Espoolais-Helsinkiläinen vuonna 2008 perustettu nelikko Sixgun Renegades on julkaissut kakkosalbuminsa ”Push”. Levyltä on julkaistu myös toinen single musiikkivideoineen kappaleesta ”Antidote”.
“Kakkoslevyä ruvettiin työstämään melkein heti ensimmäisen levyn julkaisin jälkeen tavoitteena yksinkertaisesti kirjoittaa parempi levy kuin eka. Tuottajiemme Mark Bertenyin ja Tuomas Riihimäen kanssa hommat toimivat niin hyvin ekalla levyllä, että päätimme jatkaa yhteistyön tekemistä. Voittavaa tiimiä ei kannata vaihtaa. Jos musiikkia voi luonnehtia perinteitä kunniottavaksi, niin soundipuolella haluttiin kuitenkin modernimpaa otetta. Todella tykeistä soundeista vastasi Aleksi Rintala miksauksellaan ja Jackson Shuudifonya Southwest Masteringilta varmisti, että biisit soivat upeasti kuuntelit sitten kännykällä tai himan hi-fi kajareilla.
Mielestämme levyllä kuuluu nyt kokemus, itsevarmuus, tiukempi soitto ja terävämmät sävellykset. Paketti on paremmin kasassa. Miksi jengin pitäisi sitten kuulla tämä levy? Ennenkaikkea siksi, että levy on täynnä hemmetin hyviä biisejä. Tämä on juuri sitä mitä ihmiset eivät oikeasti tiedä tarvitsevansa. Aitoa ja vaarallista Hard Rockia ilman auto-tunea ja muuta nykymusiikkia riivaavia hapatuksia.”, yhtye kommentoi.
Kappalelista: 1. Push 2. Don’t Take It For Granted 3. Get A Grip 4. There Where I Go 5. Antidote 6. One Night Love 7. Conspiracy 8. Set Me Free
Children Of Bodom julkaisi debyyttialbuminsa ”Something Wild” helmikuussa 1997. Levy on yksi kotimaisen raskaan musiikin historian merkkiteoksista ja yhdisti aikanaan eri metallin tyylilajeja menestyksekkäästi yhteen.
Usean vuoden demoja Inearthed-nimellä tehnyt espoolaisyhtye levytti ”Something Wildin” pienelle belgialaiselle yhtiölle, mutta saatuaan Spinefarmilta paremman sopimuksen julkaisu siirrettiin uudelle yhtiölle. Tämä edellytti kuitenkin virallista hajoamista sekä nimen vaihdosta. Bändin uusi nimi tarinan mukaan löytyi paikallisesta puhelinluettelosta ja samalla mukaan liitettiin pysyvästi Bodom-järven surmiin liittyvät teemat.
Anssi Kipon valvovan silmän alla Lappeenrannassa taltioitu albumi yhdisti vahvat melodiat yhtyeen nuoruuden energiaan ja erinomaisiin sekä omintakeisiin soundeihin. Levyä on myöhemmin lokeroitu useaan eri metalligenreen, mikä kertoo jotain sen tehovoimasta. Janne Wirmanin koskettimet olivat vahvassa roolissa kuten äskettäin menehtyneen keulamies Alexi ”Wildchild” Laihon vihainen vokaalityyli, sanoitukset sekä kitarakuritus. Jäsenistön death metal-vaikutteet, klassiset Iron Maiden –kitaraharmoniat sekä tummempi Dissection ovat levyltä kuultavissa.
Albumilla kuultiin myös klassisen musiikin ja Mozartin sovituksia, mikä osui hyvin tuolloin Dimmu Borgirin myötä niin ikään pinnalla olleeseen sinfoniseen black metal -tyyliin. Kappaleet kuten ”Lake Bodom” sekä ”Deadnight Warrior” vakiintuivat settilistan kohokohdiksi. Jälkimmäisestä biisistä kuvattiin myös musiikkivideo. Levy omalla tavallaan leimautui kiinteäksi osaksi kotimaista hevikulttuuria ja sielunmaailmaa onnistuen koskettamaan nuorisoa.
