Kotimaiseen metalli-, rock- ja punk -musiikkiin keskittyvä Tuhdimmat Tahdit Festival on julkistanut tämän vuoden artistikattauksen. Kaksipäiväisellä festivaalilla nähdään kotimaisen metallin ykköstykki Amorphis, suomirockin kestosuosikki Apulanta, Lemin raskas ylpeys Stam1na, melodisen metallin kärkinimi Sonata Arctica, maaliskuussa uuden albuminsa ”Myrsky” julkaiseva Mokoma, festarilavoille paluun tekevä kulttibändi Suburban Tribe, power metal -yhtye Stratovarius, punk rockin kukkoilijat Klamydia, energisistä keikoistaan tunnettu Lost Society, nopeasti suosioon noussut punk-yhtye Huora, hard rock -yhtye Brother Firetribe, Marko Hietalan luotsaama Tarot, järkkymätön suomirock-pumppu Kotiteollisuus sekä folk-metallin ykkönen Korpiklaani.
Viime vuonna Nokialta Tampereen Ratinanniemeen rynnistänyt, Pirkanmaan suurimmaksi rock-festivaaliksi kasvanut Tuhdimmat Tahdit Festival on aikuisväelle suunnattu, ikärajallinen festivaali, jossa nautitaan livemusiikin lisäksi monipuolisesta ruoka- ja juomatarjonnasta.
Tuhdimmat Tahdit Festivalin lipunmyynti on käynnissä Tiketin sekä Lippupisteen sivuilla. Tällä hetkellä on saatavilla 2 pv lippuja 99,90€ sekä 2 pv PLUS-lippuja 179,90€ (sisältää mm. oman baarin sekä wc-tilat).
Lippujen hinnat nousevat 1. maaliskuuta, jolloin julkaistaan päiväkohtainen ohjelma ja yhden päivän liput tulevat myyntiin. Tapahtuman järjestää Tuhti Events Oy.
Tänä vuonna elokuun 9. ja 10. päivä Nordiksella järjestettävä Hellsinki Metal Festival on jo herättänyt metallipiireissä kovia odotuksia. Loppukesän bakkanaaleille on ilmoitettu jo liuta esiintyjiä, muun muassa Mayhem, Hammerfall, Avantasia sekä Kreator.
Viime vuonna festareiden etkoja juhlittiin Helsingin klubeilla, mutta tänä vuonna laitetaan suurempi vaihde silmään heti kättelyssä, kun Beast In Black ottaa jäähallin haltuunsa Warm-Up Show’n nimissä jo torstaina 8.8. Hienona extrana, tälle keikalle myös alaikäiset pääsevät mukaan!
”Beast In Black palaa Helsingin Jäähallille viiden pitkän vuoden jälkeen täysimittaisen show’n kera! Bändi on uransa kovimmassa terässä, ja luvassa on tähänastisen uramme massiivisin show! Tuomme käynnissä olevan Glory and the Beast -kiertueemme lavarakennelmat mukanamme, jota olemme kehitelleet vielä pidemmälle. Suosittelemme vakavasti, ettei tätä konserttia kannata missata! Toivomme tapaavamme kaikki uskollisimmat fanimme paikan päällä”, yhtye lähettää terveisensä.
Hellsinki Metal Festival – Warm-Up Show’n liput tulevat myyntiin ensi maanantaina 15.1. klo 10:00 Ticketmasteriin.
Hinta: 49 € (sis. palvelumaksu) (S/K18)
Mikäli olet ostanut Hellsinki Metal Festival 2024 kahden päivän lipun saat lipun hintaan 39 € (sis. palvelumaksu). Saat alennuksen myös ostaessasi 2 pv festariliput sekä Warm-up show’n liput samaan aikaan. Alennukset saatavilla vain Ticketmasterin kautta TÄÄLTÄ. Alennettuja lippuja on myynnissä rajoitettu 1000 kpl erä.
”Defenders Of The Faith” ilmestyi 40 vuotta sitten vuoden 1984 tammikuussa ja on Judas Priestin yhdeksäs studioalbumi. Levy äänitettiin kesällä 1983 Ibizalla ja miksattiin seuraneen syksyn aikana. Tuottajana toimi Tom Allom, joka oli ollut vastuussa myös yhtyeen kahdella edellisestä menestyslevystä ”British Steel” ja ”Screaming For Vengeance.”
30-vuotisjuhlan kunniaksi ”Defenders Of The Faithista” julkaistiin vuonna 2014 deluxe edition, johon on bonuslevyksi lisätty myös vuoden 1984 toukokuussa Kaliforniassa äänitetty livekeikka.
Aloitusraita ”Freewheel Burning” näyttää heti kaapin paikan energisyydellä ja aggressiivisuudella. Sanoissa ei ole tolkkua ilman, että niitä yhdistää musiikkiin, vai mitä sanotte tästä: ”Born to lead at breakneck speed with high octane we’re spitting flames!” Tässä on yksi Priestin salaisuuksista, sanoitusten tarkoitus on ennen kaikkea tukea musiikkia ja siksi on tärkeää, että lyriikat kuulostavat hyviltä sekä tyyliin sopivilta.
”Jawbreaker” tarjoaa uhkaavaa räjähdystä odottavan tunnelman ja huipentuu loppuosan korkeisiin ”Jawbreaker!” huutoihin. K.K. Downingin melodinen kitarasoolo on ehdottomasti yksi tuon mainion kitaragurun uran parhaista ja on huomionarvoista, kuinka paljon uusia sävyjä ja tekniikoita Downing sekä Glenn Tipton ovat omaksuneet tälle levylle pysyäkseen heavy metallin kehityksen aallonharjalla.
”Rock Hard Ride Free” jatkaa Priestille tuttua tarinaa periksi antamattomuudesta ja oman polun kulkemisesta, mutta noudattaa levyn teemana olevaa ”me-henkisyyttä”. K.K.:n ja Glennin toisiaan täydentävä soolotyöskentely yhteisine harmonioineen on tässä biisissä parhaillaan. Erityismaininnan kappaleessa ansaitsevat nerokkaat pienet tahtilajivaihdokset.
Majesteettinen ”The Sentinel” on Priestin eepospuolen kieltämättä suurimpia klassikoita ja oli Rob Halfordin äänen ollessa parhaimmillaan myös livehelmi. Biisi on yksi vakuuttavimpia esimerkkejä Halfordin laulutaidoista ja esimerkiksi ”Priest…Liveltä” löytyvä versio saa allekirjoittaneessa niskavillat nousemaan pystyyn monisävyisyydessään.
”The Sentinel” on myös hyvä osoitus Priestin sovitustaidoista. Vaikka kappale on bändin mittakaavassa pitkä (yli 5 minuuttia), ei siinä silti ole ylimääräistä nuottia. Osat soljuvat yhteen luontevasti erilaisia jännitteitä luoden sekä purkaen. Samalla määrällä aineksia olisivat 1980-luvun lopun Metallica ja 2000-luvun Iron Maiden tehneet 25-minuuttisen biisin.
”Love Bites” alkaa Ian Hillin yksinkertaisella ja matalan massiivisella bassoriffillä, joka toistuu nerokkaalla tavalla biisin myöhemmässä osassa. Myönnän aluksi säikähtäneeni Robin laulaessa ”When you feel safe!” heti bassointron jälkeen. Hienoimpia hetkiä kappaleessa on Tiptonin hypnoottisen rytminen sooloriffi keskivaiheilla ja suoraviivainen kertosäe on vähintään päähän jäävä. ”Love Bites” on yksi Priestin täysin omassa kategoriassaan oleva biisi, jonka kaltaista ei bändin tuotannosta toista löydy. Vampyyriaiheeseen tosin palattiin myöhemmin vuonna 1990 ”Touch Of Evilin” myötä.
”Eat Me Alive” on suoraviivainen biisi, jonka Halford on paljastanut ”yllättäen” kertovan suihin otosta. Musiikillisesti biisi on takuuvarmaa ”Defenders Of The Faith”- aineistoa vähitellen keräytyvänä jännitteenä, joka purkautuu… tiukkaan kertosäkeeseen.
”Some Heads Are Gonna Rollin” oli Priestille säveltänyt Bob Halligan Jr., joka oli jo edellisellä levyllä tehnyt ”(Take These) Chains”– biisin. Kappale kertoo tuolloin ajankohtaisesta kylmän sodan aikaisesta uhasta: ”If the man with the power can’t keep it on the control, some heads are gonna roll!” Musiikillisesti Priest on sovittanut biisin täysin omakseen ja tässä on jälleen kappale, jolle on vaikea löytää selvää vertailukohtaa Priestin tuotannossa. Mutta selvä 1980-luvun tunnelma tässä terävän melodisessa sävellyksessä joka tapauksessa on.
Voimaballadi ”Night Comes Down” vyöryttää Robin emotionaalisten vivahteiden hallinnan esiin. Sovituksellisesti biisistä on huomioitavaa se, kuinka taitavasti hiljaisemmat kohdat soitetaan rankalla soundilla pelkän tatsin avulla. Ehdottomasti yksi parhaita Priestin voimaballadeja, jossa harmittaa lähinnä se, ettei Priest ole ahertanut enemmän tällaisten kimpussa. Heikkoja tekeleitä sillä osastolla ei matkan varrella löydy.
