Ensi viikolla uuden albuminsa ”The Rise Of Chaos” julkaiseva Accept palaa Suomeen alkuvuodesta. Suomenkin albumilistojen kärjessä useasti komeillut saksalaisyhtye esiintyy lauantaina 17. helmikuuta Turun Logomossa ja heti seuraavana iltana sunnuntaina 18. helmikuuta Helsingin The Circuksessa. Lipunmyynti keikoille on käynnistynyt tänään.
Teutonisen metallin edelläkävijä Accept tuo kauan odotetun albuminsa “The Rise Of Chaos”päivänvaloon 4. elokuuta ja lähtee sen myötä maailmankiertueelle. Levyn nimikkosingle julkaistiin jo kesäkuussa ja biisistä hehkuva apokalyptisen kaaoksen teema jatkuu kymmenen kappaleen verran. Uuden albumin on tuottanut Andy Sneap, joka on vastannut myös bändin kolmesta edellisestä pitkäsoitosta.
Viimeisimmästä julkaisusta, “Blind Rage”, on kulunut jo kolme vuotta ja bändin kokoonpanokin on ehtinyt muuttua levytysten välissä: Wolf Hoffmannin (kitara) luotsaamassa bändissä soittavat tätä nykyä Mark Tornillo (laulu), Peter Baltes (basso) sekä uudet vahvistukset Uwe Lulis (kitara) ja Christopher Williams (rummut).
Accept on jättänyt jälkensä metallimusiikin historiaan, vastaten useista mieleenpainuvista hetkistä sekä lavalla että sen ulkopuolella. Yli kolme vuosikymmentä keikkaillut yhtye on nauttinut yleisön suosiosta palattuaan jälleen lavoille vuonna 2009. Accept esitteli energistä livekuntoaan Suomessa viimeksi tämän vuoden tammikuussa, jolloin bändi esiintyi Helsingin Jäähallissa Sabatonin vieraana.
KEIKAT: Accept (DE) La 17.2.2018 Logomo, Turku
Liput palvelumaksuineen alkaen 42,50 euroa Lippupisteestä
Ovet klo 18.30, ikärajaton / K-18
Su 18.2.2018 The Circus, Helsinki
Liput palvelumaksuineen alkaen 42,50 euroa Ticketmasterista
Ovet klo 18.30, ikäraja K-18
Thrash Metal-veteraani Megadeth saapuu perjantaina Suomeen ja nähdään Kuopio RockCockin pääesiintyjänä. Yhtyeen eilinen 25.7. Moskovan keikka on nyt katsottavissa kokonaisuudessaan. Yhtye on kertonut siirtyvänsä ”Dystopia”- kiertueen päätyttyä takaisin studioon ja uutta levyä on alustavasti luvattu ensi vuodeksi.
Settilista:
Hangar 18 The Threat Is Real Wake Up Dead In My Darkest Hour Skin o’ My Teeth She-Wolf Trust Fatal Illusion Conquer Or Die! Lying In State Sweating Bullets A Tout Le Monde Tornado of Souls Dystopia Symphony Of Destruction Peace Sells Encore: Holy Wars… The Punishment Due
Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja
Mr. Big, tuo Makita-porien kanssa riehuva ja ”To Be With You”-megahitistään tunnettu virtuoosimainen hard rock-pumppu toimi vuosina 1989-2002 vajoten sitten horrokseen, mistä bändi heräsi 2009. Aktivoitumisensa jälkeen yhtye on ehtinyt julkaista studiolevyt ”What If…” (2010) ja ”…Stories We Could Tell” (2014) sekä uusimman 21.7.2017 ilmestyneen ”Defying Gravityn”.
Ennakko-odotukseni levyä kohtaan olivat ristiriitaiset. Pidin kovasti bändin kolmesta ensimmäisestä levystä ja kun kuulin, että tuottajaksi oli palannut Kevin Elson, joka vastasi neljästä ensimmäisestä albumista, odotukseni olivat varsin korkealla. Toisaalta tiedossa oli se, että rumpali Pat Torpeyn Parkinsonin tauti on edennyt sellaiseen vaiheeseen, että sairaus rajoitti miehen osallistumista levytyksiin Matt Starrin vastatessa pääosin lyömäsoittimista. Toki mukana ovat yhä loput alkuperäiskokoonpanosta, eli ikinuori vokalisti Eric Martin, sekä yhtyeen todelliset virtuoosit, kitaristi Paul Gilbert ja basisti Billy Sheehan. Sessioista tihkui etukäteen tieto, että albumi äänitettiin kuudessa päivässä bändin kokoontuessa suoraan studioon, kooten biisinsä siellä ilman varsinaista treeni/demo-vaihetta.
