Vuonna 1998 oli kulunut parisen kesää siitä, kun englantilainen Cradle Of Filth julkaisi laajalti positiivista huomiota herättäneen ”Dusk And Her Embrace” -albumin. Aika oli kypsä yhtyeen odotetulle kolmannelle albumille, ja kyseisen vuoden keväällä Suffolkin vampyyrit päästivät ilmoille kreivitär (ja sarjamurhaaja) Elisabeth Bathoryn edesottamuksista innoituksensa saaneen teemalevyn ”Cruelty And The Beast”. Kreivitär Bathory on kautta aikain ollut merkittävä hahmo raskaan musiikin innoittajana – esimerkkeinä vaikkapa eräs hirviöltä nimensä lainannut bändi, tai useat aiheesta kirjoitetut kappaleet, kuten Ghostin mainio ”Elizabeth”. Cradle Of Filthin näkemys aiheesta on kuitenkin tähän astisista osuvin sekä ekstensiivisin.
Cradle Of Filth on jakanut vahvasti mielipiteitä koko mittavan uransa ajan – niin fanien kuin sivustaseuraajienkin kesken. Vanhan liiton fanit pitävät ”Cruelty And The Beastia” luultavasti yhtyeen viimeisenä hyvänä levynä, kun taas uudemman tuotannon ystävät saattavat puolestaan listata sen ensimmäiseksi kelvolliseksi levyksi. Ensimmäisten albumien sekä demojen raaka ja aggressiviinen ilmaisu on saanut seurakseen korostuneita teatraalisia elementtejä – ”Cruelty” on lähes täydellinen sekoitus yhtyeelle tyypillistä kakofonista kaahailua sekä oopperallista tematiikkaa.
Albumin voisi pääpiirteittäin jakaa kahteen näytökseen, joita erottaa teemaan sopiva välisoitto ”Venus In Fear”. Ensimmäisen näytöksen tunnelmaa hallitsee ”Cruelty Brought Thee Orchidsin” kliimaksiin johtava aiemmilta levytyksiltä tuttu suoraviivainen paahto. Kyseinen kappale on yksi niitä harvoja, jotka vielä vuosienkin jälkeen aiheuttavat pakonomaisen tarpeen puristaa kädet nyrkkiin, kääntää volumet tappiin ja yrittää (heikolla menestyksellä) matkia Dani Filthin epäinhimillistä laulusuoritusta. Herran vokaalinen ulosanti on lajissaan jotain ainutlaatuista, ja jonkalaisiin epäpyhiin sfääreihin ei, hänet itsensä mukaanlukien, ole kovinkaan moni päässyt. Ei ennen kyseistä albumia – eikä jälkeen.
Toisessa näytöksessä kuullaan rockaavampi ja teatraalisempi Cradle Of Filth. Kierolla ja leikittelevällä rytmittelyllä höystetty ”Desire In Violent Overture” on erinomainen pohjustus vakavemmille aiheille: ”The Twisted Nails Of Faith” sekä ”Bathory Aria” ovat kenties hurjin parikymmentäminuuttinen yhtyeen koko uralla. Ensinnä mainitun kappaleen loppuhuipennus on todellista musiikillista orgasmia, eikä varmasti vähiten Danin uskomattoman vihaisen karjumisen ansiosta – mies pistää raivokkaasti nakuttavan laukkakompin säestyksellä likoon kaiken mitä kurkkutorvesta lähtee. Ja jotta nautinto olisi täydellinen: yli 11 minuuttia kellottava monoliitti ”Bathory Aria” saa hämmästelemään yhtyeen sävellystaitoa kerta toisensa jälkeen. Monimutkainen rakenne, kryptiset lyriikat sekä mielenkiintoiset nyanssit pitävät otteessaan koko eepoksen ajan.
”Cruelty And The Beastin” äänimaailmaa hallitsevat muovisena säksättävät rummut tyrmättiin aikoinaan lähes suoralta kädeltä, ja jotkut jopa luulivat laitteissaan tai levyissään olevan vikaa. Rummut ovatkin oikeastaan ainut heikko asia, mitä albumista yleisesti nostetaan esille. Itse en keksi mitään ruikutettavaa – en vaikka kuinka jättäsi fanilasit yöpöydän laatikkoon. Soundiin tottuu, ja eleetön rumpujen nakuttelu antaa tilaa esille tuoduille koskettimille, laululle sekä tarinaa kuljettaville sampleille. Musiikissa on ilmaa, ja koko polveilevien kappalerakenteiden, moninaisten soittimien ja proosallisten tarinoiden sekamelska on saatu pysymään järjestyksessä ilman vaivaannuttavaa tunkkaisuutta.
Siinä missä edellinen levytys ”Dusk And Her Embrace” pitää sisällään hyvän nipun ikivihreitä, on ”Cruelty” ehdottomasti yhtyeen ehein kokonaisuus. Kuten kovin monesta muustakaan merkkiteoksesta, ei tästäkään albumista löydy kuulijoiden keskuudessa sitä ainutta ja oikeaa totuutta. Yksi asia kuitenkin on varma: unkarilaisen sarjamurhaajan verenkyllästämä tarina elää vielä vahvasti musiikin kautta, sillä ”Cruelty And The Beast” kuulostaa tasan yhtä tuoreelta ja teemalleen uskolliselta kuin ilmestymispäivänään.
9½/10
Markus Salmela
1. Once Upon Atrocity
2. Thirteen Autumns And A Widow
3. Cruelty Brought Thee Orchids
4. Beneath The Howling Stars
5. Venus In Fear
6. Desire In Violent Overture
7. The Twisted Nails Of Faith
8. Bathory Aria
9. Portrait Of The Dead Countess
10. Lustmord And Wargasm (The Lick Of Carnivorous Winds)
https://www.youtube.com/watch?v=NQGRKMMM58k
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}