Ruotsin suurin metallifestivaali Sweden Rock järjestetään 5.-8.6.2024. Uusia esiintyjiä tapahtumassa ovat The Black Crowes, Black Stone Cherry, Biohazard, Imminence, Decapitated, Tyketto, Twin Temple ja The Southern River Band.
Aiemmin julkaistuja yhtyeitä ovat Judas Priest, Five Finger Death Punch, Alice Cooper, Parkway Drive, Avantasia, The Hives, Rival Sons, Bruce Dickinson, Electric Callboy, Extreme, Hammerfall, Michael Schenker Group, Dismember, Winger, Steel Panther, Graveyard, The Darkness, Beast in Black, Gloryhammer, Nestor, Thy Art Is Murder, Ice Nine Kills, Primal Fear, High On Fire, Swedish Erotica, Treat, Richie Kotzen, The Haunted, Riverside, The Baboon Show, Igorrr, Dream Evil, Mystic Prophecy, Dewolff, Vicious Rumors, Kebnekajse, Prins Svart.
Pitkän uran tehnyt saksalainen Rage julkaisee 29.3.2024 uuden tupla-albumin ”Afterlifelines”.
Peavy Wagner: “The first album is called ‘Afterlife’ and comprises songs that we recorded as a trio, while the material on the second album ‘Lifelines’ also includes classical orchestral arrangements.”
CD1 1. In The Beginning 1:31 2. End Of Illusions 3:48 3. Under A Black Crown 4:00 4. Afterlife 3:45 5. Dead Man’s Eyes 3:24 6. Mortal 4:04 7. Toxic Waves 3:36 8. Waterwar 3:42 9. Justice Will be Mine 4:35 10. Shadow World 3:22 11. Life Among The Ruins 4:06 CD2 01. Cold Desire 3.59 02. Root Of Our Evil 4:02 03. Curse The Night 3:34 04. One World 4:24 05. It’s All Too Much 5:11 06. Dying To Live 4:51 07. The Flood 3:56 08. Lifelines 9:54 09. Interlude 2:43 10. In The End 3:23
Yhtye julkaisi tulevalta levyltään singlen ja videon ”Under A Black Crown”:
Los Angelesista kotoisin oleva Warrant julkaisi toisen albuminsa ”Cherry Pie” syyskuussa 1990. Edellisenä vuonna ilmestynyt debyytti ”Dirty Rotten Filthy Stinking Rich” oli menestynyt yhtyeen kotimaassa komeasti, myyden tuplaplatinaa, joten odotukset kakkoslevylle olivat suuret.
Beau Hillin tuottama albumi käynnistyy osuvasti bändin tunnetuimmalla biisillä, eli levyn nimikappaleella. Raita on tukkametallia parhaimmillaan (tai pahimmillaan), sillä lyriikat liikkuvat tiukasti navan alapuolella ja tarttuvan kertosäkeen hittipotentiaali maksimoidaan viimeistään sovituksen loppupuolelta löytyvän modulaation myötä. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Cherry Pie” oli hitti, nousten USA:n listalla aina sijalle 10. Nippelitietona voidaan mainita, että kitarasoolon soittaa PoisoninCC DeVille.
”Uncle Tom’s Cabin” on Warrant-mittapuulla vakavahenkinen esitys ja aiemmasta poikkeavaa oli myös biisintekijä-vokalistin Jani Lanen yllättävä loikka singer-songwriter-osastolle tarinamuotoon kirjoitettujen sanoitusten ansiosta. Kappale on yksi Warrantin uran täysosumista ja kestänyt yllättävän hyvin vuosien saatossa. Levyn toinen sinkkuhitti ”I Saw Red” nousi myös sijalle 10 listoilla. Kaunis voimaballadi on ehdottomasti liian vähälle arvostukselle jäänyt genrensä edustaja, joka on hyötynyt siitä, ettei sitä ole soitettu radiossa hengiltä, kuten monen vastaavanlaisen biisin kohdalla on tapahtunut.