”Something Wild” nousi Suomen virallisella listalla myöhemmin top-20 joukkoon, mitä voidaan pitää ajankohtaan nähden todella kovana saavutuksena. Toisaalta yhtye iski aaltoon jossa aloittamassa olivat HIM, samalla levy-yhtiöllä vaikuttanut Nightwish sekä jo suosion huipulla ollut Stratovarius, joten suomalainen hevi oli tuolloin vahvassa nosteessa. Children Of Bodom lämmitteli Dimmu Borgiria Lepakon legendaarisen maineen saaneella keikalla Halloweenina 1997 ja aloitti ensimmäisen laajemman kiertueensa alkuvuodesta 1998, bändin nousukiito oli tästä eteenpäin poikkeuksellisen voimakas ja nopea.
Huomion vangitseva kansikuva oli yksi osa levyn vetovoimaa ja esitteli viikatemies grim reaperin, joka koristi siitä lähtien jokaista bändin levyn kantta. Siitä saatiin ensimmäisen version jälkeen useita eri uudelleen julkaisuja Spinefarmin kautta. Levy ilmestyi seuraavana keväänä Nuclear Blastin kautta ja remasteroitu versio sisälsi cover-versiot Sepulturan ”Mass Hypnosis”, Slayerin ”Silent Scream” sekä Scorpionsin ”Don’t Stop At The Top”- kappaleista.
Bändi piti lähes saman kokoonpanon ensimmäisestä albumista lähtien aina hajoamiseensa vuonna 2019 saakka. Ainoastaan kakkoskitaristin paikalla on vaikuttanut useampi soittaja. ”Something Wildin” asema tämän myötä kotimaisen metallin kulmakivijulkaisuna on vain vahvistunut.
Teksti: Ville Krannila
Katso alta ”Deadnight Warrior”-musiikkivideo sekä yhtyeen live-esiintymisiä vuodelta 1998:
Uransa viimeiseen Suomen kiertueeseen vuonna 2019 päättänyt Children Of Bodom toi shownsa Tampereen Pakkahuoneelle asiaankuuluvasti joulukuun synkkyydessä.
Jäähyväisiin osallistuivat myös Bloodred Hourglass sekä Brymir. Vain 41-vuotiaana menehtyneen Alexi Laihon muistolle Metalliluolan Peter Saaren kuvat illasta katsottavissa alta:
UFOn ura oli päättyä vuonna 1978, tai näin uskottiin, kun bändin saksalaiskitaristi Michael Schenker päätti lähteä lokakuun lopussa Kaliforniassa soitetun keikan jälkeen. Viiden Schenkerin aikaisen mahtavan studioalbumin ja yhden livetuplan jälkeen ovi oli auki uudelle soolokitaristille. Rytmikitaristina sekä kosketinsoittajana vuodesta 1976 toiminut Paul Raymond sai uuden aisaparin Paul Chapmanista ja parivaljakko levytti UFOn leirissä yhden albumin: vuonna 1980 ilmestyneen ”No Place To Runin”. Sen myötä oli jälleen aika jälleen tehdä pieni miehistönvaihdos. Raymond lähti Michael Schenker Groupiin ja hänen manttelinsa peri Neil Carter, joka lienee tuttu useimmille urastaan Gary Mooren bändissä.
Kovin tuulista oli UFOn uusi startti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa miehistön osalta, mutta juna täytyi pitää raiteilla ja bändi toiminnassa, koska suosio oli edelleen hyvää luokkaa. Niinpä studiolevyjä putkahteli markkinoille vuoden välein ja käsittelyssä oleva 40 vuotta täyttävä ”The Wild, The Willing And The Innocent” on oiva esimerkki siitä, että jälki voi olla kiireestä huolimatta hyvää.
Chapmanin biisinkirjoitustaidot ovat tällä albumilla huippuluokkaa, ja herra osallistui sävellystyöhön kuuden biisin verran, tosin aina kimpassa Wayn tai vokalisti Phil Moggin kanssa. Kärkeen sijoitettu ”Chains, Chains” on loistava pelinavaus, sillä raita sisältää mainion säemelodian, rockaavan kitarakuvion sekä Moggin mahtavan hard rock -äänen, joka kruunaa tätä kakkua koko matkan varrelta. Ainoa miinus tulee kertosäkeestä, jossa on menty hieman ”helpoimman kautta”, mutta sen suo anteeksi kun biisi jyrää muuten hienosti.
”Long Gone” jatkaa rockaavalla UFO-tyylillä ja nyt lyödään tempoa reilusti lisää. Hämäävä akustinen intro antaa jopa odottaa slovaria, mutta siitä ollaan kaukana, kun säekuvio pärähtää käyntiin. Samaa kikkaa käytetään raidalla uudelleen luoden hienoa tarttumapintaa. Klassinen ja erittäin hienosti rakennettu sävellys, joka yllättää vielä loppumetreillään, kun biisin luulee olevan ohi. Carter on päätetty kosketinkioskin taakse tosimielellä ja mies muuttaa rakenteen kappaleen lopussa aivan päälaelleen. Mielenkiintoinen ratkaisu, joka loppuu nopeasti.
Albumin nimiraita on jälleen komea osoitus, ettei kitaran varressa tarvitse olla Michael Schenker jotta biisi saadaan rockaamaan ja svengaamaan. Chapman päästelee tällä raidalla sydämensä kyllyydestä ja soiton riemun pystyy aistimaan hienosti. Jotain vastustamatonta tässä biisissä on ja se on vedonnut minuun siitä lähtien kun sen pojankolppina aikoinaan ensimmäistä kertaa kuulin. Ennen kaikkea säemelodia potkii perseelle hienosti ja kuulijan nousevalle sykkeelle annetaan siimaa kertosäkeessä. UFO tuntuu jostain syystä panostaneen nimenomaan säemelodioihin ja mikäs siinä kun homma kerran näin hienosti toimii.
A-puolen päättävä ”It´s Killing Me” on tosin poikkeus tästä säännöstä sillä nyt seesteisen ja leijuvan säkeen jälkeen pärähtää korkealta kulkeva kertosäe, joka jää kertalaakista päähän soimaan. Chapman lurauttaa kakun päälle vielä komean ja melodisen soolon. Kitaristi tuntuu olevan herra ja hidalgo tätä biisiä tutkittaessa. Outoa sinänsä, sillä tämän vedon kirjoitukseen Paul ei osallistunut vaan se on Mogg/Wayn käsialaa.
”Makin´ Moves” lyö akustisen intron jälkeen metallisemman vaihteen silmään ja jälleen ollaan UFOn omimmilla vesillä. Säe potkii ja nyt sen tekee myös lyhyt kertosäe. Kuin taikaiskusta bändi lyö seesteisen kuvion kehiin toisen kertsin jälkeen kunnes Chapman päästetään irti tulisine sooloineen. Erittäin perusvarma UFO-raita, joka on perhanan komea!
Seuraavat kaksi kappaletta ovat albumin singlevalintoja, jotka on oudosti sijoitettu B-puolelle. ”Lonely Heart” lupailee jo nimensä puolesta jotain hempeämpää ja näin käy. Carterin pianokuvion varassa kelluva intro kuljettaa tarttuvaan säkeeseen saksofonin varassa, jota soittaa kukas muukaan kuin Neil. Outo singlevalinta tämä sikäli on, että vaikka se yrittää olla alkuun hempeä balladi, niin veri on vetänyt rock raiteelle ja mahdoton tätä on livenä ollut vetää, sillä ei kai kosketinsoittaja voi samaan aikaan koskettimia kilkuttaessaan puhaltaa foniin? Ei huono, mutta omituinen biisi.
”Couldn´t Get It Right” on selkeästi albumin kaupallisin raita ja sikäli oiva singlevalinta. Tässä on jo pop sävyjä kertosäkeen handclappeja myöten. Silti heppoisan kuuloinen sävellys, jos sitä vertaa kokonaisuuden päättävään ”Profession Of Violenceen”, joka on albumin kadonnut jalokivi. Ei kelvannut tämä raita singleksi jostain syystä, mutta väliäkö sillä, kun se onneksi levyltä löytyy. Jos joku LP:n on mennyt singlevalintojen perusteella ostamaan, niin on saattanut yllättyä positiivisesti tämän sävellyksen soidessa. Toki UFO oli ennen tätä balladeja tehnyt, esim. loistavan ”Love To Loven” vuonna 1977, mutta tämä saattaa olla jopa sitä kauniimpi sävellys. Carterin kaunis kosketinmatto ja akustisella kitaralla näppäilty kuvio kuljettavat Moggin tulkitsemaa herkkää tarinaa eteenpäin kuin taikamatto sen käyttäjää. Tämän edessä ei voi kuin hiljentyä ja kumartaa. Kaiken kruunaa Chapmanin julmetun hieno kitarasoolo, johon ei voi kuin upota. Niin kauniilta se kuulostaa. Jos Schenker oli velho luomaan tunnelmia Flying V:nsä varressa, niin kyllä sen osaa hienosti myös Chapman. Yli kaksiminuuttinen soolo päättää tämän kauniin balladin ja sen loputtua menee hetki heräillessä levyn päättymiseen.
