatron (1986)

Seuraa

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa