LUNA KILLS julkaisi kolmannen singlen 4. huhtikuuta ilmestyvältä DEATHMATCH-albumiltaan. SharpTone Recordsin kautta ilmestyvältä pitkäsoitolta on jo aiemmin julkaistu tiukka metallisingle slay ur enemies sekä kitarasoolollaan Polyphia-mielleyhtymiäkin herättänyt sugar rush. Nyt ilmestyvä LEECH kulkee raskaudessaan selvästi nu metalin jalanjäljissä ja kertoo synkästä sisäisestä taistosta.
Kansitaide: Lucy Alienne Visuals
”LEECH on raaka kuvaus itsetuhoisuudesta ja taistelusta masennusta vastaan. Biisi heijastelee sitä tuskallista tilannetta, jossa tajuaa, että pelko ja itseinho alkavat olla osa omaa identiteettiä ja niitä on mahdotonta irrottaa toisistaan. Vaikka biisin aihe on synkkä, kappale itse syntyi todella hyvässä ilmapiirissä ja kevyen oloisesti. Se oli yksi viimeisistä, jotka tulevalle levylle kirjoitettiin, ja se kolahti meille kaikille heti”, laulaja Lotta Ruutiainen kuvailee.
LEECHistä on julkaistu myös musiikkivideo. Tuore single on kuultavissa livenä tämän viikon torstaina Hollannissa arvostetulla ESNS-/Eurosonic-showcase-festarilla, jonne LUNA KILLS on kutsuttu esiintymään. Kotimaassa keväällä tapahtuvan DEATHMATCH-albuminjulkaisukiertueen vanavedessä yhtye esiintyy myös lukuisilla kesäfestareilla, joista tuorein julkistus on Puolan suurin metallifestari Mystic Festival.
LUNA KILLS live:
16.1.2025, ESNS, Groningen, Alankomaat
14.2.2025 6 Feet Underground, Kannusali, Espoo
4.4.2025 ZRock, Kempele
5.4.2025 On The Rocks, Helsinki (levynjulkkarikeikka)
11.4.2025 Olympia, Tampere (+ Balance Breach, Beyond Awareness)
12.4.2025 House of Rock, Kouvola
17.4.2025 Monttu, Pori (+ Awake Again)
18.4.2025 Brummi, Rauma (+ Awake Again)
5.6.2025 Mystic Festival, Puola
26.7.2025 Qstock, Oulu
8.-9.8.2025 Hellsinki Metal Festival
Lappeenrantalaisen SAROF-yhtyeen uusi single “Two Worlds” on julkaistu.
Rumpali Anssi Savolaisen kommentit kappaleesta:
“Kappale Two Worlds käsittelee kahden eri ajatusmaailman eroavaisuuksia, olivat ne sitten oman itsemme tai jonkun muun kanssa peilattavia asioita. Pääpointtinaan kappale on kuitenkin sukellus oman itsemme muistamiseen. Kaikki ilo, menestys, kivut, vastoinkäymiset, kaikki ihmiset, joita olemme kohdanneet tai emme ole kohdanneet elämämme aikana, kaikki teot mitä olemme ikinä tehneet. Olemmeko menossa oikeaan, parempaan suuntaan vai onko menneisyytemme rikkaampi? Kaiken tämän alla kuitenkin on fakta: Kaikki nämä asiat ovat niitä, mitkä ovat johdattaneet meidät tähän pisteeseen.”
Marilyn Mansonin tähti oli vuoteen 2015 tultaessa laskussa. 1990-luvun ja 2000-luvun alun merkkijulkaisuiden jälkeen levyjen taso oli romahtanut, ja artisti ei ollut enää millään tavalla yhteiskunnan hermolla, ei sosiologisella eikä shookeeraavalla tasolla. Manson myönsi tämän myös itse, ja kertoi olevansa pettynyt kaikkiin vuoden 2000 ”Holy Wood (In The Valley Of The Shadow Of Death” -pitkäsoiton jälkeen julkaistuun materiaaliin.
