Mongolialaista folk rockia ja heavy metallia soittava The HU on toisen täyspitkän albuminsa julkaisun kynnyksellä. Yhtyeen vuonna 2019 julkaiseman debyyttialbumin The Gereg voit kuunnella täältä. Nyt bändi lohkaisee tulevalta levyltä singlen This Is Mongol. Kappaleen musiikkivideo kuvattiin Mojaven aavikolla Nevadassa, joka yhtyeen mukaan muistutti heitä rakkaasta kotimaastaan.
”Mojaven autiomaa muistutti meitä Gobin autiomaasta Mongoliassa. Nautimme kovasti videon kuvaamisesta, sillä se tehtiin kiertueemme aikana, joten saimme samalla pienen tauon keikkailusta ja hetken kotimaamme muisteluun. Video oli yksi parhaista muistoista mitä olemme bändiporukalla luoneet ja vielä erityisemmän siitä teki se, että tuottajamme Dashka pääsi liittymään joukkoomme sen ajaksi”, yhtye kertoo.
The HU on myös lähdössä kiertämään Pohjois-Amerikkaa Megadethin ja Five Finger Death Punchin kanssa. Erityisesti Megadethia kauan fanittanut, morin khuuria soittava ja laulava Enkhsaikhan Batjargal kertoo olevansa innoissaan tulevasta.
”Olemme kasvaneet kuunnellen Megadethia, emmekä voi sanoin kuvailla kuinka paljon he ovat inspiroineet ja motivoineet meitä tekemään juuri sitä mitä rakastamme päivästä toiseen. Voitte vain kuvitella, kuinka innoissamme olemme, kun pääsemme lähtemään heidän kanssaan kiertueelle!”
Vuonna 2018 globaaliin tietoisuuteen noussut The HU tuo esille mongolialaisen kulttuurin ja sen ydinarvot, kuten luonnon säästämisen ja henkisen yhteyden maapalloomme kanssa. Nämä arvot tuodaan esille uudella musiikkivideolla ja syvästi merkitykselliset sanoitukset ovat mongolialaisten kansanhenkeä nostattavat.
Suomalainen melodista rock-/metallimusiikkia soittava yhtye LILLI julkaisi kakkosalbuminsa kolmannen singlen. Nimeä Elude kantava kappale on soundeiltaan raskas, mutta tunnelmaltaan kaihoisa tarina siitä, kun kaikkensa yrittäminen ei vain riitä. Elude jatkaa kahden aiemman sinkkulohkaisun – Limits of Lifen ja Manflaken – tavoin yhtyeen esikoisalbumia Awful Hits for Women (2020) raskaammalla musiikillisella linjalla.
”Kappaleen teksti kertoo yrityksestä ja epäonnistumisesta ihmissuhteessa, siitä kuinka yrittää antaa toiselle kaikkensa mutta se ei vain riitä. Lopulta on annettava periksi ja päästettävä irti, mutta silti jää miettimään, yritinkö riittävän paljon vai olisinko voinut tehdä vielä enemmän?” yhtyeen vokalisti Lily Black linjaa.
”Elude on sikäli poikkeuksellinen kappale yhtyeelle, että sen runko on ollut olemassa jo lähes kaksi vuotta, mutta viimeistely vaati paljon aikaa. Varsinkin kertosäe haki muotoaan pitkään ja sitä työstettiin tuskastumiseen asti. Kappale laitettiin välillä telakalle ja sen työstämiseen palattiin vuoden alkupuolella, toisen albumin työstön yhteydessä. Palaset loksahtivat kohdilleen ja julkaisuversioon tuotiin sopivasti leveyttä ottamalla mukaan syntetisaattori. Kappaletta on kiva soittaa ja se toimii vauhdikkaana kappaleena loistavasti livesoitossa”, kommentoivat yhtyeen kitaristi Teemu Harjunen ja basisti Sami Halinen.
Kappaleen äänitykset on tehty bändin basistin, Sami Halisen kotistudiossa, Nakkilassa.
