Grand Sorceress tarjoaa toisen maistiaisen tulevalta debyyttilevyltään julkaisemalla “Alive” singlen. Kappale on yhtyeen omien sanojen mukaan “kaunis ja eeppinen heavy kappale, joka tarjoaa murskaavaa riffiä, ja kaunista melodiaa.”
“Alive on yksi meidän vanhimpia biisiaihioita, mutta ei meinattu saada sitä millään valmiiksi. Jokin biisistä puuttui. Tattuimme levynteko sessiossa biisiin uudelleen ja rakensimme siihen uudet laulumelodiat ja sanat. Kappaleesta tuli melkoinen Tim Burtonin Zombie slovari. Lauran mukaan tulon myötä saimme elävöitettyä kappaletta myös upeilla kosketinosiuksilla ja stemmalauluilla. Nyt biisi on meidän kaikkien suosikeista,” basisti Jussi Heikkinen kertoo.
Grand Sorceress julkaisee “All hope is not lost” -levyn vuodenvaihteessa, jota ennen tullaan julkaisemaan vielä pari lisämaistiaistiaista.
Jyväskyläläinen rockyhtye Paha Kaksonen ja suomalaisen raskaan rockin kulttibändi Rajuilman ex-solisti Rane Rautiainen löivät hynttyyt yhteen syksyllä 2016. Syyskuussa 2016 Tanssisali Lutakossa soitetusta Rajuilma-spesiaalikeikasta alkanut yhteistyö on toistaiseksi poikinut kaksi albumia, useamman ep-levyn ja ison läjän musiikkivideoita.
Nyt Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -yhtye julkaisi livealbumin Hiki siinä tuli… Live.
Jyväskylän RockNeck-klubissa 19.9.2026 äänitetty Hiki siinä tuli… Live toimii välitilinpäätöksenä Ranen ja Pahan Kaksosen ensimmäiselle kymmenelle vuodelle.
Äänitys ja keikan miksaus: Niko Rimbacher Levyn miksaus ja masterointi: Juho Hämäläinen
”Musiikkimme nousee 1970–80-vaihteen raskaan rockin perinteestä, taustalauluissa on leveää voimaa, soundi on iso. Nämä lähtökohdat yhdistyvät modernin rockin iskevyyteen. Mikään retrobändi emme ole. Livenä dynamiikkamme on tasoa tiiliskivellä kuuntelijaa naamaan. Kaiken kruunaa tietysti solistimme Rane, joka laulaa kuin uudestisyntynyt vanha kehno. Tällä taltioidulla keikalla kaikki askelmerkit olivat kohdallaan”, kitaristi Otto J toteaa.
RockNeckissä juhlistettiin kollaboraation kymmenvuotissynttäreitä setillä, jossa kuultiin yhteisen tuotannon oleellisimpien raitojen lisäksi kattaus Ranen ex-bändin biisejä.
”Rajuilma oli nuoruusvuosinamme Jyväskylän kovin ja vaarallisin heavybändi, jonka keikoilla sattui ja tapahtui. Jos joku olisi tuolloin tullut sanomaan, että tulevaisuudessa kaukana 2000-luvulla esittäisimme Rajuilman musiikkia Rane Rautiaisen kanssa, niin hullunahan moista ennustajaa olisi pidetty”, kitaristi Hässi toteaa.
Jyväskylän pahamaineisimman rockyhtyeen rosoinen tarina on kerrottu syksyllä 2017 Docendo-kustantamon julkaisemassa Rajuilman nousu, uho ja tuho -kirjassa. Hyvän vastaanoton saaneen historiikin on kirjoittanut Pahan Kaksosen kitaristi, toimittaja Juho “Hässi” Hämäläinen.
Hiki siinä tuli… Live on livemuotoinen Best of Rane Rautiainen & Paha Kaksonen -julkaisu. Ensi vuonna luvassa on taas uutta musiikkia.
”Aika näyttää, riittääkö meillä tässä suoratoistopalvelujen lyhytjännitteisessä aikakaudessa motivaatiota kokopitkän albumin synnyttämiseen, vai jatkammeko edelleen ep-linjalla. Tänä vuonna tuli muuten 20 vuotta kuluneeksi Pahan Kaksosen debyyttialbumin julkaisusta. Näin se aika rientää, kun on lystiä”, Hässi toteaa.
“Kärsimysten Tie” on kotkalaisen Underwater Father -yhtyeen ensi vuonna julkaistavan Taivas Kaareutuu Narkissoksen Yllä-albumin ensimmäinen single.
Kappale edustaa albumin raskaampaa, satanistisesta tematiikasta ammentavaa päätyä – käsitellen sisäistä kamppailua, oman varjon kohtaamista, synneistä puhdistumista ja puhdistautumisen hintaa.