”Heavy Dutyssa” yleensä tasaisen varma Dave Holland antaa lopullisesti tietä yksinkertaiselle ja raskaspoljentaiselle rumpukonebiitille, mutta jollain kierolla tavalla ratkaisu toimii. Biisin jännite kasvaa vähitellen, kunnes se muuttuu lopulta ”Defenders Of The Faith”- anthemiksi, jossa Priest julistaa häpeämätöntä ja anteeksipyytelemätöntä heavy metalin ilosanomaansa. Biisi on rumpuratkaisujen ja hymnitavoitteiden osalta sukua Priestin aiemmin levyttämille ”Take On The Worldille” sekä ”Unitedille.”
”Defenders Of The Faith” on täyttä tavaraa ensimmäisestä viimeiseen nuottiin ja on kokonaisuutena Judas Priestin huikean uran vahvin levy. Biisit sopivat hienosti yhteen toistensa kanssa ja niiden järjestys on täydellisen onnistunut. Yhtye on levyllä elämänsä vedossa niin sävellysten kuin soittamisen sekä laulun osalta. Kuten muillakaan Priestin levyillä, soolot eivät ole itsetarkoitus, vaan tukevat osaltaan biisejä. Silti ei voi olla vielä kerran huomioimatta, kuinka uudistunutta Downingin ja Tiptonin soitto ”Defenders Of The Faithilla” on aiempaan verrattuna. Uusia metallihaastajia on selvästi tullut kuunneltua.
Albumilla on myös poikkeuksellisen hienostuneita kahdelle kitaralle sovitettuja sointuja ja sävyjä, heville tyypilliseen riffi- ja viitossointu-ratkaisuiden sijaan. ”Defenders Of The Faith” on pienien yksityiskohtien levy, josta löytyy aina jotain uutta ja jossa tapahtuu koko ajan jotain yllättävää. Yksi syy siihen on siinä, että kitara- ja lauluraitoja on todella monta kerrosta päällekkäin. Tällä albumilla ratkaisu toimii.
Heikoin lenkki levyllä on Hollandin konemainen ja kaiulla ylikäsitelty 1980-luvun rumpusoundi, jolle uudelleen masterointi ei mahda mitään. Vielä edellisellä ”Screaming For Vengeancella” Hollandin rumputyöskentely toimi erinomaisesti ja tätä levyä seuraavalla ”Turbolla”tyyli suorastaan dominoi. Paremmalla rumpusuorituksella arvosana olisi omalla asteikollani täysi kymppi ja se olisi vähättelyä.
9½/10
Miikka Merikoski
Bonus: Live At The Long Beach Arena, CA 05/05/84
Ilman bonuslevyä ei deluxe editionia välttämättä olisi syytä hankkia, sillä albumista ilmestyi remasteroitu versio viimeksi vuonna 2001. Pakettiin laitettu livebonus on kuitenkin ehdottomasti hyvä syy haalia ”Defenders Of The Faith” toisen kerran hyllyyn. Kyseinen massiivista radioesitystä varten äänitetty keikka on ollut epävirallisesti netin kautta saatavilla jo pidempään, mutta nyt oli tarjolla ensimmäistä kertaa virallinen ja remasteroitu julkaisu.
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, ettei Halfordin ääni ole tuona toukokuisena päivänä ollut aivan parhaimmillaan ja siinä on lievää kireyttä. Rob ei ole niin hyvässä vireessä kuin esimerkiksi pari vuotta myöhemmin ”Fuel For Life” -kiertueella äänitetyllä ”Priest…Livellä.” Se ei siitä huolimatta vähennä Long Beachin konsertin tunnelmaa ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista ja mielenkiintoisimmista 2000-luvulla julki saatetuista livelevyistä. ”Unleashed In The Eastin” ja ”Priest…Liven” tasolle se ei siitä huolimatta nouse.
1.Freewheel Burning
2.Jawbreaker
3.Rock Hard Ride Free
4.The Sentinel
5.Love Bites
6.Eat Me Alive
7.Some Heads Are Gonna Roll
8.Night Comes Down
9.Heavy Duty
10.Defenders Of The Faith
Bonus:
CD2 (Long Beach Arena, May 5 1984)
1.Love Bites
2.Jawbreaker
3.Grinder
4.Metal Gods
5.Breaking The Law
6.Sinner
7.Desert Plains
8.Some Heads Are Gonna Roll
9.The Sentinel
10.Rock Hard Ride Free
CD3 (Long Beach Arena, May 5 1984)
1.Night Comes Down
2.The Hellion
3.Electric Eye
4.Heavy Duty
5.Defenders Of The Faith
6.Freewheel Burning
7.Victim Of Changes
8.The Green Manalishi
9.Living After Midnight
10.Hell Bent For Leather
11.You’ve Got Another Thing Comin’
Itä-Pasilalainen Terror Shark julkaisi musiikkivideon kappaleelleen ”Hell On Earth” uusimmalta albumiltaan ”13 Tracks”.
