Melodisen hard rockin ja hyvän mielen lähettiläs Brother Firetribe julkaisi uuden singlen ”Just Another Night”. Samalla yhtye käynnisti mittavan Suomen kiertueen.
Brother Firetribe on kaikessa rauhassa ladannut kesän ajan akkuja ja tehnyt uutta musiikkia tulevalle albumilleen. Nyt yhtye on valmis jälleen keikkalavoille valloittamaan yleisönsä melodisella ja hyväntuulisella rockillaan.
”Aivan mahtavaa päästä tien päälle pitkästä aikaa moikkaamaan vanhoja, ja toivottavasti myös uusia tuttuja ’Band On A Mission’ -rundin puitteissa. Erityisen nastaa on vierailla paikoissa, joissa ei olla aikaisemmin soitettu. Kesä meni uutta levyä valmistellessa ja syksyllä tärähdetään klubeihin pitämään hauskaa”.
”Extra-valoa syksyn tummeneviin iltoihin tuo myös rundin kylkeen uusi sinkku ’Just Another Night’. Mukava päästä heti soittamaan uutta musaa myös livenä”, kertoo solisti Pekka Heino.
BAND ON A MISSION TOUR
16.9. Pikis, Jämsä
22.9. Tulisuudelma, Vantaa
23.9. Apollo, Turku
29.9. Toppila klubi, Oulu
30.9. Ramona, Kemi
6.10. Kivijalka, Mikkeli
7.10. Kannusali, Espoo
13.10. Suisto, Hämeenlinna
20.10. Kulma, Kajaani
28.10. Pato Areena, Kuusankoski
3.11. Krapin Paja, Tuusula
10.11. G Livelab, Tampere
11.11. G Livelab, Helsinki
Brother Firetribe on:
Pekka Heino – laulu
Roope Riihijärvi – kitara
Jason Flinck – basso
Hannes Pirilä – rummut
Tomi Nikulainen – kosketinsoittimet
„77“ julkaisi tsemppipunkrallin Nyrkit pystyy maanrakoon painetuille ihmisille. Pyyhettä ei kannata heittää kehään, vaan biisi kannustaa nousemaan ylös ja nostamaan vain rimaa.
“Kun veto on loppu ja luovuttaminen houkuttelee, katotaas hei niitä käsiä, niillähän on tehty jo vaikka mitä! Jos ei itse kykene, nyrkit pystyy”, bändin laulaja-kitaristi Heko Keskellä veistelee.
Biisistä julkaistulla videolla bändi esiintyy kehässä Tuusulan Nyrkkeilyseuran salilla. Hiki lentää ja vaikka kaadutaan kanveesiin, kehätuomarina toimiva Antti Reini ei suostu laskemaan kymmeneen.
”Videossa Keravan Kehärääkit ja Töölön Lyödyt nousevat kehään arvattavin tuloksin”, Heko kertoo leveästi hymyillen.
Seiskaseiska-punkrockin hengessä „77“ julistaa vain tekevänsä asioita sen kummemmin miettimättä. Bändi julkaisee biisejä ja videoita sitä tahtia kuin niitä syntyy eikä julkaisustrategioita mietitä.
” „77“:n toimintaperiaate on vuodelta 1977: sen kun tekee vaan! Idea tulee, soitetaan salille, saadaan sali. Soitetaan näyttelijälle, se tulee juosten. Julkaistaan ja aloitetaan seuraava hanke: olisiko taas animaation aika?”, Heko kertoo.
Emergenza-bändikilpailussa hopeaa voittanut, Love Is Punk Recordsin kanssa vastikään levytyssopimuksen tehnyt Rasvamaksa lohkaisee debyyttialbumiltaan 15.9. ilmestyvän singlen Kuole sika. Biisi tarjoilee raivokasta punk-asennetta, iskeviä metallisia äänimaisemia ja puolitempoisen päähän jäävän kertosäkeen.