Se on myös hymni tulelle, joka polttaa pois vanhan ja pakottaa ihmisen katsomaan itseään ilman harhan naamioita. Kappale kutsuu kuulijan kohtaamaan omat varjonsa ja polttamaan syntejään jo tässä elämässä, jotta matka kuoleman jälkeisten liekkien läpi olisi “miellyttävämpi”.
Vaasalainen turborock-yhtye Grillijono K.O. on julkaissut “Dildometsä“–singlen, joka avaa tietä tammikuussa 2027 ilmestyvälle “Ei tällä elä… mutta kuolee nopeammin” -albumille. Homofobiaa käsittelevästä kappaleesta on tehty myös elokuvallinen musiikkivideo, jossa sukelletaan sienimetsään ja ihmismielen synkkiin syövereihin.
Säv ja san.: Tommi Björklund Sov. Grillijono K.O. Tuottaja: Grillijono K.O. & Sami “Hansu” Koivisto
Albumin myötä hikeä tihkuvana keikkajyränä tunnettu Grillijono K.O. suuntaa “Pandaksi Ähtäriin” -julkaisukiertueelle, joka käynnistyy tammikuussa ja jatkuu pitkälle kevääseen.
“Dildometsä” sai inspiraationsa maineikkaasta Pohjanmaalla sijaitsevasta tienvarsilevähdyspaikasta. Kappale käsittelee satiirin keinoin edelleen liian yleistä, ahdasmielistä suhtautumista seksuaalisuuteen.
”Suomessa vielä 70-luvulla homous luokiteltiin sairaudeksi, ja kappaleessa pureudutaankin siihen, miten homofobian osoittama tie on vienyt miehet metsään”, yhtyeen laulaja-kitaristi Lobo-Tommikertoo.
Kappaleesta valmistuneella videolla viattomalta vaikuttava sieniretki lähtee lapasesta ja muuttuu kamppailuksi sisäisiä demoneja ja ulkoisia houkutuksia vastaan.
”Kuvaukset tehtiin yhden päivän aikana ja helvetin hyvä tuli!” Lobo-Tommi toteaa.
Grillijono K.O.:n kolmas albumi “Ei tällä elä… mutta kuolee nopeammin” julkaistaan 22. tammikuuta 2027. Levyltä on jo aiemmin julkaistu single “Kiva kesäkaupunki“.
Bändin edellinen pitkäsoitto “Härmägeddon” ilmestyi vuonna 2024 ja debyyttialbumi “Napalmia korville“ vuonna 2021.
Julkaisukiertue ulottuu ympäri Suomen
Uuden albumin myötä Grillijono K.O. suuntaa kiertueelle, joka ulottuu Helsingistä Ouluun ja Vaasasta Joensuuhun. Alkuvuoden ja kevään aikana turborock raikaa siis eri puolilla Suomea.
Grillijono K.O. – Pandaksi Ähtäriin 2027 -kiertue
22.1. – Klubi, Tampere
23.1. – Fanny-talo, Vaasa
29.1. – Rytmikorjaamo, Seinäjoki
30.1. – Lutakko, Jyväskylä
5.2. – Kuluma Pub, Imatra
6.2. – On the Rocks, Helsinki
19.2. – Sawohouse Underground, Kuopio
20.2. – La Barre, Joensuu
27.3. – Toppila Klubi, Oulu
28.5. – West Coast Billiard Bar, Kokkola
29.5. – 45 Special, Oulu
Lisää keikkapäiviä on luvassa.
Turborockin lipunkantaja Grillijono K.O. on edennyt vauhdilla genrensä kärkikastiin Suomessa, eikä yhtye ole nostamassa jalkaansa kaasupolkimelta.
Rokkia, punkkia ja metallia saumattomasti yhdistelevän Grilliksen soundissa tarttuvat riffit ja oivaltavat popmelodiat kohtaavat kitarasankarisoolot ja kitarisoja koettelevan hardcorehuudon. Sanoituksissa huumori, ironia ja häpeilemätön irvailu kulkevat käsi kädessä vakavampien aiheiden kanssa.
Grillijono K.O. suosio on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Vuonna 2024 julkaistun “Härmägeddon” -albumin jälkeen yhtyeellä oli pitkään yli 20 000 kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa. Kappale “Ei oo sun oma vika että oot niin vitun tyhmä“ on puolestaan ylittänyt miljoonan kuuntelukerran rajan. Yhtyeen turboahdettua energiaa on koettu niin klubeilla kuin festivaalilavoillakin, ja matkan varrelle on mahtunut myös Therapy?-yhtyeen lämmittelykeikkoja Suomessa.