Itä-Pasilan asfalttiviidakosta ja muraaleista ponnistava Terror Shark on tehnyt vuodesta 2013 asti suoraviivaista ja tyylilajilleen uskollista hardcorea. Uniikki soundi on brändätty synnyinpaikan mukaisesti East-Pasila Hardcoreksi, EPHC.
Vuonna 2023, vauhdikkaista ja energisistä keikoistaan tunnetun Terror Sharkin debyyttialbumi “EPHC”sai jatkoa, kun bändi julkaisi toisen pitkäsoittonsa ”13 Tracks”. Levy on saanut omakustanteiseksi levyksi oikein kiitettävät arviot metallimedialta (Metalliluola, Imperiumi, Kaaoszine & Desibeli), ja julkaisun myötä Terror Shark oli myös Infernon 09/2023 kuukauden demobändi.
Terror Shark on levyjen julkaisemisen yhteydessä keskittynyt keikkailuun ja onkin profiloitunut viihdyttävänä ja massoja liikuttavana HC-pumppuna. Keikkoja on kertynyt pienistä klubikeikoista ja puistofestareista aina Emergenza Suomen 2023 finaaliin Vanhalla Ylioppilastalolla, vuoden 2023 Tuska festivaalien virallisiin jatkoihin On The Rocksissa ja ensimmäiseen kansainväliseen keikkaan Madridissa tulikuuman illan pääesiintyjänä.
”Hell On Earth” -musiikkivideo käykin läpi bändin vuoden 2023 tapahtumia ja samalla sanoituksissaan viittaa maailman konfliktien täytteiseen vuoteen.
Hyvinkääläislähtöinen Veijon Kaverit jatkaa tutulla ja hyväksi havaitulla linjalla vuoden 2023 albumillaan ”Schlager von Helvete”. Kymmenen kappaleen rykäisy yhdistelee rennolla otteella punkia ja hard rockia, mutta verrattuna trion aikaisempiin levytyksiin ”Schlager…” sisältää hieman vakavamman ja synkemmän nyanssin.
Avauskappale ”Del Monte” on tyypillinen hyvän mielen rallatus tarttuvalla kertosäkeellä, kun taas kakkosbiisillä ”Vastatuuleen” todellakin soudetaan keskitemmolla naama synkkänä vastatuuleen. Scorpionsin ”Big City Nights” -kappaleen kertsillä toteutettu ”Yksin asuvat miehet” on yhdessä ”Uutta leimaa” ja ”Villasukat” kappaleiden ohella levyn letkeän riemukkaita korvaralleja.
Veijon Kaverit on tuonut levylle myös rankempaa riffitulitusta, kuten ”Poikkileikkaus kaikesta”, komealla kertsillä varustettu ”Vapaana vangittu” ja angstinen ”Vastustan”, jossa vastustetaan kaikkea – jopa mustikoita ja mansikoita.
Levyn päättää haikea ja melankolinen ”Suljen silmäni ikuisesti” (ei Lita Ford -laina), joka toivottavasti ei ole vinkki yhtyeen omien silmien sulkemisesta ja bändin kuoppaamisesta.
”Schlager von Helvete” on takuuvarmasti suomalaisen punkin ja rockin ystäville uppoava kokonaisuus, jonka tunnelmat vievät kuulijan synkästä itsesäälistä ilon äärilaidoille.
Levy kannattaa kuunnella punaviinia nauttien, villasukat jalassa ja purkkiananasta syöden.
Viime vuonna mediat kertoivat surullisia uutisia 15-vuotiaasta Oliviasta, joka oli tehnyt itsemurhan pitkään jatkuvan koulukiusaamisen takia. Kiusaaminen ja sen eri muodot tuottavat tänäkin päivänä vakavia ongelmia sekä kouluissa että työpaikoilla ja yhteiskuntamme keinot kiusaamisen ehkäisemiseksi tuntuvat paikoin kovin keinotekoisilta ja päälleliimatuilta ongelman vakavuuteen nähden.
Onneksi löytyy instansseja, jotka yrittävät tehdä asian eteen jotain.
Seinäjoella toimiva Rock Camp lanseerasi lokakuussa 2023 kiusaamisen vastaisen kampanjan “Raskas EI kiusaamiselle!”, joka huipentui 6.1.2024 Seinäjoen Rytmikorjaamolla järjestettävään tapahtumaan. Projektin ideanikkari ja Rock Campin perustaja Satu Haveri kuvaili syitä, miksi tapahtuma järjestettiin.