“Musta tuntuu, että ihmisillä on taipumus aina etsiä syyllistä riidoissa. Olipa sitten kyse kahden taistelusta tai yksilön mielensisäisestä ristiriidasta. Jotenkin sen syyllisen löytäminen linkittyy riidan jälkeiseen puhdistautumiseen. Ilman syyllisen löytymistä juttu jää jotenkin kytemään. Kuole sika syntyi tässä maailmassa. Kyllä se syyllinen osoitetaan biisissä, mutta kuulijan täytyy löytää se itse”, kertoo yhtyeen laulaja Pietu.
Biisistä tehtiin myös sen sanomaa tukeva näyttävä musiikkivideo.
”Oli heti selvää, kun Rasvamaksa otti yhteyttä musavideon merkeissä, että meidän täytyi jotenkin saada se heidän älyttömän kova live-meininki talletettua musavideolle. Sen ansiosta, että koko bändi antoi kaikkensa, lopputulos on juuri sen tyyppinen sekasorto, jota lähdettiin jo alkufiilistelyissä hakemaan”, kertoo videon ohjannut Ville Nuoraho Youngfield Filmsiltä.
Rasvamaksan debyyttialbumi Muutakin kuin muisto ilmestyy 6.10. Energisen livebändin mainetta kantava kuusikko soittaa levynjulkaisukeikkansa Love Is Punk Fest -tapahtumassa 7.10. Helsingin On The Rocksissa yhdessä Clarkkentin ja Lame Duckin kanssa.
Rasvamaksa:
Anssi – laulu
Pietu – laulu
Lasse – kitara
Sasu – kitara
Joel – Basso
Tero – Rummut
Lemiläinen metalliyhtye Stam1na julkaisee syyskuun 29. päivä 2023 uransa kymmenennen albuminsa X. Levyn on tuottanut Janne Joutsenniemi ja miksannut & masteroinut Grammy -ehdokkuudellakin huomioitu tanskalainen Jacob Hansen (mm. Arch Enemy, Volbeat, Vola). Tänään julkaistu kappale Muistipalatsi on albumin toinen singlelohkaisu.
“Meillä kaikilla on omat muistojen palatsimme. Tämä biisi kirskauttaa albumilla esiintyvän aarreaitan ovet auki. Sisällä odottaa laskeutuneen pölyn peittelemää rojua, kulahtanein lakanoin peiteltyjä fiiliksiä ja kullanarvoisia ajatuksia. Ne ovat odottaneet että ne huudettaisiin takaisin henkiin!” – Antti Hyyrynen, Stam1na.
Muistipalatsi -musiikkivideo on Medialouhoksen käsialaa; sen on ohjannut Tuomas Petsalo, editoinnista vastaa Antti Hyyrynen ja jälkituotannosta Jouni Kallio.
Stam1nan yli 27 vuoden ura paketoidaan luettavaan muotoon, kun Like Kustannus julkaisee bändin historiikin. Ari Väntäsen kirjoittama, myös tänään julkaistun kappaleen nimeä kantava, Muistipalatsi julkaistaan 29. syyskuuta 2023. Stam1na on yksi Suomen tunnetuimmista metalliyhtyeistä ja on niittänyt mainetta myös ulkomailla. Yhtye on voittanut urallaan mm. viisi Emma-palkintoa ja saanut lukuisia kulta- ja platinalevyjä. Muistipalatsit 2023 -tour:
Pe 13.10. House Of Olaf, Savonlinna
La 14.10. Möysän Musaklubi, Lahti
Pe 20.10. Ravintola Pikis, Jämsä
La 21.10. Kerhola, Nokia
Pe 27.10. Black Box Mikkeli, Mikkeli
Pe 03.11. Jäähalli Black Box, Helsinki
La 04.11. Radio Rock -risteily/ Sakara 20v.