Bändin debyyttialbumi “Napalmia korville“ ilmestyi vuonna 2021 ja debyytti-EP “Nyrkkipyykki“ vuonna 2016
Kokoonpano
Lobo-Tommi – ääni, kitara
All in Rautiainen – kitara, paappahuuto
Lars Von Queer – basso, laulu
Satasen Matti – rummut, symbaalit
Dead End Finlandin kuudennen albumin äänitykset ovat valmiit. Uusi albumi on nimeltään Carbon ja se julkaistaan 12.3.2027 Inverse Recordsin kautta. Tänään puolestaan julkaistiin uusi single Mercy of Fools ja se on kuultavissa kaikissa olennaisissa suoratoistopalveluissa: https://push.fm/fl/def-mercy-of-fools
Sävellys & sanoitus: Dead End Finland Singlen kansi: Mikko Virtanen
Bändi kommentoi: “Mihin asti voimme mennä, ennen kuin kaikki alkaa hajota käsiin?
“Mercy of fools” on biisi maailmasta, jossa järjettömyys saa vallan ja tavalliset ihmiset joutuvat siivoamaan muiden jälkeensä jättämää tuhoa. Se kertoo voimattomuudesta, vihasta ja epätoivosta – mutta myös kaipuusta rauhaan, jota tuntuu olevan yhä vaikeampi saavuttaa.
Kun maailma jakautuu yhä syvempiin vastakkainasetteluihin, jää jäljelle kysymys: pystymmekö koskaan löytämään tietä ulos tästä kierteestä?
Joskus emme voi pysäyttää kaikkea ympärillämme. Voimme vain sulkea silmämme, vetää henkeä ja toivoa, että jossain kaiken tämän keskellä on vielä tie kohti tyyneyttä.”
Dead End Finland – Carbon (Albumi 2027) Biisilista: 01. Poison Mind 02. Saint & Sinner 03. Remembrance 04. Adrenaline 05. (interlude) 06. Innocent 07. The Reason 08. Mercy of Fools 09. Breakdown 10. Epilogue -Sävellys & sanoitus: Dead End Finland -Albumin kansi: Mikko Virtanen
Aiemmin tänä vuonna Dancing In Flames -singlensä julkaissut modernin melodisen metallin yhtye Unén on julkaissut tulevalta albumiltaan seuraavan singlen. Love Story -singlellä bändi suuntaa uusille vesille, jossa rauhallisuus näyttäytyy tosin vain illuusiona.
“Edellinen sinkkumme Dancing In Flames oli meille tietynlainen energianpurkaus ja raskas rock-kaahaus. Love Storyn kohdalla haluttiin tehdä asiat ihan eri tavalla, päätettiin tietoisesti laskea kierroksia ja antaa enemmän tilaa melodisuudelle ja itse tarinalle. Halusimme luoda tosi tiukan ja lyhyen kokonaisuuden, josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois – jokaisella sekunnilla ja sanalla on merkitys”, bändi kertoo.
Sanat: Stina Girs Sävellys & sovitus: Unén Tuotanto & miksaus: Kimmo Pitkänen Masterointi: Miro Kiiski / Miro Mastering
Hitaammasta poljennostaan huolimatta singlen tunnelma on ehkä jopa repivämpi ja intensiivisempi kuin edellisellä sinkulla. Sama teema jatkuu alleviivaten myös biisiin kuvatulla musiikkivideolla, jossa on pääosassa Unénia johtava Stina Girs.
“Minua on aina kiehtonut ajatus, että jossain odottaa se oikea ja jota olen rakastanut jo edellisessä elämässä. Odotus kestää vuosia tai seuraavaan elämään, mutta kun kohtaamme, ei ole epäilystäkään ettemmekö tuntisi toisiamme. Love Story on vampyyrien rakkaustarina. Rakkaus, joka kestää elämästä ja aikakaudesta toiseen, ikuisesti.”
Suomen Idols-kilpailusta tutuksi tullut Stina Girs otti paikkansa Unénin keuililla vuonna 2023, ja sen jälkeen bändi on ehtinyt julkaista Forever Winter -albuminsa vuonna 2025 Frontiers Music Srl:n kautta. Nyt bändi tähyää jo kohti seuraavaa studioalbumiaan sekä vuoden 2027 keikkoja, jotka julkaistaan myöhemmin.
Unén on:
Stina Girs, laulu
Kimmo Pitkänen, kitara
Petteri Sinervä, koskettimet
Harri Moilanen, kitara
Tomi Kallava, basso
Timo Larjo, rummut
Jyväskyläläinen grind-crust-trio Unborn Generation julkaisi ensimmäisen singlen ”Kuolleena eläjät” tammikuussa 2027 julkaistavalta ”Suo kuolema” -EP:ltä.