– Pintaan tulivat ne tuntemukset, kun itse olin 15-vuotias. Olin koulukiusattu ja koin syrjityksi tulemista. Kun muut menivät lukioon, minulle sanottiin, että jos en sinne tule niin katkaisemme välit. Niin kävi. Yhdeksän vuoden ajan olleet kaverisuhteet päätyivät siihen, kun en suostunut menemään heidän tahtonsa mukaan. Lisäksi koin kiusaamista siitä, kun äitini teki minulle ja sisaruksilleni vaatteet.
– Olen kiusaajilleni kiitollinen, sillä raskas kokemus synnytti sen minän, mikä olen nyt. Silloin aloin luomaan vahvempaa kuorta, ja se on auttanut koko elämäni ajan.
Tapahtuman alussa pidettiin hiljainen hetki Olivian muistolle.
Projekti sai näkyvyyttä kotimaisissa medioissa ja päätapahtumassa oli mukana metallikentän nimimiehiä kuten Kai Hahto (Nightwish), Bodom After Midnightin Daniel Freyberg sekä Rock Camp ry:n omat valmentajat Alexander Kuoppala (Children of Bodom), Pekka “Pexi” Olkkonen (Stam1na), Samy Elbanna (Lost Society), Mathias “Vreth” Lilmåns (Finntroll), Sara Strömmer (Shereign), Juha Mäenpää (The Dark Element live), Kimmo Perämäki (Spiritus Mortis) ja Vaasan Rokkikoulun valmentajat.
Tärkeimpinä tähtinä olivat kuitenkin sekä Rock Campin että Vaasan Rokkikoulun lahjakkaat nuoret, joiden upeita esityksiä kuultiin illan aikana.
Paneelikeskustelussa ääneen pääsivät nuoret ja aikuiset.
Harvinaisen kireästä pakkasesta huolimatta paikalle saapui suuri määrä silmäpareja seuraamaan illan antia, joka ei koostunut pelkästään musiikista. Rytmikorjaamon lavalla homma startattiin paneelikeskustelulla, jonka raati koostui nuorista ja aikuisista. Keskustelussa tuotiin esiin osallistujien omia kokemuksia kiusaamisesta ja toisaalta myös tapauksia, joissa kiusaamiseen on pystytty puuttumaan onnistuneesti.
Ajatuksia herättäneen paneelin jälkeen Raskas EI kiusaamiselle -ilta jatkui nuorten oppilaiden esityksillä, joissa tulevat rock-muusikot pääsivät näyttämään kyntensä, taitonsa ja luovuutensa suurelle yleisölle.
Kattauksen nuorista suurin osa esiintyi bändinä soittaen covereita ja myös runsaasti nuorten omaa tuotantoa. Nuori kitaristi Juho Ranta-Maunus ja Evanescenceä koskettimilla soittanut ja laulanut Saana esiintyivät rohkeasti soolona. Genrerajoja venytettiin perinteisestä punkista moderniin death metalliin.
Seinäjoella toimivassa Rock Campissa ja Vaasan Rokkikoulussa annetaan illan esitysten perusteella todella laadukasta opetusta. Omien instrumenttien lisäksi nuorilla oli harvinaisen vakuuttavasti hallussa lavaliikkeet, yleisön kanssa kommunikointi ja tunnelman luominen. Liikuttunut opettaja ei ollut harvinainen näky esitysten aikana.
Esitysten jälkeen oli vuorossa Sara Strömmerin ja Kimmo Perämäen juontama lauluklinikka, jossa käytiin läpi lyhyesti ja ytimekkäästi laulutekniikkaan liittyviä seikkoja.
Kitaraklinikan tulivat vuorostaan vetämään Alexander Kuoppala, Samy Elbanna ja Daniel Freyberg, jossa kuultiin useita legendaarisia riffejä ja vaikuttavia maistiaisia muun muassa Children of Bodomin tuotannosta.
Sara Strömmerin ja Kimmo Perämäen lauluklinikka.Alexander Kuoppala, Samy Elbanna ja Daniel Freyberg vetivät kitaraklinikan.Mathias Lillmåns all star -kokoonpanossa tulkitsemassa In Flamesia.
Raskas EI kiusaamiselle -tapahtuma päättyi kolmeen all stars -esiintymiseen, joissa Rock Campin ja Vaasan Rokkikoulun valmentajat esittivät In Flamesia, Judas Priestiä ja Iron Maideniä. Varsin hienoja esityksiä heiltä, mutta ilta oli toki nuorten.