”Bed Of Roses” pitää levyn tason yhä korkealla, ollen jonkinlainen unohdettu Warrant-helmi. ”Sure Feels Goodin” myötä ”Cherry Pien” taso notkahtaa, sillä tyhjänpäiväinen tukkaheviraita ei saa kuulijassa aikaan hurraa-huutoja. ”Love In Stereo” yllättää 1970-luvun glam-meiningillään, ei vähiten komeasti kilkattavan kapakkapianon ansiosta. Myös sinkkuna julkaistu ”Blind Faith” ei nouse ”I Saw Redin” tasolle, mutta se ei himmennä tämän komean balladin arvoa.
Varsinaiset huippuhetket olivat sitten tässä, sillä vaikka loppulevyn aikana Warrant onnistuu välttämään mahalaskun, ei yksikään loppupuoliskon kappaleista kestä vertailua avauksena kuullun biisinelikon kanssa.
Parhaiten onnistuvat Blackfoot-cover ”Train, Train” sekä yllättävän rankka ”Mr. Rainmaker”. Levyn päättävän ”Ode To Tipper Goren” jätän kokonaan arvostelun ulkopuolelle, sillä kyseessä on vain ja ainoastaan keskisormennäyttö Al Goren vaimo Tipperin vetämälle Parents Music Resource Center -komitealle. Kyseessä ei ole varsinainen biisi, vaan vajaan minuutin pituinen kirosana-sikermä, joka on kasattu keikkanauhoituksista.
Warrantin ”Cherry Pie” oli edeltäjänsä tapaan menestys. Yhdysvalloissa tuplaplatinaa myynyt levy piti genren lipun liehumassa korkealla ja biletys jatkui, kuin huomista ei olisi ollut. Vuosi albumin julkaisusta eteenpäin ja suurin osa Warrantin kaltaisista bändeistä joutui kauhukseen havaitsemaan, että aika parrasvaloissa oli ohi ja valtikka siirretty Nirvanan, Pearl Jamin, Soundgardenin sekä Alice in Chainsin kaltaisille yhtyeille.
”Cherry Pie” oli yksi tukkahevin joutsenlauluista ja sellaisena levy on edelleen onnistunut tapaus. Kyseessä ei missään nimessä ole mestariteos, vaan ainoastaan hauska bilerock-albumi, jonka tahdissa on mukava kumota muutama olut.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. Cherry Pie
2. Uncle Tom’s Cabin
3. I Saw Red
4. Bed Of Roses
5. Sure Feels Good To Me
6. Love In Stereo
7. Blind Faith
8. Song And Dance Man
9. You’re The Only Hell Your Mama Ever Raised
10. Mr. Rainmaker
11. Train, Train
12. Ode To Tipper Gore
Muun muassa Hateformin, Pain Confessorin, Mors Principium Estin, Omnium Gatherumin ja Arc Spectran riveistä tutuksi tullut kitaristi Tomy Laisto julkaisee keväällä 2024 ensimmäisen sooloalbumin. Nyt suoratoistopalveluihin on ilmestynyt toinen singlelohkaisu albumilta, jatsahtava whiskey-blues henkinen ”Drywall”.
”Kappale oli alun perin tehty eräälle vanhalle projektilleni. Se kuitenkin jämähti pöytälaatikkoon joksikin aikaa, enkä oikein keksinyt mitä tehdä sen kanssa. Sitten otin yhteyttä vanhaan peruskoulun musiikinopettajaani Iiro Salmeen ja kysyin haluaisiko hän soittaa kappaleelle koskettimia. Hän tykästyi kappaleeseen ja lähti mukaan soittamaan biisille ja myös mukaan kappaleen musiikkivideolle! Sanoitukset on kirjoitettu synkkänä hetkenä, kun tuntui että kaikki on levällään ja hakkaan vain päätääni seinään niin perusteellisesti, että lopulta jopa se seinä antaa periksi!”
Kotkalainen Blood Red Delusion tarjoilee kolmannen singlelohkaisunsa 14. helmikuuta julkaistavalta Ruthless Behaviour -albumiltaan. Jonka levynjulkkarikeikka soitetaan 3.2. Karhulan Sam’s Pubissa.