EP jatkaa temaattisesti samoissa tunnelmissa kuin viimeisin albumi ”…and All We Forget” (2024). Julkaisulla pohditaan eri skenaariota siitä miltä maailma näyttää nykyisen ylikulutuksen aikakauden jälkeen ja miten ihmisten pahoinvointi kasvaa nykyisen disinformaation aikakautena.
Säv.: Herkko Huttunen, Arto Kettunen, Eetu Huttunen San.: Herkko Huttunen
Musiikillisesti julkaisu on crustia jota höystetään synkeällä ja pelkistetyllä melodisuudella. Julkaisu on bändille myös poikkeuksellinen siinä mielessä, että se on laulettu kokonaisuudessaan suomen kielellä.
Ensimmäisessä ”Kuolleena eläjät” singlessä kerrotaan tarinaa siitä kuinka tarkoituksellisesti väärällä ja harhaanjohtavalla tiedolla ohjaillaan ihmisiä kohti haluttua lopputulosta vaikka sen tiedetään johtavan yksilön kannalta huonoon lopputulokseen.
Unborn Generation vuonna 2002 perustettu grind/crust trio Jyväskylästä.
Oululainen progerock-yhtye Kuumet on julkaissut kolmannen ja viimeisen singlen 27.11.2026 julkaistavalta “Nova”-albumiltaan.
Yhtyeen laulaja Anna-Kaisa Kettunen kertoo kappaleesta ”Kun Jussi Moilanen toi tämän biisin bändille, melodia ja teksti alkoivat heti soimaan minulla päässä. Tekstin valmistuttua hiottiin melodia kuntoon Matin Mielikäisen kanssa ja biisi löysi bändin kanssa lopullisen muotonsa. Olen suuri Skunk Anansie -fani ja se taitaa tässä myös kuulua. Teksti on meile kaikille, jotka olemme kärsineet läheisen päihde- ja mielenterveysongelmista”
Sävellys: Matti Mielikäinen, Jussi Moilanen, Anna-Kaisa Kettunen, Janne Koskinen, Vesa Ranta Sanoitus: Anna-Kaisa Kettunen
Sekä itse kappaleeseen, että siihen tehdyn musiikkivideoon on ammennettu inspiraatiota 90-lukulaisesta estetiikasta.
Kitaristi Jussi Moilanen kertoo: ”Vaikutteet kappaleeseen olivat moninaiset. 7/8 valikoitui tahtilajiksi menevyytensä ja groovaavuutensa takia. Never Enoghin introriffissä, leitmotivessa voi kuulla Alice In Chainsin tyylistä kitarointia, kun taas väliosa on radioheadmäinen..
Videon ohjaamiseen – sanoitukset tavoin – sain inspiraatiota Skunk Anansiesta. Yhtyeen videoiden, eteenkin Weakin ja Charlie Big Potatoen nyrjähtänyt estetiikka puhutteli aikanaan. Myös Madonnan Human Nature ja Marilyn Mansonin Beutiful People tulivat mieleen osasta kohtauksista.
Video kuvattiin saaressa Oulun lähellä, Varjakansaaren sahan 50 vuotta sitten hylätyssä konttorirakennuksessa. Videon teossa oli mukana valotaiteilija Timo Remes, jonka valotaidefestareilta tuttu LightBar-teos (2023) vilahtelee kuvissa. Videon kuvasi revontulikuvaaja Hannu Tiainen ja sen editoi sekä leikkasi hänen tyttärensä Milla.”
Kuumet sai alkunsa 2019 erään suomiprogelegendan tribuuttikeikan jälkimainingeissa. Rumpukapulat tuolloin kertaalleen naulakkoon ripustaneen Vesa Rannan (ex-Sentenced, The Abbey, Cemetery Skyline) aloitteesta kasattuun bändin päätyi oululaisia, mm.The Aeonista, THJKB:sta ja Hietaketusta tuttuja soittajia. Musiikillisesti Kuumet operoi rockin progemmalla laidalla, biisit saattavat rönsyillä, mutta vältellen itsetarkoituksellisen kikkailun karikkoja. Vaikutteet löytyvät vahvimmin 1970-luvun rönsyilevien rockbändien perinnöstä ja 1990-luvulla päätään nostaneen raskaan rockin melodisemmasta puolesta. Biiseissä on kuultavissa myös bändin viehtymys elokuvalliseen ilmaisuun.
Kuumetin debyyttialbumi Nova kuvaa nykyihmisen kamppailu ajassa: se sisältää dystooppisia kuvia, addiktioita ja kuolemaa, mutta myös toivon pilkahduksia siellä täällä, vaikka sitten kirkkaana räjähtävän supernovan muodossa tai uskona siihen että elämä jatkuu ihmisen jälkeenkin.