Miksauksen on tehnyt jyväskyläläinen Sami Niittykoski (SN-Audio Production) ja masteroinnin on suorittanut Alho Audio Mastering Tampereelta. LILLI on helmikuussa 2019 perustettu melodista, kansainvälistä rock- ja metallimusiikkia soittava yhtye, jonka kotipaikka on Pori.
Bändin kokoonpano Elude-singlellä:
Lead vocals: Lily Black
Lead guitar: Teemu Harjunen
Bass: Sami Halinen
Drums: Petteri Rosenbom
Keyboard: Antti Simonen (vieraileva)
Memoremains jatkaa tanssittavien hevisinglejen sarjaa! Dance-musiikkia ja raskaita kitaroita herkullisesti yhdistävä viisikko on kerännyt itselleen melkoisen kuulijakunnan suoratoistopalveluiden puolella ja valmistautuu juuri ensi kuussa ilmestyvän Pop Metal -nimisen kakkoslevynsä julkaisuun. Tänään albumilta lohkaistaan nopeatempoinen single Psycho.
“Meistä tuntui, että tulevalta kakkosalbumiltamme puuttui vielä yksi suoraviivainen rokkibiisi. Tarvittiin sellainen kappale, joka pumppaa ja saa päät nyökkäämään. Tällä kertaa koimme, että biisi ei tarvitse kuin yhden säkeistön. Menimme suoraan C-osaan ja rikoimme perinteisen Memoremains-kaavan, hahah. Syntikkamelodiassa tosin on paljon perinteistä Memoremainsia. Sitä on myös mukava soittaa keytarilla, kun kättä voi pitää samassa kohtaa koskettimistoa!” Psychon säveltänyt Mikko Kujanpää kertoo.
Perinteisestä kaavasta poikkeava biisi osoittautui haastavaksi myös lyriikoiden osalta. Sanoitukset kertovat muutosvastarinnasta ja ongelmien kieltämisestä, jota seuraa vihastuminen – kunnes ongelma on pakko myöntää.
“Kappale oli jo työnimeltään Psycho, kun Mikko esitteli sävellyksen minulle ensimmäistä kertaa. Päätin ottaa sen liidiksi itselleni ja rakentaa tarinan sanan ympärille. Psycho oli minulle yksi haastavimmista biiseistä kirjoittaa, ja lopullisen version muodostuminen otti oman aikansa”, laulaja Johanna Ahonen toteaa.
Psychon taidokkaan musiikkivideon ohjasi Tomi Salminen, joka on toteuttanut Memoremainsille myös yli 40 000 katselua keränneen Bring It On -videon.
“Jo Bring It Onia kuvatessa kävi selväksi, että Tomi hallitsee kuvaamisen ja editoinnin lisäksi myös ohjaamisen. Tomin ohjaustaidoilla ja yhtyeen taidolla sekoilla saamme nyt esitellä bändistä uuden puolen. Oli mahtavaa päästä kunnolla eläytymään!” Johanna sanoo.
“Meidän yksinkertaisesti oli pakko (heh) saada pakkopaita videolle mukaan. Onhan biisin nimi kuitenkin Psycho!” Mikko jatkaa. “Videolta voi nähdä, kuinka saamme kesken kaiken hullun tohtorin tutkintomme valmiiksi. Valkoiset takit ilmestyvät kuin valmistumisen merkiksi. En ole koskaan käyttänyt piilolinssejä aiemmin ennen tätä videota. Me säästimme väärässä paikassa ja ostimme halpoja sellaisia. Silmiäni kirveli useamman päivän kuvausten jälkeen!”
Pizzalähetinkään elämä ei ole aina aivan tasaista tallaamista Seinäjoella – ainakaan silloin, kun Memoremainsin videokuvaukset ovat käynnissä.
“Halusimme musiikkivideolla alleviivata biisin nimeä ja luoda siihen karmivan ja hieman uhkaavankin tunnelman. Pahaa-aavistamaton pizzakuski saapui paikan päälle kesken kuvausten. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun Mikko avasi oven omituisissa piilolinsseissään ja tohtorin takissaan”, Johanna naureskelee.