”Työstönimeä Ultimate Maximum Speed kantanut -Back Against Them on ainakin allekirjoittaneen mielestä levyn k*sipäisin biisi soittaa. Musavideoon on kuvattu pätkiä joulukuun alussa kulkeneelta ”Class Trip From Hell” -mini Baltian rundilta Tero Pukin (Vanhan Heviäijän Turinoita) toimesta, sekä bändin treenikämpiltä Kotkan Karhulassa.” –Kitaristi JuusoLaitinen kertoo.
Melodista metallia soittava helsinkiläinen Mist Descends on julkaissut toisen singlelohkaisun tulevalta EP:ltä.
Yhtye taustoittaa uutta ”Blind Hope” singleä:
”Blind Hope on matka luottamuksesta musertavaan pettymykseen ja lopulta suhteen päättymiseen. Julian sanoitus kertoo siitä paljastuksesta, kun ystäväsi tai jopa rakastajasi todelliset aikeet tulevat näkyviksi. Petoksesta jää jälki jonka vain aika ja aidot ystävät voivat parantaa. Kappale on Peltsin säveltämä ja se on työstetty lopulliseen synkkään muotoonsa kaikkien Mist Descendsin jäsenten panoksella.”
Bändin solistin Julian pohdintaa kappaleen sanoituksista: ”Surullista kyllä, uskon että olemme kaikki käyneet tämänkaltaisen tilanteen läpi jossain vaiheessa elämäämme. Kun toinen ihminen on paljastanut todelliset aikeensa, asioiden on muututtava ja suuresta pettymyksestä riippumatta on siirryttävä eteenpäin. Jos haluaa katsoa asian positiivisia puolia, niin nämä ovat hetkiä joista voi oppia. Ja niiden kautta löytää ne oikeasti läheisimmät ihmiset.”
Mist Descends perustettiin 2014 kaveriporukan kesken. Siitä lähtien bändi on kehittänyt jatkuvasti soundiaan. Inspiraatio musiikkiin kumpuaa toivosta, epätoivosta ja kaikesta niiden väliltä.
Mist Descends:
Julia – laulu
Niko – kitara & laulu
Peltsi – kitara
Eppu – koskettimet
Jerry – basso
Jussi – rummut
Jälkikäteen vuodet 1993–1995 olivat metallimusiikissa outoa aikaa, eikä kyse ollut pelkästään grungen valtakaudesta ja perinteisempien yhtyeiden sivuuttamisesta valtamedioissa. Esillä ja suosiossa oli ajoittain levyjä, joilla ei jälkikäteen arvioiden olisi pitänyt olla minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Yksi näistä on 30 vuoden merkkipaalun saavuttava Black Sabbathin ”Cross Purposes”. Levy vaikutti Suomen listalla top-10:ssä ja kuului omalta kohdalta kyseisen vuoden soitetuimpiin. Siitä huolimatta Sabbathin profiili tuntui tuolloin olevan pohjalukemissa.
Bändissä oli pelkästään edeltäneiden kymmenen vuoden aikana vaikuttanut puoli tusinaa laulajaa, rumpalia sekä basistia vakaasti laivaa jonkinlaisella kurssilla pitäneen kitaristi Tony Iommin ohella. 1990-luvun alun reunion Ronnie James Dion kanssa oli kestänyt tuskin vuoden. Iommi ja basisti Geezer Butler suunnittelivat vuonna 1993 alkuperäisen kokoonpanon paluuta, mutta suunnitelmien epäonnistuttua rekrytoivat vokalisti Tony Martinin takaisin vuoden 1994 ”Cross Purposes” -levylle. Rumpuihin haalittiin monessa mukana ollut Bobby Rondinelli ja koskettimissa jatkoi luottomies Geoff Nicholls.
Iommi kertoi myöhemmin muistelmissaan Butlerin osallistuneen vahvasti luovaan prossessiin ja näillä aineksilla saatiin erinomaista jälkeä aikaan. Heti alkuun tiskiin laitetut “I Witness” ja “Crown Of Thorns” kuulostavat vuonna 2024 niin hyvältä, että on pakko nostaa hattua säveltäjien kyvylle nousta aina uusista kokoonpanomuutoksista jaloilleen ja saada aikaan näin vakuuttavaa tulosta.
