Iron Maidenin vokalistina vuosikymmenet toiminut metallin monitoimimies Bruce Dickinson täyttää 60 vuotta!

Paul Bruce Dickinson syntyi Nottinghamshiressä 7.8.1958. Hän dokumentoi lapsuutensa aikanaan vuoden 1990 ”Tattoeed Millionaire” –sooloalbumin kappaleessa ”Born In ’58”. 1960-luvulla Beatles sai monen muun nuoren tavoin ensimmäisenä Dickinsonin kiinnostuksen musiikkiin heräämään. Kuitenkin vuonna 1970 ilmestynyt Deep Purplen ”In Rock” -levy sekä erityisesti eeppinen kappale ”Child In Time” tekivät suuren vaikutuksen. Ian Gillanin operaattinen laulutyyli oli jotain ennen kuulumatonta aikana, jolloin metallimusiikki oli vielä tuntematon käsite. Näihin korkeuksiin myös nuori Bruce halusi vielä päästä.

Dickinson kävi opiskeluissaan läpi viimeisiä pääsykokeita liittyessään Samsonin laulajaksi vuonna 1979. Bändillä oli jo takanaan yksi levy ja uuden vokalistin myötä seuraaja ”Head On” kirjoitettiin ennätysajassa. Tuolloin laulajalle iskettiin lavanimeksi Bruce Bruce, josta Dickinson ei itse välittänyt, mutta hyväksyi sen osana haavetta suuremmasta tähteydestä.

Vuonna 1980 nuori nouseva yhtye nimeltä Iron Maiden lämmitteli Samsonia, Bruce seurasi keikkaa lavan sivusta:

I was watching them, and they were good, really fucking good, and at that moment, I remember thinking, ’I wanna fucking sing for that band. In fact, I’m going to sing for that band! I know I’m going to sing for that band!’ … I just thought, ’This is really me. Not Samson.’

Vokalisti levytti vielä yhden albumin ”Shock Tactics” Samsonin kanssa ja tältä löytynyt kappale ”Riding With The Angels” jäi elämään kohtalaisena livesuosikkina. Tuolit olivat Iron Maidenin osalta kääntyneet vuodessa toisin päin, sillä Samson kiinnitettiin kovassa nosteessa olevan Maidenin lämppäriksi Euroopan kiertueelle 1981. Levy-yhtiön taloudellisten ongelmien vuoksi kiinnitys peruuntui ja Reading-festivaalien esiintymisen jälkeen Maidenin manageri Rod Smallwood pyysi Dickinsonia koelauluun, sillä yhtye oli antanut kenkää kahdella ensimmäisellä albumilla esiintyneelle Paul Di’Annolle.

Dickinson vakuutti voimakkaalla äänellään Steve Harrisin johtaman yhtyeen ja esiintyi ensimmäistä kertaa Maidenin keulilla lokakuussa 1981. Laulajan ensimmäinen kiinnitys kesti 12 vuotta, jonka aikana Iron Maiden nousi maailman suurimmaksi metalliyhtyeeksi. Klassinen kokoonpano Dickinson, Harris, Adrian Smith, Dave Murray sekä Nicko McBrain on edelleen 1980-luvun rakastetuimpia ja niitä harvoja kyseiseltä aikakaudelta, jotka yhä soittavat yhdessä.

Bruce Dickinsonin laulu oli suuri osa yhtyeen menestyskaavaa. Miehen ääniala luokiteltiin operaattiseksi tenoriksi ja sen alaksi reilut neljä oktaavia. Lempinimen ”The Air Raid Siren” saanut vokalisti vaikutti osaltaan suuresti 1980-luvun lopussa kasvaneeseen power metal –genreen. Mm. genren luomiseen vahvasti osallistuneen Helloweenin keulamies Michael Kisken äänessä on kuultavissa selkeät Dickinson-vaikutteet.

Bruce tulkitsi Maidenin rikkaat ja usein historian tositapahtumista inspiraationsa ammentavat tarinat tunteikkaasti:

If the song is about somebody who’s crazy then you extend the part of you that’s crazy. Acting is adapting another personality; what I’m doing is simply interpreting the song as it relates to me.

Lukuunottamatta vuoden 1986 ”Somewhere In Timea” edeltänyttä luovaa kriisiä, Bruce sai kappaleitaan vuoden 1983 ”Piece Of Mind” –levystä eteenpäin jokaiselle Maiden-albumille. Mm. ”Flight Of Icarus”, ”Revelations”, ”2 Minutes To Midnight”, ”Powerslave” sekä ”Moonchild” syntyivät laulajan joko yksin kirjoittamana tai kitaristi Smithin kanssa yhteistyössä. Dickinson vastasi myös Maidenin listojen ykköseksi historiallisesti vuonna 1991 nostaneesta singlestä ”Bring Your Daughter…To The Slaughter”.

