Takapiha Liekeissä: Mokoman Tuomo Saikkonen ja Marko Annala akustisena 2.9.2016 @Kanneltalo, Helsinki

MAINOS:



Mokoma-0047

Helsingin Kannelmäessä järjestetään kokoelma akustisia duo-keikkoja, joilla esiintyy suomalaisen raskaan musiikin artisteja. Sarjan ensimmäinen kaksikko Mokoman Marko Annala ja Tuomo Saikkonen esiintyivät Kannelsalin lavalla syyskuun ensimmäisenä perjantaina. Illan supportina Kanneltalon kahvilan lavalla esiintyi Kimi Kärki Reverend Bizarren, Lord Vicarin ja Uhrijuhlan riveistä.

Perjantai-illasta muodostui varsinainen metallikulttuuripläjäys, koska samalle illalle osui Kanneltalolla myös Vesa Rannan ja Terhi Ylimäisen ”Under the ground and other broken stories” -taidenäyttelyn avajaiset. Näyttelyn valokuvat ja maalaukset kuvaavat heavy- ja metalliskenen edustajia. Ylimäinen on kuvannut ja maalannut useita raskaan sarjan muusikoita. Ranta tunnetaan valokuvataiteensa lisäksi myös Sentencedin perustajajäsenenä.

Väkeä keikalle oli saapunut mukavasti, mutta täynnä Kanneltalon konserttisali ei ollut. Paikalla oli sopivasti yleisöä hieman intiimin ja teatterimaisen tunnelman luomiseen. Hieman kummalliselta penkillä istuminen Mokoman keikalla itsestä aluksi tuntui. Kestin kuitenkin sekä alussa tapahtuneen haastattelun, että viidentoista biisin ajan paikallani ainoastaan ajoittain taputtaen, jalalla naputtaen ja hiljaa itsekseni sanoja mukana hyräillen – kuvaamista ja lopuksi seisaallaan taputtamista lukuun ottamatta tietysti. En kuitenkaan ollut ainoa, jolle pyrstön pitäminen istuimessa oli työlästä. Yleisön tilasta en osaa sanoa, koska sali oli hämärä ja huomioni kiinnittynyt lavan tapahtumiin, mutta ainakin Annala näytti suuriman osan ajasta olevan irtoamassa sijoiltaan.

Keikan aluksi ohjelmaan kuului pieni haastattelutuokio, jossa haastattelija Teppo Vapauden lisäksi myös yleisö sai kysyä Mokoman miehiltä kysymyksiä. Mukavassa ja rentohenkisessä juttutuokiossa käytiin läpi Markon masennusta, tekeillä olevan Mokoman akustisen levyn tilannetta ja kirjavasti aiheita bändin uran varrelta. Kyselytuokio sujui teeskentelemättömässä ja välittömässä tunnelmassa.

Mokomalle akustisten keikkojen soittaminen ei sinällään ole uusi konsepti. Näin pienellä miehityksellä akkariesiintymisiä ei kuitenkaan ole kuulemma aikaisemmin heitetty. Hyvin kuitenkin tämän tapaiselle lavalle duonakin Mokoman biisit taipuivat. Salin akustiikka toimi hienosti yksinkertaisella laulu- ja kitarakombolla. Hieman intiimimpi ja pienempi tila olisi saattanut tehdä tilaisuudesta vielä hippusen intensiivisemmän.

Settiin oli valittu biisejä kattavasti Mokoman parin vuosikymmenen mittaisen uran varrelta. Lisäksi mukaan mahtui Haloo Helsingin levyttämä, mutta Annalan kirjoittama ”Kuule Minua”. Tunnelma vaihteli sydäntä riipivästä haikean positiiviseen jo alussa, aloitusbiisin ”Toista Maata” vaihtuessa ”Hei hei heinäkuuhun.” Sähköisiltä keikoilta keikoilta tutuksi tullut vakiokoreografia, kitaristien soitinten ojennus kattoa/taivasta kohti ”Hei hei heinäkuussa” jäi nyt Tuomolta toteuttamatta. Muuten biisi sai liikettä sekä artisteihin, että yleisöön. Katsomossa lähdettiin täysin rinnoin mukaan taputukseen ja saattaapa olla, että joku (muukin kuin allekirjoittanut) lallatteli hieman mukana.

Herkän kauniit ”Mutta minulta puuttuisi rakkaus”, ”Kuu saa valtansa auringolta” ja ”Sinä riität” saivat kylmät väreet kiipimään selkärankaa pitkin. Hilpeämpää menoa tarjoavat ”Haudan takaa” ja ”Sinne missä aamu sarastaa” saivat jalan napsumaan lattiaa vasten. Näistä viimeiseksi mainittuun oli vielä sähköisestä versiosta käännetty akustisella kitaralla hauskasti soiva irkkupubi-henkinen riffi.

Konsertin jälkeen yleisö vaati artisteja takaisin lavalle seisaallaan taputtaen. Suosionosoitukset palkittiin vielä encore-biisillä ”Marras”. Esityksestä jäi hyvä fiilis. Mokoman sähköisiä keikkoja on allekirjoittaneelle kertynyt menneelle kesälle jo neljä. Akustinen duo hieman eroavalla settilistallaan kruunasi keikkojen sarjan. Suosittelen kokeilemaan, mikäli kohdallesi tällainen harvinainen tilaisuus sattuu!

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus © Metalliluola

Raisa

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.