Levyn kuunneltuani ensimmäinen havaintoni oli: taitavaa, piru vie kun on taitavaa. Valitettavasti albumilta ei löydy yhtään varsinaista täysosumaa, biisien ollessa parhaimmillaan ”vain” ihan kiva-osastoa. Mukana on useampi rokkari (“Mean To Me”, “Defying Gravity”), sekä tuttuja akustisia vetoja (“Damn, I’m In Love Again”,“Nothing bad (Bout Feeling Good”). Omat suosikkini levyltä ovat videobiisi ”Everybody Needs A Little Trouble”, varsin tarttuva ”1992” sekä balladi ”Forever And Back”.
Yhtye soittaa, kuten arvata voi loistavasti, mutta ei voi välttyä ajatukselta, olisiko herrojen pitänyt kuluttaa hieman enemmän aikaa levyn valmisteluvaiheeseen? Osoittaa suurta ammattitaitoa saada levy tehtyä kuudessa päivässä ilman treeniä, mutta valitettavasti osa biiseistä on varsin mitäänsanomattomia. Miinuksen antaisin myös levyn soundeista, jotka ovat melkoisen munattomat. Kokonaisuutena kuvaisin ”Defying Gravitya” adjektiiveilla: virtuoosimainen, hajuton ja mauton.
Ei voi mitään, tämä oli melko suuri pettymys.
6-/10
Ilkka Järvenpää
1. Open Your Eyes
2. Defying Gravity
3. Everybody Needs A Little Trouble
4. Damn I’m In Love Again
5. Mean To Me
6. Nothing Bad (About Feeling Good)
7. Forever And Back
8. She’s All Coming Back To Me Now
9. 1992
10. Nothing At All
11. Be Kind
Brittiläinen mustaa death metallia soittava Dragged Into Sunlight lämmittelee black metal-legenda Mayhemia Suomessa kahdella keikalla lokakuussa. ”De Mysteriis Dom Sathanas” levykonseptikeikat toteutuvat Helsingin Nosturissa 24.10. sekä Tampereen Klubilla 25.10.2017.
Mayhemin kanssa aiemminkin soittanut Dragged Into Sunlight kertoo tulevasta kiertueesta seuraavaa:
We have lots planned over the coming year. Whilst we had not anticipated any interruptions to our work in progress, in Mayhem we have found the behemoth of all extremes. Mayhem push themselves as hard if not harder than Dragged Into Sunlight, and it seems we are gluttons for punishment.
Mayhem & Dragged Into Sunlight Ti 24.10.2017 Helsinki – Nosturi
Lipunhinta alk. 31,00 €
Ovet 19:00 | S/K18
Ennakot: Ticketmaster
Ke 25.10.2017 Tampere – Klubi
Liput alk. 28,60 €
Ovet 19:00 | K-18
Ennakot: Tiketti
Possessed-keulamies Jeff Becerra on uudessa CapitalChaos TV:lle antamassaan haastattelussa kertonut tulevasta uudesta studiolevystä, joka julkaistaan kesällä 2018 Nuclear Blastin kautta. Becerran mukaan kolme kappaletta on valmiina ja luvassa on yhtyeen tyylin mukaisesti raskasta, satanistista death metallia. Kyseessä on bändin ensimmäinen levy vuoden 1986 ”Beyond The Gatesin” jälkeen. Laulaja kertoo jouduttuaan vuonna 1990 ammutuksi ja halvaannuttuaan, toipumisen vieneen kauan aikaa ja lisäksi useat miehistönvaihdokset ovat pitäneet yhtyeen poissa studiosta. Nyt kokoonpano on kuitenkin paras mahdollinen ja mies on innoissaan tulevasta albumista.
Becerran kommentit yhtyeestä ja tulevasta levystä alla:
I always had the intention to get Possessed back together but then I got shot and that took 17 ½ years to get my head back screwed on right. I’d always have been driven by the fact that I wanted to play with Possessed again and to be honest 23 members later, it took me a long time to find a group of guys that I would want to call Possessed.