Vuosikymmen sitten ilmestynyttä ”The Pale Emperor” -albumia nostettiin jo ennen kauppoihin saapumistaan jalustalle väkevänä paluuna ruotuun ja levyä verrattiin 1990-luvun mestariteokseen ”Mechanical Animals”. Jonkinlainen henkilökohtaisuus kiistatta tästä huokuu ja albumi on omistettu Mansonin äidille, joka kuoli Alzheimerin tautiin tuotannon aikana. LP:n nimi juontui aikanaan Jumalan kieltäneestä Rooman keisarista ja suurimmaksi osaksi itsestään laulava Manson veti linjoja tällä kertaa paholaisen kanssa sopimuksen tehneeseen Faustiin.
”Killing Strangers” avaa pelin hidastempoisesti, mutta Mansonin parhaiden levytysten tavoin se koukuttaa kuulijan hitaasti. Sen jälkeen luvassa on laadukas putki, kun yhtyeen korkeimpaan singlesijoitukseen listoilla noussut ”Deep Six” ja aivan kuin myöhempien aikojen Rolling Stonesia höyryissä säestävä ”Third Day On A Seven Day Binge” saadaan ilmoille. Sävellys tuntuu ajoittain lainaavaan jopa hävyttömästi Rollareiden vuoden 1997 hittiä “Anybody Seen My Baby“.
Myös keskeiseksi esitykseksi ja pitkään nimikappaleeksi ehdolla ollut ”The Mephistopheles Of Los Angeles” on shokkirokkarin parhaan materiaalin rinnalla. Totuuden nimessä vertaukset ”Mechanical Animalsiin” voi unohtaa, sillä ainoastaan ”Deep Six” liikkuu tällä alueella.
Jim Morrison, psykedelian kuningas The Doorsin laulaja, kuuluu läpi useassa kohtaa laulussa ja sanoituksissa. Myös blues-genren, erityisesti Muddy Watersin musiikin, vaikutteet inspiroivat albumin tyyliä. Waters toimi esikuvana aikanaan mm. Rolling Stonesille, joten yhtymäkohdat tältä osin ovat selviä.
Mansonin ja uuden tulokkaan Tyler Batesin tuottama ”The Pale Emperor” erosi yhtyeen tavanomaisesta industrial rock -tyylistä suosien niukempaa, blues rock -henkistä soundia. Manson oli tavannut Batesin heidän yhteisen tv-sarjansa Californicationin kautta ja monitaituri kirjoitti ja esitti levyllä lähes kaiken musiikin Mansonin itsensä tyytyessä sanoittajan sekä vokalistin rooliin. Lisäksi The Dillinger Escape Planista tuttu Gil Sharon istui rumpujen takana, mutta osa lyömäsoittimista lienee ohjelmoitu. Pitkäaikainen basisti Twiggy Ramirez ei osallistunut albumin kirjoittamis- tai äänitystyöhön, sillä mies oli kiireinen omien projektiensa parissa.
Aiemmin mainittu Rolling Stones tulee mieleen useassa kohtaa ja vahvimmin lopun kolmessa melankolisessa, pääosin akustisissa kappaleissa, jotka uudelleen luotaavat aiemman albumin teemoja pelkistetysti. Blues ei välttämättä ole se musiikkilaji, jonka satunnainen kuuntelija ensimmäisenä Marilyn Mansoniin yhdistää, joten biisejä kuuntelee mielenkiinnolla.
Parhaiten levyllä loistaa Mansonin ääni, jolla nyt viimein on annettu soundissa valta-asema ja runsaasti tilaa. Monessa kohtaa aiemmin laulajan vokaalit ovat lähes hukkuneet taustalla aaltoilevaan teollisuusmetallisäksätykseen, ja miksauksissa on ollut parantamisen varaa. Bates on hyödyntänyt raskaalla kädellä ProToolsia, mutta jos tulos on näin hyvä, on vaikea kritisoida toteutusta. Koko albumin ajan Manson myös laulaa aiemmasta poikkeavissa sävellajeissa.
Päätöskappale ”Fall Of The House Of Death” saattaa olla jopa vokalistin uran paras esitys, jossa hän tuntuu todella elävän sanoman mukana äänialansa rajamailla. Mansonin sanoitukset ovat edelleen tarkkanäköisiä ja ajatuksia herättäviä, usein pohtien teemoja kuten eksistentiaalista epätoivoa ja henkilökohtaisia demoneja.