Memoremainsin Pop Metal -levy julkaistaan 17.6. ja se on tilattavissa jo nyt ennakkoon. Yhtye keikkailee kesällä ahkerasti ja on nähtävissä livenä seuraavasti:
Nummirock 22.6.2022
Ideapark, Seinäjoki 22.7.2022
Terwapop 23.7.2022
Jalaspop 29.7.2022
Kesän livevetoja odotellessa Memoremainsin keikkakunnon voi katsastaa taannoiselta Rytmikorjaamon-keikalta julkaistun Sympathy-livevideon parista.
Memoremains on:
Johanna Ahonen – laulu
Mikko Kujanpää – kosketinsoittimet
Aleksi Mäkelä – kitara
Aapo Timonen – basso
Eemeli Timonen – rummut
Tuore Turkulainen Stoner tuttavuus Grand Sorceress julkaisi toisen singlensä “Games You Play”. Sinkku julkaistiin lyriikkavideon kera. Biisi esittelee bändin groovaavampaa puolta ja tarjoilee maukkaita ja tarttuvia rock-koukkuja.
Bändin debyyttisingle “River” nostettiin useammalle kansainväliselle Stoner-rock soittolistalle ja bändi toivoo saavansa vielä uutta nostetta seuraavalla singlellään.
“Eka biisi lähti maailmalle ihan mukavasti, kun ottaa huomioon ettei oltu tehty edes yhtään keikkaa. “River” oli meiltä sitä raskaamman puoleista jytää, joten tällä kertaa halutaan esitellä bändin toista puolta. Haettiin kalastuskaupasta kassillinen ikävän tarttuvia koukkuja, joita ollaan ripoteltu läpi biisin.” Biisin säveltänyt Jussi kertoo.
Vaikka musiikillisesti “Games you Play” puskeekin eteenpäin edeltäjäänsä rennommalla poljennolla, ei sekään lyyrisesti tarjoilee pelkkää kevättä ja aurinkoa.
“Games you play kertoo siitä kuinka löytää taas itsensä haastavan ihmissuhteen jälkeen, kun näkee vihdoin totuuden kaikkien valheiden lävitse. Sellaista kevyttä aihetta jälleen” Bändin velhotar ja laulaja Pauliina kertoo biisin lyriikasta.
Bändi on aktivoitunut myös liverintamalla ja seuraavan kerran orkesteria voi saapua katsomaan Helsingin Bar Looseen 13.7.
Parisen vuotta sitten perustettu kotimainen Ambassadors of Eternity on julkaissut esikois-EP:nsä Arrival. Yhtyeen proge-elementeillä varustetusta vaihtoehtorockista voi jokainen kuulija löytää helposti samaistuttavia tarinoita ja tunnetiloja, joista näyttäväksi videoksikin tehty avauskappale Dead Ends käy oivana esimerkkinä.
ARRIVAL-BIISILISTA 1. Dead Ends 2. I Don’t Think This Will End Well 3. Barricaded Sky 4. Hurry 5. Wreck
KOKOONPANO
Seppo Nummela – kitara & koskettimet
Sammy Salminen – laulu
Toni Laroma – basso
Samuli Kiviniemi – rummut
Heinolalaisen Where’s My Biblen Circle EP:n tarina sai tänään päätöksen, kun julkaisun päättävä Chapter IV: Origin musiikkivideo julkaistiin.
Laulaja Jussi Matilainen kommentoi: “En vielä halunnut edellisen julkaisun yhteydessä paljastaa tämän olevan se päätepysäkki jossa jonkin vanhan täytyy kuolla, jotta uutta voidaan saada tilalle. Ep:n neljän kappaleen tarinan päättävä “Origin” kertoo uudelleen syntymisestä ja aisoiden hyväksymisestä sellaisenaan kun ne ovat. Kuten kuinka olet täysin valmis ja täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. Ehkä rikkoutunut, mutta se ei tee sinusta kuitenkaan heikkoa.
Kun sen oppii, on jo oikealla polulla ja pääsee pitkälle. Koska me kaikki olemme täällä opettelemassa hamaan loppuun saakka kuinka olla ihmisiä ja tulla toimeen itsensä sekä muiden kanssa.