En tiedä millaista suosiota UFOn 1980-luvun albumit nauttivat tänä päivänä, mutta luulen tämän olleen kova luu fanien keskuudessa sen ilmestyessä. Vaikka Schenker oli poissa, oli bändi erittäin viriilissä sävellysterässä, vaikkei pysyvämpää kokoonpanoa tahtonut löytyä. Tekisi mieli rankata tämä albumi vuosikymmenen UFO tuotannon ykköseksi, mutta seuraavana vuonna ilmestynyt ”Mechanix” saattaa olla jopa vielä parempi. Mutta nämä ovat makuasioita, sanoi se kuuluisa koira, kun pallejaan… no te tiedätte.
8½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
Muutokset UFOn kokoonpanossa eivät loppuneet 40 vuoden takaisiin tapahtumiin vaan jatkuvat edelleen. Paul Raymond kuoli vuonna 2019 ja miehen paikan yhtyeen jäähyväiskiertueella otti jälleen Carter. Myös Paul Chapmanin luona vieraili viikatemies ja hän menehtyi reiluvuosi myöhemmin. Viimeiseksi tämän albumin miehistöstä jätti maailman jo yli vuosikymmenen riveistä poissa ollut basisti Pete Way elokuussa 2020.
1.Chains Chains
2.Long Gone
3.The Wild, The Willing And The Innocent
4.It’s Killing Me
5.Makin’ Moves
6.Lonely Heart
7.Couldn’t Get It Right
8.Profession Of Violence
Kotimainen melodista black metalia esittävä Born Of Thorns on julkaissut debyyttilevynsä ”The End-Time Continuum”, joka kuunneltavissa kokonaisuudessaan alta.
Earache Records julkaisi harvinaisen Napalm Deathin keikkatallenteen Tokiosta vuodelta 1989. Kyseessä on yhtyeen viimeinen keikka laulaja Lee Dorrianin ja kitaristi Bill Steerin kanssa, jotka siirtyivät myöhemmin Cathedralin ja Carcassin riveihin.
Lahtelaismuusikko Teppo Ristola (mm. Paara, Lost in Grey, The Crescent) julkaisi Once I -sooloprojektilla ”Open As My Soul” -kappaleen, jossa on mukana vierailevia artisteja. Metalliluola tavoitti Tepon sähköpostin välityksellä:
Hei! Mitäs kuuluu? Miten on mennyt?
Kiitos kysymästä, siihen nähden että viime vuodet ovat olleet melko raskaita, niin ihan mukavasti.
Julkaisit Once I nimetyllä sooloprojektilla kappaleen ”Open As My Soul”. Avaisitko vähän minkälainen projekti on kyseessä? Mistäs lähti idea Once I:lle?
Kävin jonkin aikaa pianotunneilla ennen kun sain ensimmäiset rummut. Eräänä päivänä vanhemmat antoivat vanhan pianon lahjaksi ja se on siitä asti kulkenut mukana. Ajattelin, että en tule siitä luopumaan ennen kuin olen saanut äänitettyä sitä jollekin julkaisulle, jossa olen mukana. Ajan saatossa sitä on tullut aina soiteltua ja pöytälaatikkoon on jäänyt erinäisiä melodioita ja rikkinäisiä kappaleita. Once I syntyi vähän kuin vahingossa, usean sattuman summana.. Jotain vain piti saada pois mielen päältä. Ehkä se toimii ikäänkuin masennuslääkkeenä ja terapiana. Kappaleesta tuli vielä henkilökohtaisempi ja tunnerikkaampi mitä osasin odottaa.
Mistä kappale ”Open As My Soul” kertoo? Minkälainen prosessi se oli työstää?
”Open As My Soul” on omanlaisensa rakkaustarina johon mahtuu monta eri tasoa ja tunnetilaa. Se myös kertoo tarinan useamman eri ihmisen näkökulmasta. Kappale syntyi loppujen lopuksi ”kivuttomasti”, koska pohja oli ollut laatikossa jo vuosia. En suunnitellut mitään etukäteen vaan annoin biisin elää omaa elämää. Tällä tavalla myös pyysin vierailijoita mukaan. Onnekseni jokainen sanoi ensimmäisellä kysymällä kyllä. Sinänsä hauskaa että jokainen levyllä oleva muusikko on tekemisissä metallimusiikin kanssa mm. Lost In Grey, S-tool, Paara, Pressure Points.. paitsi laulaja Stefan Andersen ja sen mielestäni kuulee, mutta vain hyvällä tapaa.
