Joutsen tummissa vesissä: Jinjer Tampereen Tavara-asemalla 25.02.2026
Millainen on yhtye, jossa monien kiemuroiden jälkeen ei ole jäljellä enää yhtään alkuperäisjäsentä? Herkkä, mutta samaan aikaan vahva; vaikeasti lähestyttävä, mutta syvällinen; samaan aikaan kaunis, mutta reunoiltaan rosoinen. Tätä kaikkea on ukrainalainen Jinjer, joka esiintyi loppuunmyydyllä Tampereen Tavara-asemalla hyisessä helmikuun illassa.
Käyn mielelläni keikoilla Tampereella, sillä kaupungissa tunnelma on lämminhenkinen ja vastaanottava – ihmiset eivät otakaan itseään liian vakavasti Kummelin ja mustan makkaran kehdossa. Lämminhenkinen huumori oli läsnä myös Tavara-asemalla, sillä tummanpuhuva metalliväki oli saapunut mitä erilaisimmissa asuissa paikalle Back to the Future -paidoista Britney Spears -tyylisiin saparoihin. Jokainen mahtui sekaan omana itsenään.
Illan korkkasi hollantilainen Textures, jonka aikana yleisössä oli vielä väljää. Intron sekä yhtyeen logo herättivät minussa vanhan teknohipin ja hetken ajattelinkin, että kyseessä olisi elektroninen yhtye, mikä olisikin ollut hauska kontrasti illan pääesiintyjään nähden. Musiikki oli kuitenkin illan henkeen sopivasti progressiivista metalcorea. Yleisö oli mukavasti mukana, ja keikan aikana nähtiin pitin tynkää sekä puhelimen valoja, mikä näytti upealta pimeässä salissa. Vaikka tupa ei ollut vielä tulikuuma, lauteet alkoivat sopivasti lämmetä.
Toisena lämmittelijänä nähtiin saksalainen Unprocessed. Nuoruuden intoa puhkuva yhtye tarjoili puhtaan laulun, örinän, sekä kitaranäppäilyn taiturointia – en voinut olla ajattelematta, että yhtye on saanut vaikutteita esimerkiksi virtuoosimaisesta Polyphia-yhtyeestä. Tavara-asema alkoi täyttyä, ja pitit pyörivät. Keikasta jäi päällimmäisenä hyvä mieli, sekä takataskuun uutta kuunneltavaa.
Illan pääesintyjä oli sinänsä kiinnostava, etten osannut odottaa olleenkaan, mitä tuleman pitää. Olen viehtynyt visuaalisiin yhtyeisiin, jotka aloittavat keikkansa dramaattisesti. Jinjerin soittajat, Roman Ibramkhalilov (kitara), Eugene Abdukhanov (basso), sekä Vladislav Ulasevich (rummut) saapuivatkin lavalle yksitellen, taustallaan kryptinen mustavalkoanimaatio hahmosta, joka sopisi kauhuelokuvaan. Yhtyeen soittajat olivat verhoutuneet mustiin, kun taas laulaja Tatiana Shmayluk oli pukeutunut näyttävään gothic lolita -henkiseen röyhelömekkoon – mieleeni tulikin joutsen, joka ui tummissa vesissä. Erityisesti Tatianan tyyli henki traditionaalisuutta, sekä kansantanssimaisuutta, mitä korostavat hänen tanssiliikkeensä – mikä erinomainen tapa viestittää omasta kulttuuristaan.
Jinjerin suola on mehevän tummat soundit höystettynä teknisesti äärimmäisen taitavalla laululla – kitara ja basso kuulostivatkin siltä, että kielet ovat juuri ja juuri vielä paikoillaan. Yhtye onkin kuin pehmeä pitsi, jonka päälle on kaadettu tummaa tervaa. Vastaava estetiikka on läsnä myös bändin tuotteissa, sillä esimerkiksi paidoissa esiintyivät auringonkukat, vihreät käärmeet sekä luodit. Luotiteema onkin läsnä uudella Duél-levyllä, jonka nimikkokappale kuultiin Tampereella aloituksena.
Yhtye tarjoili karkkia niin silmille kuin korvillekin. Tausta-animaatiot loivat draaman kaarta: esimerkiksi yksi omista suosikeistani, Green Serpent, sai upean täydennyksen taustalla esiintyvästä vihreästä käärmeestä. Kantaaottava Teacher, Teacher herätti myös ajatuksia, sillä animaatiossa esiintyi mustaan kaapuun verhoutunut opettaja, jonka oppilaat olivat johdotettu toisiinsa. Bändin tunnetuin kappale – sekä oma porttihuumeeni heidän musiikkiinsa – Pisces nostatti ihokarvat pystyyn keikan lopussa:
No promises I ever give
Don’t rely on me and I won’t deceive
The beginning or the end, you can’t tell
Yhtyeen tarina ei varmastikaan jää tähän, vaan Tavara-asemalta poistuessaan yleisö sai mietittävää pitkäksi aikaa. Dyakuyu, Jinjer, ja tervetuloa Suomeen toistekin!
Settilista
Duél
Green Serpent
Fast Draw
Vortex
Disclosure
Tantrum
Teacher, Teacher
Kafka
Judgement
Hedonist
I Speak Astronomy
Perennial
Someone’s Daughter
Rogue
Pisces
Encore: Sit Stay Roll Over
Raportti: Hanna Takalo
Kuvat: Aila Kapanen