Nuorelle musiikki voi toimia kanavana purkaa ahdistusta, vihaa ja surua.
Kiusaaminen on lasten, nuorten ja aikuisten yhteinen asia, jonka estämiseksi tullaan toivottavasti jatkossa tekemään mahdollisimman paljon työtä ja kokeillaan erilaisia menetelmiä sen karsimiseksi. Internetin aikakauden myötä, jossa tieto on kaikkien saatavilla ja käsiteltävissä, piti tehdä ihmiskunnasta viisaamman, mutta etenkin korona-aika osoitti ettemme taida olla vielä valmiita tähän mullistukseen. Kiusaajille vastustamattoman lyömäaseen antanut maailmanlaajuinen verkko saa kaverikseen lähitulevaisuudessa koko ajan kehittyvän tekoälyn, ja yhteiskunta joutuu etsimään uusia menetelmiä ja välineitä kiusaamisen kitkemiseksi.
Onneksi on musiikki.
Musiikilla on voima toimia paitsi taiteellisena ilmaisumuotona myös emotionaalisena tukikeinona ja sen harrastaminen tarjoaa nuorelle mahdollisuuden käsitellä ja käydä läpi vaikeita asioita tarjoten turvallisen tavan ilmaista tunteita, joita voi olla muuten vaikea sanoittaa.
Nuorelle musiikki voi toimia kanavana purkaa ahdistusta, vihaa ja surua. Nuori voi löytää lohtua ja ymmärrystä musiikista, kun eteen tulee vaikeita tilanteita kuten kiusaamista. Toki musiikin voima kantaa aikuisiakin elämässä eteenpäin ja auttaa selviytymään vastoinkäymisistä.
Yhteinen päämäärä ja musiikillinen ilmaisu voivat toimia välineenä luoda vahvoja ystävyyssuhteita ja tukiverkostoja
Rytmikorjaamon illan aikana tuli myös todettua miten musiikkiharrastus, ja sen yhteisöllisyys voi auttaa nuorta vahvistamaan itsetuntoa ja itseluottamusta. Tämä tuli silminnähden todistettua esityksiä katsellessa. Musiikin tekeminen ja esittäminen ryhmässä luo luonnollisen ja toimivan yhteyden muihin samanhenkisiin ihmisiin, mikä voi auttaa kiusatun tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja tuetuksi. Yhteinen päämäärä ja musiikillinen ilmaisu voivat toimia välineenä luoda vahvoja ystävyyssuhteita ja tukiverkostoja. Rock Campin toiminnassa on luotu kaverisuhteita ja saatu vertaistukea. Yhdessä opittu, luotu ja esitetty musiikki on voimannuttava kokemus. Rytmikorjaamon backstagella oli nähtävissä nuorten keskinäistä kunnioitusta ja avointa vuorovaikutusta, hyvää meininkiä ja kaverin tukemista.
Olisi ideaalia, jos yhteiskunnassamme voitaisiin tulevaisuudessakin lisätä tietoisuutta musiikin terapeuttisista vaikutuksista ja tarjota enemmän mahdollisuuksia musiikkiharrastukseen kouluympäristössä ja koulun ulkopuolella. Tämä voisi olla yksi tapa edistää kiusaamista vastustavaa kulttuuria ja tarjota nuorille turvallisen tilan ilmaista itseään musiikin avulla.
Koko tuotanto tiimi on tapahtumaan erittäin tyytyväinen. Jatkoa tulee seuraamaan tärkeän asian puolesta. — Satu Haveri
”Raskas EI kiusaamiselle!” on saamassa jatkoa ja siihen tullaan hakemaan lisärahoitusta ja tukijoita. Toivottavasti projekti löytää paljon yrityksiä ja muusikoita, jotka voivat olla mukana auttamassa tärkeässä asiassa.
Lähde mukaan tekemään nuorille hyvinvointia musiikin avulla. Ota yhteyttä info@rockcamp.fi, 0404637626 / Rock Camp tiimi
Tunnelmallista ja progressiivista metallia soittava Alase julkaisi uuden singlen nimeltään Love Crime. Kappaleella on vierailemassa Rioghan yhtyeen keulakuva Rioghan Darcy, joka yhdessä Alasen Janne Lunnaksen kanssa esittävät huikean dueton. Kappale on otettu 23.2.2024 julkaistavalta Beyond Our Imagination EP:lta.
