Vuosituhannen vaihteessa Cradle Of Filth tasapainoili vahvasti goottiestetiikan, mustan metallin ja teatraalisuuden välimaastossa, mutta vuosien saatossa alkoivat kulmat pyöristyä. Moni vanha fani nieleskeli jo “Nymphetaminen” (2004) kohdalla muutoksen merkkejä, vaikka albumi onnistui säilyttämään huomattavan osan yhtyeen tunnelmasta sekä omaleimaisuudesta.
“Thornography” (2006) puolestaan tuntuu levyltä, jonka ensisijaisena tavoitteena oli houkutella uusia kuulijoita bändin pariin. Lopputulos on helposti lähestyttävä, mutta melko lailla yllätyksetön.
Heti avauskappaleista lähtien käy selväksi, että yhtyeen aiemmin niin vahvana aseena toimineet synkät ja kerrokselliset sovitukset ovat jääneet taka-alalle. Siellä missä “Dusk And Her Embrace” tai “Midian” loivat kuulijan ympärille kokonaisen goottilaisen fantasiamaailman, rakentaa “Thornography” perustansa pitkälti suoraviivaiselle goottirockille sekä kevyemmille metallivaikutteille. Toki mukana on myös bändille ominaisempaa nopeatempoista kaahausta, mutta myös näissä tilanteissa jäädään selvästi alle nopeusrajoitusten.
Cradle Of Filth tunnetaan parhaimmillaan kryptisistä, runollisista ja monitulkintaisista kielikuvista, joissa vampyyrikertomukset, viktoriaaninen kauhu sekä okkultismi nivoutuivat toimivaksi kokonaisuudeksi. “Thornography”-tyyppisen sanailun kohdalla tuoksahtaa lähinnä tympeä teinihiki.
Myös levyn äänimaailma ei juuri pelasta kokonaisuutta. Tuotanto on siistiä ja ammattimaista, mutta samalla kliinistä sekä persoonatonta. Biisit sulautuvat helposti toisiinsa ja tekemisestä puuttuu vaaran tuntu, joka on ollut tunnusomainen piirre yhtyeen uran alkutaipaleella.
Kokonaan vailla valopilkkuja “Thornography” ei ole. Albumin kohokohtia on tunnelmallinen “Byronic Man”, jonka melankolinen ja slovarimainen ote toimii levyn muuhun materiaaliin nähden yllättävän hyvin. Sovituksen valttikortti on Ville Valon tumma ja tunnistettava ääni, joka tuo mukaan sellaista karismaa sekä syvyyttä, jota moni levyn omista kappaleista kipeästi kaipaisi.
Samoin mukavasti rullaavat “Tonight In Flames” sekä “Foetus Of A New Day Kicking” toimivat hyvin, ja nostavat osaltaan albumin mielenkiintokerrointa. Edellä mainittujen biisien sanoitukset ovat myös lähempänä sitä tasoa, mitä Dani Filthin kynästä sopii parhaimmillaan odottaa.
“Thornography” ei ole varsinaisesti huono levy. Ongelma on pikemminkin siinä, että se on Cradle Of Filthin levy. Kun vertailukohtina ovat “Dusk And Her Embrace”, “Cruelty And The Beast” tai vaikka jo radioystävällisempään suuntaan kurkottanut “Damnation And A Day”, jää tämä albumi kokonaisuutena perin yllätyksettömäksi ja epätasaiseksi.
Vuosien saatossa useat Cradle Of Filthin julkaisut ovat tasaisin väliajoin löytäneet tiensä takaisin levysoittimeen. “Thornography” ei kuulu niihin. Se on yksi niistä yhtyeen pitkäsoitoista, jotka ovat jääneet keräämään hämähäkinseittejä kirjahyllyn perukoille samalla, kun klassikot palaavat yhä uudelleen kuunteluun.
6½/10
Markus Salmela
1. Under Pregnant Skies She Comes Alive Like Miss Leviathan
2. Dirge Inferno
3. Tonight In Flames
4. Libertina Grimm
5. The Byronic Man (feat. Ville Valo)
6. I Am The Thorn
7. Cemetery And Sundown
8. Lovesick For Mina
9. The Foetus Of A New Day Kicking
10. Rise Of The Pentagram
11. Under Huntress Moon
12. Temptation (Heaven 17 -cover)
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}