(Asked if the new material includes blast beats) I’m not opposed to blast beats. We’ve always tried to be heavy and I don’t think we are a blast beat type of band. But I’d be open to any possibility if it sounds good. I’ve written 3 songs on the new album and one of them is about as close to blast beats as you can in one part but I’m not going to be contingent on blast beats. I’m going to do whatever fits the song if it’s heavy. It’s Possessed man, we’re a satanic death metal band, we don’t have rules. People are playing real music, it’s not enough to just be the heaviest most satanic any more, you have to play real music because our audience is intelligent. Being heavy is a novelty and I just want to put out the very best quality death metal album.
Iku-Turso on solminut levynjulkaisu sopimuksen Puolalaisen Wolfspell Recordsin kanssa. Bändin debyyttialbumi ”The Great Tower” julkaistaan tänä syksynä CD-, kasetti- ja digitaaliversioina.
Iku-turso on uusi Oulusta käsin johdettu kansainvälinen blackmetal bändi. Tyylillisesti liikutaan legendaarisen toisen aallon black metallin ja tunnelmallisen black metallin hämyisissä maisemissa.
Yhtyeen kokeneiden kotimaisten jäsenten Sovereign (Khanus, Wrathage, Selcouth) ja F. (Wrathage, ex-Catamenia, Dorotha) lisäksi yhtyeen vokalisti Lafawijn (Terdor, Orewoet) on kotoisin Hollannista ja rumpali Alp (Ecferus, Desekryptor) Yhdysvalloista.
Metallica esiintyi 19. päivä heinäkuuta Monrealissa sekä 16.päivä Torontossa. Jälleen kerran keikoilta on todisteena pro-kalustolla kuvattua livemateriaalia. Nyt vuoron saavat Kill`EM All:in ”Motorbreath” sekä black-albumin ”Sad But True”.
Rainbow-vokalisti Ronnie Romero on vahvistanut MetalForcesin haastattelussa yhtyeellä olevan varastossa vielä lisää studiomateriaalia toukokuussa julkaistun singlen ”I Surrender/Land Of Hope And Glory” lisäksi. Romeron mukaan Rainbow levytti studiosessioissa tammikuussa 2017 uusiksi myös Ronnie James Dio-kauden materiaalia sekä yhden biisin vuoden 1979 ”Down To Earth”-albumilta, jossa alkuperäisenä vokalistina toimi Graham Bonnet. Arkistossa on myös ainakin yksi täysin uusi sävellys, jonka laulaja kertoo muistuttavan vuoden 1975 ”Ritchie Blackmore’s Rainbow”-debyyttiä. Romero kertoo kappaleiden julkaisun ja muiden projektien riippuvan täysin yhtyeen johtaja Ritchie Blackmoresta. Rainbow soitti kolme konserttia Englannissa kesäkuun lopussa. Yhtyeen mahdollisista jatkosuunnitelmista ei ole vielä tiedotettu.
Romeron kommentit studiomateriaalista alla:
In fact, one of the songs we have recorded is new material, and is an unreleased song. I don’t know when that song is going to be released, but it’s a really nice and good song. It’s really surprising. Ritchie sent me this song some months ago. I expected something different, but the song sounds like the early days of Rainbow – the first album, the “Ritchie Blackmore’s Rainbow” album (August 1975) – so I think the fans will really like it. We’ve been recording some different stuff; some new songs, and then some songs from the old albums of Rainbow. Songs from different eras have been recorded, like ‘I Surrender’ which has already been released, and then some songs from the Dio era, and then a song from the Graham Bonnet era. It’s generally like a demo, so we will see what happens with them.
Amerikkalainen hard rock-veteraani Quiet Riot on julkaissut Billboardin kautta ensimmäisen musiikkivideonsa lähes 30 vuoteen. Kappale ”Can’t Get Enough” ennakoi 4.8.2017 kauppoihin saapuvaa ”Road Rage”-pitkäsoittoa. Levy oli alun perin tarkoitus ilmestyä huhtikuussa, mutta yhtyeen vaihdettua laulajaa Sean Nicolsista American Idols-voittaja James Durbiniin, koko albumi levytettiin uusiksi.