1990-luvun alussa Dickinson muutti laulutyyliään räkäisempään ja raaempaan suuntaan aikaisemman huolitellumman sekä operettisen tulkinnan sijasta. Aikakaudet levyt ”No Prayer For The Dying”, ”Fear Of The Dark” sekä miehen debyyttisoolo ”Tattoeed Millionaire” saivat sekalaisen vastaanoton fanien keskuudessa. Vokalisti kärsi luovasta kriisistä, eikä Maiden hänen mielestään kyennyt riittävän radikaaleihin sekä aikakauden musiikillisen ilmaston vaatimiin muutoksiin. Vuotta Judas Priestin Rob Halfordin poistumispäätöksen jälkeen Dickinson teki oman ratkaisunsa, ja jätti Maidenin viimeisen kiertueen myötä elokuussa 1993. Poistumisvuotena Maidenilta ilmestyi vielä kolme livealbumia ja Brucen viimeinen keikka taltioitiin ”Raising Hell” konserttivideolle.

Dickinson poistuminen Maidenista tapahtui vähemmän positiivisessa hengessä ja erityisesti Harris ja rumpali McBrain kokivat Brucen teot melkoiseksi petokseksi. Laulajan ensimmäiset soololevyt merkitsivät ymmärrettävästi siirtoliikettä pois entisen yhtyeensä laukkakompeista ja jylhistä kitaroista. Vuoden 1994 ”Balls To Picasso” oli melodisen metallin saralla vahva näyte. Tätä seurannut ”Skunkworks” (1996) jakaa sen sijaan edelleen mielipiteitä. Grungen valtakauden hiipuessa levy oli rohkea esitys ja osa aikaansa, mutta Dickinsonin vanhan fanikunnan se jätti kylmäksi. Paluu tehtiin yllättävän nopeasti ja vuoden 1997 ”Accident Of Birthille” mukaan saapui jo ”Balls To Picassolla” mukana ollut tuottaja ja heviguru Roy Z sekä Brucen vanha partneri Maidenista, kitaristilegenda Adrian Smith.

Halford pysyi soolouralla vuosikymmenen, mutta Dickinson palasi ruotuun selvästi nopeammin. Vuoden 1998 ”The Chemical Wedding” -levyn jälkeen Bruce liittyi jälleen Maidenin riveihin vuoden 1999 alussa. Maiden oli kamppaillut kahden albumin verran Blaze Bayleyn kanssa ja reunion oli väistämättömyys molemmille osapuolille.

Dickinson kommentoi paluutaan yhtyeen vuoden 2000 albumin ”Brave New Worldin” julkaisun aikoihin seuraavasti:

I’m back in Iron Maiden because we’re going to make Iron Maiden the biggest and best heavy metal band on the planet, and I think that’s a very good reason for joining. We’ve done this because there’s a shared vision of what Maiden could be.

Viimeiset lähes 20 vuotta ovat Brucen ennustuksen mukaisesti nostaneet Iron Maidenin Metallican ohella maailman suurimmaksi metalliyhtyeeksi jo toistamiseen. Maiden on esiintynyt 2000-luvun puolivälistä alkaen myös 1980-luvun settejä jäljittelevillä nostalgiakiertueilla, jotka ovat kertänneet stadionit täyteen faneja. Bändi on julkaissut samana aikana säästeliääseen tahtiin viisi studiolevyä sekä lukuisia live- ja kokoelmateoksia.

Dickinson on pitänyt soolouransa taustalla julkaisten levyn ”Tyranny Of Souls” vuonna 2005 varsin vähällä huomiolla. Dickinsonin vaikutus Maidenin uudempaan tuotantoon on kuitenkin ollut vahva ja viimeisimmällä ”The Book Of Souls” –albumilla mies sävelsi kunnianhimoisen päätöskappaleen ”Empire Of The Clouds”, jonka kesto piteni peräti 18 minuuttiin. Kyseessä on Iron Maidenin historian pisin kappale.

Aiemmin tänä vuonna saatiin kuitenkin uutisia Brucen paluusta studioon luottomiehensä Roy Z:n kanssa, joten uutta soololevyä odotellaan mahdollisesti jo ensi vuodeksi. Tämän lisäksi Brucelta ilmestyi viime vuoden lopussa odotettu biografia ”What Does This Button Do?”

Dickinson on edelleen tunnettu energisestä lava-esiintymisestään joka erityisesti huomioiden miehen ikä, hakee vertaistaan. Hänen taitoaan ottaa suuret stadionit haltuunsa klubien tavoin, ei voi kuin ihailla. Mies tunnetaan myös lukuisista harrastuksistaan, joista ammattipuhujana viime vuodet maailmaa kiertänyt vokalisti saapuu Suomeen jälleen syyskuussa. Vahvaa fyysistä kuntoa edellyttävä miekkailu on jäänyt jäähdyttelylajiksi, mutta parhaimmillaan Dickinson kuului Englannin parhaisiin lajissa. Lentoharrastus sen sijaan on vahva ajanviete edelleen ja Bruce lentää Ed Force 1 -konetta säännöllisesti Iron Maidenin kiertueilla.

Maiden jatkaa parhaillaan toukokuussa Suomessa kahdella keikalla vieraillutta Legacy Of The Beast –kiertuetta, jolla kuullaan kattava katsaus koko metallilegendan lähes 40-vuotisen uran tuotantoon. Uusi studiolevykin on veteraaniyhtyeeltä vielä luvassa.

Teksti: Ville Krannila

Onnea Bruce Dickinson! Alta katseluun miehen hienoimpia esityksiä Iron Maidenissa sekä soolona:

Artikkelikuva: Getty Images