“The Pale Emperor” on rohkea yritys, ja kiistatta parasta Mansonia jopa 15 vuoteen. Tästä huolimatta se ampuu itseään jalkaan tietynlaisen linjattomuutensa vuoksi. Alun vahva hittisuora vaihtuu vähitellen tylsempään louhimiseen levyn puolivälissä ja lopun akustinen trilogia ei toimi kuten todennäköisesti on alun perin tarkoitettu. Jo kappalejärjestystä muuttamalla kokonaisuudesta olisi saanut toimivamman.
Albumi oli myös kaupallinen menestys, debytoiden sijalla kahdeksan Billboard 200 -listalla ja saavuttaen bändin korkeimmat avausviikon myyntiluvut sitten vuoden 2007 levyn ”Eat Me, Drink Me”. Se nousi myös Billboardin Hard Rock Albums -listan kärkeen.
“The Pale Emperor” on rohkea ja innovatiivinen lisä Marilyn Mansonin diskografiaan. Albumi osoittaa artistin halukkuutta kehittyä ja tutkia uusia tyylillisiä alueita. Mansonin aikaisempien albumien raskaampaa soundia kaipaavat se todennäköisesti jättää kylmäksi, ja eräänlainen laskelmoiva ote vie pohjaa 1990-luvun mestarin toivolta uudesta tulemisesta.
8-/10
Ville Krannila
1.Killing Strangers
2.Deep Six
3.Third Day Of A Seven Day Binge
4.The Mephistopheles Of Los Angeles
5.Warship My Wreck
6.Slave Only Dreams To Be King
7.The Devil Beneath My Feet
8.Birds Of Hell Awaiting
9.Cupid Carries A Gun
10.Odds Of Even
11.Day 3
12.Fated Faithful Fatal
13.Fall Of The House Of Death
Tamperelainen metallibändi Exision julkaisi tulevan kakkosalbuminsa kolmannen singlen “Haaksirikko”. Kappale on otettu 20.2.2025 julkaistavalta “Uhreina Ajassa” -albumilta.
Exision – Haaksirikko (single 2025) 01. Haaksirikko Sävellys: Jarkko Oksman Sanoitus: Joonas Kataja Singlen kansi: Mari K. / usva_peikko
Bändi kommentoi: “Laivan ajaessa karille tai miehistön joutuessa vedenvaraan rosvoaallon viemänä, muista Kari Tapion ‘Myrskyn jälkeen on poutasää’. Olkoon se sitten tyyni kesäpäivä tai kuolema; hiljaisuus odottaa.”
Exision on vuonna 2017 perustettu groove/alternative metallibändi joka tunnetaan energisistä live-esiintymisistä ja värikkäistä somepäivityksistään.
Exision – Uhreina Ajassa (albumi 2025) Biisilista: 01. Puhdistava Liekki 02. Älytön Ikiliikkuja 03. Haaksirikko 04. Pimeyden Aallot 05. Tähtihenkilö 06. Persona Non Grata 07. Impulssi 08. Uhreina Ajassa 09. Loputon Meri 10. Adrenokromi 11. Ihmisvirhe Albumin kansi: Mari K. / usva_peikko
Kokoonpano:
Joonas Kataja – Laulu, örinä, huuto
Tapio Haverinen – Rummut, miksaus
Nico Välkkilä – Kitara
Jarkko Oksman – Soolokitara, taustalaulu, kosketinsoitin
Noitagrungea kanavoiva nelihenkinen Manaja julkaisi uuden EP:nsä “Penumbra” 10.1.25.
Levyn tematiikka kumpuaa oman henkisyyden ja merkityksen etsinnästä ja kysymyksistä ihmisen paikasta kaaottisessa eetterissä. Penumbran soundimaailma yhdistelee grungea progemetalliin ja psykedeliaa melankoliaan.
Manaja livenä:
16.1.25 Varjobaari, Tampere (+ Katoaja)
23.1.25 Vastavirta, Tampere (+ Hasty Lemon, Nazar Eye)
Kokeellisen “Haunters of the Silence” -kauhuelokuvan ensimmäinen teaser traileri on julkaistu.
Kokopitkä elokuva perehtyy unihalvauksen aiheuttamaan unen ja todellisuuden väliseen rajamaailmaan, samalla tutkien yksinäisyyden vaikutusta psyykeen. Virallinen teaseri on nyt katsottavissa YouTubessa.