Rumpali Frankie Banali kertoo uudesta kappaleesta:
The song comes from James Durbin’s life experiences. From that perspective, I think a lot of people can relate to what this song is about. Musically, it is a very straight-ahead, driving rock song with great melodies in the tradition of Quiet Riot.
“Can’t Get Enough” katseluun alta:
1. Can’t Get Enough
2. Getaway
3. Roll This Joint
4. Freak Flag
5. Wasted
6. Still Wild
7. Make A Way
8. Renegades
9. The Road
10. Shame
11. Knock Em Down
Harvaa heavylevyä on viitoitettu palmunlehvin yhtä laajalla crowdfunding -vastaanotolla kuin The Forest Seasonsia. Tämän poikkeavan lähestymistavan vastaanotto on kuitenkin ollut kuin Jeesuksella Jerusalemissa. Näitä elementtejä on kutenkin käsitelty maailman sivu, joten jätetään niiden perkaaminen ja tuotosten esittely bändille itselleen.
”The Forest Seasons” tuntuu kuin olevan jatkumo muille Suomihevin viime aikojen julkaisuille – suurta ja isolla kauhalla ammentaen. Wintersun ei tehnyt kolmen levyn mammuttia, ei yhden biisin hevisinfoniaa, sen sijaan he päättivät vääntää peistä kuolemattomien kanssa. He eivät kuitenkaan valinneet peitsihippaan ketä tahansa historian kuolemattomista, vaan vuodenaikojen mielenkuvan patriarkan, Vivaldin. Odotukset olivat tämän asetelman paljastuessa allekirjoittaneelle (kaikki muut ulkomusiikilliset asiat huomiotta jättäen) asetettu jopa epäinhimillisen korkealle. Kuka uskaltaa peitota jalustalle asetetun kuolemattoman mestarin hänen omalla kentällään?
Rohkeuden puutteesta näitä herroja ei voine muutenkaan syyttää, joten tarkastellaan miten pohjolan vuodenajat Wintersunin käsittelyssä muotoutuvat, ja olihan Vivaldi italialainen, mitä hän Suomen vuodenajoista tiesi, HÄ?
Who dares, wins?
”The Forest Seasons” on jaettu esikuvansa mukaisesti vuodenaikoihin, alkaen keväästä. Kevät, ”Awaken From The Dark Slumber (Spring)” käynnistyy ahdistuneissa, maatuneissa tunnelmissa, jossa vahvasti taustalla pauhaavat syntikat korostavat elon tai pikemminkin elottomuuden kieroa tasapainoa, jolle ahdistunut ei löydä kohottajaa. Alun synkkyys on hieman yllättävää, mutta tutkiskellen siitä löytää kyllä tarkoituksen, onhan syksy ja talvi haudannut kaiken elävän kylmään syleilyynsä. Alkuosion loppuvaiheen scream/growl vuoropuhelu toimii mainiosti sanoman, mutta myös väistämättömän muutoksen tehostajana. Alkuosion reipas synkistely (”andante agitato”) kääntyy selkeän siirtymän jälkeen majesteetilliseen ja uhmakkaampaan rytmitykseen. Tässä osiossa kuuluu myös juurevasti Wintersunin aiempien tuotosten vaikutukset. Laukkatuplatuksen seuraksi kun laitetaan vielä hieman kansanmusiikillisia riffittelyjä, on hanki jo väistynyt ja miehen pojan mieli kohonnut: ”Herätkää, ratsastakaa vapaat urhot, taistelkaa!”. Heraldien huutaessa myös meno yltyy ja tunnelma kevenee. Kakkosnäytös on selkeästi kevään merkki.
Kesä, ”The Forest That Weeps (Summer)”, muuttaa tunnelmaa. Aamun usvaisen metsän ja heinän tuoksun keskeltä käynnistyy vivahteikas marssi, josta ei puutu latausta. Erinomaisen näppiriffin saattelemana kierähdetään tovi fiilistellen kasteista kesäaamua. Myös ”Kesän” ensimmäisen väliosan nestemäisesti soljuva riffi sekä upeasti sommiteltu rumputykitys sopii alun tyylin erinomaisesti. Kertosäe tuo jälleen Wintersunille tuttua majesteetillista kiertoa. ”Kesän” keskiosa johdattaa kuulijat keskiaikaiseen kuninkaan salin pitoihin. Hitaasti kasvava soitinten kirjo kohoaa lopulta todella raakoihin ja kuiviin kitarasoundeihin. Itse melodia voisi kontekstistaan irroitettuna ja kevennettynä olla vaikka Maidenin levyltä. Tämä osa johdattaakin tunnelmaa jo suven pimeneviin kesäöihin, jossa kaiho hiipii toivon tilalle. Alun eloisa aamusumu onkin enää vain toiveunta, etäinen muisto paremmasta. ”Kesä” on The Forester Seasonsin selkeä kohokohta.
