Progressiivisen heavyn mahdollisesti kaikkien aikojen arvostetuimman yhtyeen Rushin ura päättyi yli 40 vuoden jälkeen viimeiseen Amerikan kiertueeseen vuonna 2015. Osa terveysongelmien kanssa painiskelleen yhtyeen jäsenistä olisi halunnut vielä jatkaa jossain formaatissa, mutta tammikuussa 2018 kitaristi Alex Lifeson vahvisti bändin tulleen tiensä päähän ja viimeinen sinetti lyötiin rumpali Neil Peartin kuolemalla pari vuotta myöhemmin.

Rush löi itsensä läpi omassa musiikkikirjastossani ”Counterparts”-albumilla, joka julkaistiin tarkalleen 30 vuotta sitten. Se on edelleen bändin viimeiseksi jääneen ”Clockwork Angels” -pitkäsoiton kanssa Rushin menestynein levy, mikäli asiaa mitataan listasijoituksilla. Kakkossijalle yltäneeltä levyltä lohkaistut useat singlet toivat myös poikkeuksellista suosiota tällä osastolla.

Mahtava avausraita ”Animate” sisältää kaikki parhaimmat Rush-tunnusmerkit: Geddy Leen persoonallisen tunnistettavan äänen ja jykevän basson, Lifesonin hienon sekä terävästi soundimaailmassa leijuvan kitaroinnin ja Peartin taiturimaisen rumputyöskentelyn.

1980-luvulla Rushin musiikin vallanneet syntetisaattorit on työnnetty taustalle ja pitkään varjossa ollut Lifeson pääsee jälleen paremmin esille. Koskettimet ovat edelleen läsnä, mutta enemmän taustaroolissa kuten tässä kohdin varmasti jo piti. Vuonna 1993 puhalsivat erilaiset tuulet rock-musiikissa.

”Stick It Out” alkaa raskaalla Lifeson-riffillä, jonka jälkeen edetään myöhempien aikojen Rush-merkeissä. ”Cut To The Chase” jatkaa samalla tunteella keventäen suuntaa edellisen vuosikymmenen alkupään tahtiin. Hienot suoritukset saadaan kaikilta trion jäseniltä, yksilösuorituksia on mukava kuunnella erityisesti tässä kappaleessa luottomies Peter Collinsin onnistuneen tuotannon saattelemana.

Akustisen kitaran avaama ”Nobody’s Hero” etenee vahvan melodian ja Leen varman tulkinnan kautta maaliin. Biisille tuli ansaitusti hittimenestystä ja Michael Kamenin sovittamat jouset täydentävät kappaletta mainiosti. Jatkoksi soi vielä ”Between The Sun And Moon,” joka myös koukuttaa yllättävän tarttuvalla melodiallaan. Tämän jälkeen tapahtuu hienoinen muutos albumin virrassa ja ”Counterparts” jakaantuu nimensä mukaisesti kahteen osaan. Levyn alkupuolisko on selvästi melodisempaa materiaalia ja puolesta välistä alkaen biisit ovat mutkikkaampia sekä introspektiivisia.

Yksi levyn tunnetuimmista kappaleista on yllättäen instrumentaali ”Leave That Thing Alone.” Biisi oli ehdolla jopa Grammy-palkinnon voittajaksi ja se kuultiin myöhemmin useilla bändin kiertueilla. Pitkälti Leen bassokuvioihin pohjautuva raita pääsi paremmin oikeuksiinsa livenä, sillä tässä studioversiossa basso uhkaa haudata Lifesonin kitaran alleen. Lopussa ”Cold Fire” ja hitaampi ”Everyday Glory” väläyttelevät jälleen melodisempaa otetta. ”Cold Fire” tuntuu luisuvan jo liikaa radioystävällisen valtavirran suuntaan.

Peartin sanoitukset ovat tutun pohtivia ja kantaa ottavia, tässä suhteessa ”Counterparts” antoi faneille juuri sitä mitä odottaa sopi. Rushin ollessa kyseessä sanoitusten merkityksiä pohtiessa kuluu aina hetki, jos toinen. Loppujen lopuksi levyltä ei puutu tarttuvia melodioita ja mieleen jääviä riffejä sekä sovituksia, joten tässä mielessä kyseessä on yksi Rushin helpoimmin avautuvista kokonaisuuksista. Tämä ei toki sen arvoa vähennä lainkaan.

Seuraava albumi ”Test For Echo” (1996) jatkoi ”Counterpartsin” suuntaa vielä asteen pidemmälle ollen myös yksi modernin ajan parhaista Rush-tuotoksista. Sen jälkeen muutoksen tuulet puhalsivat raskaasti bändiin ja viimeisten 20 vuoden aikana saatiin enää kolme studiolevyä markkinoille. Rushin musiikillinen perintö on rikas ja monipolvinen. ”Counterparts” säilyy edelleen yhtenä ehdottomista kohokohdista progressiivisen heavyn kuninkaiden uralla.

8+/10

Ville Krannila

1.Animate
2.Stick It Out
3.Cut To The Chase
4.Nobody’s Hero
5.Between The Sun & Moon
6.Alien Shore
7.The Speed Of Love
8.Double Agent
9.Leave That Thing Alone
10.Cold Fire
11.Everyday Glory