Elokuvan tyyli ammentaa inspiraatiota kokeellisen musiikin genreistä, kuten dark ambientista ja drone metalista. Elokuvan musiikista vastaavat Heikkisen lisäksi mm. John Haughm (Agalloch), Shane Davis (Ravnblod) ja Aki Vartiainen (SeaNoir). Elokuvan tunnelma rakentuu suurelta osin immersiivisten äänimaisemien ja aavemaisten sävelkerrosten ympärille, toisintaen surrealistista ja abstraktia teemaa.
‘Haunters of the Silence’ on pienen budjetin tuotanto, joka kuvattiin 2024 lopulla Yhdysvaltojen Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa. Elokuva tulee ensi-iltaan 2025 syksyllä. Kuvauksesta vastaa Veleda Thorsson-Heikkinen. Tuottajana toimii indie-musiikkijulkaisuista tunnettu Savo-Karelian Productions.
Elokuvaprojektin edistymistä voi seurata Instagramissa ja tuotantoyhtiön kotisivulla:
Sallimus julkaisi Chapter I – Dawn -nimisen EP:n vuoden alussa. Julkaisulla on neljä kappaletta, jotka esittelevät bändin näkemyksen viikinkimetallista.
Vuonna 2023 kasattu projekti ammentaa sanoituksensa skandinaavisesta mytologiasta, mutta mistään folkmetallijulkaisusta ei ole kyse. Sanoituksista ja sävellyksistä vastaava Sampo Marski avaa prosessia seuraavasti:
“Varmasti EP:tä tehtäessä Amon Amarthia tuli kuunneltua, mutta kyllä musiikista minusta muitakin vaikutteita löytää”, Marski avaa.
Alun perin Marskin sooloprojektina alkanut bändi vahvisti ennen EP:n äänittämistä rivejään kahdella lisäjäsenellä. Julkaisulla rumpuja soittaa Janne Sipola ja soolokitaraa käskyttää Arto Tammenoksa.
“Jannen ja Arton näkemyksestä ja panoksesta oli korvaamaton apu prosessissa. Varmasti saatiin näin kiinnostavampi kokonaisuus julki”, Marski kertoo.
EP on Marskin mukaan Sallimukselle ensimmäinen askel, mutta materiaalia on työstetty jo tulevia julkaisuja varten.
“Kuten EP:n nimestä voi päätellä, ei tarkoitus ole hommaa tähän jättää, kun vauhtiin on kerta päästy”, hän nauraa.
Chapter I – Dawn on kuunneltavissa kaikissa suosituimmissa suoratoistopalveluissa.
Lapua – Seinäjoki akselilta tuleva Anger Grinder julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa “Vihamylly” 1.2.2025 kaikilla digitaalisilla alustoilla. Metallista ja punkista vaikutteensa saava bändi on perustettu kesällä 2023, ja bändiltä on jo ilmestynyt viisi singleä reilun vuoden aikana.
Kappaleet ovat saaneet hyvän vastaanoton ja ovat myös päässeet soittoon eri radiokanavilla. Menestystä on myös tullut radioiden listoilla ja äänestyksissä.
Albumin bändi äänitti itse studiossaan, kuten myös miksaus sekä masterointi suoritettiin omin voimin. Pyrkimyksenä on, että bändi kuulostaa livenä samalta, ilman taustanauhoja tms, kuin levytettynä versiona.
Lisäksi yhtyeen grafiikat ja videotuotanto toteutetaan lähes kokonaan ilman ulkopuolisia tahoja.
Tuleva albumi sisältää kymmenen rouheaa punkmetal-kappaletta, ja albumi julkaistaan myöhemmin myös cd-levynä.
Anger Grinder on:
Jay Van Bed – kitara
Alfie McClaren – laulu
Dr. Jonesy – rummut
TJ Rosendahl – basso
Kuopiolaisen artistin, Santeri Mutasen soloprojekti In Tranquil on julkaissut debyyttisinglensä “Blind“. Kappale edustaa melodisen metallin tuoreinta aaltoa, yhdistäen tumman kauniit melodiat, voimakkaat kitaravallit ja elokuvalliset äänimaisemat.
“Blind” on matka tunteiden syvyyksiin – kappaleen intensiivinen tunnelma ja sanoitusten herkkyys kuljettavat kuulijan ilon ja surun rajamaille. In Tranquilin tyyliä leimaavat henkilökohtaiset sävyt sekä tavoite luoda musiikkia, joka saa kuulijat tuntemaan jotain mitä ei voi käsin koskea.