Syksy, ”Eternal Darkness (Autumn)” kajahtaa blästäyksen (”prestissimo”) kannattelemaan. Ihmisen heikkous ja sielun kierouma valtaa areenan. Sade piiskaa, pimeys kuihduttaa elon. ”Syksyn” tuoma tunnelma ravistelee kuulijaa raakuudellaan. Soinnissa kaikuu pettymys. Yllättäen matka saa kuitenkin hetkeksi uuden rauhallisemman kannattelijan. Muutos tuo mieleen lähestyvän kuoleman kauneuden kuin syysruskan. Kaihoinen kauneus on vain henkäys, hetkellinen pilkahdus, kunnes kuoleman koura riipaisee viimeisetkin elon rippeet. Aluksi raskaasti, kiihtyen kohti kliimaksia ja lopullista antautumista. Pimeyden verho laskeutuu, I Am Death!
Talvi, ”Loneliness (Winter)”, tuo rauhaisan (”Largo”) kylmyyden, mutta myös lumen kirkkauden. Ilmassa soi katumus – kuin kaipuu siihen mitä oli, jota ei kuitenkaan saa koskaan takaisin. ”Talven” tunnelmaa korostetaan orkestraalisilla taustoilla, myös puhtaat laulut sopivat talven tulkintaan. ”Talvi” on levyn suureellisin ja myös rauhallisin osa. Onko suomalaista mielenlaatua kuulla tässä suruun kiedottua toivoa, vaikka kylmyys turruttaakin, seuraahan talvea aina kevät? ”Talvi” on The Forest Seasonsia parhaimmillaan, se soi hienona epiloogina, ylistyksenä pohjolan raaoille vuodenajoille.
The Forest Seasons on kokonaisuutena yllättävänkin suoraviivainen, mikä on teema ja tunnelma huomioiden mielestäni erinomainen valinta. Vaikka ryhmällä on teknistä taituruutta yltäkylläisyyteen asti, ei tällä saturoida tai sabotoida levyn sanomaa tai tunnelmaa. Erityisiä kikkailuja ei juurikaan levyltä löydy. Soitanta on toki erittäin teknistä, mutta tämä ei ole pääroolissa. Kerroksellisuutta on sisällytetty runsaasti mikä ei yllätä, tämä ei kuitenkaan ole ylitsepursuavaa, joka haittaisi kuuntelukokemusta. Levystä jää siten varsin eheä mielikuva, erityisesti ”Talvi” muodostaa levylle tarvittavan vastapainon.
Metsän vuodenajat on sammaleen tuoksun, ruskan, jään ja kaipuun hieno tulkinta. Se ei ole Vivaldia, mikä ei tietenkään ole tarkoituskaan. Levy vangitsee aikamme kuitenkin hyvin ja tunnistettavasti ja täyttää odotukset varsin hyvin.
The Forest Seasonsin tarjoilemaan musiikillisen ehtoollisen jälkeen ei tarvitse kenenkään Juudakseksi ryhtyä. Hevisanansaattajat (tai vapahtajat) apostoleineen tuottakoon teoksiaan valitsemallaan tyylillä myös jatkossa.
8½ / 10
Toni Hirvonen
Awaken From The Dark Slumber (Spring)
The Forest That Weeps (Summer)
Eternal Darkness (Autumn)
Loneliness (Winter)
Bonus:
Loneliness (Winter)(acoustic version)
Tiedote 3.7.2025
Kreikkalainen death metal -veteraani Dead Congregation saapuu pitkän odotuksen jälkeen suomeen harvinaislaatuiselle klubikeikalle. Vankan aseman death metal -underground piireissä saavuttanut yhtye kiertää edelleen ahkerasti ympäri...