Yhtye tuntuu jatkavan suoraan siitä mihin ”Headless Cross” ja ”Tyr” jäivät, mutta ”Tyrin” ajoittainen pöhöttyneisyys nyt pois karsittuna. Fokus on terävissä sävellyksissä, tarttuvissa melodioissa sekä erinomaisessa musiikissa. Leif Masesin tuotanto korostaa biisien kokonaiskuvaa, erityisesti Martinin laulu on hyvässä balanssissa muiden instrumenttien kanssa.
Dion kanssa tehdyllä ”Dehumanizerilla” ajankuvaa heijastellutta raskautta on viilattu pois ja Iommin kitarasoundi on ilahduttavan perinteinen. Kaiken taustalla soivat Nicholsin koskettimet saavat myös ansaitusti tilaa. Hänen soittonsa on erityisesti myöhempien vuosien Black Sabbath -albumeilla aivan yhtä olennainen osa sovituksia kuin Iommin kitara.
”Dehumanizer” tuntuu saaneen paljon arvostusta siksi, koska levyllä lauloi Ronnie James Dio. ”Cross Purposesin” avauskappaleet eivät nimittäin tunnu häviävän lainkaan laadukkuudessa edeltävälle albumille, ja kyse on jopa Sabbathin uran kärkitasoa hätyyttelevästä materiaalista.
Meno jatkuu samalla tasolla. Englantilaisen sairaanhoitajan tekemiin lapsenmurhiin perustunut “The Hand That Rocks The Cradle” on loistava esimerkki Iommin kauniiden melodiakulkujen ja riffitaituruuden, Martinin tulkinnan sekä Nicholsin kosketinkuvoiden yhteistyöstä. Kappaleesta kuvattiin tunnelmallinen musiikkivideo.
”Dying For Love” täyttää hienosti slovarin paikan, koskettavassa biisissä on samoja kaikuja kuin edellisen vuosikymmenen ”Seventh Star” -albumilla. Raskautta puolestaan löytyy, kun soimaan saadaan ”Virtual Death”. Synkät sanoitukset, Butlerin intron bassokuviot ja painostava sovitus saadaan mainiosti toimimaan yhdessä.
Päätöskappaleessa ”Evil Eye” Iommi tarjoilee yhden vähälle huomiolle jääneistä, mutta Sabbathin katalogin tarttuvimmista riffeistä. Biisin soolon kirjoitti ja alunperin soitti kiertueelta studiossa vieraillut Eddie Van Halen, mutta tekijänoikeussyistä kitaristia ei ole kreditoitu albumille.
Amerikassa “Cross Purposes” ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä, mutta ympäri Eurooppaa saatiin hyvää listamenestystä ja bändin vieraillessa Etelä-Amerikassa seuranneella kiertueella suosio oli jopa ennennäkemätön. Tuossa vaiheessa Rondinelli oli jo poistunut riveistä ja alkuperäisrumpali Bill Ward palannut jälleen kerran kehiin. Perinteiseen Sabbath-tyyliin seuraavan vuoden ”Forbidden”-levyllä tästä kokoonpanosta olivat jäjellä enää Iommi sekä Martin.
Aikanaan “Cross Purposes” tuntui olevan vain yksi laadukas Sabbath-albumi lisää veteraanin kunnioitettavan pitkään sarjaan, mutta tosiasiassa tämä ja jopa paljon kritisoitu ”Forbidden” olisivat olleet bändille huomattavasti parempi testamentti kuin 20 vuotta myöhemmin Ozzy Osbournen kanssa julkaistu kehno ”13”.
On myös suorastaan rikollista, ettei näistä Martinin aikaisista levyistä ole saatu kunnollisia remastereita markkinoille ja osa on nykyisin todella hankalasti saatavilla. Iommi on onneksi vahvistanut Martin-kauden uudelleen julkaisuista koostuvan boksin olevan vihdoin luvassa vuoden 2024 aikana.