Circle on kuitenkin ympyrä ja kertoo siitä, että kaikki kiertää kehää. Vaikka tekisit kaikkesi ja hyväksyisit asiat voi ympyrä viedä sinut takaisin alkupisteeseen. Mutta älä lannistu! Teit sen jo kerran, niin voit tehdä sen uudestaan, kokeneempana ja vahvempana.
Koko projekti oli kaikin puolin erittäin rankka, mutta myös äärimmäisen mahtava ja opettava. Ei pelkästään musiikiliisessa mielessä, vaan myös itsetutkiskelunkin kannalta. Olkaa kilttejä toisillenne ja erityisesti itsellenne.
Nauttikaa Ep:n matkasta kuten mekin teimme.”
Kitaristi Toni Hinkkala jatkaa:“Kuten tarinassakin olemme luoneet itsemme uudelleen ja se tuntuu aivan mahtavalta. Ep:n tarina päättyy kappaleeseen mihin toimme jotain vanhaa silti kuullostaen uudelta itseltämme. Näin Ep:n nimen mukaisesti, saimme ympyrän sulkeutumaan.”
Suomen progemetalli kenttiä pöllyttävä Time Primer julkaisi singlen ja musiikkivideon tulevalta albumiltaan. The Stand -nimeä kantava kappale on ensimmäinen makupala tulevalta Artefact-esikoisalbumilta.
“The Stand on tribuutti kaikille heille, jotka ovat joutuneet luopumaan omastaan, jostain mikä määrittelee heidän kulttuuriaan ja perimmäistä ihmisyyttä.” Yhtyeen vokalisti Mika Varis kertoo.
“Kappaleen lyriikka on nyt todella ajankohtainen, kun ihmiskunnan yllä leijuu kysymysmerkki tulevasta suuremmin kuin koskaan meidän sukupolven aikana, mutta sen syntyjuuret ovat paljon kauempana alkuperäiskansojen synkässä historiassa. Kappaleen tarkoitus ei ole kuitenkaan synkentää mieltämme vaan voimaannuttaa sitä, mikä tekee meistä juuri meidät.”
Time Primer työstää jo seuraavia videoitaan, joten useampia sinkku julkaisuja on vielä odotettavissa tulevalta Artefact– albumilta.
Tamperelainen Detset on julkaissut uuden musiikkivideon ”Hero”, joka on ”Vermeil”-albumin neljäs videojulkaisu. Albumin on julkaissut saksalainen Out of Line Music, joka edustaa saman genren artisteja, kuten mm. Betraying the Martyrs, ten56., Bloodred Hourglass, Mors Subita ja Fear of Domination, eli kokemusta bändien lanseeraamisesta löytyy.
”Vermeil”-julkaisun tueksi Detsetin keikkakalenteri on kiireinen. Yhtye nähdään tällä viikolla naapurimaamme Avianan lämppärinä Tampereen Yo-talolla sekä Helsingin On the Rocksissa, kesällä Nummirockissa, Tuska Festivalilla, SaariHelvetissä sekä Dark River Festivalilla, jonka jälkeen yhtye suuntaa lyhyelle Saksan- ja Skandinavian-kiertueelle yhdessä Fear of Dominationin sekä ruotsalaisen Rave the Reqviemin kanssa.