Pe 10.11. House Of Rock, Kouvola
La 11.11. Holiday Club Saimaa Areena, Lappeenranta
Pe 17.11. Brummi, Rauma
La 18.11. Apollo, Turku
Pe 24.11. Sawohouse Underground, Kuopio
La 25.11. Hotelli Peltohovi, Kiuruvesi
Pe 01.12. Paviljonki – John Smith Frozen, Jyväskylä
La 02.12. Areena – Unholy Winterfest, Joensuu
Ti 05.12. Hotelli Leikari, Kotka
Pe 08.12. Rytmikorjaamo, Seinäjoki
La 09.12. Tullisali, Oulu
Pe 15.12. Louhisali, Espoo
La 16.12. Tavara-asema, Tampere
Naula julkaisi 15.9 uuden sinkun “Diablo”. Biisi on kolmas julkaisu viime toukokuun studiosessiosta. Isompaa vaihdetta on taas lykätty silmään ja vauhti senkun kiihtyy.
“Maailman loppu ei tule ehkä tänään. Ei ehkä huomenna. Se on kuitenkin väistämätöntä, että se tulee. Diablo on laulussa suurin paha, joka tekee viimeisen valinnan. Kuulutko siihen ryhmään? Ryhmään joka jatkaa, kun kaikki me muut olemme mennyttä. “
1. Diablo
Naula on Imatralla vuonna 2017 perustettu suomirock/postpunk/alt rock -yhtye. Olemme julkaisseet vuonna 2018 “Tuolla jossain on aurinko” -kokopitkän. Äänite ilmestyi sekä digitaalisena että pienen painoksen cd:nä. Naula on julkaissut kymmenkunta singleä vuosina 2018-2022. Viime vuonna päivänvalon näki 5 biisin EP “Loputon Yö”. Naulan musiikki on usein vähän Apulannan hengessä raivoavaa punkahtavaa rockenrollia, omalla naulamaisella otteella. Sanoitukset käsittelevät ihmisiä, suhteita ja ihmissuhteita. Vaikka ilmaisu onkin enimmäkseen kovaäänisempää kohkaamista, ei pehmeämpikään lähestymistapa ole vieras. Naulan musiikissa yhdistyvät monenlaiset vaikutteet, punkista rockenrollin kautta jopa 70-luvun progeen. “Se biisi jossa lähdetään ja viedään kaikki” ja “Taipumaton” ovat taasen ehkä enempi malliesimerkkejä mitä Naula on.
Koko Naulan tuotanto löytyy Spotifyista, Youtubesta ja monista muista striimauspalveluista.
Kaikki Naulan kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut Erkki Pasanen. Sovitukset ovat bändin yhteiset.
Naula on:
Erkki Pasanen: laulu ja kitara
Jukkis Laitinen: rummut
Kai Skyttä: basso ja koskettimet
Kotimainen rock-tulokas Krypta esittelee energisempää puoltaan uudella energisellä “Dorian Gray” -singlellään. Kappaleessa yhtye yhdistää hevimetallista tutut kitaraharmoniat iskelmälliseen ilmaisuun, luoden valtavirrasta poikkeavaa suomeksi laulettua rockmusiikkia. Finntrollille ja Tyrantille musiikkivideoita tehneen Tuomas Valtasen tuottamassa musiikkivideossa nähdään Kryptan livekokoonpano ensi kertaa; kielisoittimia bändissä kurittaa Demonic Death Judge -kaksikko Eetu Lehtinen ja Toni Raukola ja rumpuja takoo Kryptan studioalbumillakin soittava Jere Kolehmainen.
“Dorian Grayn kertosäkeeseen olemme saaneet melko niljakkaan korvamadon ja biisin eteenpäin puskeva poljento ei jätä ainakaan bändin housunpuntteja veltoiksi” pohtii yhtyeen auteur Henri Seger.
1. Dorian Gray Kuva: Herta Donner
Krypta on Tyrantti-yhtyeestä tutun kitaristi ja lauluntekijä Henri Segerin sooloprojekti, jonka ensisingle “Vala” julkaistiin alkukesästä. Yhtyeen debyyttialbumi “Outo laakso” julkaistaan 3.11.2023 toimesta.
