Ei ole vuotta ilman Brutal Assaultia, eikä se ole mikään ihme, sillä joka vuosi tämä festivaali tarjoaa mielenkiintoisia yhtyeitä.
Kun esiintyjiä on paljon, on väistämätöntä, että samat bändit soittavat joka toinen vuosi. Silti aina löytyy uusia ja kiinnostavia nimiä. Tässä yhteenveto vuoden 2025 Brutal Assaultista.
Tiistai 5.8.2025
Tiistai toteutui suppeampana warm-up päivänä.
Carnivore AD on siitä erikoinen ja mielenkiintoinen yhtye, että se esittää Carnivoren biisejä, mutta mukana ei ole tätä nykyään yhtään Carnivoressa vaikuttanutta soittajaa. Rummuissa oli tunnettu nimi Joe Cangelosi, joka oli värvätty hoitamaan kannuja. Mies on tuttu Whiplashista ja Kreatorista.
Carnivore AD luonnollisesti aloitti setin ”Carnivore”-kappaleella ja koko keikka katettiin Carnivoren materiaalilla, lukuunottamatta välissä kuultu lyhyt pätkä Black Sabbathin nimibiisiä. Ilmoille saatiin myös ”Jesus Hitler”.
Macabre tunnetaan hauskoista biiseistä, jotka käsittelevät sarjamurhaajia. Näistä useat ovat tunnettuja Amerikan historiassa. Keikan aikana kävi lavalla kääntymässä hahmoja kuten Zodiac ja Albert Fish. Kieltämättä Macabre kuulosti heppoiselta, mutta toisaalta tätä on bändin soundi.
Keskiviikko 6.8.2025
Blood Red Throne Norjasta on pitkän linjan death metal -viisikko. Huolimatta siitä, että jäseniä on tullut ja mennyt, itse pomo Dod ei ole antanut periksi. Bändi veti kovan ja brutaalisen tunnin pituisen setin. Blood Red Thronen setissä ei heikkoa hetkeä ollut.
Warbringer edustaa uudemman thrash metallin koulukuntaa, vaikka yhtyeellä on ikää on jo yli 20 vuotta. Tänä aikana miehistö on vaihtunut useaan kertaan, mutta laulaja John Kevill ei ole antanut periksi.
Brutal Assaultissa Warbringer veti hienosti. Yllättävää oli se, että setissä oli ainoastaan yksi biisi viimeisimmältä ”Wrath And Ruin” -levyltä. Bändin tunnin pituinen setti oli siitä huolimatta tiukka. Valitettavasti nämä uuden sukupolven ryhmät eivät pääse kunnolla esiin, sillä edelleen legendat jyräävät.
Legendoista puheen olleen, Dark Angel on julkaisemassa uutta tai jo julkaissut, kun tämä juttu on ulkona. Pari ennakkoon julkaistua biisiä saivat ristiriitaisen vastaanoton. Muilta osin Dark Angelin setti oli yleisön juhlaa ja paahtoa alusta loppuun.
Noin tunnin pituinen show käsitti legendaarisen ”Darkness Descends” -levyn läpisoiton alusta loppuun. Tämä esitettiin edesmenneen kitaristi Jim Durkinin muistolle. Keikka aloitettiin ”Time Does Not Healilla” ja heti perään saatiin kehiin uutta materiaalia. Biisi kuulosti todella hyvälle livenä ja sopi hyvin vanhojen klassikoiden sekaan.
Static X:n uudelleen tuleminen aiheutti kohua, sillä yhtyeen keulakuva Wayne Static menehtyi yli 10 vuotta sitten, eikä uudelleen tulemista sen jälkeen ole hyväksytty. Tästä huolimatta Static-X on täällä ja kiertää basisti Tony Camposin johdolla.
Bändin vastaanotto Brutal Assaultissa oli todella hyvä. Yhtye keskittyi soittamaan suurimmalta osin ”Wisconsin Deathtripin” sekä yksittäisiä biisejä muilta levyiltä. Xer0n maski oli vakuuttava ja lavalla nähtiin myös erilaisia monstereita.