Ke 18.5.2022 Tampere, Yo-talo (w/ Aviana, Noira)
To 19.5.2022 Helsinki, On the Rocks (w/ Aviana, Noira)
Pe 27.5.2022 Tampere, Yo-talo (w/ Sara, Merta)
To 23.6.2022 Nummijärvi, Nummirock
Pe 1.7.2022 Helsinki, Tuska Festival
Pe 5.8.2022 Tampere, SaariHelvetti
Pe 12.8.2022 Kotka, Dark River Festival
FEAR OF DOMINATION, RAVE THE REQVIEM, DETSET
Pe 16.9.2022 Berliini, Orwohaus
La 17.9.2022 Leipzing, Hellraiser
Su 18.9.2022 Hampuri, Bambi Galore
Ti 20.9.2022 Kööpenhamina, Beta
Ke 21.9.2022 Tukholma, Hus7
To 22.9.2022 Oslo, Krosset
Kokoonpano:
Sami Silvennoinen – Laulu
Eemeli Bodde – Kitara
Aleksi Isoaho – Kitara
Janne Putkisaari – Rummut
Jonne Soidinaho – Basso
Osana Thrashing Relics -sarjaansa kotimainen pienlevy-yhtiö Bestial Burst julkaisee toukokuun 31. päivä 90-luvun taitteen molemmin puolin vaikuttaneen hämeenlinnalaisen Defierin koko nauhoitetun tuotannon samalla CD:llä. “Overdose of Annihilation: The Redgate Pleasures 1989–1994” -niminen kokoelma sisältää harvinaisen omakustanne-EP:n vuodelta 1990 sekä kaksi myöhemmin ilmestynyttä demoa kaikki laadukkaasti remasteroituna. Kansivihkoon on myös sisällytetty alkuperäistä kansitaidetta, paljon ennennäkemättömiä valokuvia, keikkajulisteita sekä zine-haastatteluita muodostaen dokumentin ajalta, jolloin suomalainen metalli oli jo erittäin laadukasta, muttei vielä itsestäänselvä vientituote.
Yhtye edusti alan kotimaista kermaa Svart Recordsin vuonna 2017 julkaisemalla “Real Delusions” -kokoelmalla Stonen, Airdashin, Necromancerin sekä monen muun rinnalla. Thrashin alkuperäisen huippukauden loppupuolta edustavaa bändiä onkin usein verrattu lippulaivaamme Stoneen sekä USA:n länsirannikon suuriin nimiin, mutta omaa ilmettäkin hämeenlinnalaisilta löytyi rutkasti.
Overture of Annihilation 12″ EP 1990: 01. Blinded by the Preach 04:40 02. Capital Punishment 04:15 03. System of Oppression 04:07 04. In a Tunnel of Pain 05:01 Tears in Blood -demo 1992: 05. Tears in Blood 05:02 06. Buried but Alive 03:39 07. Coma 02:58 08. Once I Loved You 03:58 New Songs -demo 1994: 09. Fear Will Rise 03:24 10. Sadistic God 04:14 11. Pleasures 03:58 12. Maggots in My Eyes 04:06 13. Our Society 02:55
50-vuotisjuhlaa viettävä ”Demons And Wizards” oli Uriah Heepille käänteentekevä albumi monessa mielessä. Ensinnä se oli kaupallinen menestys ja kantaa edelleen bändin myydyimmän LP:n titteliä. Levyltä löytyvä jättihitti ”Easy Livin´” soi Suomenmaalla kesällä 1972 joka niemennotkossa ja kissanristiäisissä. Suomi on ainoa maa, jossa albumia ostettiin listaykkösen arvoisesti. Se pysytteli meillä ykkösenä kunnioitettavat 14 viikkoa ja valoi sementin fanipohjalle, jonka varaan keikkoja sekä kiertueita oli hyvä tulevaisuudessa heittää. Uskokaa huviksenne, että Uriah Heep on soittanut Suomessa jo yli 100 konserttia!
Toiseksi levyllä soittava kokoonpano on ensimmäinen ns. klassisen Uriah Heepin näytös. Basistin ja rumpalin tontti olivat jatkuvassa kiertoliikkeessä eikä pysyvää miehistöä tahtonut ennen ”Demons And Wizardsia” löytyä. Hätiin tulleet basisti Gary Thain sekä rumpali Lee Kerslake pysyivät mukana useamman vuoden. Juuri tämän kokoonpanon 1970-luvun alkupuolella työstämät levyt ovat niitä klassikkostatuksen arvoisia, vaikka totuuden nimessä on sanottava, että edelliset ”Look At Yourself” ja ”Salisbury” ovat loistavia ja debyytiltä löytyy myös muutama herkku.