Mustanpuhuvan orkesterin ensimmäiset keikat soitetaan syksyllä:
6.10. Bar Hönö, Tampere (Lost in Music -festivaali)
21.11. On the Rocks, Helsinki (Outo laakso -levyjulkkarit)
Kaksi vuotta “Far Beyond” EP:nsä julkaisun jälkeen suomalainen melodista death-metallia soittava As The Sun Falls -yhtye palaa tänä syksynä uudella EP:llään “Where The Silence Reigns”. EP julkaistaan 13. lokakuuta samanaikaisesti yhtyeen tulevan Euroopan kiertueen kanssa.
“Where The Silence Reigns” -EP:n julkaisun jälkeen As The Sun Falls lähtee Euroopan kiertueelle yhdessä Aeonian Sorrow’n ja Sanity Obscuren kanssa.
03.11.23 // PL // Warsaw
04.11.23 // DE // Berlin
05.11.23 // FR // Lille
06.11.23 // BE // Diest
08.11.23 // DE // Morlenbach
09.11.23 // DE // Hamburg
10.11.23 // LT // Kaunas
11.11.23 // LV // Riga
17.11.23 // FI // Tampere
18.11.23 // FI // Vantaa
Yhtye on perustettu Sveitsissä keväällä 2020 Covid-19-pandemian tuomien haasteiden keskellä. As The Sun Fallsin musikaalinen matka alkoi kitaristin ja lauluntekijän Jani Mikkäsen aloittamana sooloprojektina. Alun perin Janin henkilökohtaiseksi pohdinnaksi tarkoitettu projekti kehittyi lopulta yhteistyöksi, joka tutki teemoja, jotka käsittivät pohjoisen talven, suomalaiset kulttuurielementit, yksinäisyyden ja kuolevaisuuden. Yhtye on julkaissut muutamia singlejä ja EP:itä sekä yhden täyspitkän albumin perustamisensa jälkeen ja esiintynyt tunnettujen nimien, kuten Wolfheart, Draconian, Kataklysm ja Aeonian Sorrow, kanssa. Viime vuonna yhtye koki merkittävän käännekohdan, kun Jani Mikkänen muutti Suomeen, mikä johti uusien jäsenten liittymiseen yhtyeeseen. Tämä siirtymä merkitsi muutosta yhtyeen dynamiikassa, ja he vetäytyivät talvella 2022-2023 työskentelemään toisen albuminsa parissa, ennustaen tutkimusmatkaa tuntemattomille äänimaailman alueille. Sanoitukset liikkuvat saumattomasti englannin ja suomen kielen välillä, ja “As The Sun Falls” kutsuu kuulijat tunteen ylittämään mukaan kiehtovaan maailmaan, jossa kieli ylittyy tunteen kautta. Heidän musiikkinsa kutsuu pohtimaan erilaisten vastakkainasettelujen vuorovaikutusta, kuten kauneus ja vaara, yksinäisyys ja yhteenkuuluvuus sekä elämä ja kuolema. Tulevan albuminsa ja EP:nsä kynnyksellä As The Sun Falls on valmiina jatkamaan matkaansa yleisön sydämiin ja luomaan syvällisen kokemuksen tunteellisten melodioittensa ja teemojensa kautta.
Yhtye:
Mikko Voutilainen – Vocals
Jani Mikkänen – Guitars & Vocals
Lauri Unkila – Guitars
Oskar Englund – Bass
Paul Rytkönen – Drums
Saavuttaessa 1980-luvun alkupuolelle aika oli ajanut Kissin ohi ja bändi menneen talven lumia. Vuosikymmenen kaksi ensimmäistä julkaisua ”Unmasked” ja karmea ”The Elder” olivat oiva osoitus yhtyeen syvästä alennustilasta.