Santeri Mutanen kommentoi julkaisuaan seuraavasti: “In Tranquil on vuosien tulos, mutta julkaiseminen muuttui matkan varrella taakaksi, joka oli lopulta pakko karistaa harteilta. Ensimmäiseksi julkaisuksi valikoitui “Blind”, jossa kiteytyvät ne tunteet ja äänimaailmat, joita haluan In Tranquililla tuoda esiin – yhdistelmä voimaa ja herkkyyttä, joka toivottavasti resonoi kuulijoiden kanssa. Tyylillisesti tämä tuntuu oikealta ja seuraavat julkaisut odottavatkin viimeistelyä ja myöhemmin julkaistava EP on jo työstössä, joten jos Blind oli miellyttävä kokemus, tervetuloa seuraamaan matkaa.”
“Blind” on nyt kuunneltavissa kaikilla suoratoistopalveluilla:
Yli neljän vuoden odotuksen jälkeen Ruotsin death metal -veteraani The Crown palasi osuvasti nimetyllä kahdeksannella albumillaan “Death Is Not Dead.” Fanit ovat erityisen innoissaan bändin alkuperäisen laulajan Johan Lindstrandin jälleen kerran noustessa kehiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003 ”Possessed 13”- levyn. Edellisellä ”Doomsday King” -pitkäsoitolla laulanut God Macabren Jonas Stålhammar teki toki hyvää työtä, mutta Lindstrandin ääni on The Crownin terävin miekka, mikä käy heti ensi tahdeista selville.
Lyhyt intro ”Reign” käynnistää pelin surullisen kauniilla kitara-melodiallaan, jonka jälkeen varsinainen avauskappale ja singlenä julkaistu ”Headhunter” lähtee vauhtiin tyypillisellä The Crown -otteella. Melodinen death metal satunnaisine thrash-vaikutteineen ovat valttia edelleen. Lindstrand karjuu tutulla raakuudella ja Marko Tervosen sekä uuden soittajan Robin Sörqvistin kitaraharmoniat vievät biisiä eteenpäin sävyttäen rivakkaa vauhtia. Rummut takovat tiukkaa rytmiä ja on hienoinen yllätys, että Tervonen on soittanut myös rumpuosuudet itse bändin varsinaisen rumpalin Janne Saarenpään siirryttyä töihin Applelle.
Sama tiukka meininki jatkuu seuraavissa kappaleissa. Kitarat rouhivat paikoitellen terävällä otteella ja The Crownille tuttuja kitaramelodioita viljellään tasaisesti lähes jokaisessa sovituksessa. Poikkeuksen tasaiseen materiaaliin tekee ”Ride To Ruin” jonka groove on jopa Black Sabbathmaista. Vastaavaa suunnanmuutosta olisi saanut olla tarjolla enemmän. Biisi nousee koko levyn kohokohdaksi.
The Crown jatkoi takuuvarmalla ladullaan uuden vuosikymmenen saattelemana. Jäsenmuutokset eivät millään tavalla negatiivisesti vaikuttaneet lopputulokseen, vaan musiikista huokuu vankka itsevarmuus. Soundit ovat mainiot ja yhtyeen musiikista pitävät nauttivat varmasti tästä levystä. Se myös parantaa kokonaisuutena kappalemateriaaliltaan ”Doomsday Kingista” ja Lindstrand loistaa vokaaleissa.
Vaikka death metal -mestariteoksesta ei ole kyse ja seuraavat albumit onnistuivat parantamaan tästä vielä jonkin verran, “Death Is Not Dead” viihtyy usein soittimessa edelleen. Varma merkki aikaa kestävästä teoksesta.
8+/10
Ville Krannila
1.Reign
2.Headhunter
3.Iblis Bane
4.Eternal
5.Struck By Lightning
6.Speed Kills
7.Herd Of Swine
8.Horrid Ways
9.Ride To Ruin
10.Meduseld
11.Godeater
Tuska 2026 järjestettiin Helsingin Suvilahdessa 26.–28.6. Festivaali teki uuden kävijäennätyksen keräämällä kolmen päivän aikana yhteensä 66 000 festivaalivierasta. Perjantai ja lauantai myytiin loppuun 23...