Sighin aviopari Mirai ja Dr. Mikannibal olivat ottaneet perheen pienimmät mukaan lavalle. Toinen nuorista jopa nautti lavalla oloista niin paljon, että näytteli pirun merkkejä. Sigh oli satsannut visuaalisuuteen ja bändi on ottanut japanilaisesta kulttuurista vaikutteita. Luonnollisesti Dr. Mikannibal ravasi ympäri lavaa ja kaatoi verta päällensä.
Settilista luotasi laajasti Sighin tuotantoa, sillä jopa bändin ensimmäiseltä levyltä ”Scorn Defeat” kuultiin yksi esitys. Sigh on aina loistava ja uniikki kokemus konserteissa.
Dying Fetus on myös yksi ahkerimmista keikkailevista death metal -bändeistä. Kolmikko tuntuu olevan koko ajan tien päällä. Dying Fetus veti jälleen kerran tiukan setin. Siinä ei tarvita ylimääräisiä kikkoja, kun Beasley sekä Williams vuorottelivat örinöiden osalta. Setti oli murhaa alusta lähtien.
Zemial on kiertänyt ristiin rastiin Eurooppaa Absun nokkamies Proscriptorin kanssa koko kesän. Kun Absu on vetänyt hieman suuremmilla lavoilla, Zemial on tyytynyt pienempiin esiintymispaikkoihin. Tämä ei ole haitannut Zemialin kavereita.
Yhtye ei ollut parhaimmassa iskussa, sillä rumpali Archon Vorskaath ilmoitti heti kättelyssä, ettei ole kunnossa. Tämän myös huomasi miehen soitosta. Tunnelma kieltämättä sähköistyi, kun Absun Proscriptor hyppäsi lavalle ja aloitti oman performanssinsa. Proscriptorin mukanaolo on tuonut toisenlaisen meiningin Zemialin keikkoihin.
Ministryn pomo Al Jorgensen on useaan otteeseen vuosikymmenien aikana laittanut käyntiin sekä lopettanut yhtyeensä. Edelleen Jörgensen jaksaa keikkailla, vaikka kilometrit lähestyvät väjäämättä loppuaan.
Ministry veti tiukan konsertin. Keikka aloitettiin klassikolla ”Thieves”. Yllättävän paljon saatiin ilmoille biisejä ”The Mind is A Terrible Thing To Taste”- ja ”The Land Of Rape And Honey” -albumeilta. Totta kai “Psalm 69”:n hitit “N.W.O.”, “Jesus Built Hot Rod” sekä ”Just One Fix” kuultiin. Hyvä show oli kaiken kaikkiaan kyseessä.
Kerry Kingin bändi on täydellinen all star -kokoonpano, sillä mukana on entisiä ja nykyisiä jäseniä Bay Arean thrash scenestä. Taitoa löytyy. Death Angelin keulamies Mark Osegueda on täydellinen valinta hoitamaan vokaalit. King kumppaneineen oli jälleen kerran silkkaa thrash metal -tulitusta alusta loppuun. Osegueda revitteli äänijänteitään kunnolla.
Setti luonnollisesti sisälsi neljä Slayer-coveria mukaanlukien ”Black Magic” sekä ”Raining Blood”. Muuten biisit olivat Kerry King -yhtyeen debyytti levyltä. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Iron Maiden -veto.
Rotting Christ seurasi perään. Yleisöä riitti myös vanhalle kreikkalaisella sotaratsulle. Rotting Christ on aina lavalla raskaampi ja tiukempi kuin levyillä. Kuten Brutal Assaultissa, bändi kuulosti alkukantaisemmalta ja raaemmalta. Soittoaikaa ei ollut kuin noin tunnin verran, joten nopeassa tahdissa kaikki yksitoista biisiä soitettiin. Luonnollisesti uusimman levyn materiaali oli enemmistössä.
Torstai 7.8.2025
High Parasite on My Dying Briden laulajan Aaron Stainthorpen nykyinen bändi. Onko tämä nyt miehen terapiaprojekti vai mikä, sillä välit My Dying Briden kanssa taitavat olla jäissä. Joka tapauksessa High Parasite ei pitkälle poikkea vokalistin menneisyydestä.