Jos luulee, että ”Demons And Wizards” on pelkkää helppoa kuunneltavaa ”Easy Livin´”in hengessä, tulee luultavasti pettymään. Tällä levyllä bändi haastoi kuulijaa tosissaan muilla tyylisuunnilla kuin heavy rockin saralla. Albumin kuuntelu palkitsee ja kun siihen pääsee sisälle, on sen kuuntelua vaikeaa lopettaa.
LP:n käynnistää singlenä julkaistu ”The Wizard” ja heti käy ilmi, että uusia tuulia on ilmassa. Akustiset kitarat hallitsevat äänimaailmaa. Tästä on heavy rock kaukana lukuun ottamatta b-osaa, jossa painetaan säröpoljinta ja pöläytetään keuhkoista tervat pihalle. Tyyliltään biisi on pääosin folk rockia balladimaisin keinoin. Avausraidaksi kyseessä on hieman outo valinta, mutta sikäli oikealla paikalla, että esittelee bändin uusia puolia. Pikku triviana voi heittää, että kappale on ainoa, jota hetken aikaa basistina bändissä toiminut Mark Clarke ehti olla tekemässä.
”Traveller In Time” johdattaa kuulijan sitten tutummille vesille eli siihen jylhään Hammondien ja raskaiden riffien maailmaan, josta yhtye oli jo tullut tutuksi. Sovituksellisena jippona säkeiden taustat kulkevat hempeämmissä merkeissä, kunnes kertosäkeesä päästellään jo aavistuksen rempseämmin. Kuunnelkaa muuten piruuttaan mitä bassokuviota Thain heittää jatkuvalla syötöllä! Tuntuu, että soittajat ovat ilmiliekeissä vokalisti David Byronin ohella. Ainoa miinus tässä biisissä on, että tuntuu kuin se loppuisi liian aikaisin. Livenä tätä on varmasti runtattu huomattavasti pidempään ja mikä sitä on soitellessa, koska riffi on maukas.
”Easy Livin´”:iä ei liene tarvitse liiemmin mainostaa, sillä sen ovat kuulleet kaikki rock musiikkiin perehtyneet. Deep Purplella on samana vuonna ilmestynyt ”Smoke On The Water”, Black Sabbathilla aiemmin julkaistu ”Paranoid” ja Uriah Heepillä tämä boogie, joka toimii edelleen kuin rekka soratiellä. Reilut kaksi ja puoli minuuttia soiton riemua, joka tarinan mukaan kirjoitettiin Byronin shownumeroksi. Siinä on saanut livenä lanne kyytiä Elviksen tapaan ja eturivin tytöt ovat olleet sulaa vahaa tämän soidessa. Hitti on pysynyt settilistassa nyt jo 50 vuotta eikä loppua näy, vaikka tämän levyn tehneestä viisikosta on hengissä enää kitaristi Mick Box.
”Poet´s Justice” on erinomainen albumiraita, joka on suotta jäänyt tunnetumpien esitysten varjoon. Tästä tulee mieleen tuon ajan Deep Purple ja menisi varmasti täydestä, mikäli vokalistina olisi Ian Gillan. Tämä raita sisältää kovan luokan instrumentaation ja soolo-osion. Vaikka kertosäe ei nyt aivan maailmoja kaada, se sopii hienosti sovitukseen.
”Circle Of Hands” on A-puolen päättävä yli kuusiminuuttinen tiilenmurikka, joka lyödään käyntiin jylhällä Ken Hensleyn Hammond-introlla. Kappale on tempoltaan raskas ja tuo etäisesti mieleen ”July Morningin” säeratkaisullaan, jossa soivat Hensleyn Hammondit seuranaan ainoastaan Byronin vokaali. Biisi on jälleen todellinen taidonnäyte kaikilla saroilla. Vaikka suurennuslasilla etsisi niin en löydä napisemista mistään. Tuntuu uskomattomalta, että yhtye sai tälläistä jälkeä aikaan uunituoreella kokoonpanolla näin lyhyessä ajassa. Mutta niin ne levyt ennen vanhaan tehtiin. Nopeasti ja liikaa hieromatta. Viisi kappaletta suhahtaa ohi kuin huomaamatta ja mieli tekisi jo nyt kuunnella ne uudelleen, sillä niissä riittää tapahtumia, melodioita sekä soiton riemua.