Heavy Metallin käsitteenä aikanaan lanseerannut ja pitkän tiensä lopullisesti Birminghamissa kesällä 2025 päättänyt Black Sabbath kulki 1970-luvun alun voitosta toiseen julkaisten peräjälkeen kuusi mestariluokkaan yltänyttä levyä.
Musiikillisesti matka alkoi tehdä harhapolkuja ja yhtyettä raastoivat sisäiset erimielisyydet sekä vakavaksi paisuneet huume- ja päihdeongelmat. 50 vuotta sitten tilanne oli kärjistymässä kun bändiltä ilmestyi uran seitsemäs levy ”Technical Ecstasy”.
Tuolloin Black Sabbathin levymyynti oli laskussa ja toisaalta raskaammassa musiikissa puhalsivat uudet tuulet 1970-luvun puolivälin jälkeen. Punk oli iskeytynyt vahvasti ostavan yleisön suosikiksi, ja bändit kuten Sabbath nähtiin karikoille ajautuneena vanhana aaltona. Paineet soundin kaupallistamiseen olivat suuret.
Vuoden 1975 “Sabotage“-levy oli yhtyeen vanhakantaisemman doomin ja uudemman psykedeelisen musiikillisen suuntauksen lakipiste. Laulaja Ozzy Osbournea ei enää kyetty pitämään hallinnassa ja koko Sabbathin luova puoli sekä tuotannolliset ratkaisut kasaantuivat entistä enemmän kitaristi Tony Iommin harteille. Jotain olisi tehtävä seuraavalla pitkäsoitolla sormista karanneen menestyksen takaisin saamiseksi.
Levytyspaikaksi valittiin aurinkoinen Floridan Miami ja West Palm Beach, jossa “Technical Ecstasy” taltioitiin keskellä kuumaa kesää 1976. Päävastuu musiikillisen rungon kasaamisesta oli Iommilla, joka sai avukseen yhtyeeseen aiemmin kiertueella mukaan liittyneen kosketinsoittaja Gerald ”Jezz” Woodroffen. Muu bändi kömpi ylös sängyistään vasta iltapäivällä, joten Iommi käytti aamut hyväkseen hioen Woodroffen kanssa uutta materiaalia. Tony koki Sabbathin ainoan vaihtoehdon olevan soundin päivittäminen nykypäivään ja kevyempään suuntaan. Ozzy ei jakanut samaa näkemystä ja kuilu laulajan ja kitaristin välillä syveni entisestään.
Tony kertoi, että meidän tulisi kuulostaa enemmän Foreignerilta ja Queenilta. Minusta se oli kummallista. Kyseessä olivat bändit, jotka olivat vain muutama vuosi aikaisemmin ottaneet vaikutteita meistä. Ja nyt meidän olisi pitänyt seurata heitä. Koko homma alkoi hajota käsiin.
Kitaristi kertoo puolestaan elämänkerrassaan muun Sabbath-kolmikon painuneen rannalle ottamaan aurinkoa kun Iommi huolehti uuden levyn tuotannosta:
Olin studiossa jatkuvasti tuottamassa levyä. Istuin siellä yöt ja päivät. Ozzy sanoi ”tämähän on Tonyn levy.” Muut olivat rannalla ja minä tein hommia studiossa. He luottivat siihen, että hoitaisin homman joten he lähtivät ja minä pistin albumin kasaan.
Koskettimet olivat ”Technical Ecstasylla” entistä vahvemmassa roolissa ja suorastaan hyökkäävät silmille tarttuvassa avauskappaleessa ”Back Street Kid.” Biisi sisälsi yhden levyn harvoista todella kovista Iommin kitarariffeistä ja kuulostaa edelleen vahvalta sekä elinvoimaiselta.
”Rock And Roll Doctorissa” Black Sabbath lienee yrittänyt seurata tuolloin uransa huipulla ollutta Kissia. Kappale on hyvä, mutta ensimmäistä kertaa kuulija jää pohtimaan mihin sävellystä tehdessä on tähdätty. Ozzyn laulu ja lehmänkellorummut tuntuvat vieneen bändin kauas sen blues-alkulähteiltä.
Albumin päätöskappale ”Dirty Women” on jäänyt levyltä parhaiten elämään ja se on kuultu lavalla vielä bändin 40 vuotta myöhemmin toteutuneella “The End” –kiertueella. Iommin mukaan biisi kertoi sanoitusvastuussa olleen basisti Geezer Butlerin yöllisistä kohtaamisista maksullisten naisten kanssa. Sävellys on yksi Sabbathin diskografian kohokohdista ainutlaatuisen synkän surullisella tunnelmallaan, Ozzyn vokaalisuoritus kappaleessa on erinomainen. Vaikka miehen ääniala ei ollut valtaisa, hän tekee hyvää työtä tarinan tulkinnassa.