Kieltämättä Stainthorpe ystävineen oli ottanut enemmän vaikutteita goottimusiikista. Aaron itse oli pukeutunut valkoisiin ja osa päästä sekä kasvoista oli corpsepaintilla maalattu. Lisäksi toisella kitaristilla oli maskit päällä, kun taas toisilla ei ollut mitään. Erikoinen yhdistelmä.
Green Lung on muutaman vuoden aikana kohonnut yllättävän suureksi nimeksi. Bändi on jo tuttu kasvo monilla festareilla. Kieltämättä perinteisempi metal genre ei ole koskaan ollut Brutal Assaultissa pääroolissa, mutta Green Lungin okkultistinen twisti musiikissa sopi festareille hyvin. Yhtyeen nokkamiehen nasaali ääni joko ihastuttaa tai vihastuttaa.
Nile veti varman setin, joka kesti tunnin. Yhtyeen esiintyminen oli niin perustasoa kuin vaan voi olla. Kolmikko hoiti örinät omilla osuuksillaan ja Karl Sanders esiintyi tutun laadukkaasti. Loppujen lopuksi perinteinen suoritus Nilelta, eikä mitään odottamattomia yllätyksiä tullut.
Gutalax on käsittämättömän suosittu esiintyjä festareilla. Meno on sen mukaista. Yleisö oli varannut jumalattoman määrä vessapaperia. Lisäksi lavan läheisyyteen oli tuotu erillinen majabaja. Kun Gutalax aloitti grind disco -jumputuksen, meno oli railakasta katsojien keskuudessa. Vessapaperit lensivät jatkuvasti ja jengiä liikkui turva-aidan yli. Gutalax järjesti bileet Brutal Assaultissa. Yleisö kiitti ja järjesti pitin, josta pöly nousi suurena pilvenä. Kakkahuumori vetoaa aina.
Suffocation kiertää ahkerasti nykyään. Tämänhetkisen laulajan myötä yhtye on saanut uutta puhtia uralleen. Sen huomasin, sillä alue oli shown aikana täynnä. Viisikko tarjoili perinteisesti tiukkaa teknistä sekä brutaalia death metallia. Suffocation ei taas pettänyt, ja homma toimi. Vokalisti Ricky Myers on oikea kaveri bändin keulille.
Obituary on kuin viini, yhtye vain paranee vanhetessaan. Bändi on myös sinänsä varma nimi, ettei se petä koskaan livenä. Setti aloitettiin kuten yleensä ”Redneck Stompilla”. Taustakuva oli suoraan legendaariselta ”Cause Of Death” -levyltä, joten oli odotettavissa, että keikka sisältää useamman ko. levyn biisin. Kuultavaksi saatiin mm. ”Infected”, ”Body Bag”, ”Cause Of Death” sekä pakollinen Celtic Frost -cover “Circle Of The Tyrants”. Sen sijaan “Find The Arise” oli pudotettu pois. Liekö ikä alkaa painaa, sillä Obituaryn ukot pitivät kappaleiden välissä pidennetyjä taukoja, kunnes taas jatkoivat.
The Kovenant on aktivoitunut pitkän tauon jälkeen ja palasi ryminällä lavoille. Tunnin pituinen setti käsitti ”Nexus Polaris” -materiaalin kokonaisuudessaan samassa soittojärjestyksessä kuin levyllä. Lopuksi tuli vielä ”Animatropilta” kappale ”New World Order”, jossa vokalisti/kitaristi Nagash totesi tylysti ”fuck the New World Order!”. The Kovenant oli kova livenä. Hellhammerin kellon tarkkudella hoidettu rumpujen soitto, sekä Sarah Jezebel Devan sopraanovokaalit loivat hienon kokonaisuuden.
Blood Fire Death on saanut huomattavaa ylistystä kovimmilta Bathory-faneilta, ja Watainin nokkamies Eric Danielssonin toteuttama projekti on tarkkaan mietitty konsepti. Brutal Assaultissa konsertti kesti noin tunnin verran. Sen aikana tuli lukuisa määrä ikonisia Bathoryn biisejä.