9/10
Ville Krannila
1.I Witness
2.Cross Of Thorns
3.Psychophobia
4.Virtual Death
5.Immaculate Deception
6.Dying For Love
7.Back To Eden
8.The Hand That Rocks The Cradle
9.Cardinal Sin
10.Evil Eye
Käsittämättömät 36 vuotta sitten ilmestynyt ”South Of Heaven” sementoi kappaleillaan ja kansitaiteellaan Slayerin lopullisesti raskaan musiikin ajankuvaan. Albumi teki sen tavalla, johon edes selvästi merkittävämpään asemaan myöhempinä vuosina noussut edeltäjänsä ”Reign In Blood” ei pystynyt. Kun levyä vertaa muiden thrash metal -huippujen samoihin aikoihin tuottamaan materiaaliin, sen arvo nousee entisestään.
Kitaristi Kerry King ei osallistunut albumin luovaan prosessiin samalla panoksella kuin aiemmin, joten kollega Jeff Hanneman kirjoitti suurimman osan ”South Of Heavenin” musiikista, joka tarjosi kaikilla rintamilla kehittyneemmän sekä hidastempoisemman Slayerin.
”Reign In Bloodin” toistaminen olisi ollut joka tapauksessa järjestön ratkaisu, sillä thrash ja speed metal -yrittäjien toimesta sovitusten nopeuksia oli tuon vedenjakajalevyn jälkeen nostettu kattoon. Näin ollen bändi teki tietoisen ratkaisun hidastaa tempoa, ja tarjota monipuolisempaa kitarointia. Myös vokalisti Tom Araya lähestyi lauluosuuksia eri kulmasta ja selvästi suoraa huutoa vähentämällä.
Rick Rubin jatkoi tuottajana ja albumi taltioitiin Los Angelesissa. Rubin nosti Dave Lombardon rumpuja korostetusti esiin miksauksessa ja kitarasoundi oli selvästi pidättyvämpi sekä painostavampi kuin aikaisemmilla korkeampaa volyymia hyödyntäneillä levyillä.
Nimikappale ja ”Mandatory Suicide” jäivät elämään vuosikymmeniksi livekonsertteihin, mutta levyltä löytyy useita huippuhetkiä ja ennen kaikkea monipuolisuutta samalla pysyen Slayerin musiikillisen viitekehyksen sisällä. Nimibiisin sanat kirjoittaneen Arayan mukaan mies visioi helvetin täydelliseksi kaaokseksi:
I wrote a song about hell, and that one was “South Of Heaven”. It was my vision of it. It’s total chaos. In order to write that one, I had to envision what hell would be like. You read the words to that song, that’s pretty much how I envision hell to be.
Odotetusti King ei ole pitänyt ”South Of Heavenia” omana suosikkinaan, ja olisi jälkikäteen preferoinut edellisen pitkäsoiton linjaa. Hanneman puolestaan ei pitänyt säveltämästään kappaleesta ”Behind The Crooked Cross”, joka leikattiin ulos settilistasta. Samoin ”Ghosts Of War” jäi kitaristin epäsuosioon ja tämän vuoksi sitä ei ole kuultu yhtyeen konserteissa. Näiden on arveltu olleen syynä siihen, ettei albumia ”Reign In Bloodin” tavoin koskaan soitettu kokonaisuudessaan livenä.
”Behind The Crooked Cross” sisältää jopa Judas Priest -sävyjä Hannemanin sekä Kingin kitaroiden soidessa perinteisen metallin otteella. Judas Priestistä puheen ollen, ensimmäistä kertaa urallaan Slayer päätyi taltioimaan studiolevylleen cover version ja parempaa valintaa ei olisi voinut kuvitella. Priest kuului molempien kitaristien suurimpiin vaikuttajiin, ja bändin katalogista vuoden 1977 ”Sin After Sin” -levyn päätösraita ”Dissident Aggressor” oli alunperin proto thrash metal -kappale aikakautena, jolloin koko termiä ei ollut vielä olemassa.