Alkuperäinen kokoonpano oli hajonnut Peter Crissin sekä Ace Frehleyn saatua tarpeekseen ja lähdettyä omille teilleen mm. päihdeongelmien ja musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Gene Simmonsia kiinnosti enemmän Hollywood-tähtien seurassa hengailu kuin musiikki. Crissin ja Frehleyn tilalle oli tullut vuoteen 1982 mennessä kaksi palkkatyöläistä; Crissiä selvästi teknisempi ja kovakätisempi kannuttaja Eric Carr (1980) ja Frehleytä samaten huomattavasti taitavampi Vinnie Vincent (1982), joka omasi myös kiistattomia biisinkirjoittajan kykyjä.
Uusi kokoonpano julkaisi vuonna 1982 erinomaisen ja raskaan Heavy Metal -tyylisen ”Creatures Of The Nightin”, joka siirsi Kiss:n uudelle vuosikymmenelle musiikillisesti erittäin onnistuneesti. Levyn kannessa komeileva Frehley oli mukana enää nimellisesti, eikä osallistunut lainkaan albumin tekoon patsastellen vain epämääräisesti “I Love It Loud” -musiikkivideolla. Erinomaisuudestaan huolimatta levy ei onnistunut palauttamaan bändin vanhaa loistoa, vaan suosio hiipui hiipumistaan. Edessä oli joko pillien laittaminen pussiin tai muutos.
Pelastaakseen uransa Kiss teki radikaalin muutoksen eli riisui tavaramerkiksi muodostuneet maskinsa, luopui korkeapohjaisista saapaistaan sekä teatraalisista esiintymisasuistaan ja uusi imagonsa täydellisesti 1980-luvulle sopivaksi. Tämä sai aikaan positiivista huomiota ja uutta kiinnostusta vanhaa dinosaurusta kohtaan herättäen yhtyeen uudestaan henkiin. Jo kertaalleen pois potkittu ja suurella egolla varustettu Vinnie Vincent esiintyi nyt ensimmäistä kertaa virallisesti bändin varsinaisena jäsenenä.
Syksyllä 1983 julkaistiin ”Lick It Up”, joka oli luonnollista jatkumoa edeltäjälleen säilyttäen saman musiikillisen tyylin kuin edeltäjänsä, mutta hiotumpana ja osin kaupallisempana. Uusitun imagon myötä Kissin suosio räjähti uuteen nousuun, eikä syyttä.
”Lick It Up” edustaa Kissiä parhaimmillaan musiikillisesti sekä teknisesti ja se on myös “Creatures Of The Nightin” jalanjäkiä seuraten bändin raskaimpia levyjä. Biisit ovat lähes järjestään hyvin sävellettyjä, sovitettuja sekä hiottuja. Raskaampi linja heltiää ainoastaan kaupallisella nimibiisillä ja ”A Million To One” -powerballadilla. Kiss on levyllä tiukassa iskussa, energinen ja itsevarma.
Myös Simmons löysi itsensä uudelleen musiikillisesti ja ottaa sävellysvastuun joko kokonaan tai osittain kuudella biisillä Stanleyn sävellyskynän musteen loppuessa viiden kappaleen kirjoittamiseen osallistumisen jälkeen. “Lick it Upia” voitaneen luonnehtia Simmonsin paluuksi ruotuun.
Huomattavaa on Vincentin panos luovassa työssä, eikä miehen sävellyskykyjä käy kiistäminen. Kitaristi puhalsi selvästi uutta tulta hiipuneeseen hiillokseen osallistuen jopa kahdeksan kappaleen kirjoittamiseen. Harmiksi miehen ego oli sitä luokkaa suuri, ettei yhteistyö Stanleyn ja Simmonsin kanssa jatkunut tämän levyn jälkeen.