Keikka aloitettiin komeasti ”A Fine Day To Diella”, jonka vokaaliosuudet hoiti Gaahl. Bathoryn alkuperäinen basisti Fredrik Melander oli mukana soittamassa parissa biisissä; ”The Return Of Darkness And Evil” sekä “Raise The Dead”. ”Born For Burning” oli mielenkiintoinen valinta, sillä sen vokaalit hoiti Attila Csihar. Blood Fire Death on komea, spektaakelimainen ja loistavasti toteutettu tribuutti edesmenneelle Quorthonille.
Absu tai tarkemmin määriteltynä Proscriptor ja Zemialin kaverit taustamiehinä, on kiertänyt ristiin rastiin Euroopan festareita, sillä Absun ”The Sun Of Tiphareth” täytti pyöreitä. Proscriptor siirtyi kokonaan keulahahmoksi ja jätti toistaiseksi rumpujen soittamisen livenä, Zemialin Archon Vorskaath hoiti tämän osa-alueen.
Proscriptor viiletti pitkin lavaa, hyppi ja pomppi kuin keiju. Miehen eleet ja ilmeet kertovat omistautuneisuudesta nykyiseen Absun johtohahmon roolin. Absu oli tappavan kova läpi esityksensä.
Fear Factory on syntynyt uudelleen, kun nuori italialainen Milo Silvestro liittyi yhtyeeseen. Tätä kautta myös yhtyeen pomo Dino Cazares on saanut uutta virtaa. Fear Factorysta on muodostunut laadukas livebändi, vuosien keikkakokemuksen avittamana. Nykyinen vokalisti kuulostaa lisäksi aivan samalta kuin Burton C. Bell nuoruusvuosinaan.
Perjantai 8.8.2025
Pyrexia on vanhan liiton death metal -yhtyeitä USA:n länsirannikolta ja oli aikoinaan laajasti esillä underground lehdissä. Vanhasta kokoonpanosta ei ole jäljellä kuin kitaristi, ja muuten aivan uudet kaverit vaikuttavat nykyisin mukana. Puolen tunnin setti pahimman keskipäivän kuumuudessa ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Tästä huolimatta Pyrexian brutaalinen death metal toimi yllättävän hyvin paahtavassa helteessä. Jengiä oli tullut kiitettävästi paikalle ja pitit pyörivät.
Avulsed on myös vanhan liiton death metal -bändejä, vaikka tässä yhtyeessä on samoin kokoonpano mennyt uusiksi useaan kertaan. Tällä kertaa nuorempaa sukupolvea näytti olevan soittamassa. Keulilla vaikuttava Dave Rotten on yhtä kuin Avulsed, joka veti tiukkaa brutaalia death metallia antamatta armoa. Välillä Rotten hyppäsi yleisöön ja piirsi merkkejä ihmisten otsaan verellä.
Prong on ollut aikaisemmin Brutal Assaultissa, joten ei ollut yllätys, että yhtye nähtiin jälleen lavalla. Johtohahmo Tommy Victor on tullut tunnetuksi myös Ministryn ja Danzigin riveissä.
Bändin setti luonnollisesti keskittyi ”Cleansing”- ja ”Beg To Differ” -levyjen biiseihin. Uudemmat pitkäsoitot jäivät vähemmälle huomiolle, ja vain yksi kappale soitettiin ”State Of Emergency” -albumilta. Sinänsä sääli, etteivät uudet julkaisut saa näkyvyyttä, sillä ne ovat hyviä.
Victor piiskasi yleisöä liikkumaan ripeämmin pitissä ja vauhtia saatiin. Prong pitäisi todistaa pienemmällä klubilla ja saada ehdottomasti myös Suomeen.
Pig Destroyer veti kovan setin. Ennen aloitusta kaverit näyttivät seesteisiltä ja odottavilta, kunnes ensimmäiset riffit alkoivat vyöryä, jolloin yhtyeeseen tuli liikettä. Erityisesti vokalisti J.R. Hayes oli todellinen sätkynukke. Pig Destroyerin grindaavalla hardcorella höystettyyn äärikamaan oli sekoitettu erilaisia sähköääniä ja efektejä, jotka sopivat grind paahdon mukaan. Pig Destroyer oli brutaalinen liveakti. Ei ole mikään yllätys, että yhtyettä on kehuttu.