Vaan voiko B-puoli jatkaa voittokulkua vai loppuuko sulkakynästä muste? Voin lohduttaa epäilijöitä, ettei muste lopu vaan tummuu tummumistaan. ”Rainbow Demon” on todella synkkä biisi ja kuuluu levyn ehdottomiin klassikoihin. Jälleen pauhaavat Hammondit ja vokaaleille annetaan tilaa hienosti kasvattaa sovitusta kertosäkeeseen, joka sopii sävellykseen kuin nokka tikan päähän. Kiirettä ei pidetä tempon kanssa ja siinä piilee hieno tehokeino, joka tuo uhkaavuutta ja syvyyttä tummonpuhuvaan melodiaan. Box soittaa komean soolon ja Byron vie sävellyksen maaliin komeasti.
”All My Life” on jälleen yksi unohdettu helmi ja tätä kuunnellessa alkaa pää nytkyä. Kiemurainen kitarakuvio, komea säemelodia ja kitarariffi säkeen alla saattelevat raidan korkealta kulkevaan kertosäkeeseen. Se paljastaa kyseessä olevan täysverinen rakkauslaulu Uriah Heepin tapaan. “I will love you all my life” hokemaa toistetaan loppuun asti ja täytyy sanoa, että ratkaisu on perin erilainen, tai odottamaton. Ei sooloja, ei kahta säkeistöä enempää ja vain yksi kertosäe johon esitys päättyy vajaan kolmen minuutin mittaisena. Erittäin kummallinen biisi, mutta todella hyvä!
”Paradise” on jälleen sovitus, jossa akustiset kitarat hallitsevat äänimaailmaa Thainin bassokuvion ohella. Aluksi ei edes tajua kuinka tärkeässä roolissa basso on, mutta ilman sitä biisi olisi köyhemmän kuuloinen. ”Paradise” sävellettiin albumin päättävän ”The Spellin” introksi ja joissain CD-painoksissa ne on yhdistetty ”Paradise – The Spell”. Yksittäisenä esityksenä tämä ei oikein lähde lentoon, eikä se ole ollut tarkoitus, vaan se johdattelee kuulijan loppuhuipennukseen, joka on…aikamoinen.
Kesken ”Paradisen” loppufeidauksen nousee taustalta sisään ”The Spellin” yllättävän rivakka tempo eikä heti uskoisi, kyseesä on levyn pisin raita. Vajaat 13 minuuttia progesävyjä, temponvaihteluja sekä mahtavaa soitinten hallintaa. Sitä tämä uskomaton kahden raidan paketti pitää sisällään. Eikä tämä avaudu aivan ensi kuulemalla, mutta on ehdottomasti kokonaisuuden kärkikastia kaikilla asteikoilla. Kun ”The Spell” vihdoin loppuu, tulee valinnan vaikeus kumman levynpuolen soittaisi uudestaan, Niin vahva albumi on kyseessä.
Jos pitäisi valita yksi albumi Uriah Heepin tuotannosta mukaan autiolle saarelle, se olisi ”Demons And Wizards”. Tällä albumilla osui kaikki kohdalleen ja se on kestänyt aikaa loistavasti. Jos joku ei ole vielä LP:tä kokonaisuudessaan kuullut niin on korkea aika. Tämän parissa on luvassa musiikillinen seikkailu.
10/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.The Wizard
2.Traveller In Time
3.Easy Livin’
4.Poet’s Justice
5.Circle Of Hands
6.Rainbow Demon
7.All My Life
8.Paradise
9.The Spell
Tiedote 22.5.2026
Kitaristi-lauluntekijä Teemu Rämö julkaisi uuden instrumentaalisinglensä Escape From Nothingness perjantaina 22. toukokuuta 2026 kaikissa digipalveluissa. Seuraavalla viikolla perjantaina 29. toukokuuta julkaistaan myös kappaleen...
