“Pentobarbitaali (5-etyyli-5-(1-metyylibutyyli)-barbituurihappo) on barbituraatteihin kuuluva lyhytvaikutteinen sedatiivinen lääkeaine. Lääkettä myydään mm. nimellä Nembutal.”
Näin kertoo Wikipedia, itselle kun sana ei entuudestaan ollut tuttu. Nyt käsillä olevan uuden Opium Warlords -albumin titteli on myös “Nembutal”.
Lääkevastineensa tavoin, albumina “Nembutal” on myös monikäyttöinen järkäle. Lääkepurkin korkkaa levyn suurin monoliitti “A Heavy Heart”, jossa mestari Sami Hynninen raskain sydämin tuomitsee kuulijansa Reverend Bizarren menneiden aikojen jylhyydellä sekä raskaudella. Rumpusoundit ovat kerrankin kohdallaan ja kuulostavat lämpimiltä sekä rokkaavilta.
Kuulen myös Hynnisen ääneen tulleen Cathedralin Lee Dorrianin kaltaista rouheutta, vaikka Hynninen on itselle ollutkin jo entuudestaan yksi Suomen parhaimmista hevilaulajista. Mukava bonus, siis!
Levyn materiaali tasapainoilee jossain minimalistisemman kitarapörinän, spoken word -hölinöiden, perkussioiden kolistelujen ja kilinöiden (esimerkiksi “Destroyer Of Filth” on tästä hyvä mallikappale), hämyilevän bassonäppäilyn sekä murskaavan doomin välimaastossa. Kaiken kaikkiaan aivan helvetin luotaantyöntävää anti-musiikkia! Silti, en halua pysäyttää soitinta? Merkillistä… tällä albumilla täytyy siis olla jotain selittämätöntä.
Tämän levyn matsku ei ole sellaista, jota duunimatkalla bussissa istuskellessa laitetaan randomilla soimaan tyyliin “voisipa kuunnella yhden biisin”, mikäli halutaan tsempata itseään seuraavat kahdeksan tuntia. Ei ei, tämä levy koetaan ja sille on varattava aikaa, piti Hynnisen luovan hulluuden hedelmistä tai ei. Taustamusiikkina “Nembutal” menee vain kuurojen harakoiden korville.
Levyllä on myös mahdollisesti vuoden paras takakansi, jossa Hynninen ja toinen miesoletettu (albumilla soittava Erkki Virta, kenties?) syleilevät herkästi toisiaan. Kyllä rakkautta pitää elämässä olla. Romanttisia abstrakteja! Albumin kansitaidetta sekä muuta esteettistä kuvastoa ei voi kuin kunnioittaa, sillä se on kaikkea muuta kuin mitä ns. hevibändeiltä olettaisi näkevänsä.
Sami Hynninen on 2009 eräässä haastattelussa todennut: “Jos et tajua Venomia, et kyllä tajua elämää muutenkaan.” Tämä teki jo silloin allekirjoittaneeseen syvän vaikutuksen, ja haluaisin nyt Hynnisen viisautta ja elämäntyötä kunnioittaen muotoilla lauseen uuteen uskoon vuodelle 2020:
Jos et tajua Opium Warlordsia, et kyllä tajua elämää muutenkaan.
8+/10
Janne Lesonen
1. A Heavy Heart
2. Threshold Of Your Womb
3. The Destroyer Of Filth
4. Sarah Was Nineteen Years Old
5. Solar Anus
6. Early In The Morning The Body Of The Girl Was Found
7. Perspiring Princess
8. Xanadu
Linkit:
https://opiumwarlords.bandcamp.com/
https://www.facebook.com/OpiumWarlords
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}