1990-luvun puolivälistä on edelleen elävä muisto siiitä, kun Stratovarius esitti TV:ssä uuden levynsä avausraidan ”Against The Wind”. Video löytyy tämän arvion lopusta. Bändi oli tuolloin jo tehnyt uraa vuosikymmenen ajan ja ”Fourth Dimension” oli jo neljäs täyspitkä. Moni ei tätä tajunnut ja mielsi bändi kokonaan uudeksi yrittäjäksi. Tähän nähden soundi tuntui hämmästyttävän valmiilta ja melodiat kansainvälistä luokkaa.

Videolla ja albumilla uusi vokalisti Timo Kotipelto astui kehiin ja vei heti yhtyeen aivan eri tasolle. Kitaristi Timo Tolkin laulamilla levyillä on oma kulttisuosionsa, mutta nyt oltiin power metallin ensimmäisen aallonharjan kärkijoukossa. Genre oli saamassa laihojen grunge vuosien jälkeen yhä kasvavaa tilaa metallifanien keskuudessa ja tähän markkinarakoon Stratovarius löi hakkuunsa erinomaisesti.

Aikanaan lähinnä tätä levyä seuranneiden ”Episoden” ja ”Visionsin” aiheuttamassa huumassa, ”Fourth Dimension” tuntui keskinkertaiselta tekeleeltä ja vasta valmistavan yhtyettä varsinaiseen suureen luokkaan. Noise-levymerkillä vaikuttivat tuolloin lukuisat, pääasiassa saksalaiset yrittäjät, jotka myös julkaisivat parasta materiaaliaan näinä vuosina.

Välissä kuluneet vuosikymmenet ja erityisesti Stratovariuksen meriitit tämän vuosituhannen puolella asettavat jälleen kerran asioita toisenlaiseen perspektiiviin ja vuonna 2025 ”Fourth Dimension” kuulostaa selvästi paremmalta. Biisit ovat melodisia, selvästi sovituksissa hiotumpia ja turhat himmailut sekä progressiiviset vaikutteet on häivytetty taka-alalle. Muutos on nimenomaan kuultavissa Tolkin sävellyksissä. Aiemmin tasaisesti Tuomo Lassilan kanssa jakautunut sävellysvastuu on tällä, perustajajäsen Lassilan viimeiseksi jääneellä Stratovarius-albumilla, siirtynyt entistä selvemmin Tolkin hartioille. Myös Kotipelto on kynäillyt sanoituksia muutamaan kappaleeseen.

Aiemmin mainittu ”Against The Wind”, ”Distant Skies” ja ”Twilight Symphony” ovat pieniä klassikoita. Ajoittain rummut kuulostavat pahvisilta ja Antti Ikosen koskettimet eivät yllä Jens Johanssonin mahtavien kuvioiden tasolle, mutta Ikonen ja Lassila soittavat siitä huolimatta maanläheisellä otteella, joka tämän vuosituhannen Stratovariuksesta on puuttunut täysin.

Varsinaisesti heikkoa materiaalia ei ole löydettävissä ja jopa ”Winter” hidastempoisena sovituksena toimii mukavasti. Tolkin ”030366” on harmittava poikkeus ja biisi kuulostaa kuin 1990-luvun kotistudiossa Casiolla kyhätyltä vitsiltä kömpelöillä lyriikoilla varustettuna. Onneksi muuten kyse on laadukkaasta ja yhä hienolta soundaavasta teoksesta.

”Fourth Dimension” on toisaalta osa aikaansa, jolloin se ilmestyi ja toisaalta ajaton albumi. Se oli myös aikakauden päätös, kun Lassila ja Ikonen poistuivat riveistä tehden tilaa kansainväliselle kokoonpanolle. Stratovarius nousi nopeasti maailmalla tunnetuksi nimeksi ja tulevat kiekot ovat syystä ne, joista yhtye yhä muistetaan. ”Fourth Dimensionille” kannattaa antaa mahdollisuus, ja levy pesee bändin Tolkin jälkeiset yritelmät yllättävän selkeästi.

8½/10

Ville Krannila

1.Against The Wind
2.Distant Skies
3.Galaxies
4.Winter
5.Stratovarius
6.Lord Of The Wasteland
7.030366
8.Nightfall
9.We Hold The Key
10.Twilight Symphony
11.Call Of The Wilderness