Split-julkaisu alkaa avaamalla uusiseelantilaisen nälkäiseltä pedolta kuulostavan Heresiachin häkin, sen verran suu vaahdossa bändi käy kuulijansa korvakäytäviin käsiksi. Kahden väkivaltaisen kappaleen aikana kuulija raadellaan tuhannen väsyneeksi, sillä värssyt ovat tylsää kohkaamista ilman sen kummempia koukkuja.
Kanadasta eivät war metal -vöyhötykset pääse loppumaan, sillä Antediluvian jatkaa tätä kansanperinnettä päättämällä splitin toisen puoliskon. Antediluvianin musiikkia voisi kuvailla köyhän miehen Revengenksi – itse asiassa bändin kitaristi/vokalisti Haasiophis soittaa Revengen live-kokoonpanossa eli ihmekös tuo jos vaikutteet vuotavat projektista toiseen.
Molempien bändien puoliskot päättyvät temaattisesti hienosti ambient-teoksiin, joka on taiteellisesti mukiinmenevä ratkaisu. Nämä ovat valitettavasti tyhjänpäiväisiä teoksia, joihin ei tule palattua fiiliksellä “hei haluaisinpas kuunnella yhden ambientin, kiitos!”
Jollain tavalla ärsyttävän mitäänsanomaton teos kenellekään muille kuin ko. artistien kaikista uskollisimmille kannattajille sekä sukulaisille.
1½/5
Janne Lesonen
1. Heresiarch – Lupine Epoch
2. Heresiarch – Excarnation
3. Heresiarch – No Sanctuary
4. Antediluvian – Slipstream of Levi
5. Antediluvian – Prelude
Linkit:
https://www.facebook.com/heresiarchband/
https://heresiarchofficial.bandcamp.com/
https://www.facebook.com/antediluvian.official/
https://antediluvian.bandcamp.com/
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}