Alunperin tähän oli sovittu täysin eri laulaja. Kysyin Stefanilta haluaisiko hän kirjoittaa tekstin ajatusteni pohjalta ja hän suostui sillä ehdolla, että saa myös kokeilla laulaa kappaleen. Emme päässeet ensimmäiseen kertosäkeeseen kun katsoin Stefania ja sanoin, että hän on juuri oikea henkilö tähän. Yllätyin kuinka hienon tekstin hän kirjoitti. Se olisi voinut olla kuin omani, jos siis osaisin kirjoittaa lyriikoita.. haha. Kappaleen ympärillä tapahtui todella paljon. Tästä tuli tärkeä sävellys ei pelkästään minulle, vaan myös Stefanille. Suuri kiitos kuuluu myös tietenkin kaikille osallisille.
Onkos One I:lle luvassa jatkoa tulevaisuudessa vai oliko kertaluontoinen veto?
Once I on minulle jonkinlainen terapiaprojekti. Pystyn purkamaan tähän tunteita ja vaikeita asioita täysin omalla tavalla. Paljon pettymyksiä ja huolia saa purettua musiikkiin, joten kyllä tuossa on kappaleita odottamassa julkaisua.
Once I – Open As My Soul Sävellys, sovitus, piano, rummut, lyömäsoittimet: Teppo Ristola
Lyriikat, vokaalit, sovitus, piano: Stefan Andersen
Taustalaulu: Anne Lill Rajala
Kitarasoolo: Harri Koskela
Pianosoolo: Veli-Matti Kyllönen
Basso: Kimmo Hiltunen
Piano, rummut ja lyömäsoittimien nauhoitus: Teppo Ristola
Bassojen nauhoitus: Sami Leppikangas
Kitarasoolon ja vokaalien nauhoitus: Harri Koskela, Grey Realm Studio
Miksaus ja masterointi: Harri Koskela, Grey Realm Studio Valokuva: Teppo Ristola Photography
Logo: Jukka Pihlajaniemi
Latvialainen heavy metallia ja thrashia yhdistelevä Iron Wings on julkaissut uuden singlen ”Devil’s Lullaby”, joka on yhtyeen tulevalta albumilta.
Kappale perustuu Shakespearen lauseeseen ”Hell is empty and all the devils are here”.
Yhtye kertoo: ”The main idea of the song is to make us to think about what we have become in less than a year, when even the closest people and friends in the saturated sea of views lose their humanity and are ready to tear each other apart in the name of only acceptable ideas.
This fear, ignorance, intolerance of diversity of opinion is also the poison that poisoned our world and ourselves. Are we, the society that incites hatred, not the ones who create this hell in which we live?”
Melodista death metallia soittava Burn Down Eden on julkaissut musiikkivideon ja singlen ”The Five Horsemen” -kappaleestaan, joka on yhtyeen tulevalta ”Burn Down Eden” -albumilta. Levy julkaistaan 26.3.2021.
Yhtye on:
Vocals – Pether
Guitar – William
Guitar – Tomte
Bass – Marco
Drums –Slaughterhead
01: SADOMASOCHISTS FROM BEYOND THE GRAVE 02: A PREPPER`S PROPHECY 03: BIZARRE CIRCUS 04: A BLOODY POOL OF ANGELS 05: WITCH`S SCORN 06: ABDUCTED REALITY 07: HURRICANE OF GREED 08: LAW ENFORCEMENT UBERMENSCH 09: THE FIVE HORSEMEN 10: ENCOUNTERS OF THE UNKIND
”Kaikin puolin hyvin järjestetty festari, ja tästä on vaikea enää paljon paremmaksi laittaa!”
Tiedote 4.1.2021
East Coast Events ylpeänä esittää: Dark River Festival 2021 pääesiintyjinään Moonspell, Evergrey, Finntroll & Swallow The Sun.
Suomen omaehtoisin, persoonallisin ja sympaattisin rockfestivaali Dark River Festival tulee jälleen, ja se järjestetään Kotkassa 13.-14.8.2021. Vuosi toisensa jälkeen yleisöennätyksiään rikkova ja värikylläisellä artistikattauksellaan ihastuttava tapahtuma kutsuu jälleen raskaan musiikin ystävät Honkalan metsiin viettämään maan lämminhenkisimpiä kesänlopettajaisia.