Mantar on kaksimiehinen bändi Saksassa. Eräässä vaiheessa heillä oli kova nousu päällä, mutta ilmeisesti koronavuodet hyydyttivät vauhtia. Brutal Assaultissa näytti siltä, että yhtye oli edelleen yhtä tiukka lavalla kuin ennen. Groovemaiset soundit, joissa on mukana sludgen ja black metallin elementtejä, tekivät Mantarista soundillisesti hyvän. Mantarin kaverit olivat asettautuneet lavalle siten, että laulajalla ja rumpalilla oli suora näköyhteys toisiinsa.
Asphyx ei petä, sillä ryhmä on aina lavalla silkkaa murhaa. Martin Van Drunen on edelleen yhtä brutaali ja raaka kuin yli 35 vuotta sitten. Asphyxin setti oli silkkaa vanhan liiton death metallin juhlaa. Settilistaa ei ole paljon uudistettu, sillä perinteiset biisit kuten ”Vermin” sekä ”Last One On Earth” olivat listalla. Luonnollisesti uutta materiaalia oli mukana kuten ”Knights Templar Stand”, ”Molten Black Earth” ja ”The Nameless Elite”. Kestosuosikki ”M.S. Bismarck” oli sen sijaan pudotettu pois.
Overkillin basisti D.D. Vernillä on ollut terveysongelmia, sillä miehen olkapää on ollut siinä kunnossa, ettei soittamisesta ole tullut mitään. Nyt Verni oli onneksi mukana, ja häntä oli kaivattu takaisin riveihin.
Overkillin pääkaksikolla alkaa ikä kieltämättä näkyä. Bobby ”Blitz” Ellsworth ei enää heiluta päätään kuten aikoinaan, sillä mieshän täyttää jo 70 tässä lähivuosina. Keikka täräytettiin käyntiin loistavalla ”Scorched”-vedolla. Setti käsitti niin uutta materiaalia kuin vanhoja klassikkobiisejä 1980-luvulta. Huolimatta hidastumisesta, Blitzin ääni oli edelleen laadukkaassa kuosissa.
Grave on käynyt läpi radikaaleja muutoksia. Yhtye periaatteessa hajosi kokonaan, mutta yllättäen pitkäaikainen jäsen Ola Lindgren onnistui kasaamaan Graven uudelleen klassisen kokoonpanon kanssa. Tällä miehityksellä yhtye julkaisi kolme brutaalia levyä 1990-luvun alussa.
Grave keskittyi keikallaan ainoastaan 1990-luvun materiaaliin ja sitä aikaisempaan aikakauteen. Yhtye oli jumalattoman brutaali ja rankka, tuntui että muut death metal -yhtyeet Brutal Assaultissa olivat pelkkää pumpulia Graven tykityksen myötä.
Setti alkoi komeasti klassikolla ”Into The Grave” ja heti perään kehiin heitettiin ”Day Of Mourning” sekä ”Brutally Deceased” ja “Morbid Way To Die”. Varsinainen yllätys oli demobiisi “Reborn Miscarriege”. Graven vanhan liiton death metal oli täydellistä, parempaa ei vaan voi olla.
Paradise Lost oli julkaisemassa uutta levyä ”Ascension”, mutta tässä konsertissa uutta materiaalia ei vielä kuultu. Sen sijaan settilista koostui tunnetuista biiseistä 1990-luvulta kuten ”Enchantment”, ”As I Die” ja ”Pity The Sadness”. Mukana oli myös uudempaa musiikkia edelliseltä ”Obsidian”-albumilta. Paradise Lost veti sujuvan keikan, sillä soitto kulki ja asenne oli kohdallaan. Nick Holmes oli oma itsensä ja hoiti laulajan velvollisuutensa mallikkaasti.