Love Crime musiikkivideo:
Kitaristi Janne Lunnas kommentoi:
”Tulevalla neljän kappaleen ”Beyond Our Imagination” -EP:llä oli käytännössä kaksi biisiä, joista kumpi vaan olisi toiminut sinkkuna. Love Crime kuitenkin valikoitui sinkuksi, sillä se esittelee laajasti uusia puolia meidän musiikistamme. Oli hienoa saada Rioghan-yhtyeen Rioghan Darcy tähän duettoon naisääneksi. Miesäänestä vastasin tällä kertaa itse. Love Crime on tarina piinaavasta rakkaudesta. Biisi syntyi aika nopeasti kun tiesin, että se on duetto ja että toinen laulajista on Rioghan. Tuo johti siihen, että sävelsin mielestäni hieman ”Rioghan-tyylisiä” juttuja, kuten alkupuolen elektroniset rummut ja syntikat. En tuossa vaiheessa osannut ajatella, että minä päädyn laulamaan kappaleen lopulliset miesosuudet.
Lyyrikko Ninni Swanilla oli visio, miltä Love Crimen musiikkivideon pitäisi näyttää. Aarni VisualsinMikko Parkkonen otti ideoista kopin ja loihti studioonsa mystisen puutarhan, jossa nähdään mitä erikoisempia kasveja. Sekä Alase että Rioghan ovat tehneet tiivistä yhteistyötä Aarni Visualsin kanssa aiemminkin, joten oli selvää että video kuvataan Aarnin studiolla Seinäjoella.”
Kotimaisen metallitaivaan tähtinimeksi vuoden 2002 debyytillään nopeasti noussut Thunderstone vastasi omaan haasteeseensa kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä ”The Burning” -albumilla. Levyn julkaisusta tulee nyt kuluneeksi 20 vuotta.
2000-luvun alkupuoli oli vielä uuteen voimaan edellisellä vuosikymmenellä nouseen voimametallin kulta-aikaa. Markkinoiden saturaatio alkoi tässä vaiheessa olla pahimmillaan ja uusia geneerisiä yrittäjiä nousi ympäri Eurooppaa kuin sieniä sateella. Thunderstone erottui joukosta osittain vahvan materiaalin, power metal -kliseiden kiertämisen sekä laulaja Pasi Rantasen vakuuttavan vokaalisuorituksen ansiosta. Myös soittajat olivat tekijämiehiä, ja kun listaan lisätään suuren Nuclear Blast -levymerkin tuki sekä Sonic Pump- ja Finnvox -studioiden takuuvarma tuotanto, oli voittava paketti valmis.
Seuraavien vuosien aikana koko genrestä meni maku sellaisella tehokkuudella, että ”The Burning” kuulostaa vuonna 2024 jopa mestariteokselta. Varsinaisesti mitään maailmoja mullistavaa ei esitetä, mutta sanoma toimitetaan perille vakaalla ammattitaidolla ja kokonaisuus vie mukanaan väkisin.
Biiseissä on pieniä koukkuja ja nyansseja, jotka ohjaavat ajatuksia välilä perinteisemmän metallin ja ajoittain progressivisemman sekä raskaamman juonikuvion pariin. Balladi ”Sea Of Sorrow” tikkaa kaikki oikeat boksit hitaammalla osastolla ja ”Sail On..” -kertosäettä huomaa toistelevansa pitkään kuuntelusession jälkeen. Tämä yleensä kertoo lopputuloksen onnistumisesta.
Rantanen välttää pahimmat kliseekarikot, mutta korkealta ja kovaa vedetään, kun sitä tarvitaan. Hyvänä esimerkkinä käy vokalistin ”tin star man!” huuto saman nimisen kappaleen lopussa. Samoin yhtyeen riveistä jo poistuneiden Kari Tornackin ja Mirka ”Leka” Rantasen kuvioita on hieno kuulla. Suurimman osan musiikista kirjoittaneet Nino Laurenne sekä Titus Hjelm hoitavat niin ikään tonttinsa erinomaisesti. Muutamia vierailijoita kuullaan, mutta yhtye pitää itsensä hyvin onnistuen keskiössä.
Albumi ylsi Suomen Virallisella Listalla lähelle top-10:tä. Vielä tätä seuranneella ”Tools Of Destructionilla” virtapiikki kantoi mukavasti, mutta sen jälkeen yhtyeen ote alkoi väistämättä lipsua Rantasen poistuttua kuvioista ja taukojen levyjen välillä venähdettyä vuosiksi.
Tuo tulevaisuus Thunderstonen osalta mitä hyvänsä, ”The Burning” on kahden vuosikymmenen aikana säilyttänyt asemansa yhtenä vuosituhannen vahvimmista power metal -levyistä.