Stanley/Simmons-lauluosasto toimii erinomaisesti ja molemmat, erityisesti Simmons, yltävät uransa siihen asti parhaisiin suorituksiin. Eric Carr moukaroi nahkoja “Creatures Of The Nightilta” tutulla tyylillään, Vinnie Vincent kitaroi taitavasti sekä teknisesti läpi koko albumin, tosin syystä Simmonsin ja Stanleyn suitsimana. Vincentin halajamat ylimääräiset kikkailut, ylipitkät sooloilut ja tiluttelut on raakasti jätetty ulos, mikä oli täysin oikea päätös.
Levyltä ei löydy Kissille epäolennaisesti yhtään huonoa biisiä ja heikompia lenkkejä vain ”Gimme More”, ”Fits Like a Glove” ja ”Dance All Over Your Face”. Nimibiisi alkaa olla suosiostaan johtuen jo todella puhkisoitettu, mutta onneksi levy tarjoaa läjän muuta hyvää ja parempaa materiaalia. Nostaisin nimikappakeen ohella esiin eritoten seuraavat kappaleet: ”Exciter”, ”All Hell’s Breakin’ Loose”, ”A Million To One” sekä ”And on the 8th Day”. Kuriositeettina täytyy ottaa esiin ”All Hell’s Breakin’ Loose”. Kuka sanoi, että Run-D.M.C ja Aerosmith keksivät yhdistää rapin ja rockin? Sen teki Kiss!
”Lick It Up” on ehdottomasti yksi Kissin kulmakivialbumeista. Olkoot kuka tahansa mitä mieltä tahansa bändistä, tämän LP:n arvoa ei voi ohittaa. Kyseessä on yksi 1980-luvun alun merkittävimmistä Heavy levyistä.
Itselleni ”Lick It Up”:lla on erityisasema, jota mikään muu levy ei voi koskaan ohittaa.”Lick It Up” on nimittäin SE albumi, jonka ansiosta aloin kuunnella 8-vuotiaana natiaisena Heavya ja Rockia. Siihen asti olin lähinnä kuunnellut lastenlauluja ja isäpapan virttyneitä iskelmäkasetteja sen ajan vähemmän loistavilla kasettimankoilla sekä auto”stereoilla”. Kun kaverini kiikutti eräänä päivänä vuonna 1983 tohkeissaan ”Lick It Upin” kopionkopionkopionkopionkopionkopion kuultavakseni, oli sieluni myyty sillä sekunnilla ja musiikillinen elämäni kirjoitettu loppuiäkseni.
9/10
Tomi Väänänen
1.Exciter
2.Not For The Innocent
3.Lick It Up
4.Young And Wasted
5.Gimme More
6.All Hell’s Breaking Loose
7.A Million To One
8.Fits Like A Glove
9.Dance All Over Your Face
10.And On The 8th Day
Kyyryinen ja pahansuopa hahmo piileskelee varjoissa. Hänen riutunut sielunsa yrittää etsiä lohtua pimeydestä, viimeisestä toivon kipinästä, kutsuen esiin sen tuntemattomia voimia. Hento rukous karkaa hiljaisena hänen rohtuneilta huuliltaan kadoten varjoihin kasvaen kaikuna vaateeksi. Hän on enemmän kuin tuhkaa. Hän on enemmän kuin maan mutaa. Hän on mestarinsa irvokkaan luomakunnan kruunu. Hän on enemmän kuin pelkkä kuolevainen. Hänen vääristynyt muotonsa värisee rähjäisen viitan alla, kun savun ja pölyn täyttämän ilman repivä huuto pakenee hänen huuliltaan: sieluni kuolemattomuudesta!
Varjojen hämäristä Kalmo julkaisee kolmannen julkaisunsa: “Dominus Meus” -EP:n.