Nyt ensimmäistä kertaa Black Sabbathin levyllä lauloi joku muu kuin Ozzy kappaleessa ”It’s Alright”, kun biisin kirjoittanut rumpali Bill Ward otti vastuun vokaaleista. Ward ei aluksi halunnut lauluvastuuta, mutta muun yhtyeen ja erityisesti Osbournen kannustaessa rumpalia, tämä kiskaisi herkän tulkinnan nauhalle. Balladi julkaistiin singlenä ja siitä kuvattiin myös video. Epätyypillinen sävellys herätti jossain määrin kritiikkiä, mutta Black Sabbath oli tehnyt vastaavia vetoja aikaisemmin. Näistä esimerkkeinä käyköön ”Changes” ja ”Solitude”. “It’s Alright” jäi elämään myöhemmin siinä määrin, että Guns ‘N Roses teki siitä cover-version ”Use Your Illusion”- kiertueella ja kyseinen veto julkaistiin myöhemmin ”Live Era ’87-’93” -albumilla.
”All Moving Parts (Stand Still)” on puolestaan aina kuulunut omiin suosikkeihini ja on harvoin esillä Sabbathin tähtihetkistä puhuttaessa. Biisi ei ole varsinaisesti raskas tai merkittävän tarttuva, mutta jollain erikoisella tavalla silti hypnoottisen vangitseva. Sen menestyskulkua ei haittaa edes sanoitusten tarina transvestiitista, joka päätyy Amerikan presidentiksi. Hullumpaa on kyseisessä maassa parasta aikaa käynnissä.
Jos levyltä ei odota ”Children Of The Graven” tai ”War Pigsin” tyylistä suoraviivaista raskautta sekä doom-sävyjä, yhtyeen sisäiset ongelmat näkyvät selkeästi ainoastaan parissa kappaleessa, jotka pudottavat levyn keskiarvoa väistämättä alaspäin. Jostain syystä ”It’s Alrightin” lisäksi LP:lle tyrkättiin toinen hituri nimeltä ”She’s Gone”, joka ei yllä samanlaiseen hurmokseen ja biisi laahaa loppua kohden loputtomalta tuntuvan ajan Ozzyn itkiessä menetetyn rakkauden perään. Tämä kappale laitettiin ulos albumin kakkossinglen B-puolella, mikä osaltaan kertoo yhtyeen sekä levy-yhtiön epätoivosta sekä epätietoisuudesta mitä tehdä Sabbathin kaltaisen bändin kanssa vuoden 1976 markkinatilanteessa.
”You Won’t Change Me” ja ”Gypsy” jäävät myös keskinkertaisiksi selvästi kiireellä rustatuiksi esityksiksi. Bändin 1970-luvun kovimmat kilpailijat Uriah Heep sekä Deep Purple olivat jo aiemmin tehneet samaa mustalaisteemaa käsitelleet kappaleensa nimeltä “Gypsy” ja Sabbathin singlenä jostain ihmeen syystä ilmestynyt biisi tuntuu lähinnä keinotekoisesti seuraavan näitä esityksiä.
Albumin omalaatuinen kansi herätti myös keskustelua ja huvitusta, vaikka tarkoitus on todennäköisesti vain ollut kirjaimellisesti kuvata levyn nimen takana olevaa toimintaa. Sen suunnitteli mm. Pink Floydin legendaariset albumit kuvittanut Hipgnosiksen vuonna 2013 kuollut Storm Thorgenson, joka kuvasi kansitaidetta seuraavasti:
We’re very fond of that cover. From the title of the piece, “Technical Ecstasy” I thought of something ecstatic rather than something technical, and I immediately thought of ecstasy in sexual terms: some sort of mechanical copulation, which would be tricky to do. I then thought of ecstasy as falling in love, perhaps during a brief encounter on an escalator – and, since it was ‘technical’, I thought of two robots…It’s really quite simple – he’s just done curves for the female and hard, angular, macho lines for the male. It’s really quite sexist, actually – stereotyped. Anyway, it’s love at first sight, but I felt robots wouldn’t do it like humans would do it, so instead they’re squirting lubricating fluid at one another.
Ozzy Osbourne tyytyi toteamaan, että kansi esitti kahta robottia ”naimassa liukuportaissa”.