Mayhem on ollut Brutal Assaultissa useamman kerran. Tällä kertaa setti oli toteutettu siten, että mentiin aikajanallisesti uusimmasta materiaalista alkupäähän saakka. Keikka aloitettiin ”Malumilla” ja jatkettiin ”Psywarilla”.
Biisien aikana taustalle heijastettiin kuvia Mayhemin värikkäästä historiasta. Lisäksi oli muutamia äänipätkiä haastatteluista. Tämä toimi monille vanhemman sukupolven edustajille eräänlaisena aikamatkana menneisyyteen. Välillä Mayhemin soundit olivat kakofoniaa, mutta suurimmaksi osaksi miksaaja onnistui loihtimaan ennen konsertin puolta väliä huomattavasti paremmat soundit.
Attila on täydellinen hallitsija, sillä hänen loihtivansa erilaiset brutaaliset äänet kuulostivat hienolta. Mayhem ei pettänyt, sillä tämä legendaarinen norjalaisryhmittymä on tarkasti yhteen hiottu ja treenattu.
Dimmu Borgir jatkoi norjalaisten esiinmarssia. Dimmu oli yhtä mahtipontista horror metallia alusta loppuun. Laadukkaat kappaleet massiivisilla soundeilla soivat uljaasti. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka nykyinen Cemetery Skylinen basisti Viktor Brant sopi bändiin. Hänen roolinsa oli mielenkiintoinen, sillä välillä mies kävi lavan edessä ja palasi siitä rumpujen viereen soittamaan bassoa.
Uusi kitaristi Kjell Åge ”Damage” Karlsen otti myös homman hyvin haltuun ja liikkui yllättävän paljon. Shagrath oli oma itsensä, eikä juuri heilunut keskittyen esitykseensä tiukasti.
Lauantai 9.8.2025
Exhorder on soittanut Brutal Assaultissa pari kertaa aikaisemmin ja joka kerta yhtyeellä on ollut eri kokoonpano. Tällä kertaa kitarassa oli entinen Cannibal Corpse -mies Pat O’Brien. Kieltämättä oli hienoa, että O’Brien on saanut mahdollisuuden soittaa livenä ja vielä Euroopassa.
Brutal Assaultissa Exhorder ei keskittynyt pelkästään ”Slaughter In The Vaticanin” läpisoittoon, sillä uusimman levyn biisejä kuului myös settilistaan. He, jotka odottivat ns. old school -settiä taatusti pettyivät. Uudet kappaleet eivät yllä millään samalle tasolle kuin ensimmäisen levyn klassikot.
Hideous Divinity on brutaalia death metalia vääntävä nelikko Italiasta. Armoa ei säästetty, sillä brutaalisuus oli vedetty toiselle tasolle. Tämän tyyppisen ultra brutaalisen death metal -kaman ongelmana on se, ettei biisejä tahdo erottaa toisistaan. Kaikesta huolimatta bändi veti keikkansa läpi tiukasti.
Protector on yksi saksalaisista vanhan liiton yhtyeistä, jotka ovat kokeneet muutoksia. Bändin ainoa alkuperäinen jäsen Missy Martin on siirtänyt Protectorin toiminnan Ruotsiin ja luonnollisesti taustamiehitys oli nyt ruotsalaisista kasattu. Setti oli totta kai totaalisen vanhan koulukunnan menoa. Biisit olivat pääsääntöisesti ”Golem” -levyltä ja ”Misanthropy”-EP:ltä. Tästä ei voinut tunnelma old school thrashimmaksi mennä.
Brujerian kaksi keulahahmoa siirtyivät ajasta ikuisuuteen, ja yhtyeen jatko oli jonkin aikaa vaakalaudalla. Brujeria jatkaa eteenpäin, kun keulilla on jo bändissä pitkään vaikuttanut El Sangrón. Keikan aikana tuli selväksi, että nämä kaverit eivät diggaile Jenkkilän menosta ja ICE sai myös omat terveiset. Brujerian brutaaliset grind -biisit putosivat hyvin Brutal Assaultin yleisölle.