EP sisältää kolme uutta mustanpuhuvaa doom-veisua ja saattelee kuulijansa tarinoihin varjojen ja hämärän rajamaille. Kappaleet luovat Kalmon nahkan vieden tyyliä yhä synkempään ja pimeämpään suuntaan. Avausraita “Touching the Sun” vie kuulijan vanhan tutun tarinan äärelle: ihmisen kuolemattomuuden kaipuuseen. “Be Wary of the Dead” varoittaa kuolleista ja pimeistä voimista, jotka jahtaavat meitä kaikkia – ja jotka lopulta saavat meidät kaikki. Nimikkoraita “Dominus Meus” maalaa mustin pensselivedoin tarinaa mestarinsa huomiota anelevasta hahmosta, synkän luomakunnan kruunusta. Vastaukset varjoista antavat odottaa itseään.
Soundisuunnittelun, miksauksen ja masteroinnin EP:lle hoiti Roland Rodas, Cavern of Echoes: https://www.cavernofechoes.com/.
EP:n kansitaiteen on luonut Mosaeye [IG: mosaeye].
Kalmo kohottaa kallontäydeltä taikajuomaa ja örisee syvän kiitoksensa saamastaan tuesta ystäville Kalmon sisäpiirissä ja mahtaville mentoreille Aliki Katriou, Pekka Olkkonen ja Mari Aro arvokkaasta valmennuksesta, ohjauksesta, neuvoista ja tuesta Kalmon matkalla ja tämän EP:n tuottamisessa.
Vaikka EP:n veisujen pergamenttien muste on vielä hieman kosteaa, varjoissa jo kuiskitaan uusista tarinoista ja veisuista, jotka itävät ikuisen yön hämärissä odottaen hetkeä oikeaa.
Kalmo on yhden miehen doom metal undergroundprojekti tarkoituksenaan toteuttaa ainoan jäsenensä musiikillisia intohimoja ja toimia niiden kanavana sekä alustana kaiken tähän liittyvän oppimiselle. Kalmo imee vaikutteita old school mestareilta kuten Celtic Frost, Hellhammer Slayer, Death Breath, Black Sabbath ja Master muutamia mainitakseni.
Biisien lisäksi olennaisena osana Kalmon tarinassa ovat olleet myös musiikkivideot, joita on syntynyt jo reilu kourallinen. Tavoitteeksi musiikkivideoille on aina asetettu löytää jokin visuaalinen tapa ilmentää kappaleita ja kokeilla erilaisia videoiden tuotantotapoja niiden toteuttamiselle.
Toki pimeän nälkä kasvaa yksin varjoissa kulkiessa ja aatoksissa on alkanut itää miete: entäpäs jos Kalmoon kutsuisikin lisää raatoja mukaan? Maailman myrskyt tulee ja menee ja kulkijaa heiluttaa. Vain tulevaisuus näyttää mihin tämä miete Kalmoa vie.
Kalmon julkaisuhistoria:
Demoni, 2019, omakustanne
Gehinnom, 2021, released through Sliptrick Records
Dominus Meus, 2023, omakustanne
Several singles, omakustanne
Tiedote 10.6.2026
Kotimaisen DreamSpyn kolmas albumi on nimeltään "The Dance of Illusions", ja se on julkaistu tänään Inverse Recordsin kautta. Kappaleissa voi kuulla atmosfäärisen dark rockin sävyjä...
Huomattavaa on Vincentin panos luovassa työssä, eikä miehen sävellyskykyjä käy kiistäminen. Kitaristi puhalsi selvästi uutta tulta hiipuneeseen hiillokseen osallistuen jopa kahdeksan kappaleen kirjoittamiseen. Harmiksi miehen ego oli sitä luokkaa suuri, ettei yhteistyö Stanleyn ja Simmonsin kanssa jatkunut tämän levyn jälkeen.
Kalmo kohottaa kallontäydeltä taikajuomaa ja örisee syvän kiitoksensa saamastaan tuesta ystäville Kalmon sisäpiirissä ja mahtaville mentoreille Aliki Katriou, Pekka Olkkonen ja Mari Aro arvokkaasta valmennuksesta, ohjauksesta, neuvoista ja tuesta Kalmon matkalla ja tämän EP:n tuottamisessa.