Myös tässä Slayer vastustaa helppoa ratkaisua iskeä kaasu pohjaan, mutta hyökkää siitä huolimatta sovitukseen voimalla. Arayan karjunta luo hienon kontrastin Rob Halfordin korkeille äänille. Vastaavasti K.K. Downingin kaoottinen soolo saa Kingiltä terävän tulkinnan. Ympyrä sulkeutui osuvasti kun Slayer päätyi lämmittelemään Priestiä ”Ram It Down” -kiertueen päätöskeikoilla.
Vielä tämän jälkeen faneille tarjotaan Hannemanin ”Spill The Blood”. Kyseessä on yksi yhtyeen uran ehdottomista kohokohdista, painostavan alun jälkeen taas kerran tempo pidetään hyvin aisoissa ja riffit koukuttavat kuulijan tätä kautta paremmin. Kappale ja albumi päättyvät Arayan toivottomuutta heijastelevaan julistukseen ”I have your soul”. Parempaa loppukaneettia ei voisi kuvitella.
Levy ylsi Billboardin listoilla kohtalaisen korkealle. Huolimatta siitä, että thrash metal oli suosiossa lakipisteessä, tätä on pidettävä todella kovana saavutuksena. ”Reign In Bloodin” maine ja suosio ovat varjostaneet bändin myöhempää tekemistä, mutta tosiasiassa ”South Of Heaven” osuu maaliinsa ja Slayerin todelliseen sieluttomaan olemukseen paremmin kuin vuoden 1986 klassikko. Yhtyeen voima ei ollut koskaan pelkä väkivaltainen nopeus, ja murskaava rytmi vaan pahuutta uhkuvat hitaammat riffit, joissa erityisesti Hanneman loisti.
Lopuksi ”South Of Heavenin” kannessa bändi hyödynsi “Reign In Bloodin” helvetillisen kuvaston suunnitellutta osaamista ja inspiraationa 1970-luvulla Keniasta löydetyn muinaisen ihmislajin kalloa. ”South Of Heaven” on vahvoilla, kun Slayerin sekä 1980-luvun thrash metalin kulmakiveä linjataan ja sitä kautta täydellinen muistomerkki 60 vuotta sitten syntyneelle Jeff Hannemanille. R.I.P.
9+/10
Ville Krannila
1.South Of Heaven
2.Silent Scream
3.Live Undead
4.Behind The Crooked Cross
5.Mandatory Suicide
6.Ghosts Of War
7.Read Between The Lies
8.Cleanse The Soul
9.Dissident Aggressor
10.Spill The Blood
Maaliskuun 13. päivä eponyymin debyyttinsä Mauste Recordsin kautta julkaisevalta After Infinitylta on ilmestynyt uusi kappale ”Crown of Clowns”. Heavy- ja power metalin sekoitustaan myös pienellä progeilulla maustavan yhtyeen takana on mm. Dreamtalesta ja Frozen Factorysta tuttu kitaristi ja biisintekijä Zsolt Szilagyi, joka laukoo nyt ilmestyneen ja Mikael Salon tulkitseman singlen erityisen ajankohtaisesta sanomasta seuraavasti: ”Tiedättekö sen fiiliksen, kun politiikka ketuttaa niin rankasti, että tekee mieli vain heittää hanskat tiskiin ja antaa suosiolla idioottien laittaa koko maailma palamaan? Minä tiedän ja purin kaiken tuon turhautumiseni tähän biisiin.”