Tapahtuman pääesiintyjäkaarti vahvistuu kahdella ulkomaanvieraalla: Yli 25 vuotta sitten elegantin ja pimeyttä syleilevän imagonsa metallimaailmalle esitellyt Portugalilainen Moonspell, joka aloitti uransa kahdella genrensä välittömällä klassikolla Wolfheart (1995) ja Irreligious (1996) julkaisee uuden, synkäksi ja vallankumoukselliseksi luvatun albuminsa Hermitage helmikuun lopussa. Vuosi sitten yhtyeen molemmat Suomen keikat myytiin ennakkoon loppuun.
”When The River Calls!” Viimeksi alkuvuodesta 2015 Suomen kamaralla keikan soittanut Ruotsalainen progressiivisen tunnelmametallin kuningas Evergrey on näillä lakeuksilla pitkään ja hartaasti odotettu vieras. Huolimatta pitkästä urastaan, kaksi vuotta sitten Nordic Metal Cruisella kansan hurmokseen piiskannut viisikko on tällä haavaa suositumpi kuin koskaan, albumin toisensa perään kerätessä täysiä pisteitä jokaisesta maailmankolkasta. Uusi albumi Escape Of The Phoenix ilmestyy yhtä lailla helmikuun lopussa.
Myös rivakamman poljennon ystäviä hemmotellaan, kun kotimaan osastosta mukaan saadaan Wintersun -kitaristi Asim Searahin melodista death- ja progemetallia soittava Damnation Plan, Dark River Festivalin vakiovieras ja Surmacoren mauton mesenaatti Rytmihäiriö, persoonallisella tematiikallaan Northcorea maailmalle juottava Atlas sekä One Morning Left jonka toimintaa ohjaa se paremmissa piireissä lanseerattu Ikuinen Vappu.
Ensi vuoden tapahtumassa nähdään myös folk-vaikutteisen peikkometallin ylväin lipunkantaja Finntroll, melodisen doom metallin kotimainen yksinvaltias Swallow The Sun, rämemetallin Pudasjärvenpaholainen Kalmah, melodisen death metallin suvereeni ykköslaituri Mors Principium Est, tänä vuonna henkiin herännyt ja uuden albumin seitsemän vuoden tauon jälkeen julkaissut myGrain sekä dark folkiksi ja jopa arvometalliksi tituleerattu melankoliamestari Vorna.
Tapahtuman ennakkoliput laskettiin myyntiin tänään, ja niitä sekä rajoitettuja VIP –lippuja myydään niin pitkään, kun niitä riittää. Kahden edellisen vuoden perjantaipäivä on myyty loppuun…puhumattakaan ensi vuoden tapahtuman Black Friday- ja Early Bird –lipareista jotka menivät loppuun ennätysajassa!
Vielä muutama bändi jää odottamaan julkistusta, joiden joukossa viimeinen pääesiintyjä. Tapahtumassa esiintyy yhteensä 19 bändiä kahdella lavalla.
Tulevana kesänä saa tulikasteensa myös uusi uljas Kaaoszine -päälava, minkä myötä ensi elokuussa bändikeikkoja pääsee seuramaan kahdelta estradilta! Olemme kuulleet palautteenne, minkä myötä festivaalialue tulee säilymään yhtä suurena kuin viime elokuussa, ja yleisöpalvelut tulevat parantumaan ja monimuotoistumaan jokaisella osa-alueella. Paljon kiitosta kerännyt VIP-alue maailmanluokan puitteineen palvelee myös vuonna 2021.
Dark River Festival tullaan järjestämään kaikkien viranomaismääräysten mukaisesti. Tapahtuman hygieniatasoon ja turvalliseen olemiseen ihmisjoukossa panostetaan kaikin mahdollisin resurssein, ja laaja tapahtuma-alue mahdollistaa suositeltavien turvavälien noudattamisen.
Menneistä vuosista poiketen leirintäalue on maksullinen, minkä myötä kykenemme tarjoamaan mukavan oleilun mahdollistavat fasiliteetit, sekä usean eri vaihtoehdon festivaalialueen lähistöllä yöpymiseen.
Lähtökohtaisesti on aina kiinnostavaa, kun joku legendaarinen pitkän uran tehnyt persoonallisen äänen omaava laulaja käy käsiksi muiden artistien tuotantoon. Hienoja esimerkkejä tästä ovat mm....
