Harva yhtye pystyy uusiutumaan kerta toisensa jälkeen kuulostaen silti vahvasti vain itseltään. Se, onko tämä uusiutuminen hyvään vai huonoon suuntaan, on sitten makuasioita. Cradle of Filth on joka tapauksessa yksi näitä musiikkimaailman pitkälinjalaisia, joidenka jokainen uusi liike ylittää uutiskynnyksen – piti sitten bändistä tai ei.
Tämän vuosikymmenen trendi on ollut paluu juurille –tyyppiset ulostulot, ja huhut kertoivat Cryptorianan vievän taaksepäin Filthin jokseenkin mittavalla uralla. Nämä huhut otettiin vastaan lapsenomaisella ilolla, sillä mikäli Cradle of Filth onnistuisi vielä tekemään lähellekään vaikkapa nyt legendaarisen Dusk… And Her Embacen kaltaisen merkkiteoksen, olisi se melkoinen temppu.
Jokseenkin yleisen mielipiteen mukaan Filth ei ole tehnyt hyvää musiikkia sitten vuosituhannen vaihteen ja Midianin. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä, sillä vaikka sitä seuraava popimman puoleinen aikaikausi (Damnation and a Day, Nymphetamine, Thornography) ei varmastikaan miellyttänyt kaikkia kuulijoita, oli tuotanto silti vahvasti tekijänsä kuuloista ja albumit täynnä laadukasta Cradle of Filthiä. Edellisiä seuranneet turhanpäiväiset ja ideaköyhät levytykset eivät juuri huraahuutoja keränneet, ennen kahden vuoden takaista Hammer of the Witchesiä, joka toi bändin taas ajankohtaisten ja varteenotettavien tekijöiden listoille. Myöskin tästä näkökulmasta uusi keitos otetaan mielenkiinnolla vastaan.
Ennen Cryptorianan julkaisupäivää tipautetut sinkkujulkaisut ”Heartbreak and Seance” ja ”You Will know the Lion by His Claw” eivät tottapuhuen lupailleet hyvää. Samaa Hammerilta tuttua peruskauraa. Albumi itsessään kumoaa nämä turhat epäluulot, sillä alkupuolen ”Achingly Beautiful” osoittautuu heti orkesterin parhaimpaan tuotantoon vuosikausiin, ja melodiat sekä aavemaiset puhe- ja kuoro-osuudet vievät ajatukset ilahduttavasti Duskin suuntaan. Maestro Dani Filthkin kuulostaa paremmalta kuin pitkään aikaan: Miehen äänijänteistä lähtee jälleen takavuosilta tuttua epäinhimillistä kirkumista ja huutoa, siinä missä muutamilla edellisillä levytyksillä tuntuu että hän on joutunut hillitsemään varsin (parhaillaan) moniulotteista tulkintaansa.
Tuotanto on jälleen taattua Filth-laatua: äänimaailma on onnistuttu saamaan selkeäksi hävittämättä kuitenkaan kaikkea vaaran tuntua. Vaikka Cradle of Filthin ja black metalin suhteesta tai yhtyeen rock-uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, ei yhtyeestä salonkikelpoista saa vieläkään. Lisättäköön tähän vielä, että harva yhtye on onnistunut luomaan ominaisen soundin, joka on mahdollista tunnistaa välittömästi soittamalla vaikka muutaman sekunnin pätkä lähestulkoon miltä tahansa kappaleelta miltä tahansä levyltään.
Albumin keskivaiheilla mennään toden totta Duskin maisemissa, aina albumin nimikkokappaleen ”The Seductiveness of Decayn” ”Haunted Shores”-viittauksia myöden. Useamman kuuntelun myötä myös alkuun parjaamani singlelohkaisut istuvat tähän kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Cryptoriana kaahataan loppuun asti ilman suurempia kompastumisia yhtyeen kultavuosilta tutulla röyhkeydellä, eivätkä kappaleiden pituudet tai rakenteet juurikaan eroa heidän parhaimmista levytyksistään, siinä missä esimerkiksi Godspeed On The Devil’s Thunder ja Darkly, Darkly, Venus Aversa sortuivat tyhjäpäiseen kaahailuun ja kappaleiden turhaan venyttämiseen vailla ideoita. Hammer puolestaan herätteli jo pari vuotta sitten toiveita, jotka Cryptoriana nyt lunastaa.
Cradle of Filhin uusin teos heijästelee yhtyeen kauhumetallin kulta-aikaa vain sillä erotuksella että se todellinen kekseliäs ja raivoisa klassikkomateriaali jää puuttumaan. Vaikka Cryptoriana putoaa tekijöidensä mittavassa albumikatalogissa turvallisesti sinne keskivaiheen tuntumalle, on se silti erinomainen suoritus lukuisia niin miehistön- kuin levy-yhtiönkin vaihdoksia käyneeltä pitkän linjan yhtyeeltä.
8½/10
Markus Salmela
Exquisite Torments Await
Heartbreak And Seance
Achingly Beautiful
Wester Vespertine
The Seductiveness Of Decay
Vengeful Spirit
You Will Know The Lion By His Claws
Death And The Maiden
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 - levyarvio. Markus Salmela, Metalliluola.){kind=link}