“Technical Ecstasy” ei ollut menestys listoilla, eikä kaupallisessa mielessä. Se jäi juuri ja juuri Billboardin listalla top-50 ulkopuolelle. Englannissa pärjättiin paremmin ja sijaluku 13 tuli haltuun. Levyltä lohkaistut singlet “It’s Alright” ja “Gypsy” eivät yltäneet yhtyeen aiempien menestysjulkaisuiden tasolle. Singlevalinnat olivat merkillisiä, sillä LP:ltä olisi löytynyt selvästi kaupallisempaa materiaalia. Iommi kuvaa omia tunnelmia kirjassaan:
Pidin levystä, mutta se ei menestynyt hyvin ja alamäki alkoi todenteolla siitä. Se oli erityinen pettymys minulle, sillä olin ollut todella intensiivisesti mukana albumin teossa alusta loppuun. Mutta silloin oli vuosi 1976, punk oli saapunut, ja sen myötä uusi sukupolvi faneja.
“Technical Ecstasy”- kiertue kesti ainoastaan viisi kuukautta päättyen huhtikuussa 1977. Tuolloin Australiassa Sabbathia lämmitteli nouseva hard rock-bändi nimeltä AC/DC. Ilmassa oli jo seuraavalla rundilla Van Halenin kanssa toteutunutta nöyrtymisen tunnetta, kun Bon Scottin vetämä viisikko soitti raivokkaasti suoraviivaista hard rockia Sabbathin ollessa selvissä vaikeuksissa uudemman kokeellisen materiaalinsa kanssa. Pian tämän jälkeen Ozzy Osbourne jätti Black Sabbathin ensimmäistä kertaa.
Viisi vuosikymmentä myöhemmin levylautasella pyöriessään “Technical Ecstasy” on kaksijakoinen kokonaisuus. “Backstreet Kid,” “Rock And Roll Doctor” sekä “Dirty Women” ovat toimivia ja omassa tyylissään aliarvostettuja kappaleita. Toisaalta “It’s Alright” ei häpeä lainkaan 1970-luvun hard rock bändien slovareiden rinnalla. Oliko levy sitä parasta Black Sabbathia, jättää ilmaan selkeitä kysymysmerkkejä. Joka tapauksessa yhden Ozzyn kanssa tehdyn vaisun “Never Say Die” -levyn jälkeen Black Sabbath tulisi palaamaan voimalla takaisin uuden laulajan Ronnie James Dion kanssa vuoden 1980 “Heaven And Hell“ -klassikolla.
Teksti: Ville Krannila
Katso alta kuvagalleria levyn kansista sekä singlejulkaisuista:
Beast In Black on julkaissut uuden singlen Lost Children, joka tarjoaa esimakua yhtyeen neljänneltä studioalbumilta Fear The Beast.
Tänään julkaistu Lost Children on yhtyeen mukaan “mahtipontinen ja eeppinen powerballadi, jossa yhdistyvät suuret sävelkulut ja vahva tunneilmaisu”.
Kappaleen tunnelmaa täydentää elokuvallinen musiikkivideo, jonka ohjauksesta vastaa yhtyeen luottonimi, palkittu Katri Ilona Koppanen.
”’Lost Children Chapter’ on yksi Berserk-mangan ehdottomista suosikkiluvuistani, ellei jopa kaikkein suurin suosikkini. Kun luin sen ensimmäisen kerran noin 20 vuotta sitten, se teki minuun valtavan vaikutuksen. Siitä lähtien olen halunnut kirjoittaa siitä musiikkia – tai edes yhden kappaleen! Halusin löytää oman tapani kertoa tämän merkityksellisen, traagisen ja sydäntäsärkevän tarinan säilyttäen samalla sen herkän, lapsenomaisen puhtauden ja syvällisen ytimen.
Tarinan voima piilee sen emotionaalisessa moniulotteisuudessa. Lapset nähdään yleensä viattomina ja puhtaina, ja monin tavoin he ovat myös omien olosuhteidensa uhreja. Tarinan tyttöhahmo Rosine on erityisen kiehtova esimerkki tästä ristiriidasta. Hänestä tulee tarinan antagonisti, joka syyllistyy todella hirvittäviin tekoihin, mutta syvimmältään hän ei ole paha. Hän on haavoittuvainen lapsi, joka on joutunut traagiseen tilanteeseen.
Kun Berserkin God Hand tarjoaa jollekulle pakotien käsittämättömästä kärsimyksestä, on vaikea sanoa, miten useimmat ihmiset vastaavassa tilanteessa toimisivat. Rosinen valintoja voi ymmärtää hyväksymättä tai antamatta anteeksi hänen tekojaan.
Juuri tämä tekee tarinasta niin tunnepitoisen ja ristiriitaisen. Se herättää vihaa, kauhua, surua ja myötätuntoa, toisinaan lähes samanaikaisesti. Tarinan loppua kohden kokee eräänlaisen emotionaalisen vapautumisen, kun ymmärtää, että myös hahmo, jota vastaan on taistellut, on itse uhri. Kyse ei ole yksinkertaisesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Tunteet ovat ristiriitaisia, ja juuri siksi tarina koskettaa niin syvästi.