AFTER INFINITY -BIISILISTA 1. Calm Before the Storm 2. I Surrender to You (featuring Leonard F. Guillan) 3. A Game of Chess (featuring Mikael Salo) 4. Do What You’ve Got to Do (featuring Leonard F. Guillan) 5. Crown of Clowns (featuring Mikael Salo) 6. Capital Punishment 7. Without You (featuring Nitte Valo) 8. The Power Beyond His Fight (featuring Stephen Baker) 9. Two Restless Hearts (featuring Nitte Valo and Juanma Draven)
KOKOONPANO
Zsolt Szilagyi (Dreamtale & Frozen Factory) – kitara ja koskettimet
Roi Partanen (Everfrost) – basso
Nitte Valo (Dreamtale) – taustalaulu
Gideon Ricardo – orkestraatiot
Englantilainen eeppisen doomin legenda SOLSTICE saapuu Suomeen syyskuussa ensimmäistä kertaa. Doom metallin kulttinimen pitäisi olla tuttu heille, jotka rakastavat muun muassa Candlemassin tai Solitude Aeternuksen musiikkia. Demotteluiden jälkeen 30 vuotta sitten ilmestyi upea debyytti ”Lamentations” (1994). Levyä voidaan pitää yhtenä merkkipaaluna doom metallissa, eikä myöskään vuoden 1998 kakkosalbumi ”New Dark Age” jää tippaakaan vaille debyyttialbumin raskauden ja eeppisyyden balanssia. Kyseessä on kenties jopa asteen jämäkämpi ja arvostetumpi kokonaisuus. Bathoryn viikinki-kauden vaikutus ja Manowarin mahtipontisuus kuuluivat heti alusta Solsticen musiikissa selkeästi mutta arvokkaasti. Solstice on valmistelemassa jatkoa vuoden 2018 kelttifolk-vaikutteiselle ”White Horse Hill”-albumille, jota ei toivottavasti tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin tuota edellistä täyspitkää. Tämä bändi on pakko nähdä ja kuulla livenä!
Ratsasta eteenpäin tai kuole! Cardinals Folly murskaa teidät kuin ötökät. Deranged Pagan Sonsinakin tunnettu Heavy Doom-yhtye Helsingistä ei varmastikaan ole tuntematon nimi doom metal-alagenren harrastajille. 17 vuoden ajan yleisöjä ympäri maailmaa murskannut riffikone lämmittää yleisön brittilegendoille. Vuonna 2023 ilmestyneestä ”Live by the Sword” levystä sanottiin seuraavaa: ”Helsinkiläiset tuskin murtautuvat tällä tekeleellä valtavirtaan, mutta se ei liene ollut tarkoitus. Tavoitteena on ollut tehdä pirun hyvä metallilevy ja siinä on onnistuttu komeasti, sillä kyseessä on parasta Cardinals Follya tähän mennessä! ” (Miika Manninen/ Metalliluola).
Tapahtumat tarjoaa Metal Warning.
Päivät:
20.9.2024 Helsinki, Bar Loose. barloose.com. Ennakot 1.3.2024 alkaen Tiketistä. || 21.9.2024 Turku, Nirvana (support: Ruuhi). Ennakot: Liveto (TBA).
Pop metallia soittava Ossian vastasi Metalliluolan kysymyspatteristoon. Tutustu artistiin alla.
Mikä on bändinne nimi, ja onko sillä jokin erityinen tarina tai merkitys:
Artistinimeni on Ossian, joka...
Varsinaiset huippuhetket olivat sitten tässä, sillä vaikka loppulevyn aikana Warrant onnistuu välttämään mahalaskun, ei yksikään loppupuoliskon kappaleista kestä vertailua avauksena kuullun biisinelikon kanssa.
Päätöskappaleessa ”Evil Eye” Iommi tarjoilee yhden vähälle huomiolle jääneistä, mutta Sabbathin katalogin tarttuvimmista riffeistä. Biisin soolon kirjoitti ja alunperin soitti kiertueelta studiossa vieraillut Eddie Van Halen, mutta tekijänoikeussyistä kitaristia ei ole kreditoitu albumille.
Vielä tämän jälkeen faneille tarjotaan Hannemanin ”Spill The Blood”. Kyseessä on yksi yhtyeen uran ehdottomista kohokohdista, painostavan alun jälkeen taas kerran tempo pidetään hyvin aisoissa ja riffit koukuttavat kuulijan tätä kautta paremmin. Kappale ja albumi päättyvät Arayan toivottomuutta heijastelevaan julistukseen ”I have your soul”. Parempaa loppukaneettia ei voisi kuvitella.