9/10
Ville Krannila
1.Until We Touch The Burning Sun
2.Break The Emotion
3.Mirror Never Lies
4.Tin Star Man
5.Spire
6.Sea Of Sorrow
7.Side By Side
8.Drawn To The Flame
9.Forth Into The Black
10.Evil Within
Tamperelainen punkroll-bändi UGLY PUNCH julkaisi toisen singlensä Cool Sunglasses. Kappale on otettu tulevalta bändin nimeä kantavalta debyytti-EP:lta, jonka julkaisusta vastaa Secret Entertainment. EP:n julkaisupäiväksi on valikoitunut 22.2.2024.
Bändi kommentoi: ”Cool Sunglasses on edellistä singleä rivakampi kappale, joka kulkee eteenpäin vahvalla groovella. (Tietysti!) Tässäkään kappaleessa ei lähdetä turhia elvisteleen vaan homma pidetään simppelinä mutta UGLY PUNCH filtterin läpi vedettynä tietenkin.
Kappaleen sanoituksissa sanotaan suoraan niinkuin asiat on. ”Sulla voi olla kaikkee pinnallista paskaa, mutta mulla on jotain mitä sulla ei.” Sisällön voi nähdä ihan simppelisti niinkuin se sanotaan tai sitten syvällisemmin. Jokainen voi valita. Mutta niin tai näin. Kannattaa nyt ottaa haltuun tämä toinen single, koska lisää on tulossa!”
UGLY PUNCH on bändi, jonka juuret ovat groovaavassa rockissa ja punk-musiikissa. Voisi kai sanoa, että jonkinlaista ”punkroll” ääntä siis persoonallisella otteella.
Tämä jengi on perustettu vuonna 2023, mutta kaikilla on pitkä historia musiikin parissa. Meidän tukikohtamme on upea tila keskellä metsää Tampereella.
Tavoitteena on pitää musiikkimme helposti lähestyttävänä ja sellaisena, joka menee helposti jalkojen alle. Myös se, että tästä tekemisestä välittyy tietty hyvä fiilis ja että emme ota itseämme liian vakavasti. Siitä huolimatta tehdään tätä täysillä ja tosissaan.
Ensimmäinen nimikko-EP ilmestyy alkuvuodesta 2024. Myös kokopitkä levy on suunnitteilla ja se on tarkoitus myös julkaista vielä tulevan vuoden aikana.
Kuva: Anne Rajala, Miika Haavisto & Mikko Virtanen
Tiedote 11.1.2024
Kotimainen teatraalista metallia soittava Lost In Grey julkaisee seuraavan albuminsa ”Odyssey into the Grey” 5.4.2024.
Yhtye julkaisi levyltä ensimmäisen singlen ”The Entourage” videon kera.
Anne Lill kertoo: ”This new album continues the Grey Realms saga, and this song presents us, the actors, and the characters we are playing. It is also an invitation to the listener to come and join our twisted musical adventure. In the music video we can see the band members in various backstage activities before and after the show.”
Even if the video doesn’t reveal much about the ”Odyssey into the Grey”, the music clearly shows where the journey is heading: epic, bombastic and complex, a very well thought-out work of art!
Harri Koskela jatkaa: ”’The Entourage’ is the bombastic opening track of Lost in Grey’s upcoming fourth album, as well as the first single release. It was also the first song composed for this new album. I tend to like to start the new album composing process by exploring where I would like our music to travel next based on where we ended the previous release. This album was no exception to that, and I truly had a nice, adventurous journey with this song, as well as with the rest of the album songs. Musically ’The Entourage’ represents the album quite well, as most of our main elements are featured on it, and it’s dramatic, complex… a musical rollercoaster.”
Katso video:
Yhtye:
Harri Koskela – Keyboards, vocals and composer
Anne Lill Rajala – Vocals and lyrics
Emily Leone – Vocals and violin
Aapo Lindberg – Bass
Miika Haavisto – Guitar
Jarno Suodenjoki – Guitar
Teppo Ristola – Drums
Pop metallia soittava Ossian vastasi Metalliluolan kysymyspatteristoon. Tutustu artistiin alla.
Mikä on bändinne nimi, ja onko sillä jokin erityinen tarina tai merkitys:
Artistinimeni on Ossian, joka...
”Some Heads Are Gonna Rollin” oli Priestille säveltänyt Bob Halligan Jr., joka oli jo edellisellä levyllä tehnyt ”(Take These) Chains”– biisin. Kappale kertoo tuolloin ajankohtaisesta kylmän sodan aikaisesta uhasta: ”If the man with the power can’t keep it on the control, some heads are gonna roll!” Musiikillisesti Priest on sovittanut biisin täysin omakseen ja tässä on jälleen kappale, jolle on vaikea löytää selvää vertailukohtaa Priestin tuotannossa. Mutta selvä 1980-luvun tunnelma tässä terävän melodisessa sävellyksessä joka tapauksessa on.