Haluan vielä lisätä, että Katri on visuaalisen ja emotionaalisen tarinankerronnan taitojensa ansiosta luonut tähän mennessä kauneimman, omaperäisimmän, moniulotteisimman ja sielukkaimman Beast In Black -musiikkivideon. Video koskettaa ihmisen sydäntä ja muistuttaa meitä siitä, kuinka hauras se on – ja kuinka vilpitöntä toivoa sen viattomimmassa ytimessä silti elää. Me kaikki olemme olleet lapsia, me kaikki olemme jonkun lapsia, ja osalla meistä on myös omia lapsia. Meitä kaikkia vetää puoleensa se lämmin valo, joka loistaa lempeästi kodin ikkunassa”, kertoo yhtyeen keulahahmo Anton Kabanen.
Beast In Blackin Euroopan kiertue käynnistyy tässä kuussa. Yhtye esiintyy ensin Espanjan Mallorcalla Full Metal Holiday -tapahtumassa, jonka jälkeen käynnistyy laaja Resurrection Tour 2026 yhdessä niin ikään kotimaisen Sonata Arctican sekä italialaisen Frozen Crownin kanssa.
Kiertue saapuu loppuvuodesta myös Suomeen. Beast In Black esiintyy Joensuun Unholy Winter Festissä 27. marraskuuta, Jyväskylän John Smith Frozenissa 28. marraskuuta sekä Helsingin Jäähallissa 5. joulukuuta. Helsingin-konsertin erikoisvieraana nähdään The 69 Eyes ja illan avaa Rabbit Cult.
BEAST IN BLACK AT FULL METAL HOLIDAY
23.10.2026 – Mallorca, Espanja – Pool Stage (Full Metal Holiday)
RESURRECTION TOUR
BEAST IN BLACK
SONATA ARCTICA
FROZEN CROWN
26.10.2026 – Lontoo, Iso-Britannia – O2 Forum Kentish Town
27.10.2026 – Brysseli, Belgia – Ancienne Belgique
28.10.2026 – Tilburg, Alankomaat – 013 Poppodium
29.10.2026 – Leipzig, Saksa – Haus Auensee
31.10.2026 – Wien, Itävalta – Gasometer
01.11.2026 – Budapest, Unkari – Barba Negra
02.11.2026 – Zlín, Tšekki – Sports Hall Datart
03.11.2026 – Gliwice, Puola – PreZero Arena
05.11.2026 – Berliini, Saksa – Columbiahalle
06.11.2026 – Hannover, Saksa – Swiss Life Hall
07.11.2026 – Ludwigsburg, Saksa – MHP Arena
08.11.2026 – Offenbach, Saksa – Stadthalle
09.11.2026 – Pariisi, Ranska – L’Olympia
11.11.2026 – Barcelona, Espanja – Razzmatazz
12.11.2026 – Madrid, Espanja – Sala La Riviera
13.11.2026 – Bilbao, Espanja – Santana 27
14.11.2026 – Toulouse, Ranska – Le Bikini
15.11.2026 – Lyon, Ranska – Le Transbordeur
17.11.2026 – Zürich, Sveitsi – Komplex 457
18.11.2026 – Milano, Italia – Alcatraz
20.11.2026 – München, Saksa – Zenith
21.11.2026 – Esch-sur-Alzette, Luxemburg – Rockhal
22.11.2026 – Oberhausen, Saksa – Turbinenhalle
23.11.2026 – Hampuri, Saksa – Inselpark Arena
24.11.2026 – Göteborg, Ruotsi – Trädgår’n
25.11.2026 – Tukholma, Ruotsi – Arenan Fryshuset
27.11.2026 – Joensuu, Suomi – Unholy Winter Fest*
28.11.2026 – Jyväskylä, Suomi – John Smith Frozen*
05.12.2026 – Helsinki, Suomi – Helsingin Jäähalli**
* Ilman Sonata Arcticaa ja Frozen Crownia
** Erikoisvieraana The 69 Eyes, lämppärinä Rabbit Cult
Kokoonpano:
Yannis Papadopoulos – Laulu
Mate Molnar – Basso
Atte Palokangas – Rummut
Markus Venehsalo – Kitarat
Anton Kabanen – Kitarat, laulu, virtuaali-instrumenttien ohjelmointi
Tiedote 23.10.2026
Kotimainen vaihtoehtorockia soittava Delfoi Road on julkaissut ensimmäisen kokopitkän albuminsa Body Resonance ja se löytyy nyt musiikkipalveluista. Vuonna 2001 perustettu yhtye piti välissä pidemmän...