Unleashed on Ruotsin death metallin kantaisiä, ja on edelleen kova livebändi. Yhtye on myös julkaissut uuden levyn ”Fire Upon Our Lands”. Settilista oli mielenkiintoinen, sillä Unleashed tarjosi yhden biisin jokaiselta levyltään. Tämä käsitti uusimman kiekon, jolta saatiin kuultavaksi yksi ainoa biisi. Unleashed jyräsi hyvin, mutta kieltämättä soundit eivät olleet terävimmät ja äänimaailma olisi voinut olla aavistuksen brutaalimpi.
Malevolent Creationin pomo Phil Fasciana joutui jättämään kiertueen välin, joten yhtye jatkoi kolmimiehisenä rundin loppuun. Täytyy nostaa lakkia kolmikolle, sillä tehtävä ei välttämättä ollut helppo.
Ongelmista huolimatta Malevolent Creation veti väkevän setin. Nykyinen kitaristi (ex-Deicide) Chris Cannella on kovan luokan soittaja, joka hoiti homman mallikkaasti, vaikka ”Malevolent Creation” -biisi ehdottomasti vaatii kaksi kitaraa livenä. Lisäksi nykyinen rumpali Ronnie Parmer on esiintynyt ja vaikuttaa edelleen muissa death metal -yhtyeissä, joten taidoista ja meriiteistä ei ollut puute.
Setti käsitti biisejä eri levyiltä, mutta perustui pääasiassa edesmenneen laulaja Brett Hoffmanin muistolle.
Agnostic Front on ollut perinteinen Brutal Assault -bändi. Muilta osin hardcore -genre ei ollut tänä vuonna niin vahvasti edustettuna kuin aikaisemmin. Ilmeisesti bändejä ei ollut samalla tavalla kuin aikaisempi vuosina saatavilla.
Agnostic Front ei osoita hiipumisen merkkejä. Ikinuoret Vinnie Stigma ja Rogier Miret olivat jälleen iskussa. NYHC-legendat eivät pysyneet paikallaan, sillä vauhtia riitti läpi tunnin pituisen keikan.
Mikael Stannella on ollut kiireinen kesä, kun mies on hoitanut kolmen yhtyeensä keikkoja. Nyt oli vuorossa The Halo Effect Brutal Assaultissa. Melodiset sekä tarttuvat biisit kuulostivat hyviltä ja sen huomasi yleisö, joka oli aivan innoissaan.
The Halo Effect ammentaa ideat sekä melodiansa vanhemman koulukunnan Göteborg-soundista. Biisien tarttuvat harmoniat ja kertosäkeet jäävät heti mieleen. Lisäksi Stannen käheämpi ilmaisu on täydellinen yhtyeen biiseille. Myös kitaristiparivaljakko Patrik Jensenin ja Niclas Engelinin yhteistyö toimi loistavasti.
Luonnollisesti setti käsitti kahden levyn materiaalia, jotka kuulostivat erittäin hyvältä livenä. The Halo Effect on tätä vauhtia pian suurempi nimi kuin Stannen toinen merkittävä kokoonpano Dark Tranquillity.
Dark Funeralin kesäturnee päättyi Brutal Assaultiin. Tämän jälkeen Lord Ahriman on alkanut työstää seuraavaa Dark Funeral -albumia. Lisäksi laulaja Heljarmadr touhuaa oman bändinsä Gránin kanssa.
Heljarmadrin lavapresenssi oli rauhallinen, ja kaveri ei turhaa heilu tai heiluta päätään. Sen sijaan koko olemus ja liikkuminen on harkittua. Lord Ahrimanin johdolla muut jäsenet hoitivat osuutensa perinteisellä tavalla, jossa tukka ja päät heiluivat tasaiseen tahtiin.
Noin tunnin pituinen setti aloitettiin kappaleella ”Unchain My Soul” ja siitä jatkettiin kulmakiveen ”My Funeral”. Tunnin pituiseen settiin ei mahdu paljon materiaalia ja oli harmi, ettei yhtään biisiä saatu ilmoille legendaariselta ”Secrets Of The Black Arts” -levyltä.
Raportti ja kuvat: Arto Lehtinen
